Eläköön Kuusniemi

By Heikki Luoma

Kuusniemen kunnassa sattuu ja tapahtuu, eikä asukkaiden yhteiselo ota helpottuakseen. Nopola News on alkanut pitää palstaa, jolla kunnan asukkaat voivat avautua asioistaan ja kanssaeläjistään. Asiaa riittääkin: Iso-Urmaksen patsashanke herättää suurta närää paikallisten keskuudessa, ja kanttoriurkuri Piiparinen keskittyy tätä nykyä säveltämiseen ja ajelee öisin kylillä moponsa selässä. Kaiken lisäksi Pauli Antero Turpeisesta on tullut kimberliittiesiintymän myötä Kuusniemen rikkain mies.Eläköön Kuusniemi (2009) on Heikki Luoman humoristinen teos fiktiivisestä Kuusniemen kunnasta, jossa asukkaat taistelevat keskenään niin pienistä kuin isoistakin seikoista. Teoksen hahmot ovat tuttuja Heikki Luoman käsikirjoittamasta Maalaiskomedia-televisiosarjasta, joka näytettiin vuosien 1998 ja 2007 välillä.Suuryleisön keränneiden Maalaiskomedia-televisiosarjojen hahmot ovat taas täällä! Kuusniemen asukkaiden värikästä elämää seurataan nyt sarjojen käsikirjoittajan Heikki Luoman kirjoittamassa neljän romaanin sarjassa.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Aug 12, 2021
• ISBN: 9788726877779

Book preview

Kuusniemen synty

Alussa oli ihmisenkäymätöntä erämaata, kaislarantainen järvi ja järvessä puolikuun muotoinen saari. Sitten tuli eteläisiltä rintamailta Iso Urmas vävynsä kanssa ja totesi järven kalarikkaaksi ja metsät antaviksi. Niinpä hän ensi töikseen rakensi erään kuusikkoisen nimen poukamaan vaatimattoman kalasaunan, ja katsoi näin vallanneensa omakseen tämän koskemattoman erämaan.

Kuitenkin varsin pian paljastui, että seudulla eleli jo asukkaita, sillä saaressa piti turvekammissaan majaa liukasliikkeinen lappalainen nokinaamaisen vaimonsa kanssa. Tämä lappalainen, Sammeli Kaapinpoika, väitti maita ja vesiä omakseen, mutta Urmas ajoi hänet tiehensä hirveillä uhkauksilla, ja antoi selkään vävylleen, joka ei ollut suostunut pistämään lappalaista karhukeihään nokkaan, varoitukseksi muille tunkeilijoille.

Iso Urmas potki turvekammin hajalle, nimesi asuinpaikkansa Kuusniemeksi ja saaren Urmaansaareksi.

Seuraavana keväänä Ison Urmaksen vaimo, tytär ja liuta lapsenlapsia muuttivat Kuusniemelle. Myös Urmaksen kaksoisveli Lemminki asusteli usein veljensä luona, silloin kun ei liikkunut omilla salaperäisillä teillään kaukana itäisissä erämaissa. Kerran Lemminki sitten jäi palaamaatta retkeltään. On eräitä syitä olettaa, että Lemminki on antanut aiheen Lieto Lemminkäisen tarinaan.

Kaksoisveli Urmas oli enemmän käytännön miehiä, eikä hän aikonutkaan luopua valtaamistaan erämaista. Tästä kaikesta sai alkunsa nykyisen Kuusniemen pitäjän asutus.

On olemassa toinenkin tarina Kuusniemen synnystä, mutta virallinen historiankirjoitus ei voi perustua epämääräisiin kansantarinoihin. Kuitenkin kerrotaan, että ennen Ison Urmaksen saapumista nykyisellä Kuusjärvellä kalasteli kaksi pohjoisesta Hämeestä tullutta miestä, jotka eivät suostuneet lähtemään muualle. Nämä miehet olivat Mats Matiaksenpoika Mielityinen ja hänen renkinsä, jota sanottiin Piipariksi sen vuoksi, että hän osasi rakentaa ruokopillejä. Nivomalla yhteen eri pitusia ja vahvuisia pillejä hän kykeni saamaan niistä irti hämmästyttävän tenhoavaa musiikkia.

