Pekko ja Petriina 8: Salaperäinen naapuri

By Kirsten Sonne Harild and Hanna Gibson

Naapurissa tapahtuu outoja...

Naapuritilalle muuttaa uusi omistaja, joka vaikuttaa Petriinasta pelottavalta ja epäilyttävältä. Kun Petriinan islanninhevosvarsa Fiona karkaa, Petriina pelkää tämän päätyneen epäilyttävän naapurin luokse. Ponikilta perustaa etsintäpartion.

Pekko ja Petriina on hauska ja koskettava kirjasarja poneista, ystävyydestä ja hevostyttöydestä. Tanskalainen Kirsten Sonne Harild on julkaissut Tanskassa jo yli 70 lastenkirjaa. Hänellä on taito kirjoittaa lasten maailmasta lasten silmin.

• Language: Suomi
• Publisher: Word Audio Publishing
• Release date: Apr 26, 2022
• ISBN: 9788702355680

Book preview

KAKSI VASIKKAA, PONI, ÄMPÄRI JA KIRVES

– Sattuipa meille ihana sää, Petriina sanoi iloisesti Pekolle, omalle pienelle shetlanninponilleen.

Oli sunnuntaiaamu, ja Petriina ratsasti käyntiä peltotietä pitkin metsän suuntaan. Petriina oli löytänyt oikein hyvän maastoreitin, jota hän sai ratsastaa Pekolla myös yksin. Lenkki kesti puolisen tuntia, ja siinä ajassa ehti ratsastaa läheiseen metsään päätymättä kuitenkaan kauas paikasta, jossa Petriina asui äitinsä, isänsä ja eläintensä kanssa.

Peltotiellä ei koskaan liikkunut autoja. Matkan varrella täytyi ohittaa pieni maatila, mutta se oli ollut tyhjillään jo monta vuotta. Kuitenkin tänään tilan ohi ratsastaessaan Petriina näki jotakin kummallista. Petriinaa ja Pekkoa lähestyi pieni kuorma-auto, joka kääntyi autiotilalle vievälle hiekkatielle ja pysäköi sen pihaan.

Petriina mietti, olivatko he saaneet uusia naapureita. Hän pysäytti Pekon, eikä osannut oikein päättää, jatkaisiko matkaa vai kääntyisikö ympäri. Petriina tunsi, että Pekko halusi selvästi jatkaa kotiin päin, mutta hän pidätteli kuitenkin poniaan. Hän halusi vain nähdä, kuka kuorma-autosta nousisi. Näkyviin ilmestyi mies. Mies oli pitkä, ja hänellä oli tummat hiukset, lippalakki ja parta. Mies oli yksin. Hän meni auton taakse, avasi takalaidan, ja talutti autosta kaksi mustavalkokirjavaa vasikkaa ja… Petriina mietti, näkikö hän oikein? Aivan kuin mies olisi taluttanut myös pientä ruskeaa ponia kohti tallia.

Poni näytti Petriinan mielestä suloiselta. Se heilutti päätään pirteän näköisesti kipittäessään pitkän miehen kannoilla. Ponilla oli tuuhea vaaleanruskea harja. Petriina oli varma, että poni oli shetlanninponi kuten Pekkokin. Lisäksi pieni poni tarkoitti varmasti myös sitä, että miehellä olisi lapsia. Lapset olisivat varmasti saman ikäisiä kuin Petriinakin! Se olisi mahtavaa, Petriina ajatteli samalla, kun jatkoi matkaansa.

Pekko ja Petriina olivat lähteneet jo kotiin päin, kun Petriina halusikin vilkaista vielä kerran naapuritilaa. Ehkä hän näkisi pihalla lapsia? Hän palasi takaisin samaan kohtaan, missä oli hetkeä aikaisemminkin ollut, pysäytti Pekon ja odotti vähän aikaa. Pihalla ei näkynyt lapsia, mutta mies ilmestyi yhtäkkiä uudelleen näkyviin. Mies kantoi ämpäriä ja toisessa kädessään hänellä oli jokin kirveen tapainen. Petriina mietti, mitä mies aikoi, ja nousi seisomaan jalustimien varaan vakoillakseen vähän.

Mies kumartui jättämään tavarat tallin seinustalle, minkä jälkeen hän nousi ja katseli ympärilleen. Sitten mies meni takaisin talliin ja raahasi sieltä ulos suuria mustia säkkejä. Säkit näyttivät painavilta,