Kolmas vuosi Malory Towersissa

By Enid Blyton

14-vuotias Darrell ja hänen ystävänsä ovat nyt kolmannella luokalla Malory Towersissa. Kouluun tulee taas uusia oppilaita. Zerelda on amerikkalaistyttö, jonka tavoitteet ovat korkealla – hän haluaa tulla elokuvatähdeksi. Poikatyttö Wilhelmina taas keskittyy vain hevoseensa Thunderiin. Uusien tyttöjen tavat aiheuttavat kitkaa koulussa: sopeutuvatko he lainkaan Malory Towersin tyttöjen joukkoon?Malory Towers on Cornwallissa, meren rannalla, sijaitseva tyttöjen sisäoppilaitos. Liity Darrellin, Alician, Mary-Loun, Sallyn, Gwendolinen ja muiden tyttöjen joukkoon, kun he opiskelevat kuuden jännittävän vuoden ajan koulussa ja kasvavat sinä aikana naiiveista tytöistä nuoriksi naisiksi. Malory Towers -kirjoista on tehty myös samanniminen TV-sarja.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 8, 2023
• ISBN: 9788728414897

Book preview

Kolmas vuosi Malory Towersissa

Original title: Third Year at Malory Towers

Original language: English

Malory Towers®, Enid Blyton ® and Enid Blyton’s signature are registered trademarks of Hodder & Stoughton Limited. Text © Hodder & Stoughton Limited.

All rights reserved.

Copyright © 2023  SAGA Egmont.

ISBN: 9788728414897

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Luku yksi

Uusi tyttö Malory Towersiin

Darrell auttoi äitiään pakkaamaan vaatteensa sisäoppilaitokseen paluuta varten. Hänen pikkusisarensa Felicity seurasi pakkaamista vierestä toivoen, että saisi lähteä Darrellin kanssa kouluun.

Piristy, Felicity, Darrell sanoi. Pääset mukaan syyskuussa. Eikö hän pääsekin, äiti?

Toivon niin, hänen äitinsä sanoi. Neiti Grayling arveli, että hänelle olisi silloin tilaa. Voi, Darrell, et kai tosissasi aio ottaa kaikkia noita kirjoja? Ne tekevät arkustasi todella painavan.

Aion kyllä, äiti! Darrell vastasi. Ja saanhan ottaa rullaluistimenikin mukaan? Meillä on nyt lupa luistella sisäpihalla. Se on niin hauskaa!

Olkoon menneeksi, rouva Rivers sanoi. Mutta se tarkoittaa, että arkkusi on tyhjennettävä puoliksi, koska luistimet täytyy laittaa sen pohjalle. Voi sentään – merkitsimmekö jo nimesi uusiin aamutohveleihisi?

Emme! Darrell parahti. Felicity, olisitko niin kiltti, että merkitsisit ne puolestani? Emäntä suorastaan räjähtää, jos hän huomaa nimikoimattomia vaatteita tai varusteita.

Felicity ampaisi hakemaan kynää. Hän oli yksitoistavuotias, Darrell neljätoista. Felicity odotti malttamattomana pääsyä Malory Towersiin! Darrellin mukaan se oli koko kuningaskunnan hienoin koulu.

Kunpa meidän ei tarvitsisi hakea sitä uutta tyttöä kyytiin, Darrell sanoi arkkunsa ylle kumartuneena. Mikä hänen nimensä taas olikaan, äiti? Unohdan sen koko ajan.

Zerelda, hänen äitinsä sanoi. Zerelda Brass.

Juku! Darrell tokaisi. Zerelda! Millainen hän mahtaa olla?

Ah, hän on uskoakseni ihan mukava, rouva Rivers vastasi. Hänhän on amerikkalainen, mutta hänen englantilainen isoäitinsä on kutsunut hänet tänne vuodeksi, ja hänkin tulee Malory Towersiin. On suoranainen ihme, että he pystyivät ottamaan hänet kouluun näin lyhyellä varoitusajalla.