Kerrotaan, että tämä Piipari pystyi soitollaan houkuttelemaan kalat mertoihin ja peurat juoksemaan alas Pirunvuoren jyrkänteeltä. Ilkeät aikalaiset tosin olivat sitä mieltä, että peurojen herkät korvat eivät sietäneet meteliä, vaan ne syöksyvät pakokauhun vallassa jyrkänteeltä alas. Mutta väliäkö sillä, tarkoitus pyhittää keinot.

Tuohon aikaan saivat alkunsa yhä edelleen vaikuttavat sukuriidat Hakkaraisen, Mielosen ja Piiparisen sukujen välillä. Mainittakoon, että Turpeisen suku saapui Kuusniemelle vasta sata vuotta myöhemmin, vahingossa, kun Turpeisten kantaisä Mooses Severuksenpoika eksyi väärälle vesireitille, ja huomattuaan seudun kaikin puolin miellyttäväksi, meni naimisiin erään seutukunnan tytön kanssa ja jäi pysyvästi asumaan Kuusniemelle. Kylmälehtojen suku… Lienee syytä jättää siitä kertominen toiseen kertaan.

Paikkakunnan syrjäinen sijainti ehkä osaltaan vaikutti siihen, että kuusniemeläisistä kehittyi aikojen kuluessa varsin omaleimaista porukkaa. On tarinoita kruunun verovoudeista, jotka eivät koskaan palanneet Kuusniemelle suuntautuneilta ryöstöretkiltään, puhumattakaan avantoihin työnnetyistä Klaus Flemingin huoveista, jotka julkesivat takavarikoida kylän isäntien oluttynnyreitä.

Kuusniemi tänään

Yhdeksännentoista vuosisadan loppupuolella Kuusniemi alkoi yllättäen nousta muun Suomen yleiseen tietoisuuteen sekä hyvässä että pahassa. Jopa niin, että valtakunnallinen tv-kanava ryhtyi tekemään mittavaa dokumenttia kunnan ja seurakunnan tapahtumista. Ja kuten niin usein käy pienessä sisäänlämpiävässä pitäjässä, niin kaikki liittyi kaikkeen, ja varsinaisen sylttytehtaan ympärille alkoi kietoutua kummallisia oheistarinoita.

Kaikki alkoi siitä, kun Kuusniemi tunnetuista syistä jäi muutamiksi kuukausiksi ilman sielunpaimenta, ja tuomiokapituli määräsi seurakunnan kirkkoherraksi vastavalmistuneen nuoren eteläpohjalaisen pastorin, Matias Aleksanteri Pohdon. Samana päivänä kohti Kuusniemeä liftasi virkeä kiharapää Suvi Tuuli Aaltonen, samoin ensimmäiseen virkaansa kunnan kulttuurisihteerinä. Mitä kaikkea siitä seurasi, on dokumentoitu tv-sarjassa Vain muutaman huijarin tähden.

Myöhemmin Kuusniemellä tapahtui sanalla sanoen melko hämäräperäisiä ja varsin yllättäviä juttuja, joista valmistettiin mainitun valtakunnankanavan toimesta kolme seuraavaa dokumenttia: Peräkamaripojat, Mooseksen Perintö sekä Turvetta ja timantteja.

Dokumentit ohjasi eteläkarjalaistaustainen monilahjakkuus J. Mäkinen. Dokumentit leimattiin huumorintajuisten kriitikoiden taholta komedioiksi, mutta katsova yleisö otti ne tosissaan ja vaati lisää ja lisää. Eli kuten dokumenttien käsikirjoittaja Reino Helismaata siteeraten totesi: Kansan maku on huono, onneksi!

