Taskulahti tarinoi

By Helinä Kallio

TASKULAHTI TARINOI, jatkaa hauskoilla kertomuksilla Taskulahden lasten seikkailuista ja leikeistä. Kertomukset ajoittuvart 50-luvulle, ja ovat tpsipahtumiin perustuvia.


Kertoja ja kuvittaja Helinä, on lapsista toiseksi nuorin. Helinä Kallio on koulutukseltaan kyvat-ja tekstiilitaiteilija. Kirjoittaminen on hänelle uusi hauska harrastus.

"Olen Arja Laine, ja minulla on yhdeksän lasta ja kolmetoista lastenlasta. Olen lukenyt paljon kaikille lapsilleni ja lapsenlapsilleni. Helinän kertomukset Taskulahden lasten seikkailuista ja leikeistä ovat hauskoja, mukaansatempaavia ja jännittäviä. On hauskaa kun Taskulahti kirja on saanut jatkoa. Kertomuksien kautta avautuu hauskalla tavalla 50-luvun lasten elämä parhaimmillaan. Kirjat sopivat hyvin Koulujen lukemistoon. Suosittelen lämpimästi."

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jun 15, 2016
• ISBN: 9789523308190

Book preview

pyssy

Taskulahdessa tapahtuu

Taskulahdessa elellään tapahtumarikasta elämää. Kymmenen sisarusta, yhdeksän tyttöä ja yksi poika ovat vilkkaita ja ehtiviä. Päivät ovat täynnä tapahtumia. On niitä suunniteltuja, mutta usein myös yllättäviä. Isä Vilho ja äiti Hilma eivät pienestä hätkähdä. Muistan hyvin sunnuntaipäivän, jolloin isä, hyvin ansaittujen päivätorkkujen jälkeen tuli keittiöön juomaan päiväkahvit. Katsoessaan ikkunasta hän huomasi savun nousevan puimalan lähellä olevasta hiekkamontusta.

Siellä näköjään puimalan katon päreet palaa parhaillaan, isä tuumasi. Jättäisivät nyt jotain katon korjaamiseenkin, hän jatkoi ja alkoi juoda kahviaan.

Meneppäs Helinä sanomaan pojille että tulevat vaikka kahville, niin minä puhun niille siitä.

Heikki ei anna tyttöjen tulla korsuun ollenkaan, Helinä valitti.

Onko siellä oikein korsu, äiti yhtyi ihmettelemään.

On, Heikki ja Raja-ahon Erkki ovat kokopäivän rakentaneet korsua ja niillä on siellä uunikin.

Vai että uuni, no ilmankos savua näkyy. Juokse nyt vain joutuin ja käske Heikki kahville ja Erkki kanssa.

Sepä käykin mukavasti korsun lämmittäminen kun on kuivat päreet puimalan seinustalla ihan vieressä. Kylläpä ne pojat keksii, äiti jatkaa puhettaan.

Edellä kertomani kohtaus oli esimerkki siitä, miten tyynesti isä ja äiti ottivat yllättävätkin tapahtumat, siitä huolimatta, että niistä syntyi selvää vahinkoa ja rahanmenoakin.

Eräänä syksynä, kun lehmät otettiin laitumelta navettaan isä huomasi navetan ikkunoiden olevan täynnä pieniä reikiä.

Heikki on näköjään harjoitellut pienoiskiväärillään ampumista. Navetanikkunat ovat täynnä reikiä. Se on lähdettävä heti huomenissa uusia ikkunoita hakemaan, isä valitti äidille.

Sinähän sen pyssyn Heikille ostit, äiti vastasi.

Pitäähän joka pojalla pyssy olla, ei siitä muuten miestä tule, isä puolusti.

HYH, oli äidin vastaus.

Näitä lasten aiheuttamia yllättäviä tapahtumia oli jatkuvasti ja niin paljon, että isä ja äiti eivät enää ihan pienistä hätkähtäneet. Eivät lapset olleet suinkan kurittomia, eivätkä tahallaan aiheuttaneet vahinkoa. He saivat touhuta ja leikkiä varsin vapaasti ja joskus se johti vahinkoihin, jotka johtuivan hetken innostuksesta.

Koska itse olen toiseksi nuorin, leikkeihini tulivat mukaan useimmiten vain Virpi- Emilia ja Tuulikki.

