Ensimmäinen vuosi Malory Towersissa

By Enid Blyton

Ihana klassikkosarja tyttöjen sisäoppilaitoksesta, jossa jekut eivät lopu. 12-vuotias Darrell Rivers aloittaa ensimmäisen lukuvuotensa tyttöjen sisäoppilaitoksessa Malory Towersissa. Hän on päättänyt menestyä hyvin ja saada uusia ystäviä. Darrell huomaa kuitenkin pian, ettei kaikki sujukaan yhtä helposti kuin hän kuvitteli. Hän joutuu äkkipikaisen luonteensa takia tuon tuosta vaikeuksiin eikä tunnu löytävän muiden tyttöjen joukosta omaa, erityistä ystävää. Onnistuuko hän sopeutumaan kouluun ja saamaan ystävän ennen kuin ensimmäinen lukuvuosi päättyy? Malory Towers on Cornwallissa, meren rannalla, sijaitseva tyttöjen sisäoppilaitos. Liity Darrellin, Alician, Mary-Loun, Sallyn, Gwendolinen ja muiden tyttöjen joukkoon, kun he opiskelevat kuuden jännittävän vuoden ajan koulussa ja kasvavat sinä aikana naiiveista tytöistä nuoriksi naisiksi. Malory Towers -kirjoista on tehty myös samanniminen TV-sarja.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 6, 2023
• ISBN: 9788728414903

Book preview

Ensimmäinen vuosi Malory Towersissa

Original title: First Term at Malory Towers

Original language: English

Malory Towers®, Enid Blyton ® and Enid Blyton’s signature are registered trademarks of Hodder & Stoughton Limited. Text © Hodder & Stoughton Limited.

All rights reserved.

Copyright © 2023  SAGA Egmont.

ISBN: 9788728414903

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Luku yksi

Sisäoppilaitokseen

Darrell Rivers katseli itseään peilistä. Oli jo melkein aika lähteä junalle, mutta hän ehti vielä tarkistaa miltä uusi koulupuku näytti. Se on oikein kiva, Darrell sanoi pyörähdellen ympäri. Ruskea takki, ruskea hattu, oranssi nauha ja alla ruskea tunika oranssilla vyöllä. Pidän tästä.

Hänen äitinsä vilkaisi Darrellin huoneeseen ja hymyili. Ihailetko itseäsi? hän kysyi. No, minustakin tuo on hieno kokonaisuus. Täytyy sanoa, että Malory Towersin koulupuku on ihastuttava. Tule nyt, emmehän halua myöhästyä junasta heti ensimmäisen lukukautesi alkajaisiksi!

Darrell oli innoissaan. Hän oli lähdössä sisäoppilaitokseen ensimmäistä kertaa elämässään. Malory Towersiin ei otettu alle kaksitoistavuotiaita lapsia, joten Darrell olisi nuorimpien oppilaiden joukossa siellä. Hän odotti jo innolla useita hauskoja, ystävyyden, opiskelun ja liikunnan täyteisiä lukukausia.

Millaista siellä sitten on? hän mietti jatkuvasti ääneen. Olen lukenut paljon tarinoita kouluista, mutten usko, että Malory Towersissa on ihan samanlaista. Kaikki koulut ovat erilaisia. Toivon totisesti saavani sieltä ystäviä.

Darrellia harmitti jättää omat ystävänsä taakseen. Kukaan heistä ei ollut tulossa Malory Towersiin. Hän oli käynyt tavallista koulua heidän kanssaan, ja useimmat heistä joko jatkoivat sitä tai menivät muihin sisäoppilaitoksiin.

Hänen matka-arkkunsa oli pakattu täyteen. Hänen nimensä oli maalattu arkun kylkeen isoilla mustilla kirjaimilla. Nimilapuissa oli kirjaimet M. T. Malory Towersin merkiksi. Darrellin tarvitsi kantaa ainoastaan tennismaila kehikossaan sekä pieni laukku, johon hänen äitinsä oli pakannut tarvikkeita ensimmäistä yötä varten.

Arkustasi ei pureta tavaroita ensimmäisenä iltana, äiti sanoi. Siksi jokaisella tytöllä pitää olla pieni laukku, jossa on yöpuku, hammasharja ja muut sellaiset tavarat. Tässä on kymmenen shillingin setelisi. Sinun on saatava se riittämään koko lukukauden ajaksi, koska sinun luokallasi kellään tytöllä ei saa olla sen enempää taskurahaa.

Laitan sen riittämään, Darrell sanoi ja laittoi setelin kukkaroonsa. Koulussa ei ole kovinkaan paljon ostettavaa. Taksi odottaa jo tuolla, äiti. Mennään!

