Toinen vuosi Malory Towersissa

By Enid Blyton

Ihana klassikkosarja tyttöjen sisäoppilaitoksesta jatkuu. Malory Towersissa ei jekut ja seikkailut lopu!Toinen lukuvuosi Malory Towersin sisäoppilaitoksessa alkaa, ja luokalla aloittaa kolme uutta tyttöä. Darrell on odottanut uutta lukuvuotta ja hauskanpitoa ystäviensä kanssa. Pian tytöt kuitenkin huomaavat, että heidän joukossaan on varas. Kaiken lisäksi yksi uusista tytöistä, Daphne, on jotain aivan muuta kuin mitä muut ovat luulleet.Malory Towers on Cornwallissa, meren rannalla, sijaitseva tyttöjen sisäoppilaitos. Liity Darrellin, Alician, Mary-Loun, Sallyn, Gwendolinen ja muiden tyttöjen joukkoon, kun he opiskelevat kuuden jännittävän vuoden ajan koulussa ja kasvavat sinä aikana naiiveista tytöistä nuoriksi naisiksi. Malory Towers -kirjoista on tehty myös samanniminen TV-sarja.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 13, 2023
• ISBN: 9788728414835

Book preview

Toinen vuosi Malory Towersissa

Original title: The Second Form at Malory Towers

Original language: English

Malory Towers®, Enid Blyton ® and Enid Blyton’s signature are registered trademarks of Hodder & Stoughton Limited. Text © Hodder & Stoughton Limited.

All rights reserved.

Copyright © 2023  SAGA Egmont.

ISBN: 9788728414835

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Luku yksi

Paluu Malory Towersiin

Lomalla oli kerta kaikkiaan ihanaa, Darrell sanoi noustessaan isänsä autoon, valmiina suuntaamaan takaisin sisäoppilaitokseen. Mutta olen iloinen, että koulu alkaa taas. Olen ollut kahdeksan viikkoa poissa sieltä!

Noh, nythän onneksi pääset sinne takaisin, hänen isänsä sanoi. Jokohan äitisi on valmis, vai täytyykö minun soittaa torvea? Minusta on eriskummallista, että minä olen aina ensimmäisenä valmis. Ah, sieltähän äitisi tuleekin!

Rouva Rivers kiiruhti portaita alas. Voih, kultaseni, jouduitteko odottamaan minua? hän kysyi. Puhelin soi viime hetkellä. Sally Hopen äiti soitti, Darrell, ja kysyi mihin aikaan käymme hakemassa Sallyn kyytiimme.

Sally Hope oli Darrellin paras ystävä. Herra Rivers, Darrellin isä, vei heidät molemmat autolla Malory Towersiin, tyttöjen sisäoppilaitokseen Cornwallissa. He lähtivät matkaan hyvin varhain aamulla, jotta ehtisivät perille ennen pimeää. Sally tulisi samalla kyydillä.

Inhoan kotoa lähtemistä, mutta odotan samalla innolla, että pääsen takaisin kouluun, Darrell sanoi. Tästä tulee viides lukukauteni Malory Towersissa, äiti – ja pääsen jo toiselle luokalle. Se tuntuu mahtavalta!

No, olet nyt kolmetoista, joten sinun onkin jo aika edetä, hänen äitinsä sanoi asettautuessaan mukavaan asentoon autossa. Taidat hieman vähätellä ensimmäisen luokan oppilaita, vai kuinka? Pidät heitä ihan vauvoina!

Luultavasti, Darrell sanoi naurahtaen. No, kolmasluokkalaiset vähättelevät meitä – joten tiedämme kyllä asemamme!

Pikkusiskosi vilkuttaa sinulle, hänen isänsä sanoi auton lähtiessä liikkeelle pihatieltä. Hänelle tulee sinua ikävä, Darrell.

Darrell vilkutti raivokkaasti. Hei sitten, Felicity! hän huusi. Sinäkin pääset aikanasi Malory Towersiin, sitten menemme samaa matkaa!

Auto huristeli pihasta kadulle. Darrell vilkaisi vielä viimeisen kerran kotiaan. Hän ei näkisi sitä kolmeen kuukauteen. Hän oli vähän surullinen – mutta koska hän oli järkevä tyttö, hän piristyi saman tien ja suuntasi ajatuksensa Malory Towersiin. Hän oli oppinut pitämään koulustaan todella paljon edellisen vuoden aikana. Hän oli ylpeä saadessaan opiskella siellä.

Neljä lukukautta ensimmäisellä luokalla neiti Pottsin kanssa oli jäänyt taakse – nyt hänellä oli edessään vuosi toista luokkaa.

