Viides luokka Malory Towersissa

By Enid Blyton

Viidesluokkalaisina Darrellia ja hänen ystäviään pyydetään tuottamaan esitys joulujuhlaan. He päätyvät esittämään oman versionsa Tuhkimosta. Darrell vastaa käsikirjoituksesta, Irene säveltää musiikin ja pääosia esittävät Alicia, Mary-Lou ja Bill. Samaan aikaan kovapäinen Moira aiheuttaa paljon ristiriitoja viidesluokkalaisten keskuudessa. Tytöt onnistuvat kuitenkin selvittämään välinsä ja näytelmästä tulee suurmenestys!

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Feb 28, 2024
• ISBN: 9788728414873

Book preview

Enid Blyton ®

Viides luokka Malory Towersissa

Translated by Terhi Kemppinen

Original title: In the Fifth at Malory Towers

Original language: English

Malory Towers®, Enid Blyton ® and Enid Blyton’s signature are registered trademarks of Hodder & Stoughton Limited. Text © Hodder & Stoughton Limited.

All rights reserved.

Copyright © 2024 SAGA Egmont.

ISBN: 9788728414873

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Luku yksi

Paluu kouluun

Felicity! Katso – tuolla Malory Towers lopultakin on! Darrell huudahti. Yritän aina nähdä sen tästä mutkasta. Tästä kohdasta koulu tulee ensimmäisen kerran näkyviin.

Felicity katseli suurta nelikulmaista, harmaasta kivestä korkealle kalliolle merenrantaan rakennettua rakennusta, jonka jokaisessa kulmassa oli torni.

North Tower, East Tower, South Tower ja West Tower, hän sanoi. Minusta on hienoa, että olemme meren puolella North Towerissa. Onko sinusta hauskaa palata kouluun, Darrell?

On kyllä, hurjan hauskaa. Entä sinusta? hänen sisarensa kysyi katse nauliutuneena kaukana näkyvään upeaan rakennukseen.

On minustakin, ihan oikeasti. Minusta on kuitenkin inhottavaa hyvästellä äiti ja isä, ja kokki ja Jane, ja koirat ja kissa ja –

Puutarhan punarinta, kuusi kanaa, ankat, kultakala ja verannan ötökät! Darrell lisäsi nauraen. Älä ole tuollainen pöhkö, Felicity. Tiedät vallan hyvin, että viihdyt Malory Towersissa taas loistavasti heti, kun astut koulun alueelle.

Niin, niin, tiedän kyllä, että viihdyn, Felicity sanoi. Mutta koulumaailma on hyvin erilainen kuin kotiympyrät. On vähän vaikeaa siirtyä yhtäkkiä paikasta toiseen.

No, enpä voi muuta sanoa kuin että olemme onnekkaita, kun meillä on kaksi niin mahtavaa maailmaa, joissa elää! Darrell sanoi. Koti ja Malory Towers! Katso! Kenen auto tuo mahtaa olla?

Felicity kurottautui katsomaan tarkemmin. Se on Junen, hän sanoi. Junen ja hänen serkkunsa, Alician.

Darrell tuhahti. Hän ei pitänyt ensimmäistä luokkaa käyvästä Junesta. Älä vain taas mene kaveeraamaan sen viekkaan ja röyhkeän pikku Junen kanssa, hän varoitti Felicityä. Muistat varmaan, mitä edellisellä lukukaudella tapahtui. Pysy vain Susanin seurassa.

Niin aionkin tehdä, Felicity vastasi. Sinun ei tarvitse muistuttaa minua tuollaisista asioista. En ole enää uusi tyttö. Aloitan jo toista lukukauttani.

Kunpa minäkin aloittaisin! Darrell sanoi. Minua inhottaa ajatella, että koulun loppumispäivä lähestyy joka lukukauden myötä.

No, minä olen ihan samassa tilanteessa, Felicity sanoi. Tosin en vaivaa sillä päätäni vielä, koska minulla on edessä niin monta lukukautta. Kuule – on aikamoista, että sinä olet jo viidennellä luokalla tällä lukukaudella! Viidennellä Malory Towersissa – juku, kuulostaapa se upealta! Ja minä olen edelleen vasta ensimmäisellä luokalla.

