Neljäs luokka Malory Towersissa

By Enid Blyton

Darrellin neljäs vuosi Malory Towersissa alkaa, ja koulun aloittavat myös Darrellin nuorempi sisar Felicity ja Alician June-serkku. Neljäsluokkalaiset opiskelevat ahkerasti välikokeita varten. Darrell joutuu kiivaan luonteensa takia taas vaikeuksiin, mutta selviää kokeista kuitenkin helpommalla kuin Gwendoline, joka yrittää välttyä välikokeilta kepulikonstein.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Feb 28, 2024
• ISBN: 9788728414880

Book preview

Enid Blyton ®

Neljäs luokka Malory Towersissa

Translated by Terhi Kemppinen

Original title: Upper Fourth at Malory Towers

Original language: English

Malory Towers®, Enid Blyton ® and Enid Blyton’s signature are registered trademarks of Hodder & Stoughton Limited. Text © Hodder & Stoughton Limited.

All rights reserved.

Copyright © 2024 SAGA Egmont.

ISBN: 9788728414880

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Luku yksi

Darrell palaa kouluun Felicityn kanssa

Darrell Rivers oli erittäin innoissaan. Tänään hän palaisi Malory Towersiin, sisäoppilaitokseensa – ja tällä kerralla hän lähtisi sinne yhdessä pikkusisarensa Felicityn kanssa.

Felicity seisoi ulkoportailla viisitoistavuotiaan sisarensa vieressä pukeutuneena koulun ruskeaoranssiin koulupukuun. Hänkin oli innoissaan. Hän oli melkein kolmetoistavuotias. Hänen oli ollut tarkoitus aloittaa opiskelu Malory Towersissa jo kaksi lukukautta aiemmin, mutta hän oli sairastunut ja joutunut jäämään kotiin.

Nyt kesälukukausi oli alkamassa ja hän pääsi viimein Darrellin kanssa kouluun. Hän oli kuullut niin paljon sisarensa koulusta – kaikesta hauskasta siellä, luokkahuoneista, joiden ikkunoista näki merelle, neljästä tornista, joissa koulun 250 tyttöä nukkuivat, suuresta kallioon louhitusta uima-altaasta rannalla… Darrell oli kertonut hänelle loputtomasti tarinoita koulusta.

Hyvä, että menemme tällä kerralla junalla emmekä autolla, Darrell sanoi. Pääset matkustamaan muiden tyttöjen kanssa ja tutustumaankin jo osaan heistä. Sallykin tulee junalla.

Sally oli Darrellin paras ystävä. He olivat ystävystyneet jo ensimmäisellä lukukaudella melkein neljä vuotta aiemmin.

Toivottavasti saan Sallyn kaltaisen ystävän, Felicity sanoi jännittyneenä. "Olen sinua ujompi, Darrell. En varmasti saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta mennä juttelemaan kenellekään! Ja jos neiti Potts toruu minua, vajoan varmasti lattian läpi.

Neiti Potts oli ensimmäisen luokan opettaja. Hän oli myös asuntolavalvojana North Towerissa, jossa sekä Darrell että hänen sisarensa asuivat.

Voi, ei sinun tarvitse Pottya pelätä, Darrell sanoi naurahtaen. Hän unohti tyystin, kuinka peloissaan oli itse ensimmäisellä luokalla ollessaan ollut. Vanha Potty-kulta – hän on hyvä.

Heidän isänsä auto ilmestyi etuovelle. Molemmat tytöt juoksivat portaat alas. Herra Rivers vilkaisi heitä ja hymyili.

Molemmat lähtevät tällä kertaa! hän sanoi. Muistanpa oikein hyvin, kun Darrell lähti ensimmäisen kerran melkein neljä vuotta sitten. Hän oli silloin kaksitoista – ja nyt olet jo viisitoista, etkö olekin, Darrell?

Olen, Darrell vastasi noustessaan autoon Felicityn kanssa. Muistan, että sanoit minulle: ’Saat Malory Towersista varmasti paljon irti, koska se on hyvä koulu. Muista vastavuoroisesti olla ahkera oppilas.’

Isä sanoi minulle ihan samalla tavalla, Felicity sanoi. Juku, että minulla onkin onnea, kun minulla on isosisko esittelemässä paikkoja koulussa – vaikka rehellisesti sanoen minusta tuntuu, että tunnen Malory Towersista joka kolkan jo nyt.