He saapuivat Sally Hopen kodille tunnin ajomatkan jälkeen. Sally odotti heitä valmiina, kouluarkku ja ensimmäisen yön varusteet pienessä laukussa vierellään portailla. Hänen äitinsä oli hänen vierellään ja heidän seurassaan oli puolitoistavuotias taapero, joka roikkui Sallyn kädessä.

Hei, Sally! Hei, Daffy! Darrell huhuili innoissaan. Hyvä, sinä olet valmiina!

Arkku nostettiin auton takakonttiin Darrellin arkun seuraksi. Pieni laukku köytettiin kattotelineelle. Sallyn lacrosse-maila tungettiin muiden sekalaisten tavaroiden joukkoon ja sitten Sally itse nousi autoon.

Tahtoo mukaan! Daffy sanoi kyyneleet silmissään nähdessään, että hänen rakas Sally-siskonsa oli lähdössä pois.

Hei sitten, äiti kulta! Kirjoitan mahdollisimman pian! Sally sanoi. Hei, hei, rakas Daffy.

Auto lähti taas liikkeelle ja Daffy alkoi parkua. Sally näytti vähän surulliselta. Inhoan äidin luota lähtemistä, hän sanoi. Ja nykyisin inhoan myös Daffyn luota lähtemistä. Hän on nyt ihana – hän osaa juosta kaikkialle ja puhuukin jo tosi hyvin.

Mustatko, kuinka inhosit häntä, kun hän oli vauva? Darrell kysyi. Nyt et taatusti haluaisi enää luopua hänestä. Siskot ovat kivoja.

Niinpä. Olin kamala häntä kohtaan, Sally sanoi menneitä muistellen. Ensimmäinen lukukausi Malory Towersissa oli minulle kamala – olin niin onneton. Luulin, että minut oli lähetetty sisäoppilaitokseen, jotta uudelle vauvalle, Daffylle, olisi paremmin tilaa. Inhosin sinuakin, Darrell – eikö olekin outoa ajatella sitä?

Ja nyt olemme parhaita ystäviä, Darrell sanoi nauraen. Kuule, kukahan valitaan toisen luokan johtajatytöksi tällä lukukaudella, Sally? Katherine on nyt jo kolmannella luokalla, joten hän ei enää jatka johtajana. Joku muu valitaan hänen tilalleen.

Ehkä Alicia, Sally sanoi. Hän on varmaankin vanhin.

Tiedän, mutta tulisiko hänestä sinun mielestäsi hyvä johtaja? Darrell kysyi epäillen. Tiedän, että hän on hirmuisen älykäs ja saa ihan kaikesta huippuarvosanoja, mutta eikö hän sinustakin pelleile vähän liikaa?

Hän saattaisi lopettaa pelleilyn, jos hän olisi luokan johtaja, Sally sanoi. Minusta tuntuu, että Alician pitäisi ottaa vähän enemmän vastuuta. Hän ei vain ota. Tiedäthän, että häntä pyydettiin järjestämään luontokävelyjä viime lukuvuonna, mutta hän ei suostunut siihen. Mielessäni on kyllä toinenkin syy, miksi hänestä ei tulisi hyvää johtajaa.

Mikä se on? Darrell kysyi nauttien koulukavereihinsa liittyvästä pohdinnasta.

No, hän on aika kova, Sally sanoi. Hän ei vaivautuisi auttamaan pulaan joutuneita; hän ei viitsisi vaivautua olemaan kiltti ja ystävällinen. Jos hän olisi luokan johtaja, hän antaisi vain käskyjä ja varmistaisi, että niitä toteltaisiin, siinä kaikki – ja johtajatytöltä toivotaan enemmänkin, eikö sinustakin?

No, kuka sinusta sopisi luokan johtajaksi? Darrell vaati saada tietää. Sinä ehkä? Osaat arvioida ihmisiä valtavan hyvin, ja osaat kohdella hienosti kaikkia, joilla on suruja tai murheita. Ja sinä olet jotenkin niin – niin tasainen. Olisin iloinen, jos sinusta tulisi johtaja.

En haluaisi johtajaksi, Sally sanoi. Eikä minulla sitä paitsi ole mitään mahdollisuuksiakaan. Sinusta tulisi hyvä johtaja, Darrell. Olen siitä varma. Kaikki pitävät sinusta ja kaikki luottavat sinuun.