Hän oli jo hyvästellyt isänsä, joka oli lähtenyt sinä aamuna töihin. Isä oli rutistanut häntä lujaa ja sanonut: Hei sitten, ja onnea matkaan, Darrell. Saat Malory Towersista varmasti paljon irti, koska se on hyvä koulu. Muista vastavuoroisesti olla ahkera oppilas!

Nyt he olivat viimein matkalla. Arkkukin oli taksissa, etupenkillä kuljettajan vieressä. Darrell työnsi päänsä ulos auton ikkunasta ja vilkaisi kotiaan vielä viimeisen kerran. Palaan pian! hän huusi isolle mustalle kissalle, joka istui seinustalla pesemässä itseään. Minulle tulee sinua aluksi ikävä, mutta kotiudun kyllä pian. Eikö niin, äiti?

Tietenkin, hänen äitinsä sanoi. Sinulla tulee olemaan ihanaa siellä. Et halua tulla kotiin edes kesälomalle.

Heidän piti mennä Lontooseen päästäkseen junaan, joka veisi heidät Cornwalliin, jossa Malory Towers sijaitsi. Malory Towersiin menee aina erikoisjuna, rouva Rivers sanoi. Katso, tuolla on ilmoitus. Malory Towers, laituri seitsemän. Tulehan. Olemme täällä hyvissä ajoin. Jään luoksesi siksi aikaa, että pääset turvallisesti ryhmäohjaajasi ja muiden tyttöjen luokse. Sitten lähden kotiin.

He menivät laiturille. Sille oli ajettu pitkä juna, jonka kylteissä luki Malory Towers. Kaikki vaunut oli varattu koulun oppilaille. Junan ikkunoihin oli kiinnitetty erilaisia kylttejä. Ensimmäisessä luki North Tower, toisessa South Tower. Niiden perässä olivat West Towerin ja East Towerin osastot.

Sinä kuulut North Toweriin, Darrellin äiti sanoi. Malory Towersissa on neljä eri asuntolaa siellä opiskeleville tytöille. Kaikissa niissä on oma torninsa. Sinä tulet rehtorin mukaan asumaan North Towerissa, ja ryhmäohjaajanne on neiti Potts. Meidän on etsittävä hänet.

Darrell katseli ruuhkaisella laiturilla parveilevia tyttöjä. He näyttivät kaikki olevan Maloryn tyttöjä, sillä hän näki kaikkialla ruskeita takkeja ja hattuja, joissa oli oranssi nauha. Kaikki tuntuivat tuntevan toisensa, he juttelivat ja nauroivat kovaäänisesti. Darrellia alkoi yhtäkkiä ujostuttaa.

En ikimaailmassa opi tuntemaan kaikkia näitä tyttöjä! hän ajatteli ympärilleen katsellessaan. Hyvänen aika, kuinka isoja osa heistä onkaan! He näyttävät melkein aikuisilta. Pelkään heitä.

Ylimpien luokkien tytöt näyttivät Darrellin mielestä aikuisilta. He eivät huomioineet pienempiä tyttöjä millään tavalla. Nuoremmat tytöt antoivat heille tietä, ja he nousivat vaunuihinsa melko herraskaiseen tyyliin.

Hei, Lottie! Hei, Mary! Kas, Penelopehan siinä! Hei, Penny, tule tänne. Hilda, et kirjoittanut minulle kertaakaan loman aikana, senkin ilkeä sika! Jan, tule meidän vaunuumme!

Iloiset äänet raikuivat koko laiturin mitalta. Darrell etsi katseellaan äitiään. Ah, tuolla hän oli, keskustelemassa innokkaan näköisen opettajan kanssa. Hänen täytyi olla neiti Potts. Darrell tuijotti häntä. Kyllä, hän piti tästä – hän piti pilkkeestä neiti Pottsin silmäkulmassa. Hänen suussaan oli sen sijaan jotain hyvin päättäväistä. Häntä ei kannattaisi suututtaa.

Neiti Potts tuli Darrellin luo ja hymyili hänelle. Kas, uusi tyttö! hän sanoi. Olet minun vaunussani matkalla kouluun – katso, se on tuo tuossa. Uudet tytöt matkustavat aina minun kanssani.

Ah, onko minun lisäkseni muitakin uusia tyttöjä, tarkoitan samalla luokalla kanssani? Darrell kysyi.

On kyllä. Kaksi muuta. He eivät ole vielä saapuneet. Rouva Rivers, tässä on Darrellin luokan tyttö, Alicia Johns. Hän huolehtii Darrellista, kun olette hyvästelleet toisenne.

Hei, sanoi Alicia silmät sädehtien Darrellille. Olen kanssasi samalla luokalla. Haluatko ikkunapaikan? Jos haluat, niin sinun on paras tulla junaan nyt heti.

