Hämärän renki

By Kalle Veirto

Osku Kokko on Lahdessa vaikuttava entinen liikemies, jonka historia ei kestä täysin päivänvaloa. Nyt Kokko johtaa yhdistystä, joka haluaa rakentaa uuden hotellin Lahden Kisapuistoon. Projekti jakaa mielipiteitä. Kuka rakentamisesta oikein hyötyy? Pian kaupungissa kuiskitaan kuitenkin ihan toisesta asiasta. Kaupungin idylli rikkoutuu, kun nuori nainen tapetaan perin raa'alla tavalla. Kun Osku saa tietää tytön tehneen töitä hänen johtamassaan projektissa, tilanne muuttuu kuumottavaksi. Mistä oikein on kysymys? Kuka halusi tappaa tytön ja miksi? Liittyykö murha kunnallispolitiikkaan tai hotellihankkeeseen?-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Feb 23, 2022
• ISBN: 9788726846027

Book preview

Hämärän renki

Cover image: Shutterstock

Copyright © 2015, 2022 Kalle Veirto and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788726846027

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Aloituspotku

Kun valvontakameroiden kuvaa jälkeenpäin tutkittiin, syyskuinen sunnuntai kaupungintalon kulmilla osoittautui vilkkaaksi.

Jo iltapäivällä arvorakennuksen takaseinää sihtaavan linssin ohitti 72 autoa, joista enin osa laskeutui harjun päällä sijaitsevalta urheilukentältä. Kaupungissa järjestettiin Kunnossa Kaiken Ikää -henkinen veteraanien juoksutapahtuma. Se keräsi perinteikkäälle suorituspaikalle satoja sellaisia kansalaisia, jotka halusivat elää pitkään ja terveesti. Tämä väki laskettiin heti pois epäiltyjen joukosta.

Kuvissa vilahti myös paikallisen jalkapalloseuran väreihin sonnustautuneita kannattajia. Heillä oli pahat mielessä. Joukko kiersi pusikoiden kautta poliisin vartiointipisteet ja pyrki iskemään rautatieasemalta tulevien vieraskannattajien kimppuun reippaan kaupunkiottelun hengessä.

Illan pääkamppailu FC Lahti-HJK oli alkamassa puolentoista tunnin kuluttua Hiihtostadionilla.

Yksittäisistä henkilöistä tunnistettiin muun muassa joitakin hiphoppareita, piippua tuprutteleva veteraanitoimittaja Noel M. Kotka koirankusetuskierroksellaan sekä maestro Jouni Lampi. Kaupunginorkesterin ex-kapellimestarin kolmikymmenvuotinen karkotusaika estradeilta oli päättynyt, ja hän oli saanut viimein kunnianpalautuksen ja mahdollisuuden johtaa kiitettyä orkesteria.

Näillä henkilöillä ei ollut mitään tekemistä myöhemmin paljastuneen rikoksen kanssa, ei sen enempää kuin kymmenillä tuntemattomiksi jääneillä sauvakävelijöillä ja trikooasuisilla huippukuntoilijoilla.

Myös kaupungissa oudosti touhuilleet kolmannen jalkapallojoukkueen (ei HJK eikä kotijoukkue) kannattajat voitiin vapauttaa epäilyistä tutkimusten jälkeen. Ensi silmäyksellä kolmikko vaikutti lupaavalta, raahasihan se mukaan pullistelevaa jätesäkkiä.

Säkki ei kuitenkaan kätkenyt ruumista tai astaloita. Sisällä oli erinäisiä pilailuvälineitä, jotka aiheuttivat myöhemmin illalla suurta kohua kivenheiton päässä Rautatienkadun ja Loviisankadun kulmauksessa.

Lopulta viranomaisten mielenkiinto kohdistui suurikokoiseen miehenpuoleen, joka kello 23.27 ohitti kaupungintalon ja kääntyi kohti harjunlakea, vanhaa hautuumaata, urheilukenttää ja taivaita kohti kurkottavia mastoja, kaupungin legendaarisia maamerkkejä.

Varttia myöhemmin kuvaan ilmestyi sievä nuori nainen. Hän oli pukeutunut vihreään hame-blazer -yhdistelmään ja kirjavaan huiviin ja suuntasi miehen tapaan harjun laelle. Paikkaan joka siinä kohtaa sunnuntai-iltaa oli rauhan tyyssija.

