Pekko ja Petriina 7: Salainen luola

By Kirsten Sonne Harild and Hanna Gibson

Erimielisyyksiä Ponikillassa

Petriinan ystävä Riikka lähtee matkalle. Hänen poissaollessaan alkaakin tapahtua kaikkea uutta ja jännää, eivätkä Petriina ja Laura malta odottaa ystävänsä paluuta voidakseen jakaa uudet jutut hänen kanssaan. Kun Riikka sitten lopulta palaa matkaltaan, Ponikillalla onkin edessä ensimmäinen kunnon riita.

Pekko ja Petriina on hauska ja koskettava kirjasarja poneista, ystävyydestä ja hevostyttöydestä. Tanskalainen Kirsten Sonne Harild on julkaissut Tanskassa jo yli 70 lastenkirjaa. Hänellä on taito kirjoittaa lasten maailmasta lasten silmin.

• Language: Suomi
• Publisher: Word Audio Publishing
• Release date: Apr 14, 2022
• ISBN: 9788702355673

Book preview

HEVOSTYTTÖ PETRIINA

Petriina oli puuhastellut tallissa jo parin tunnin ajan saadakseen viettää aikaa hevostensa Pekon, Fionan ja Sigrunin kanssa. Sekä isä että äiti olivat käyneet pyytämässä häntä tulemaan sisälle, mutta Petriinaa ei huvittanut mennä syömään. Hän olisi mielellään muuttanut kokonaan talliin asumaan, jos se vain olisi ollut mahdollista.

Tarkemmin katsottuna talli olikin alkanut pikkuhiljaa muistuttaa erehdyttävästi Petriinan huonetta. Seinällä roikkui kalenteri, jossa esiteltiin erilaisia hevosrotuja, ja iso juliste täynnä hyviä hevosenhoitovinkkejä. Tuolilla oli Petriinan käsityötunnilla taiteilema pieni huopa, jota koristi mustan ponin kuva. Katosta roikkui kuivakukkakimppuja. Sisustuksen kruunasivat hyllyt, jotka olivat täynnä hevosenhoitotuotteita: pölyharjoja, piikkisukia, kaviokoukkuja, valjasrasvaa, kavioöljyä…

Petriina oli kehystänyt isän piirtämiä hevosenkuvia ja ripustanut niitä oleskelunurkkauksen seinille. Samassa paikassa roikkui myös ruusuke, jonka Petriina oli voittanut ensimmäisistä kilpailuistaan. Ruusukkeen vieressä riippui kehystetty valokuva, joka oli otettu Petriinasta, Riikasta ja Laurasta heti sen jälkeen, kun he olivat yhdessä voittaneet kilpailujen ykköspalkinnon. Petriina piti tästä kuvasta aivan erityisesti, koska oman ponin saamisen jälkeen hän ei ollut ainoastaan muuttunut hevostytöksi, vaan saanut myös kaksi maailman parasta ystävää. Kolmistaan tytöt olivat perustaneet oman salaseuran nimeltä Ponikilta.

Petriinan tallin heinäparvi toimi eräänlaisena Ponikillan kerhotilana. Petriina, Laura ja Riikka kokoontuivat parvelle vähintään kerran viikossa. He juttelivat hevosista, ratsastuskoulun tapahtumista ja jakoivat toisilleen salaisuuksia, kuten ystävien kesken kuuluikin. Yksi Riikan kertomista salaisuuksista oli, että hän oli ihastunut erääseen samalla luokalla olevaan poikaan. Laura oli paljastanut ruokkivansa takapihallaan kolmea koditonta kissanpentua, vaikka hänen äitinsä ei olisi sellaista koskaan hyväksynyt. Petriina puolestaan ei vielä ollut kertonut kenellekään, että hän oli löytänyt metsän reunasta pienen luolan.

Tänään Petriina kertoi uudesta salaisuudestaan ystävilleen.

– Milloin sinä löysit sen? Riikka kysyi.

– Eilen. Kävin metsässä pienellä kävelyllä sen jälkeen, kun olin päästänyt hevoset ulos.

– Oletko varma, ettei luola ole kenenkään käytössä? Laura kysyi.

– Ihan varma. Siellä lojui pelkästään vanhoja tavaroita. Sisäänkäyntikin oli kasvanut melkein umpeen, Petriina kertoi.

– Luola sopisi hyvin salaisuuksien kertomiseen, Riikka mietti. – Täällä parvella joku saattaa kuulla, mitä me puhumme.

– Ihan totta! Petriina ja Laura sanoivat yhteen ääneen.

Kaikki pystyivät palauttamaan mieleensä kertoja, jolloin kesken salaisuuksien kertomisen alhaalta tallista olikin kuulunut ääniä. Silloin kaikki kolme olivat pysähtyneet kuuntelemaan aivan hiljaa, oliko tulija Petriinan äiti tai