Missä äiti mahtaa taas olla? isä ihmetteli ja soitti auton äänitorvea. Tätä perhettä on todellakin aivan mahdotonta saada kokoon. Jos äitinne on ajoissa, jompikumpi teistä puuttuu, ja jos te tytöt olette ajoissa, äitinne on myöhässä! Myöhästytte pian junasta, jollemme pidä varaamme!

Yleensä he ajoivat Cornwalliin, jossa Malory Towers sijaitsi, omalla autolla, mutta nyt se ei onnistunut. Niinpä herra Rivers vei tytöt Lontooseen, josta erikoisjuna kouluun lähti. Felicity oli ollut välillä mukana saattamassa sisartaan junalle. Hän oli pelännyt kaikkia asemalaiturilla parveilevia, rupattelevia ja naureskelevia tyttöjä – ja tällä kerralla hän olisi itsekin yksi heistä! Hän puristi tennismailaansa itseään vasten ja ajatteli iloisena edessä olevaa lukukautta.

Rouva Rivers kiiruhti alas portaita. Hän oli kaunis yksinkertaisessa harmaassa hameessaan ja sinisessä, kevyessä puserossaan. Darrell ja Felicity katselivat häntä ylpeänä. Vanhemmilla oli suuri merkitys kaikille sisäoppilaitoksen oppilaille. Kaikki halusivat olla ylpeitä vanhempiensa ulkonäöstä, käytöksestä ja puhetavasta. Oli kamalaa, jos äiti ilmestyi rautatieasemalle hassu hattu päässään tai jos isä oli hyvin epäsiistin näköinen.

Kultaseni, aioimme juuri lähteä ilman sinua, herra Rivers sanoi. Onko meillä nyt varmasti kaikki? Viimeksi ehdimme ajaa aika kauas ennen kuin huomasitte, että Darrellin yöpymislaukku oli unohtunut kotiin.

Meillä on kyllä kaikki mukana, isä, Darrell sanoi. Olen tarkistanut ihan kaiken – yöpymislaukuissa on harja ja kampa, hammasharja ja tahnaa, yöpuvut, terveystodistukset, kaikki! Tennismailat kannamme käsissämme, samoin ratsastuskypärät. Niitä emme saaneet pakatuksi, se oli liian hankalaa.

Felicity vilkuili ympärilleen tarkistaakseen, että hänen uusi ratsastuskypäränsä oli varmasti mukana. Hän oli siitä erittäin ylpeä. Hänellä oli aiemmin ollut vain lipaton jockeykypärä.

He lähtivät ajamaan kohti Lontoota. Felicity tuli vähän surulliseksi, kun koti katosi näkyvistä. Hän ei näkisi sitä kokonaiseen kahteen kuukauteen! Sitten hän piristyi, kun Darrell alkoi rupatella tytöistä.

Toivottavasti Bill tulee taas seitsemän veljensä kanssa ratsastaen, hän sanoi. Heidän saapumisensa laukaten pitkin koululle johtavaa tietä on varsinainen näky! Billin piti ensimmäiselläkin lukukaudella tulla vanhempiensa autolla, mutta hän livahti talliin, satuloi hevosensa Thunderin ja tuli koululle kaikkien veljiensä saattelemana ratsain!

Billin oikea nimi on Wilhelmina, eikö olekin? Felicity muisteli. Kutsuvatko opettajatkin häntä Billiksi?

Osa heistä kutsuu, Darrell sanoi. Ei rehtori tietenkään, eikä myöskään neiti Williams, neljännen luokan opettaja. Hän on vähän jäykkä – hyvin tiukka ja asiallinen, mutta pidän hänestä nyt. Aluksi en pitänyt.

Pian he olivatkin jo asemalaiturilla ja puikkelehtivat innostuneen tyttölauman läpi kohti North Towerin vaunua. Felicityä ujostutti ja hermostutti. Voi sentään, onpa paljon tyttöjä, ja he kaikki tunsivat toisensa, enkä minä tunne ketään, hän ajatteli. Tai, hetkinen – tuollahan oli Darrellin ystävä Sally.

Sally tuli Felicityn ja Darrellin luo hymyillen.