Ennen katoamistaan kameroiden kantosäteen ulkopuolelle nainen kohtasi mäkeä alas syöksyvän jopoilijan. Näytti siltä kuin hän olisi tunnistanut hupparin sisään sulloutuneen miehen. Kohtaaminen kesti vain hetken, mies ei luultavasti edes havainnut puiden varjossa kulkevaa vastaantulijaa.

Jopo-miehestä oli paljon kuvaa. Hän pysähtyi kaupungintalon sivustalla, tyrkkäsi pyörän seinää vasten ja näytti sujahtavan sivuovesta sisäpihalle. Aika ja paikka olivat sellaiset ettei kenelläkään olisi pitänyt olla mitään laillista tekemistä siellä. Ei edes kaupungin virkailijoilla, luottamusmiehistä puhumattakaan.

Myöhempien tiedustelujen mukaan kaupungilta ei kadonnut mitään viikonlopun aikana eikä luvaton tunkeilija jättänyt jälkiä käynnistään, jos sellaista edes tapahtui.

28 minuutin ajan mies kuitenkin pysyi poissa kaikkien alueen kameroiden kuvista.

Sitten hän palasi, otti pyörän ja lähti laskettamaan alas harjunsivua. Pari minuuttia myöhemmin sininen Ford Focus rullasi alas harjulta ja valitsi saman reitin.

Näitä yksityiskohtia ei kuitenkaan mietitty vielä pitkään aikaan. Kukaan ei pystynyt aavistamaan, mitä tekemistä kaupungintalon kameratallenteilla voisi olla päättömän ihmisparan kanssa.

Ei etenkään kun runneltu ruumis löytyi aivan toisesta paikasta ja tuntui viittaavan aivan toisenlaisiin yhteyksiin kuin kaupungin päätöksenteko ja vanhat radiomastot. Mutta tuulinen ilta siitä tuli, sen moni muisti jälkeenpäin.

1.

Asia nousi esiin toisen puoliajan alussa, hetki sen jälkeen kun HJK oli mennyt 0–1 -johtoon.

Osku, eikö täällä tarjota viinaa?

Osku Kokko oli etikettiä noudattaen vetäytynyt ravintolan nurkkaan näpräämään puhelintaan. Tulossa oli tilaisuuden onnistumisen kannalta tärkeä videopuhelu, soittajana venäläisruotsalainen sijoittaja Börje Nessoro.

Puhelu oli tarkoitus esittää vieraille, tykki ja kangas odottivat valmiina.

Yhden epäonnistuneen yrityksen jälkeen esitystä oli lykätty kolmella tunnilla. Välissä pelattiin mastokaupungin ylpeyden ja Klubin välinen Veikkausliigaottelu, ja se oli tietenkin vaaran paikka jos mikä. Kuinka moni arvon valtuutetuista, virkamiehistä ja muista vaikuttajista oli myönteisellä vastaanottotaajuudella ottelun jälkeen, kun osalla isännistäkin lepatti jo tunnin kohdalla?

Kokko oli varautunut tilanteeseen ja käskenyt sulkea väkevät lukkojen taakse.

Eikös nyt konjakit kuitenkin olisi paikallaan… Piristäisi tunnelmaa…

Ehdotuksen esitti tohtori Petri J. Palttola, eläinlääketieteen dosentti ja tunnettu doping-asiantuntija ja -tohelo (minkä tietenkin itse kielsi). Palttola kuului Kisapuiston puolesta ry:n hallitukseen, mutta ei rakennusjaostoon. Kokko oli myös jaoston puheenjohtaja, ja siinä roolissa illan isäntä ja voitelumestari.

Yhdistyksen alkuperäinen tavoite oli rakentaa jo vuoden 1952 olympiakisoja palvelleelle jalkapallostadionille nykyaikainen pääkatsomo. Sittemmin hanke oli laajentunut. Nyt katsomo syntyi urheilupuiston kokonaisvaltaisen kehittämisen sivutuotteena.

Päätuote oli stadionin parkkipaikalle nouseva hotelli, jota saattoi kutsua hyvin perustein loistohotelliksi. Rakennusbudjetti oli 38,5 miljoonaa. Hankesuunnitelma, alustavat piirrokset ja rahoitus olivat valmiina, tarvittiin vain valtuustolta vihreää valoa.