Sittenpä minä sanonkin hyvästi, kultaseni, rouva Rivers sanoi iloisesti. Hän suukotti Darrellia ja halasi häntä. Kirjoitan heti takaisin, kun saan sinulta kirjeen. Pidä hauskaa!

Kirjoitan kyllä, ja pidän hauskaa, Darrell vastasi ja katseli, kuinka hänen äitinsä poistui laiturilta. Hän ei ehtinyt tuntea oloaan yksinäiseksi, sillä Alicia otti hänet heti mukaansa, ohjasi hänet reippaasti neiti Pottsin vaunulle ja melkein työnsi hänet ylös askelmia pitkin.

Laita laukkusi ikkunapaikalle, niin minä laitan omani vastapäiselle paikalle, Alicia sanoi. Sitten voimme mennä ovelle seuraamaan tapahtumia. Kas vain – katsopa tuonne. Esimerkki siitä, Kuinka Rakasta Tytärtä Ei Pidä hyvästellä!

Darrell katsoi Alician osoittamaan suuntaan. Hän näki samanlaiseen koulupukuun pukeutuneen, omanikäisensä tytön, jonka hiukset roikkuivat vapaina pitkin hänen selkäänsä. Hän roikkui kiinni äidissään ja voihki.

Tuon äidin pitäisi nyt virnistää, tunkea tytön käteen vähän suklaata ja poistua paikalta! Alicia sanoi. Jos lapsesi on tuollainen, mikään muu keino ei tepsi. Äidin pikku kulta ressukka!

Äiti oli miltei yhtä paha tapaus kuin tyttärensäkin. Kyyneleet valuivat pitkin hänenkin kasvojaan. Neiti Potts asteli topakasti heidän luokseen.

Seuraa nyt Pottya, Alicia sanoi. Darrell järkyttyi melkoisesti. Pottya! Millaisella nimellä Alicia ryhmävalvojaa kutsuikaan, sanoi häntä kaheliksi! Eikä neiti Potts edes näyttänyt tippaakaan kahelilta. Hän näytti olevan täydellisesti tilanteen tasalla.

Minä huolehdin Gwendolinesta, hän sanoi tytön äidille. Hänen on aika nousta junaan. Kyllä hän siellä pian asettuu aloilleen, rouva Lacey.

Gwendoline vaikutti valmiilta lähtöön, mutta hänen äitinsä ei vieläkään päästänyt hänestä irti. Alicia tuhahti. Näetkös, miksi Gwendoline on tuollainen idiootti? hän tokaisi. Hänen äitinsä on syy siihen! No, onneksi minun äitini on järkevä. Sinunkin äitisi vaikutti mukavalta – iloiselta ja hauskalta.

Darrell ilahtui äitinsä ylistämisestä. Hän katseli, kuinka neiti Potts irrotti Gwendolinen päättäväisin ottein äitinsä halauksesta ja johdatti tytön kohti junaa.

Alicia! Täällä on toinenkin uusi tyttö, neiti Potts sanoi, ja Alicia auttoi Gwendolinen ylös vaunuun.

Gwendolinen äiti tuli vaunun ovelle ja kurkisti sisään. Mene ikkunapaikalle, kultaseni, hän sanoi. Äläkä istu selkä moottoria kohti. Tiedäthän, kuinka huonovointiseksi se sinut saa. Ja…

Vaunuun nousi uusi tyttö, pieni ja tukeva, jolla oli kalpeat kasvot ja hiukset tiukoilla leteillä. Onko tämä neiti Pottsin vaunu? hän kysyi.

On kyllä, Alicia vastasi. Oletko sinäkin uusi oppilas? North Toweriin tulossa?

Kyllä. Olen Sally Hope, tyttö sanoi.

Missä äitisi on? Alicia kysyi. Hänen pitäisi opastaa sinut ensin neiti Pottsin luo, jotta nimesi voidaan viivata yli listasta.

Ah, äitini ei vaivautunut tulemaan kanssani asemalle, Sally sanoi. Tulin yksin.

Hyvänen aika! Alicia sanoi. No, kaikki äidit ovat erilaisia. Jotkut tulevat hymyillen ja sanovat hyvästi, toiset tulevat itkien ja voihkien – ja jotkut eivät tule lainkaan.

Alicia, älä puhu niin paljon, neiti Potts ohjeisti. Hänelle Alician puheliaisuus oli jo tuttua. Samassa rouva Lacey muuttui ärtyneen näköiseksi, eikä hän enää muistanut antaa Gwendolinelle lisää ohjeita. Hän tuijotti vihaisena Aliciaa. Onneksi junanlähettäjä puhalsi pilliinsä juuri silloin, ja tytöt alkoivat kuumeisesti valita istumapaikkojaan.