Hetken ajan Darrell mietti, voisiko valinta osua hänen kohdalleen. Oli totta, että kaikki tytöt, yhtä tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta, pitivät hänestä todella paljon ja luottivat häneen. Mutta luonteeni täytyy huomioida, hän sanoi harmitellen. Muistathan, kuinka kimpaannuin viime lukukaudella, kun Marigold läksytti minua tenniksessä, kun luuli minua joksikuksi toiseksi. En tietenkään tiennyt, että hän erehtyi – mutta ajattele, kuinka huusin hänelle, heitin mailani maahan ja saapastelin tieheni. En ymmärrä, mikä minuun meni.

Ah, aurinko oli sinä päivänä liikaa sinulle ja monelle muullekin meistä, Sally sanoi lohduttaen. Et yleensä menetä malttiasi tuollaisten pikkujuttujen takia. Olet oppinut hillitsemään itsesi ja keskittymään hyödyllisiin asioihin, kuten sen ärsyttävän Gwendoline Maryn ojentamiseen esimerkiksi!

Darrell nauroi. Niin, hän on kyllä oikeasti idiootti, eikö olekin? Muistatko, millainen hän oli neiti Terrylle, sille musiikin sijaisopettajalle, joka oli herra Youngin tilalla kaksi kuukautta. Minusta neiti Terry oli typerä sietäessään moista käytöstä.

Äh, Gwendoline tulee aina olemaan sellainen jollekulle, Sally sanoi. Hän vain on sellainen. Luultavasti hän valitsee tälläkin lukukaudella itselleen jonkun, joka palvoo häntä ja seuraa häntä kaikkialle. Luojan kiitos, se en mitä todennäköisimmin ole minä!

Toivottavasti kouluun tulee uusiakin tyttöjä, Darrell sanoi. Heitä on hauska arvioida – ja on hauska nähdä, millaisia he ovat!

Kyllä uusia varmasti tulee, Sally sanoi. Hei, muuten. Eikö olisikin aika hassua, jos Mary-Lou valittaisiin johtajatytöksi?

Molemmat tytöt nauroivat. Mary-Lou oli uskollinen ystävä sekä Sallylle että Darrellille – vaikkakin Darrell oli hänen sankarinsa. Tytöt pitivät pienestä Mary-Lousta paljon, mutta hän oli niin ujo ressukka, että ajatuskin ylimääräisestä vastuusta sai hänet vapisemaan. Niinpä oli hauska kuvitella Mary-Loun ilmettä, jos hänelle ilmoitettaisiin, että hänet on valittu luokan johtajaksi.

Hän luultavasti räjähtäisi ja katoaisi savuna ilmaan, Darrell arveli. Mutta hän on jo paljon rohkeampi, Sally. Muistako, kuinka hänen polvensa tutisivat aina, kun häntä pelotti? Sitä tapahtuu enää vain todella harvoin. Olemme kaikki kohdelleet häntä kunnolla, emmekä ole pelotelleet häntä. Olemme saaneet hänet luottamaan itseensä – joten hän on muuttunut. Hän ei enää koskaan tule olemaan yhtä pahasti peloissaan.

Cornwalliin oli pitkä, hyvin pitkä, ajomatka. Sen keskeyttivät piknik-ateriat, jotka he nauttivat tien sivussa, joko nurmella tai kanervikossa. Rouva Rivers tarjosi miehelleen tilaisuuden levähtää asettumalla osaksi matkaa ratin taakse. Tytöt istuivat takapenkillä jutellen ja torkkuen matkan edetessä.

Nyt ei ole enää kovin pitkä matka, herra Rivers sanoi palattuaan ratin taakse. Saatamme nähdä muitakin koululle menossa olevia autoja. Katsokaa, näkyykö niitä.

Pian he näkivätkin yhden – Irenen perheen matalan punaisen auton. Irene istui takapenkillä ja vilkutti niin innokkaasti, että sai melkein autoa ajaneen isänsä silmälasit tönäistyä hänen nenältään. Auto teki yllättävän kaarroksen.

Tyypillistä Ireneä! Sally sanoi virnistäen. Hei, Irene! Menikö lomasi hyvin?

Molemmat autot etenivät suunnilleen samaan tahtiin, ja tytöt katselivat takaikkunasta Irenen iloisia kasvoja. He pitivät hänestä. Hän oli älykäs tyttö, erityisen lahjakas musiikissa, mutta muuten varsin hatarapäinen. Irenellä oli tapana hukata tavaroita jatkuvasti. Hän oli kuitenkin aina niin hyväntuulinen, ettei kukaan pystynyt olemaan hänelle pitkään vihainen.

Tuollakin on auto! Kenen se mahtaa olla? Sally sanoi, kun kolmas ajoneuvo liittyi isommalle tielle eräästä risteyksestä heidän eteensä. Auton takaosassa oli kouluarkku.