Yhdet edes, Palttola aneli. Vaikka vain meidän pöydälle…

Palttola oli sivistynyt ihminen, hurmurin maineessa (jotkut maineet pysyvät kuin arvet) ja hauska seuramies. Hänen tietovisansa haastoivat jopa Halmisen Keksin kiistattoman ammattitaidon.

Jos Jari Litmanen on kuningas, mistä silloin löytyy prinssi tv-sarja Game of Thronesin perimysjärjestyksen mukaan? kuului Palttolan kuuluisa kompa.

Kuinka syvään kyykkyyn hän viinan vuoksi oli valmis, sitä Kokko ei halunnut nähdä.

Tarjoan sinulle vaikka viisi konjakkia, kun kaikki on selvää. Mutta nyt mennään viinillä ja oluella, sori vaan.

Sanottuaan sen Kokko kokosi karismansa keoksi, hymyili koko hammasrivistöllään ja nosti puhelimen korvalleen. Se oli poistumismerkki, jota Palttolan oli tällä kertaa pakko noudattaa. Sivusilmällä Kokko seurasi poistuvan ikämiehen vaappumista.

Seuraavaksi dosentti iski silmänsä viehättävään tarjoilijaan.

Sinttu, kaksi pulloa viiniä, kumpaakin lajia. Kaksi. Saitko?

Sitten stadion kohahti uudelleen.

Kotijoukkue oli tasoittanut.

Kokko vilkaisi kelloaan. Pelin päättymiseen oli korkeintaan parikymmentä minuuttia. Hänen osaltaan se oli yhtä kuin armonaika.

Ikävä kyllä sitä piti viettää tulisilla hiilillä.

2.

Aiemmin samana iltapäivänä Kisapuiston puolesta -yhdistyksen puheenjohtaja oli lehdistön tentattavana. Hän esiintyi huolettomana, kohteliaana ja rentona.

Rentous oli tärkeintä, se oli tapa peittää valtaa. Siinä missä muodollisuus imi ilmasta hapen ja teki hierarkiasta näkyvän, rentous peitti valtasuhteet parfyymiin, puheensorinaan ja naurahduksiin.

Haastattelija oli nuori nainen, josta Työväen Nyrkkeilijöitä yhdistyksessä edustava Seppo Kypenäinen oli varoittanut. Sotta oli myös freelance-toimittaja, erikoisalana urheilu.

Pätevä likka. Ja kunniahimoinen kuin perkele; Stubbi ja Thatcher samassa paketissa. Tampereen maistereita, Sotta selvitti. Varo sanojasi!

Varoitus oli paikallaan. Toimittaja oli kiusallisen hyvin perillä kiusallisistakin asioista.

Aloitetaan perusjutuista. Koko nimesi on siis Aarne Ukko Oskari Kokko ja lempinimi Osku?

Kyllä.

Olet 38.

Marraskuussa 39.

Koulutus BA ja arkkitehtiylioppilas. Arkkitehtiylioppilas ja BA.

Kokolle oli tärkeää että se meni niin päin. BA:n hän oli koonnut Saarivaltakunnassa olosuhteissa, jotka eivät kestäisi pahantahtoista pöyhimistä. Yliopisto oli niin sivulla että oli vähällä pudota mereen ja hyväksyi korvaavia opintoja ilman kritiikkiä. Se edusti kaiketi julkisen sektorin toivottua tehokkuutta.

Kokko istui myös monena kalliiksi tulleena iltana pubissa professorinsa kanssa, jolla oli vain yksi kuningas: Kungen A.

Mutta varsin kunniallinen arkkitehtiylioppilas Kokko oli, sitä ei voinut kukaan ottaa pois. Hän pääsi opiskelemaan silloiseen Tampereen teknilliseen korkeakouluun, opintoviikkoja ei tosin kertynyt kuin 13,5, mutta se ei muuttanut asiaa. Se joka läpäisi pääsykokeen, oli arkkitehtiylioppilas.

Nainen jatkoi:

Sinulla on urheilutausta.

Kokko terästäytyi.

Jonkinlainen. Nyt olen lähinnä kuntourheilija.

Olet nyrkkeilyn raskaan sarjan Suomen mestari. Potkunyrkkeilyn.