Hei, Darrell, hei, Felicity – sinäkin siis tulet viimein Malory Towersiin. Tosi kiva! Olisinpa minäkin menossa kouluun vasta ensimmäistä kertaa, niin minullakin olisi edessäni monta, monta vuotta siellä kuten sinulla. Et tiedäkään, kuinka onnekas olet!

Muistan jonkun sanoneen minulle noin ensimmäisenä päivänäni, Darrell sanoi. Olin silloin kaksitoista – nyt täytän seuraavaksi jo kuusitoista. Huh, kuinka vanha olenkaan!

Niin, äläkä unohda, että tunnemme itsemme vielä vanhemmiksi, kun tämä lukukausi on ohi! tuttu ääni Darrellin takaa sanoi. Meidän kaikkien täytyy opiskella oman asteemme loppukoetta varten! Hiukseni ovat varmaan ihan harmaat lukukauden loppuun mennessä!

Hei, Alicia! Darrell tervehti lämpimästi. Oliko sinulla hyvä loma? Tässä on pikkusiskoni Felicity. Hän on tällä lukukaudella uusi tyttö.

Niinkö tosiaan? Alicia sanoi. No, siinä tapauksessa minun täytyy etsiä serkkuni. Hänkin on tällä lukukaudella uusi. Missä ihmeessä hän taas on? Olen hukannut hänet jo kaksi kertaa!

Alicia katosi, ja Darrell ja Sally nauroivat. He olivat varmoja, ettei Alicia viitsisi välittää uudesta tytöstä, olipa hän serkku tai ei. Alicia palasi kuitenkin takaisin melkein saman tien mukanaan kaksitoistavuotias tyttö, joka muistutti häntä hyvin paljon.

Tässä on June, hän sanoi. Voisitkin hyvin tutustua Felicityyn, June, koska näette toisianne paljon tällä lukukaudella ja vielä monella senkin jälkeen! Tosin ei ole lainkaan taattua, että Felicity haluaa nähdä sinua kovinkaan paljon tutustuttuaan sinuun!

Darrell vilkaisi Aliciaa nähdäkseen, oliko hän tosissaan vai ei. Teräväkielisestä Aliciasta ei koskaan tiennyt! June vaikutti ihan mukavalta, ja hänellä oli terävä leuka ja suu. Vähän määräilevän oloinen, Darrell ajatteli – mutta koulun alimmalla luokalla komenteluun oli vähäiset mahdollisuudet. Vanhemmat tytöt ottivat nuoremmilta kyllä nopeasti turhat luulot pois.

Katsokaa! Alicia sanoi tökäten Darrellia ja Sallya. Tuolla on Gwendoline Mary – hänkin tulee junalla eikä autolla. Jäähyväisseremoniakin näyttäisi olevan ihan ennallaan!

Felicity ja June kääntyivät katsomaan. He näkivät vaaleahiuksisen tytön, jolla oli suuret vaaleansiniset silmät, hyvästelevän äitiään ja vanhaa kotiopettajatartaan. Hyvästit olivat hyvin tunteikkaat, ja ne sisälsivät paljon nyyhkytystä.

Gwendoline tekee aina noin, Alicia sanoi inhoa täynnä. Vielä nytkin, näin vanhana! Ensimmäisen vuoden opiskelijalle, joka joutuu ensimmäistä kertaa pois kotoa, tuon voi vielä antaa anteeksi – mutta sama meno viisitoistavuotiaana, voi ei!

No, tunne ei ole pitkäikäinen, Sally sanoi. Gwendoline ei varmasti viitsi vaivautua edes vilkuttamaan äidilleen, kunhan hän pääsee junaan.

Sallyn äiti keskusteli Darrellin vanhempien kanssa. Siihen keskusteluun ei liittynyt kyyneleitä eikä vastalauseita. Darrell oli kiitollinen siitä, että hänen äitinsä ja isänsä olivat niin järkeviä. Hän vilkaisi Felicityä ja totesi tyytyväisenä pikkusisarensa näyttävän iloiselta ja ympäristöstään kiinnostuneelta.

Lisää tyttöjä ilmestyi Darrellin ja muiden ympärille.

Hei, oliko sinulla hyvä loma? Onko tässä pikkusiskosi? Onko hän yhtä ärhäkkä luonteeltaan kuin sinä? kyseli Irene, tyylilleen uskollisesti huolimattomana – hänen yöpymislaukkunsa oli puoliksi auki ja takista puuttui jo yksi nappi.