Niinpä. Te ensimmäisen luokan oppilaat vaikutatte minusta nyt ihan vauvoilta, Darrell sanoi. Olette ihan lapsia! Hassua ajatella, kuinka katselin viidesluokkalaisia ylöspäin ollessani ensimmäisellä luokalla! Hädin tuskin uskalsin puhua heistä kenellekään, ja jos joku heistä sanoi minulle jotain, melkein vajosin maan alle. En ole huomannut sinussa mitään vastaavaa, pikku Felicity!

No, minusta tuntuu, että se johtuu siitä, että olet sisareni, Felicity sanoi. En vajoa maan alle vain siksi, että sinä osoitat minulle muutaman sanan – en sittenkään, vaikka sinusta tehtäisiin viidennen luokan johtajatyttö!

No, minusta ei tule johtajaa nyt, Darrell sanoi. Sain osani vastuusta jo ollessani ylemmän neljännen luokan johtajatyttö edellisellä lukukaudella. Haluaisin muutenkin ottaa tällä lukukaudella rennommin vastuun suhteen. Edellinen lukukausi oli aika hektinen, kun olin johtajatyttö ja meidän piti suorittaa tärkeät välikokeetkin.

Mutta luojan kiitos läpäisit ne, Felicity totesi ylpeänä. Ja vielä niin hienoilla arvosanoillakin! Tiedätkö, pääsivätkö kaikki ylemmän neljännen luokan tytöt läpi kokeista?

Gwen ei päässyt, eikä Alicia, Darrell sanoi. Aliciahan sai kokeiden aikaan tuhkarokon, muistathan? Connie, Ruthin kaksossisar, ei myöskään saanut hyväksyttyä tulosta. Hän jää kaikeksi onneksi ylemmälle neljännelle luokalle. Nyt Ruth pystyy viimein puhumaan omasta puolestaan!

Connie ja Ruth olivat molemmat olleet edellisellä lukukaudella ylemmällä neljännellä luokalla. Tyttöjä oli usein suututtanut, koska Connie ei koskaan antanut Ruthille tilaisuutta puhua omasta puolestaan, vaan vastasi aina kaikkiin kysymyksiin hänen puolestaan. Connie huolehti Ruthista kuin hän olisi ollut pieni vauva, ei kanssaan saman ikäinen, melkein kuusitoistavuotias nuori! Nyt, kun Connie olisi yhtä luokkaa alempana, Ruthilla olisi tilaisuus olla oma itsensä eikä pelkkä Connien varjo. Siitä tulisi varmasti mielenkiintoista.

Alamme olla perillä – koulu näkyy jo selvästi! Felicity sanoi. Äiti, katso nyt Malory Towersia. Eikö se olekin upea?

Hänen äitinsä kääntyi katsomaan auton takapenkille ja hymyili kahdelle innokkaalle tyttärelleen.

Todellakin upea, kuten sanoit, hän sanoi.

Sehän on itse asiassa mahtava! sanoi herra Rivers ratin takaa. Eikö sekin ole ihan oikea sana, Felicity? Minusta ainakin tuntuu, että olen kuullut sitä sanaa käytettävän enemmän kuin mitään muuta loman aikana.

Tytöt nauroivat. Alempien luokkien oppilaat sanovat kaikkea mahtavaksi tai mahtikseksi, Darrell sanoi tärkeän kuuloisesti.

Ja ylemmän luokan oppilaat ovat ihan sanoinkuvaamattoman tärkeileviä, Felicity sanoi, haluten antaa samalla mitalla takaisin. Kukaan ei kuitenkaan kuullut häntä, koska herra Rivers pysäköi auton leveiden portaiden edustalle ja he joutuivat saman tien sinne tänne ryntäilevien tyttöjen, autojen ja linja-autojen muodostaman hälinän keskelle. Junatytöt olivat juuri saapuneet rautatieasemalta linja-autoilla. Kukaan ei kuullut yleisen metelin ja huutojen keskeltä sanaakaan muiden puheista.

DARRELL! joku huusi työntäen innokkaat kasvonsa auton ikkunaa vasten. Hyvä! Toivoinkin, ettet olisi myöhässä. Sally on jossain täällä.

Kasvot katosivat näkyvistä. Sitten niiden tilalle ilmestyivät toiset. FELICITY! Ajattelinkin, että se olit sinä! Tule ulos!