Tämä nyt lukijan käsissä oleva omalaatuinen kuvaus syntyi siitä syystä, että tapahtumat ylöskirjannut käsikirjoittaja kyllästyi ulkokuusniemeläisten jatkuviin kyselyihin siitä, mitä dokumenteissa kuvattuille kyläoriginelleille nykyään kuuluu? Hän katsoi parhaimmaksi antaa heidän itsensä kertoilla kuulumisistaan nettijulkaisussa nimeltä Nopola News.

Melkoinen äänten kakofonia siitä syntyikin, joten tämän kirjan sivuilla oli pakko turvautua jonkin verran kynätöitä harrastaneeseen kertojaan, joka toivottavasti pitää mielikuvituksensa aisoissa ja polveilevan tarinan edes jotenkin ryhdissään.

Ja tästä se alkaa:

Hullun tuuria tai ei, mutta Pauli Antero Turpeisesta, Mooses Severuksenpojan jälkeläisestä suoraan alenevassa polvessa, pasahti kännykkähuuman kylkiäisenä yllättäen Kuusniemen rikkain mies. Ja kun rahalla on ikiaikainen taipumus tulla rahan luo, löytyi Turpeisen mailta myöhemmin arvokas kimberliittiesiintymä. Ja niin toteutui myös vanha kuusniemeläinen ennustus: Tulee aika, jolloin Kuusniemellä joudutaan leipä kaivamaan kiven sisästä.

Tässä ohitamme häveliäästi sen ikävän seikan, että tapahtumien melskeissä kunnan kolme merkittävää vaikuttajahenkilöä joutui määräajaksi sananmukaisesti kiven sisään syömään kruunun karvasta leipää.

Kaivamisyritys Turpeinen ja Poika aloitti toimintansa. Avolouhos laajeni keskellä ei mitään, eli siihen asti hyödyttömällä suolla. Taitavasti räjäyttelemällä louhittu kimberliittiaines matkasi kohti lähintä rikastamoa. Oma rikastamo oli jo erään Tyriseväläisen rakennusinsinöörin suunnittelupöydällä, mutta myöhemmin ilmenevistä syistä sitä ei koskaan rakennettu.

Kaivannon itseoikeutettuna panostajana toimi geodeetti ja monitoimiosaaja Varma G. Kylmälehto. Ylipanostajan koulutuksesta tai sen puuttumisesta johtuen räjähdysten voimakkuudet lisääntyivät kerta kerralta. Kallioperän tärähtely havaittiin joskus Tampereella saakka, jopa Pyynikin Kesäteatterin katsomossa, mikä kuitenkin lienee tyypillistä pohjoishämäläistä liiottelua.

Ilmeisesti kävi lopulta niin, että ylipanostajan ylimielinen asenne koitui hänen kohtalokseen, kuten alla olevan ilmoituksen perusteella on syytä pelätä.

Kuusniemelle haetaan panostajaa

Toimintamme äkillisen laajentumisen vuoksi haemme timanttikaivosyritykseemme uutta panostajaa.

Ylipanostajamme V. Kylmälehto on melko varmasti ottanu lopputilin, koska häntä ei ole viimeisimmän räjäytyksen jälkeen nähty työmaalla, ja ylityökorvauksetki on jääneet kuittaamatta. Heisinkin seminolokiselta laitokselta tuli kysely, että onks meitin kuntamme alueella tehty havaintoja mahrollisesta maanjäristyksestä. Emmää kumminkan oo sellasta huamannu eikä toi Valtsukaan, joka niin visu mies on ettei siltä mitään jää havaittematta.

Toimeen hakijalta vaaritaan laturin paperit ja mielellään alan kokemusta, mutta ylipanostajan tutkintoo ei piretä välttämättömänä, eikä edes suotavana. Vastaukset tämän lehren konttoriin tai suaraan yrityskonsernimme työhönottovastaajaan.