Vanhemmat sisaret olivat useimmiten läsnä vain lomiensa aikana, muulloin heille kirjoiteltiin ahkerasti. Ilona tosin seurasi kokoajan leikkejämme ja jos leikit menivät liian rajuiksi, hän ilmestyi paikalle jostakin kuin varjo.

Täti minusta tuli jo 5-vuotiaana, kun vanhin sisko Kaarina sai Annuli tyttären. Parin vuoden päästä Kaarinalle syntyi poika Kalevi ja vähän myöhemmin Tapio, Annette ja Tapani. Hänen nuorin lapsensa Petri syntyi vasta kun olin itsekin jo aikuinen.

Kyllikin lapsille Teuvolle ja Tuomolle tulin tädiksi 10- ja 11-vuotiaana. Terho syntyi, kun olin teini-ikäinen. Annikin lapsille Anne-Marille ja Mari-Annelle tulin tädiksi 14-ja 15- vuotiaana. Annikki sai nuorimman lapsensa Rose-Marien ollessani jo aikuinen. Viisitoista vuotiaana olin jo kymmenkertainen täti. Tellervo, Marketta ja Heikki olivat useimmiten omissa opiskelupaikoissaan ja kotona vain lomiensa aikana. Olen kertonut joitakin Tellervon, Marketan ja Heikin lapsuuteen liittyviä tapahtumia. Tapahtumat eivät ole omia muistikuviani, vaan minulle kerrottuja.

Lapsuuteni oli hyvin onnellinen, voisin kuvata sitä myös muumimaiseksi. Siinä oli jotain hyvin smanlaista kuin muumien tarinoissa. Huolettomuus, turvallisuus, seikkailut. Äidin suhtautuminen oli yhtälailla rauhallista ja ymmärtäväistä kuin muumi- mammalla. Isä oli innostuva ja taiteellinenkin. Taskulahti oli minun Muumilaaksoni.

Veneretki

Tänään tehdään veneretki ja vieraillaan Kaarinan perheen luona. Isä ja äiti ovat suunnitelleet vierailua jo jonkun aikaa. Nyt näyttäisi sääkin olevan veneretkelle suosiollinen. Aurinko paistelee ihan kirkkaalta taivaalta, ja säätiedotekin lupailee hyvää. Ennusteen mukaan kaunista ja sateetonta aikaa olisi tiedossa ainakin viikon verran. Kaarina perheineen asuu Jurvansalolla. Matkaa veneellä Keitelejärveä pitkin kertyy noin kahdeksan kilomatriä suuntaansa. Isällä on tukevatekoinen keskimoottori, joka mennä putkuttelee rauhalliseen tahtiin. Järvimatka kestäisi useita tunteja. Mukaan retkelle lähtevät vielä kotona asuvat lapset, Ilona, Tuulikki, Helinä ja Emilia. Kaarinalla ja Onnilla on kolme lasta, Annuli, Kalevi ja Tapio. Taskulahden lapset ovat Kaarinan lasten tätejä, mutta käytännössä enemminkin leikkikavereita. Emiliasta tuli täti jo kaksivuotiaana, Helinästä nelivuotiaana, Tuulikki oli viisi- ja Ilona oli jo kahdeksanvuotias.

Koska Kaarinasta on omille lapsilleen äiti, on Taskulahden lasten äiti myös isoäiti ja isä on myös isoisä. Kaarinan lapset ratkaisivat sekaannuksen välttämiseksi asian kutsumalla Kaarinaa äidiksi ja Taskulahden äitiä kaksiäidiksi. Sisarilleen Kaarina on edelleen Kaarina ja oma äiti on äiti.

Joskus käytettiin nimitystä isoäiti ja pieniäiti. Isät olivat isiä, mutta jos tarkennusta tarvittiin niin sanottiin Onni ja isä. Näillä pärjättiin, eikä asiaa kummemmin mietitty.

Nyt kuitenkin ollaan menossa vierailulle Onnelaan. Mieli on odottava ja iloinen, on paljon hauskaa tiedossa. Veneretki isän ja äidin kanssa on jo hauska ja iloinen tapahtuma, lisäksi on tiedossa mieluinen vierailu siskon perheen kotiin ja hauskoja leikkejä Annulin ja Kalevin kanssa.