Susan! Tulen ihan heti! Felicity huusi takaisin ja loikkasi ulos autosta sellaisella vauhdilla, että kompastui lacrosse-mailoihin ja melkein tönäisi kumoon lähellä seisovan pitkän tytön, joka oli hyvästelemässä vanhempiaan.

Felicity Rivers! Katso vähän, mihin menet, ankara ääni sanoi. Felicity punastui ja melkein vajosi maan alle. Puhuja oli Irene, joka oli nyt viidesluokkalainen. Darrell virnuili itsekseen. Ahaa! Felicity saattaisi olla nenäkäs yhdelle viidesluokkalaiselle, omalle siskolleen, mutta hän kunnioitti kuin kunnioittikin isoja tyttöjä!

Anteeksi, Irene, Felicity sanoi nöyränä. Olen kamalan pahoillani.

Darrellkin hyppäsi ulos autosta. Hänen ystävänsä piirittivät hänet saman tien.

Darrell! Minä voin auttaa tavaroidesi kantamisessa!

Hei, Darrell! Oliko hyvä loma? Sinähän sait tosi hyvän tuloksen välikokeista, onnittelut siitä!

Darrell Rivers! Et vastannut yhteenkään kirjeeseeni viime loman aikana! Ja minä kirjoitin sinulle sivukaupalla!

Darrell virnisteli nauraville kasvoille ympärillään. Hei, Alicia! Hei, Sally! Irene, vanhempani olivat vähällä lentää ulos autosta äsken, kun kiljuit ikkunasta niin kovaa! Hei, Belinda! Piirsitkö mitään hienoa loman aikana?

Rouva Rivers huhuili autosta: Darrell! Lähdemme tästä parin minuutin kuluttua, kulta. Pyydä Sallya käymään luonani, minulla on hänelle asiaa.

Sally oli Darrellin paras ystävä, ja tyttöjen äiditkin olivat hyviä ystäviä keskenään. Sally tuli autolle. Rouva Rivers katsoi häntä hyväksyvästi. Sally oli aikoinaan ollut kovin jäykkä, tavallisen oloinen pieni ekaluokkalainen – nyt hänestä oli kuoriutunut sievän kaunis, jäntevä ja luotettava, erittäin hyvin käyttäytyvä tyttö.

Rouva Rivers vaihtoi muutaman sanan Sallyn kanssa ja etsiskeli sitten katseellaan Darrellia, joka rupatteli edelleen ystäviensä kanssa isommassa tyttöjoukossa. Felicityä ei näkynyt missään.

Meidän täytyy lähteä nyt, hän sanoi Sallylle. Olisitko niin kiltti ja kertoisit sen Darrellille ja Felicitylle?

Darrell! Sinua kaivataan täällä! Sally huusi. Darrell kääntyi ympäri ja juoksi autolle. Hän oli jo puolittain uppoutunut Malory Towersin maailmaan.

Ah, äiti – lähdettekö te nyt? Kiitos ihanaakin ihanammasta lomasta. Missä Felicity on?

Felicityä ei näkynyt missään. Hän oli niin innoissaan kuultuaan ystäviensä äänet, että oli lähtenyt sen enempää ajattelematta heidän mukaansa! Darrell lähti etsimään häntä.

Onko kukaan nähnyt Felicityä?

Moni oli nähnyt hänet, mutta kukaan ei tiennyt, missä hän oli. Pahus sisarta! Hän on varmaankin mennyt makuusaliinsa katsomaan minkä sängyn saa tälle lukukaudelle, Darrell ajatteli ja ryntäsi etsimään siskoaan. Felicity ei kuitenkaan ollut makuusalissa, joten Darrell palasi takaisin ulos ja autolle.

En löydä häntä mistään, äiti, hän sanoi. Voitteko odottaa hetken?

Emme voi, herra Rivers sanoi kärsimättömänä. Minun on päästävä takaisin kotiin. Kerro Felicitylle, että odotimme voidaksemme hyvästellä hänet. Meidän on mentävä nyt.

Hän halasi Darrellia ja sitten Darrell halasi vielä äitiäänkin. Herra Rivers nosti kytkintä ja auto lähti hiljalleen liikkeelle.