Ps. Jos jollakulla on vähäisiäkin havaintoja ylipanostaja Kylmälehdosta, pyyrämme ystävällisesti toimittaan näytteet Kuusniemen terveysasemalle lääket. lis. Eija Åkerlundin tutkittaviksi.

Kaivosyritys P.A. Turpeinen ja Poika.

Kuusniemi

Ps. Niin toi Tuulia käski laittaa tähän vielä korjauksen, että se kysely tuli seismolokiselta laitokselta eikä seminolokiselta.

Paljastuksia lukijalle

Tarkkaavainen lukija lienee jo huomannut, että tämän teoksen alkusivuille on ilmestynyt näsäviisas kertojahahmo, joka uskottelee tietävänsä kaiken Kuusniemestä ja kuusniemeläisistä. Kyse lienee jonkinasteisesta suuruudenhulluudesta, joten varokaamme mitenkään höystämästä hänen mielikuvitustaan. Sanoohan vanha sananlaskukin viisaasti, ettei hullua piä yllyttää.

Tämä kyseinen hahmo väittää jopa luoneensa Kuusniemen ja kaiken mitä ja keitä siellä on. Pöyristyttävää! Lienee kuitenkin pienimmän riesan tie, että annamme hänen elää houreissaan. Pysyy rauhallisempana, kun pääsee vähän sorkkimaan asioita jotka eivät hänelle mitenkään kuulu.

Vastalause!

Jättäkäämme tuo edellä oleva, ilmeisesti kirjan kustantajan huonosti naamioitu kannanotto omaan arvoonsa. Hyvänen aika, minähän tiedän kaiken mitä tapahtuu Kuusniemellä, mitä siellä on tapahtunut tätä ennen ja mitä tulee tapahtumaan tästä eteenpäin. Pystyn jopa lukemaan kuusniemeläisten ajatuksia, sen tulen teille todistamaan välittömästi:

Piiparinen on hetki sitten saanut innoittavan ajatuksen, piipahtanut hakemassa mopedinsa halkovajasta, jossa käyttänyt tovin pieneen korjailuun. Mopedi ei ole tällä kertaa (vielä) karannut käsistä. Dir. cant. on ajatellut tarvitsevansa alibin nuorikkoaan varten ennen Turpeisen baariin pistäytymistä, ja on sen vuoksi piipahtanut myös työpaikallaan kirkon urkuparvella. Sen vuoksi Kuusniemen Kuulumisten toimittaja tapaa hänet kohta kirkon kiviaidan luona.

Pari varoituksen sanaa tästä Piiparisen tapaan mopedilla liikkuvasta toimittajasta: Älkää uskoko kaikkea mitä hän kirjoittaa, sillä miehellä on taipumus liioitella ja tehdä hätiköityjä päätelmiä haastateltavansa vastauksista. Ei sillä oikeasti mitään valokuvaajaakaan ole. Räpsii kuvia halvalla dgikamerallaan ja puhuu itsestään kolmannessa persoonassa.

Tyyppi muuten kantaa minulle jatkuvaa kaunaa sen vuoksi, ettei päässyt mukaan tunnettuihin Kuusniemi-dokumentteihin. Kaiken lisäksi tuo paikallis-journalisti kuvittelee tekevänsä juttuja johonkin Nopola Newsiin. Otimme selvää millaisesta mediasta on kyse. Toimittajan kuvitelmat ovat selvästi ylimitoitettuja, sillä kyseinen julkaisu näkyy olevan peräti euroopanmestari ja oman alansa huippu koko maailmankin mittakaavassa.

No, nyt toimittaja sai mopedinsa jäämään kiviaidan nojaan ja lähestyy Piiparista paparatsin ilme naamallaan. Katsotaan millaisen jutun se tästäkin vääntää.