Millainen hän on? Darrell kysyi. Oletko tavannut hänet?

En. Olen nähnyt hänestä vain valokuvan, rouva Rivers vastasi. Hän näytti noin kaksikymmenvuotiaalta siinä, mutta hän on luullakseni vasta viisitoista.

Viisitoista! Sitten hän ei tule kanssani samalle luokalle, Darrell totesi. Hän on luokkaa ylempänä. Äiti, eikö olekin harmi, että Sally on karanteenissa sikotaudin takia? Hän tulee takaisin kouluun vasta myöhemmin.

Sally Hope oli Darrellin paras ystävä koulussa. Yleensä he saapuivat yhdessä Malory Towersiin, joko Sallyn tai Darrellin isän autolla. Tällä kerralla Sally aloittaisi koulun myöhemmin sikotautikaranteenin takia.

Sinun täytyy kirjoittaa hänelle ja kertoa hänelle kaikki, rouva Rivers sanoi. Voi, kiitos, Felicity – nimikoit tohvelit oikein kauniisti. Joko olet pakannut yöpukusi, Darrell? Ah, tuossahan se onkin. No mutta, nyt meidän täytyy saada tämä valmiiksi. Missä se lista on? Käyn sen vielä läpi ja varmistan, ettemme ole unohtaneet mitään.

Jos Sally ei olisi joutunut karanteeniin, meidän ei olisi tarvinnut ottaa Zereldaa kyytiin, Darrell sanoi. Autossa ei olisi ollut tilaa. Äiti, minusta tuntuu, että hän on kamala. Mistä ihmeestä oikein juttelemme hänelle koko matkan Cornwalliin?

Hyvänen aika – etkö voi puhua Malory Towersista? hänen äitinsä kysyi. Kotona tunnut ainakin pystyvän puhumaan siitä tuntikausia.

Pakkaaminen oli sentään tehty. Seuraavaksi vuorossa oli perinteinen avaimenetsintä – arkun avain katosi säännönmukaisesti jokaisen loman aikana.

Oletko allekirjoittanut terveystodistukseni, äiti? Darrell kysyi. Missä se on? Yöpymislaukussani? Hyvä. Mahtaakohan Irene onnistua pitämään omansa tallessa tällä kertaa?

Felicity hihitti. Hän kuunteli mielellään kertomuksia hajamielisestä Irenestä, joka lähti aina kotoa terveystodistus visusti tallessa, muttei koskaan onnistunut löytämään sitä perille päästyään.

Seuraavana päivänä Darrellin isä ajoi perheen auton Malory Towersiin. Heidän oli lähdettävä liikkeelle varhain aamulla, ja siksi pakkaaminen oli tehty edellisenä päivänä. Lähtöaamuna Darrellin tarvitsi vain kiertää talo ja puutarha Felicityn kanssa ja hyvästellä kaikki, kanatkin.

Syyskuussa minun ei tarvitse hyvästellä sinua, Felicity, Darrell sanoi. Hei nyt toistaiseksi, ja koeta pärjätä hyvin peleissä tällä lukukaudella, jotta voin olla sinusta ylpeä, kun tulet Malory Towersiin!

Lopulta he pääsivät liikkeelle. Auto huristeli pitkin länttä johtavaa tietä. Oli kaunis, aurinkoinen ja kylmä tammikuinen päivä. Darrell kietoi huovan ympärilleen. Hän istui yksin auton takapenkillä. Pian he saapuisivat Zereldan luo ja sitten Darrell saisi hänet seurakseen.

Zerelda asui suuressa talossa noin kahdeksankymmenen kilometrin päässä, matkan varrella. Hänen isoäitinsä oli ollut Darrellin isoäidin erittäin hyvä ystävä, ja itse asiassa juuri hän oli kysynyt rouva Riversiltä, voisivatko he tarjota Zereldalle kyydin Malory Towersiin.