Heidän takaansa kuului huuto. Isä! Älä lähde hyvästelemättä! Felicity oli ilmestynyt kuin tyhjästä. Hän hyppäsi auton astinlaudalle. Aioitte lähteä hyvästelemättä! Ihan varmasti aioitte!

Niin aionkin, hänen isänsä sanoi, virnistäen täsmälleen samalla tavalla kuin Darrell. Emme voi jäädä odottelemaan tyttöjä, jotka unohtavat isänsä ja äitinsä viidessätoista sekunnissa koululle pääsyn jälkeen.

En unohtanut teitä, en tietenkään, Felicity protestoi roikkuen edelleen astinlaudalla. Halusin vain käydä katsomassa luokkaamme. Se on remontoitu kokonaan loman aikana, se näyttää nyt superhienolta. Näkemiin, isä. Hän kurottautui halaamaan isää niin, että tämän hattu melkein putosi.

Sitten Felicity juoksi auton toiselle puolelle ja halasi äitiäänkin. Kirjoitan sunnuntaina. Kerro terveisiä kokille ja Janelle ja puutarhurille, koirille ja…

Auto liikkui! Hyppää pois kyydistä, ellet halua palata saman tien takaisin kotiin! hänen isänsä sanoi. Ja jos haluat kotiin, siirry takapenkille!

Mutta Felicity ei halunnut kotiin! Hän loikkasi maahan nauraen.

Hän seisoi Darrellin kanssa vilkuttamassa auton edetessä hitaasti ruuhkassa pitkin ajotietä. Sitten se lipui muiden autojen virrassa ulos portista ja katosi näkyvistä.

Felicity kääntyi silmät loistaen Darrellin puoleen. Eikö olekin hauska olla täällä taas? Tuntuiko sinustakin tällaiselta toisella lukukaudellasi, Darrell? Minua ei jännitä yhtä paljon enkä ole niin ujo kuin viime lukukaudella. Kuulun tänne nyt. Tunnen kaikki. Se on mahtavaa! Hän loikki portaita ylös huippuvauhdilla ja törmäsi mademoiselle Dupontiin.

Tiens! Taas yksi hullu tyttö! Felicity, ei ole lainkaan…

Mutta Felicity oli jo mennyt. Mademoisellen suu kääntyi hymyyn, kun hän katseli tytön perään. Nämä tytöt! Jokuhan voisi luulla, että he ovat iloisia päästyään takaisin kouluun.

Luku kaksi

Lisää tulijoita

Lukukauden ensimmäinen ja viimeinen päivä olivat aina jännittäviä. Kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota sääntöihin ja määräyksiin, kaikki puhuivat kovaan ääneen ja käytävillä ja portaissa kävelivät ainoastaan kuudesluokkalaiset ja opettajat – kaikki muut juoksivat ja loikkivat.

Oli hauska selvittää, minkä sängyn makuusalista sai ja keiden sängyt olivat sen vieressä. Oli hauska kurkistella omaan luokkahuoneeseen ja katsoa, oliko se muuttunut jotenkin. Oli hauska tervehtiä kaikkia opettajia ja erityisen hauska oli kiusoitella mademoiselle Dupontia, mutta ei mademoiselle Rougieria, toista ranskan opettajaa. Siinä missä mademoiselle Dupont oli yksinkertainen ja humumorintajuinen, hän oli terävä ja helposti ärsyyntyvä. Kukaan ei koskaan kiusoitellut mademoiselle Rougieria.

Darrell lähti etsimään muita viidennen luokan luokkatovereitaan. Viides luokka! Kylläpä se kuulostikin juhlavalta! Hän oli oikeasti viidennellä luokalla nyt, eli jäljellä oli sen jälkeen enää yksi luokka. Voi sentään – hän oli toden totta aikuistumassa kovaa vauhtia.

Alicia ja Sally tulivat Darrellia vastaan Irenen ja Belindan kanssa.

Mennään katsomaan uutta luokkahuonettamme, Darrell sanoi. Viides luokka! Hyvänen aika!

He menivät yhdessä luokkaan. Uusi luokkahuone oli erittäin mukava, se oli yläkerroksissa ja ikkunoista avautui näköala kallioille. Kaukana alhaalla näkyi sininen meri, joka tänään oli