No, on Felicityssäkin luonnetta, Darrell sanoi nauraen. Sitä on meillä suvussa. En kuitenkaan usko, että Felicity esittelee huonoja puoliaan kovinkaan paljon. Hän on liian ujo siihen ensimmäisen lukukautensa aikana.

Enpä menisi vannomaan! Sally sanoi viekkaasti. Muistaakseni sinä esittelit luonteesi huonoja puolia huolellisesti ensimmäisen lukukauden aikana, Darrell! Kuka lennätti minut pianojakkaran yli lattialle – ja kuka läiski Gwendolinea oikein kunnolla uima-altaalla?

Voi sentään – niin, kyllä. Olin kammottava, Darrell sanoi punastuen. Todella kammottava. Olen varma, ettei Felicity ikinä tee mitään vastaavaa.

Serkkunikin on aika kovaluonteinen, Alicia sanoi virnistäen. Hänellä on vain veljiä. Kuulisittepa, kuinka he huutavat toisilleen ollessaan asioista eri mieltä.

Neiti Potts on tuossa, Sally sanoi, kun ensimmäisen luokan opettaja tuli paikalle lista kädessään. Hei, neiti Potts, ovatko kaikki jo koolla?

Kyllä, luulisin niin, neiti Potts sanoi. Ainoastaan Irene puuttuu. Ah, siinähän sinä oletkin, Irene. Sinulle ei kai tullut mieleen ilmoittaa tulostasi minulle? Luojan kiitos Belinda saapuu koululle autolla. Minulla on yksi hajamielinen vähemmän huolenani. Nouskaahan nyt omiin vaunuihinne. Junan lähtöön on enää neljä minuuttia aikaa.

Tytöt nousivat kiireesti junaan. Sally ja Darrell kiskoivat Felicityn mukaan omaansa. Uusien tyttöjen pitäisi oikeasti matkustaa Pottyn kanssa samassa vaunussa, Darrell sanoi. Saat kuitenkin tulla meidän kanssamme. Hei sitten äiti, hei vaan, isä! Kirjoitan sunnuntaina ja kerron kaikki uutiset!

Hei sitten! Felicity sanoi aika hiljaa. Kiitos kivasta lomasta!

Onneksi Gwendoline ei ole meidän kanssamme samassa vaunussa, Alicia sanoi. Säästymme tarinoilta hänen epämielenkiintoisesta perheestään ja siitä, mitä heille on loman aikana tapahtunut. Jopa hänen koiransa ovat tylsiä!

Kaikki nauroivat. Asemavahti puhalsi pilliinsä. Ovet paukahtelivat ja juna lähti hitaasti liikkeelle. Vanhemmat ja tytöt vilkuttivat villisti. Darrell nojautui penkkinsä selkänojaa vasten. Malory Towers kutsuu taas! hän sanoi iloisesti. Vanha kunnon Malory Towers!

Luku kaksi

Kaikki ovat taas koulussa!

Matka oli hyvin pitkä, mutta lopulta juna rullasi Malory Towersin asemalle. Tytöt purkautuivat ulos yöpymislaukkuineen ja mailoineen ja ryntäsivät varaamaan hyvät paikat linja-autoista, jotka veivät junatytöt perille asti kouluun.

Felicity oli väsynyt, mutta innoissaan. Darrellia ei tuntunut väsyttävän yhtään, mutta hän oli taatusti innoissaan.

Nyt näemme koulun ja loput tytöistä, hän sanoi iloisesti Felicitylle. Sanon sinulle, kun ensimmäinen vilaus koulusta näkyy. Ole tarkkana.

Ja niin Felicity näki ensimmäisen vilauksen Malory Towersista samaan tapaan kuin Darrell joitain vuosia aiemmin. Koulu oli suuri ja linnamainen, harmaista kivistä korkean kukkulan laelle rakennettu rakennus. Sen takana avautui syvänsininen Atlantin valtameri, mutta se oli nyt näkymättömissä kallioiden ja koulun takana. Rakennuksen jokaisessa nurkassa oli torni. Felicityn ilme kirkastui, kun hän ajatteli pääsevänsä nukkumaan yhteen torneista. Hän olisi Darrellin kanssa North Towerissa – sieltä oli parhaat näköalat merelle! Hän oli erittäin onnekas.

Se näyttää ihanalta, Felicity sanoi Darrellille. Darrell