Aamu on kiireinen. Tavallisten aamutoimien jälkeen pakataan matkaeväitä ja tuliaisia. Matkaan lähdetään hyvissä ajoin. Kun kävellään metsäpolkua moottorivajalle, on jokaisella jotain kannettavaa. Isä kantaa selässään puolillaan olevaa perunasäkkiä, äidin korissa on kananmunia, voita, leipää, pullapitkoja ja kahvia. Tuulikilla verkkokassissa lihapurkkeja ja herneitä. Ilonalla on eväskori matkaa varten. Helinällä ja Emilialla on pienet hinkit jotka on tarkoitus antaa Annulille ja Kaleville. Tapiolle on Ilona ommellut unilelun ja siitä hän haluaa huolehtia itse.

Koittakaahan pysytellä perässä, huikkaa isä ja vilkaisee taakseen.

Pysytään, pysytään, vastaa äiti. Mennäänpä nyt reippaasti.

Näin lähdetään matkaan, isä johtaa joukkoa ja Emilia kipittää isän kintereillä. Äiti ja toiset tytöt jäävät vähän jälemmäksi.

Tuossa niityllä se Aatu setä meille kertoi niitä tarinoita, Helinä huomauttaa, kun ollaan Jäkelän niityn kohdalla.

Mitä tarinoita, äiti kysyy.

No niitä, että mitenkä lapsia tehdään, se kysyi että ymmärretäänkö me. Tuulikki sanoi sille että kyllä hän ymmärtää, mutta ei Helinä.

No kertoiko se sitten teille, hyväkäs, äiti kauhistui.

Kertoi se, mutta ei Helinä ymmärtänyt, Tuulikki valistaa.

No sinäkö ymmärsit. Höpö höpö, sen Aatun juttuja ei tarvitse uskoa. Se nyt höpöttää mitä sattuu, äiti selittää.

Milloin te sen Aatun tapasitte, äiti kysyy vähän harmistuneella äänellä.

Eilen, kerättiin mansikoita tästä tienvarresta. Aatu ajoi niittokonetta tuolla niityllä. Kun se huomasi meidät, niin se huusi, että onkos tytöt marjassa, maistuis sedällekin mansikat.

Ja tekö veitte, äiti tivasi.

Niin vietiin, Aatu on mukava, vaikka ne sen jutut on kummallisia.

Aatu sanoo aina että ei näitä puheita kannata sitten eteenpäin kertoa.

Mansikat se laittoi lakkiinsa, vaikka se lakki oli ihan hikinen, Tuulikki kertoilee.

Vai sillä lailla. No tekikö se muuta kun puhui, äiti kyselee.

Ei se muuta tehnyt, kertoi vaan jostakin Aliisasta ja siitä, miten se niitä lapsia teki.

Mutta ei Helinä ymmärtänyt, Tuulikki jatkaa.

No ymmärsitkös sinä Helinä, äiti kysyy ja näyttää edelleen harmistuneelta.

Ymmärsin minä, vastaa Helinä, ylpeyttä äänessä. Tuulikki vaan luulee että minä en ymmärrä.

Ei teidän kannattaisi mennä sen Aatu-sedän juttusille silloin, kun se on yksin, äiti varoittelee. Sovitaan nyt, että pysyttelette pois sen läheltä. Ne Aatun jutut on nyt kertakaikkiaan sellaisia, ettei moisia toiset aikuiset puhu lapsille.

Se Aatu on semmoinen namusetä, Ilona selittää.

Mitä se namusetä tarkoittaa, ihmettelee Helinä.

Sovitaan nyt vain, että ette mene yksin Aatun puheille. Ei se lapsille mitään pahaa tee, mutta puhelee mitä sattuu. Puhutaan siitä sitten myöhemmin enemmän. Nyt täytyy joutua. Isä on kohta rannassa, äiti hoputtaa.

Pian ollaankin rannassa ja isä kolistelee jo moottorivajassa. Isä on nostanut Emilian veneeseen.

No niin, tultiinhan sieltä, isä huomaa. Asettukaa tytöt ensin paikoillenne. Ojenna äiti ne kantamukset minulle. Laitan ne tuonne kojun alle. Tule nyt, ota tästä minun kädestä kiinni, niin et horjahda.

Auta nyt sitten. Olisihan minä itsekin päässyt, äiti siihen.

Mitenkäs se menikään, että ei vara venettä kaada, isä myhäilee ja taputtaa äitiä peffalle.

Oletkos siinä, äiti naurahtaa, muka vihaisesti, mutta nauraen.

Kun kaikki ovat asettuneet paikoilleen, isä käynnistää keskimoottorin ja peruuttaa ulos venevajasta, jonka jälkeen hän kääntää sen menosuuntaan.