Minusta olisi niin kovin mukavaa, jos Zerelda ja Darrell voisivat keskustella pitkään ja hartaasti koulusta, Darrellin isoäiti sanoi. Zereldalla on varmasti outo olo, kun hän aloittaa koulun uudessa maassa.

Mutta Darrellia ajatus ei miellyttänyt kovinkaan paljon. Hän oli pettynyt, etteivät he voineet hakea Sallya, hänen ystäväänsä kyytiin, ja jotenkin Zerelda kuulosti hänestä vastenmieliseltä. Hänen nimensäkin oli epätavallinen. Vai huomasiko hän, ettei hänen äitinsäkään ollut kovin innoissaan Zereldasta? No, kaikki selviäisi pian!

Tässä on Notting, herra Rivers totesi nähdessään nimen tienviitassa. Täältähän me käymme hakemassa sen amerikkalaisen, eikö niin?

Kyllä, rouva Rivers vastasi tarkistaen asian saamastaan kortista. Käänny oikealle kirkon kohdalta. Aja mäki ylös. Käänny taas oikealle ja mäen päällä on iso valkoinen talo. Zerelda asuu siellä.

Pian he pysäköivät suuren, valkoisen, kartanomaisen rakennuksen eteen. Hovimestari avasi oven. Sitten tyylikäs, pienikokoinen vanha nainen, Darrellin isoäidin ystävä, kiiruhti ovelle.

Tämä on kovin ystävällistä teiltä! hän sanoi. Zerelda! Oletko valmis? He tulivat hakemaan sinua!

Zereldaa ei näkynyt eikä kuulunut. Rouva Rivers sanoi, etteivät he tulisi sisälle kahville, koska he halusivat ehtiä koululle ennen pimeän tuloa.

Jos Zerelda on valmis, jatkamme matkaa hetimmiten, herra Rivers sanoi. Häntä ärsytti hieman. Missä Zerelda viivytteli? Tämän olisi pitänyt olla valmiina odottamassa! Hän meni takaisin autolle ja otti hihnan matka-arkkua varten valmiiksi esiin.

Zerelda! Tule heti! Zereldan isoäiti kutsui. Hän kääntyi hovimestarin puoleen. Tiedätkö, missä Zerelda-neiti on? Voi sentään, missä ihmeessä hän on?

Kului useita minuutteja ennen kuin Zerelda ilmestyi näkyviin. Ja kun hän saapui, Darrellin oli vaikea uskoa, että se todella oli hän! Yhtäkkiä portaita pitkin laskeutui alas pitkä, hoikka henkilö, jonka suurelle nutturalle pään päälle kootut hiukset hohtivat kuparisina. Osa kiharoista valui nutturasta olkapäille asti.

Darrell ei voinut olla tuijottamatta tulijaa. Kuka hän oikein oli? Hän näytti kuin suoraan elokuvasta tulleelta. Voi hyvänen aika, hänellähän oli huulipunaakin!

Hän ei voinut olla Zerelda. Heidän eteensä ilmestynyt tyttö vaikutti suunnilleen kaksikymmenvuotiaalta.

Hän lähestyi laiskasti hymyillen.

Voi, Zerelda! Missä sinä oikein olit? hänen isoäitinsä kysyi. Olemme joutuneet odottamaan sinua!

No, anteeksi, Zerelda vastasi huolettomasti. Hänen isoäitinsä esitteli hänet Riversin perheelle. Herra Rivers vaikutti kärsimättömältä. Hän vihasi turhaa odottamista – eikä hän piitannut Zereldan ulkonäöstäkään!

Darrellkaan ei pitänyt siitä. Itse asiassa hän suorastaan hätääntyi. Zereldanhan täytyi olla vähintään seitsemäntoista tai kahdeksantoista! Mistä ihmeestä he voisivat keskustella matkan aikana autossa?

Sinun on parasta laittaa kouluhattu päähäsi, Zereldan isoäiti sanoi ojentaen sen hänelle.