Neiti Potts nousi junaan vielä parin kolmen tytön kanssa. Ovi paukahti kiinni. Gwendolinen äiti tähyili vielä laiturilta junaan, muttei nähnyt Gwendolinea, joka olikin juuri kumartunut lattialle etsimään jotain pudottamaansa.

Missä Gwendoline on? rouva Laceyn ääni kaikui vaunuun asti. Minun on hyvästeltävä hänet. Missä…

Mutta nyt juna lähti jo liikkeelle. Gwendoline nousi istumaan ja parkui suureen ääneen. En hyvästellyt äitiäni! hän valitti.

No, kuinka monta kertaa olisit sen halunnut tehdä? Alicia vaati saada tietää. Hyvästelitte toisenne jo ainakin parikymmentä kertaa.

Neiti Potts katseli Gwendolinea. Hän oli jo tehnyt arvion tytöstä ja tiesi tämän olevan ainut lapsi, itsekäs ja aluksi hankala käsiteltävä.

Hän siirsi katseensa hiljaiseen, pieneen Sally Hopeen. Hauska pikku tyttö, hiukset tiukoilla leteillä ja kireä, sulkeutunut ilme kasvoillaan. Hänen äitinsä ei ollut tullut saattamaan tyttöä. Välittikö Sally siitä? Neiti Potts ei osannut sanoa.

Sitten hän katseli Darrellia. Häntä oli melko helppo lukea. Hän ei koskaan salaillut mitään, sanoi suoraan mitä ajatteli, tosin ei yhtä suorasukaisesti kuin Alicia.

Mukava, suoraviivainen, luotettava tyttö, neiti Potts ajatteli. Osaa olla hieman oikukas, luulisin. Vaikuttaa siltä, että hänellä on hyvät aivot. Varmistanpa, että hän myös käyttää niitä. Darrellin kaltaiset tytöt ovat tervetulleita North Toweriin!

Tytöt alkoivat jutella. Millaista Malory Towersissa on? Darrell kysyi. Olen tietysti nähnyt siitä kuvia. Se näyttää hirmuisen suurelta.

Se onkin. Sieltä on myös aivan uskomattoman hienot näköalat merelle, Alicia sanoi. Se on rakennettu jyrkänteen reunalle. Onneksi olet North Towerissa – sieltä näköalat ovat kaikkein parhaat.

Onko jokaisessa tornissa omat luokkahuoneet? Darrell kysyi. Alicia pudisti päätään.

Ehei, ei ole. Kaikkien tornien tytöt käyttävät samoja luokkahuoneita. Jokaisessa asuntolassa on noin kuusikymmentä tyttöä. Pamela on meidän asuntolamme ohjaaja. Hän on tuolla.

Pamela oli pitkä, hiljainen tyttö, joka oli noussut vaunuun yhdessä toisen kanssaan saman ikäisen tytön kanssa. He tuntuivat olevan hyvissä väleissä neiti Pottsin kanssa. He keskustelivat keskenään innokkaasti tulevan lukukauden ajaksi suunnittelemistaan tapahtumista.

Alicia, Tessie-niminen tyttö, Sally ja Darrell rupattelivat myös. Gwendoline istui omalla ikkunapaikallaan synkeän näköisenä. Kukaan ei huomioinut häntä millään tavalla, eikä hän ollut tottunut moiseen!

Hän nyyhkäisi hiljaa ja vilkuili muita silmäkulmastaan. Terävä-älyinen Alicia huomasi hänen katseensa ja virnisti. Hän vain esittää! hän kuiskasi Darrellille. Ihmiset, joilla on oikeasti surkea olo, kääntyvät aina poispäin muista ja peittelevät vointiaan. Älä ole huomaavinasikaan Gwendoline kultaa.

Gwendoline rukka! Kunpa hän vain olisi tiennyt sen. Alician myötätunnonpuute oli hänelle parasta. Hän oli tottunut saamaan sitä aivan liikaa, eikä elämästä Malory Towersissa tulisi hänelle helppoa.

Piristyhän nyt, Gwendoline, neiti Potts sanoi iloisella äänellä ja jatkoi heti keskusteluaan tyttöjen kanssa.

Minulla on huono olo, Gwendoline ilmoitti lopulta. Hän oli päättänyt saada muiden huomion ja säälin osakseen tavalla tai toisella.

Et näytä lainkaan huonovointiselta, suorapuheinen Alicia tokaisi. Näyttääkö hän, neiti Potts? Minä muutun aina vihreäksi, kun minulla on huono olo.

Gwendoline toivoi pystyvänsä oikeasti antamaan ylen! Se olisi oikein tuolle teräväkieliselle tytölle. Hän nojasi istuimen selkänojaa vasten ja mutisi hiljaa: Minulla on ihan oikeasti oksettava olo. Voi sentään, mitä minä nyt teen?

"Tässä, hetkinen –