Nainen mittaili Kokkoa katseellaan:

Et näytä raskassarjalaiselta…

Raja oli sinä vuonna 91 kiloa. Nyt painan noin 86 kiloa, mikä on 186-senttiselle aika lailla normaali paino.

Tunnelmaa keventääkseen Kokko tarttui valkoisen paidan alta löytyvään vatsalihaan ja tärisytti sitä leikillisesti. Aihe oli hänen osaltaan loppuun käsitelty.

Toimittajan osalta ei:

Minulle on kerrottu, että mestaruutesi herätti porua. Puhetta oli vastustajan huumaamisesta…

Kokko asetti sormenpäänsä vastakkain ja kielen keskelle suuta:

Tappio ottaa aina koville. Kaikki eivät osaa käsitellä pettymyksiä ja esiintyä hyvänä häviäjänä. Onneksi en joutunut itse kokeilemaan sitä.

Iskeäkö silmää vai? Kokko jätti iskun väliin, tyytyi hymyilemään.

Vilunkipeliä ei siis ollut?

Ei.

Alun perin raskaaseen sarjaan piti tulla vain kaksi ottelijaa, mikä tarkoitti varmaa SM-mitalia kummallekin kehään uskaltautuneelle. Tällä perusteella edesmennyt Jarkko Matinpoika, intohimoinen itsepuolustaja ja taistelulajien opettaja, kauppasi kisoja. Ja Kokko tarttui koukkuun ja lihotti itseään kahdeksan kiloa.

Raskaita ukkoja ilmestyi punnitukseen lopulta kuusi, ja Matinpoika nauroi katketakseen.

No, siitäkin selvittiin.

Toimittaja vaihtoi aihetta.

Olet eronnut ja sinulla on yksi tytär?

Kokko huokaisi mielessään, nyt hän oli turvallisella alueella.

En ole eronnut, emme olleet naimisissa lapseni äidin kanssa. Tyttäreni on nyt 17 ja asuu äitinsä kanssa Hämeenlinnassa. Olemme hyvissä väleissä.

Sitä Kokko ei sanonut että Aada ja äitinsä olivat hänen vuokralaisiaan vesi-ja sähkölaskun hinnalla. Sen olisi saattanut tulkita sikarikkaan elvistelyksi. Sikarikas sai olla, mutta ei elvistellä.

3.

Runoilija oli lausunut: kaksi on väärää kuvaa ihmisestä, se mikä hänellä on itsestänsä ja se, mikä muilla on hänestä. Tilaa siinä välissä kutsuttiin imagoksi, ja juuri sinä sunnuntaina Osku Kokko halusi imagon tähden pitää muutaman puolen elämästään salaisuuksien verhon takana.

Se, millä viekkaudella hän voitti potkunyrkkeilyn SM-kullan, oli sivuasia. Samoin se että hänellä ei ollut kunnollisia opintoja eikä mitään erityistä yhteiskunnallista asemaa. Hän oli puolivallaton liikemies, joka oli tehnyt mukavan omaisuuden poissa julkisuuden polttopisteestä.

Ala oli kiinteistöala: jalostus, sijoitukset ja kaupat.

Kokko oli myös pyörittänyt liikuntakeskusta. Ja sitten tulivat syrjähypyt kaivostoimintaan ja pikavippibisnekseen, jossa Kokko viihtyi vain hetken. Vippailu oli liian härskiä arvostelukyvyttömien riistoa.

Se siitä, se kaikki oli menneisyyttä. Siinä oli ehkä tahroja, mutta niillä ei ollut mitään tekemistä Kisapuiston kehittämisen kanssa.

Niin syvälle kuin Kokko pystyi näkemään, Kisapuiston puolesta ry:n toimet olivat oikeita ja yleishyödyllisiä. Hotelli toi tyyliä ja laatua kaupungin nuhruiseen tarjontaa, jalkapallostadion kaipasi kipeästi uutta pääkatsomoa ja sen sisälle tulevia moninaisia tiloja. Uusi taidemuseo oli kakun kirsikka.

Tämän kaiken kaupunki sai lähes ilmaiseksi, takauksen, pitkän vuokrasopimuksen ja edullisen tontin hinnalla.