Joku isommista tytöistä, Darrell sanoi. Taitaa olla Georgina Thomas. Kukahan on koko koulun johtajatyttö tänä vuonna, kun Pamela ei enää ole Malory Towersissa? Toivottavasti ei Georgina, hän on liian määräileväinen siihen.

Nyt he olivat jo niin lähellä koulua, että se ilmestyi yhtäkkiä näkyviin mutkan takaa. Tytöt katselivat sitä hiljaisuuden vallitessa.

He molemmat pitivät koulustaan äärimmäisen paljon ja olivat siitä ylpeitä.

He näkivät suuren, harmaan rakennuksen, jonka jokaisessa kulmassa oli torni; North Tower, South Tower, East ja West Tower. Köynnös, joka ylettyi melkein katolle asti, punersi jo sieltä täältä.

Linnamme! Darrell totesi ylpeänä. Malory Towers. Maailman paras koulu.

Pian auto kaartoi pääoville tuovan, leveän portaikon eteen. Ajotiellä oli muitakin autoja, ja siellä täällä seisoskeli tyttöjä rupattelemassa keskenään. Iloiset äänet raikuivat koulun edustalla.

Hei, Lucy! Tuolla on Freda! Onpa hän ruskettunut! Oliko sinulla hyvä loma, Freda? Oletko elänyt vedessä, kun olet noin ruskettunut?

Hei, Jenny! Saitko kirjeeni? Et ikinä vastannut yhteenkään niistä, senkin possu. Hei, Tessie. Varo vähän laukkuani. Ota isot jalkasi pois sen päältä!

Hei sitten, äiti! Hei, hei, isä! Kirjoitan heti, kun olen asettunut aloilleni. Muistattehan ruokkia lemmikkihiiriäni?

Tulkaa pois sieltä, tai jäätte auton alle! Ah, tuolla on Betty Hill. Betty, Betty! Onko sinulla uusia temppuja tai vitsejä?

Ilkikurinen silmäpari kurkisti ulos auton ikkunasta ja tuuheat hiukset heilahtivat ruskettuneelle otsalle. Ehkäpä onkin! Betty sanoi noustessaan autosta. Eihän sitä koskaan tiedä! Onko kukaan nähnyt Aliciaa? Vai eikö hän ole vielä tullut?

Junatytöt eivät ole tulleet. Juna on myöhässä, kuten tavallista.

Darrell! Darrell Rivers! Hei! Ja Sally! Mennään ihmeessä heti etsimään makuusalimme. Tulkaa jo!

Millainen meteli! Millainen hullunmylly! Darrell oli innoissaan. Tuntui hyvältä olla jälleen koulussa – takaisin Malory Towersissa.

Luku kaksi

Kolme uutta tyttöä

Darrell hyvästeli vanhempansa ja he huristelivat pois autolla. Darrell iloitsi aina siitä, että hänen vanhempansa hoitivat hyvästelyn järkevästi. He eivät purskahtaneet itkuun, kuten Gwendolinen äiti aina teki. He eivät olettaneet tyttärensä jäävän surkean näköisenä heidän lähelleen. He nauroivat ja juttelivat tavalliseen tapaan, lupasivat tulla käymään vierailulla lukukauden puolivälissä, antoivat lähtösuukot ja poistuivat paikalta iloisesti vilkuttaen.

Pian hän ja Sally kantoivat yöpymislaukkujaan portaita pitkin ylös isoon aulaan. Heillä oli mukanaan myös lacrosse-mailat, jotka sotkeutuivat ihmisten jalkoihin, kun muut tytöt säntäilivät sinne tänne.

Neiti Potts oli aulassa. Hän oli ollut heidän luokanvalvojansa, kun he olivat ensimmäisellä luokalla, ja hän oli edelleen heidän asuntolansa ohjaaja, sillä hän vastasi North Towerista, jossa Sally ja Darrell nukkuivat. Kaikkien tyttöjen makuusalit olivat neljässä eri tornissa, ja jokaisesta oli vastuussa asuntolaohjaajan lisäksi emäntä.

Neiti Potts näki Sallyn ja Darrellin ja kutsui heitä nimeltä. Sally! Darrell! Ottaisitteko tämän uuden tytön huolehtiaksenne puolestani? Hänkin tulee toiselle luokalle ja samaan makuusaliin kanssanne. Viekää hänet emännän luo.

Darrell huomasi neiti Pottsin vieressä pitkän, laihan, hermostuneen ja pelokkaan näköisen tytön. Darrell muisti, kuinka eksyksissä oli itse ollut saavuttuaan Malory Towersiin ensimmäisen kerran. Hänen kävi tyttöä sääliksi. Hän meni tytön luokse. Sally