Mitä! Minäkö laittaisin tuon kamalan kapistuksen päähäni! Zerelda puuskahti. Hitsi, mummi, en ikinä!

Darrell ei uskaltanut sanoa, että Zerelda totisesti joutuisi käyttämään hattua. Hän oli mykistynyt. Zerelda vaikutti hänestä todella aikuiselta. Kyse ei ollut vain hänen ulkonäöstään ja kampauksestaan, vaan vaikutelmaa täydensivät hänen itsevarma käytöksensä ja aikuismainen tapansa puhua.

Zerelda istahti sulokkaasti takapenkille Darrellin viereen.

Muistahan nyt, Zerelda, että menet englantilaiseen kouluun oppimaan hieman englantilaisia tapoja, hänen isoäitinsä sanoi auton ikkunasta. Voi, kulta. Pyyhi tuo huulipuna pois. Olen sanonut jo monta kertaa, ettei sen käyttö ole täällä soveliasta. Tunnut ajattelevan, että olet kahdeksantoista, mutta olet vasta koulutyttö. Ja muistahan sitten…

Herra Rivers, josta alkoi tuntua, että keskustelu Zereldan ja hänen isoäitinsä välillä jatkuisi vielä pitkään, painoi kytkimen pohjaan ja kaasutti.

Näkemiin! sanoi rouva Rivers, josta tuntui, etteivät he pääsisi koskaan jatkamaan matkaa ilman napakkaa hyvästelyä.

Auto lähti liikkeelle. Zereldan isoäiti jäi yksin puhua papattamaan ajotien päähän. Herra Rivers huokaisi helpotuksesta ja vilkaisi silmäkulmasta vaimoaan. Rouva Rivers vilkaisi takaisin. Darrell huomasi katseidenvaihdon ja tunsi pientä lohdutusta. Äiti ja isäkin olivat Zereldasta samaa mieltä kuin hän!

Onko sinulla riittävästi huopaa? Darrell kysyi kohteliaasti.

Kyllä, kiitos, Zerelda vastasi. Seurasi hiljaisuus.

Darrell mietti päänsä puhki yrittäen keksiä jotain sanottavaa.

Haluaisitko, että kerron sinulle jotain Malory Towersista? hän kysyi Zereldalta lopulta.

Kerro vain, ole niin kiltti, Zerelda totesi melko uneliaana. Anna tulla vain. Millainen luokkamme opettaja on?

No, sinä et tule kanssani samalle luokalle, koska olet viisitoista, etkö olekin? Darrell sanoi.

Melkein kuusitoista, Zerelda sanoi taputellen suurta nutturaa päänsä päällä. Niinpä, luulisin, ettemme ole samalla luokalla. Sinähän et taida olla kovin iso?

Olen aivan yhtä iso kuin kaikki muutkin luokallani, Darrell sanoi ja ajatteli itsekseen, että hänkin näyttäisi pitkältä, jos laittaisi hiuksensa samanlaiselle naurettavalle nutturalle kuin Zerelda.

Hän alkoi kertoa Malory Towersista. Se oli hänen suosikkipuheenaiheensa, joten hän puhui ja puhui, kertoen komeasta koulurakennuksesta ja sen neljästä tornista, yhdestä joka kulmassa – keskellä olevasta sisäpihasta – valtavan isosta kallioon louhitusta uima-altaasta, jonka vuorovesi aina täytti ja jossa tytöt kesäisin uivat.

Ja jokaisessa tornissa on makuusalit, joissa nukumme, ja yhteiset oleskeluhuoneemme – siellä vietämme aikaa ja pelaamme, tiedäthän, silloin, kun emme ole oppitunneilla, Darrell sanoi. Asuntolaohjaajamme on neiti Potts. Missä tornissa sinä muuten olet?