No, löytyi tietenkin vastarannankiiskiä, jotka eivät jakaneet tilannekuvaa. He kutsuivat Kisapuisto-hanketta Suureksi Puhallukseksi. Kokkoa oli varoitettu, sitä hän ei voinut kieltää. Kunnallispolitiikka oli kieroa mutta epärehellistä. Oliko siihen mahdollista vastata muuta kuin vielä katalammalla epärehellisyydellä?

Haastattelun aikaan Kokko ei ollut siitä varma.

Tulit mukaan Kisapuiston puolesta -yhdistykseen kolme vuotta sitten kokoomuksen edustajana. Miksi? toimittaja kysyi.

Minua pyydettiin.

Miksi?

Tarvittiin asiantuntemusta urheilurakentamisesta ja kiinteistöbisneksestä sekä kansainvälisiä yhteyksiä.

Urheilurakentamisen suhteen Kokko ei ollut erityinen asiantuntija: hän oli mukana Latviassa salibandy-, voimailu-ja liikuntahallissa, ja menetti siinä afäärissä melkoisen summan. Tosin syy ei ollut niinkään hänen, vaan finanssikriisin joka leikkasi Latvian taloudesta neljänneksen.

Sinun suurimmaksi ansioksesi on sanottu että toit mukaan venäläistä rahaa…

Ja ruotsalaista rahaa. Ja totta kai se on suuri ansio. Isoimmalta osin onnistuminen johtuu kuitenkin itse hankkeesta: se on hemmetin hyvä.

Naisella oli seuraava kysymys huulillaan, Kokko kuitenkin jatkoi:

Olen tuonut uusia ideoita, uutta otetta, uuden konseptin. Mutta lopulta kaikki on, totta kai, joukkuepeliä.

Se oli kivasti laitettu, päätyisi luultavasti lehteen saakka. Kokko oli tyytyväinen itseensä.

Hetken.

Onko Arpo Aaltonen arkkivihollisesi?

Arpi oli Kokon entinen ystävä ja kumppani. Ja kyllä, hän oli myös arkkivihollinen. Kyse oli iänikuisen vanhasta jutusta, kiinteistöstä jonka Kokko nappasi isä ja poika Aaltosen nenän edestä. Aaltonen piti tapausta välistävetona ja huijauksena, Kokko bisnesvainuna ja päättäväisyytenä. Tapauksesta oli 19 vuotta.

Mitä sanot Aaltosesta…? toimittaja hoputti.

Kokko ei korjannut lasejaan eikä huokaissut, vaikka mieli teki. Hän hymyili ja varjeli yhtä väärää kuvaa:

Minulla ei ole varaa eikä aikaa ylläpitää vihollisuuksia. Jos Aaltosella on, se on hänen ongelmansa.

Hän on tehnyt kaikkensa estääkseen Kisapuiston hotellisuunnitelman läpimenon, eikö niin?

Totta mooses, tappiin asti. Aaltonen kumppaneineen oli kyhännyt kokoon jopa kilpailevan hotellihankkeen sekoittaakseen pelin.

Kokko sanoi:

On hyvä että asioista keskustellaan. Aaltonen tekee sitä, minkä näkee parhaaksi ja mihin hänellä on tietenkin oikeus. Sitten tultiin iholle.

Äitisi on taitelija…

Kyllä.

Tarvitaanko kaupunkiin uusi taidemuseo siksi että äitisi teokset pääsisivät paremmin esille?

Äitini se verran taitava ammatissaan että hän pääsee esille muutenkin. Kaupungistamme nyt vaan puuttuu nykyaikainen taidemuseo. Ja sellainen tuo uutta ulottuvuutta myös Kisapuiston kehittämiseen. Tässä hankkeessa sekä urheilu- että taidekulttuuri ovat tärkeitä. Ja bisneskin kannattaa.

Kokko lisäsi vielä:

En ymmärrä, miten kukaan fiksu ihminen voisi vastustaa tätä. Asiapohjalta.

4.

Hiihtostadionin pääkatsomon kutsuvierasravintola tyhjeni vartin yli kymmenen, oli aika tehdä yhteenveto ja ennuste. Niitä olivat laatimassa Kokon lisäksi Sotta Kypenäinen (vas), Rainer Rutanen (kok), visailumies Palttola (kesk, ent. vihreä) sekä puhelimen välityksen Jorma Pahkamaa (sd), jota kaikki kutsuivat Senaattoriksi.