Hellä Ensi Unelma jo 1 v.

Tapasimme valokuvaajamme kanssa dir. cant. Ilmari Piiparisen ryypyttämässä mopediaan kirkon kiviaidan vierellä.

Kanttori vaikutti yllättäen kymmenen vuotta nuoremmalta verraten siihen, kun viimeksi näimme hänet televisiossa. Nauhuri napsautettiin päälle.

TOIMITTAJA

Hyvää päivää Piiparinen!

PIIPARINEN

Täh?

TOIMITTAJA

Sanoin että päivää, Piiparinen!

PIIPARINEN

En muista että ollisimme tehneet sinunkauppoja.

TOIMITTAJA

Mitä… Tarkoitin sanoa että hyvää päivää dir. cant. Piiparinen.

PIIPARINEN

Kiitos! Mikä tuo vehje on? Pyydän huomauttaa heti alkuun, etten aio puhaltaa siihen.

TOIMITTAJA

Tämä on nauhuri, tekisimme pienen haastattelun.

PIIPARINEN

Anteeksi, mutta mihin se tulee?

TOIMITTAJA

Nopola Newsiin, se on…

PIIPARINEN

En sitten vastaa ulkomusikaalisiin… siis ulkomusiikillisiin kysymyksiin oli julkaisu mikä hyvänsä.

TOIMITTAJA

Lupaamme pysyä perheasioissa. Miten pienokainen jaksaa?

Auvoinen hymy kohosi kanttorin vereville kasvoille. Huomasimme nykäisseemme oikeasta narusta.

PIIPARINEN

Hellä Ensi Unelma voi oikein hyvin, ja on luojan kiitos tullut sekä äitiinsä että etenkin isäänsä.

TOIMITTAJA

Sepä ik… siis niinkö?

PIIPARINEN

Kyllä! Näkisittepä millä intensiteetillä hän tarraa kiinni tis… siis tuttipulloon, ja kuulisittepa miten korkealle hän pääsee ylärekisterissä.

Piiparinen kiinnitti kypäränsä remmejä hieman värisevin sormin ja vaikutti äkkiä huolestuneelta.

TOIMITTAJA

Mitä nyt?

PIIPARINEN

Olen hieman huolestunut. Hänen äänentuottonsa alarekisterissä ei ole aivan samaa tasoa. Hellä sanoikin, että pitäisiköhän hänet hiljalleen vierottaa… kuinka sen muotoilisin… Siis vierottaa tis… rint… siis tismalleen ottaen vierottaa pulloruokinnan rinnakkaismuodoista.

TOIMITTAJA

Aivan, ja eikö Hellä Ensi Unelma täytäkin kohta vuoden?

PIIPARINEN

Välillä minusta tuntuu että hän täyttää äänellään koko akustisen lähiympäristönsä. Anteeksi, voisitteko hieman väistyä, aion nimittäin käynnistää mopedini.

TOIMITTAJA

Olisi vielä pari kysymystä.

PIIPARINEN

Kysykää Turpeisen baarista, siellä tiedetään kaikki Kuusniemen yleiset ja yksityiset asiat.

TOIMITTAJA

Pitääkö paikkansa, että kanttorilaan on tulossa perheenlisäystä?

PIIPARINEN

Tuleeko?! Tavatonta, Hellä on ilmeisesti unohtanut informoida minua.

Kanttori keskittyi ja polkaisi tottuneesti. Mopedi käynnistyi vastoin odotuksia, mutta savutti normaalisti. Valokuvaajamme alkoi yskiä, mutta tähtäsi urheasti kamerallaan.

PIIPARINEN

Mielellään ei kuvia työajan ulkopuolella, jos saan pyytää.

TOIMITTAJA

Sovitaan niin. Milloinkahan se on odotettavissa?

PIIPARINEN

Siis kuka?

TOIMITTAJA

Se iloinen perhetapahtuma?