Vastausta ei kuulunut. Darrell vilkaisi närkästyneen kiukkuisena Zereldaa. Hän oli umpiunessa! Hän ei ollut kuullut puoliakaan Darrellin kertomuksista. No johan oli!

Luku kaksi

Jälleen koululla

Darrellia ärsytti niin paljon, että Zerelda nukahti hänen kertoessaan kaikkea mahdollista rakkaasta Malory Towersista, että hän päätti olla sanomatta enää sanaakaan, kun Zerelda suvaitsisi herätä.

Darrell katseli amerikkalaistyttöä tarkkaan. Hän oli todella uljas näky, vaikka hänen hiuksensa eivät olleetkaan upean kullanhohtoiset. Darrell ajatteli, että Brass, messinki, oli Zereldalle oikein sopiva sukunimi. Hänen hiuksensa muistuttivat väriltään messinkiä. Darrell pohti, olivatko ne värjätyt. Mutta ei, eihän kukaan varmasti olisi antanut hänen värjätä hiuksiaan. Ehkä tytöt tosin kasvoivat aikuisiksi nopeammin Amerikassa?

Harmi, että hän tulee Malory Towersiin, Darrell ajatteli tarkkaillessaan Zereldan huolellisesti puuteroituja kasvoja, kauniisti kaartuvia silmäripsiä ja punertavia poskia. Hän ei vain sovi joukkoon. Tosin Gwendoline luultavasti ihastuu häneen! Gwendoline Maryhan hullaantui aina Zereldan kaltaisista ihmisistä!

Herra Rivers vilkaisi takapenkillä nukkuvaa Zereldaa ja virnisti Darrellille toverillisesti. Hän hymyili takaisin. Hän pohti, millaisia Zereldan isä ja äiti mahtoivat olla; hän ajatteli, että heidän täytyi olla melkoisen outoja, koska heillä oli Zereldan kaltainen tytär.

Sitten hän ravisteli itseään vähän. Zereldahan saattaisi olla oikeasti mukavakin. Ehkä kaikki johtuukin vain siitä, että hän on kotoisin maasta, jossa tytöt saavat aikuistua nopeammin kuin täällä meillä, Darrell ajatteli. Hän oli erittäin oikeudenmukainen ja reilu tyttö. Hän päätti antaa Zereldalle mahdollisuuden.

Tosin, Luojan kiitos, hän menee ylemmälle luokalle, koska hän on melkein kuusitoista, Darrell ajatteli. En tule näkemään häntä kovin paljon. Toivottavasti hän ei tule North Toweriin. Voi sentään – mitähän ihmettä neiti Potts ajattelisi, jos hän tulisi sinne?

Hän ajatteli suorasukaista neiti Pottsia. Hän ajatteli pulleaa, järkevää emäntää, joka ei koskaan hyväksynyt minkäänlaista pelleilyä keneltäkään. Sitten hän ajatteli kolmannen luokan opettajaa, jonka oppilaana hän oli ehtinyt olla jo lukukauden ajan.

Neiti Peters! Hyvänen aika! Hän saisi kohtauksen, jos Zerelda ilmestyisi hänen luokalleen! Darrell ajatteli nähdessään sielunsa silmin miesmäisen, kovaäänisen neiti Petersin. On melkeinpä harmi, ettei hän tule samalle luokalle kanssani. Olisi ilo nähdä, kuinka neiti Peters käsittelisi Zereldaa!

Darrell oli väsynyt, kun he viimein pääsivät perille Malory Towersiin. He olivat pysähtyneet matkan varrella kaksi kertaa syömään. Zerelda oli herännyt ja keskustellut viehättävällä, aikuismaisella tavalla herra ja rouva Riversin kanssa. Englanti oli hänen mielestään ilmeisesti vallan ihanna. Hän oli myös sitä mieltä, että hän, Zerelda, voisi opettaa englantilaisille joitain asioita.

Rouva Rivers oli kohtelias ja ystävällinen, kuten aina kaikille. Herra Rivers, jolla ei riittänyt