Discover millions of ebooks, audiobooks, and so much more with a free trial

Only $11.99/month after trial. Cancel anytime.

Pseudologia fantastica
Pseudologia fantastica
Pseudologia fantastica
Ebook239 pages2 hours

Pseudologia fantastica

Rating: 4 out of 5 stars

4/5

()

Read preview

About this ebook

Timo ja Tiina tavallinen aviopari Turun Runosmäestä. Tarina alkaa 1990-luvun laman iskiessä Suomeen. Lohdutusta laman runtelemille vuokrakaksion asukkaille tuo Tiinan uusi työpaikka Mega-marketin kassana. Mega-market on yksi kaupungin suurimmista hypermarketeista. Mega-market kätkee sisäänsä mielenkiintoisia henkilöitä, jotka eivät ole ehkä niitä perinteisimpiä kaupanalan työntekijöitä.

Hetkeä myöhemmin myös Timo löytää kutsumuksensa verkostomarkkinointiyrityksestä nimeltään Everest. Everestin tuotevalikoimasta löytyy niin muovikippoja, pesuaineita, ternimaitoa kuin pikakahviakin. Timon edetessä rakettimaisesti myyntitilastoissa hänelle tarjotaan osakkuutta yrityksessä. Osakkaana Timolle paljastuu yrityksen olevan todellisuudessa ihan jotain muuta. Kulissiyritystä johtavat keltaisen lehdistön sivuilta tuttu monialayrittäjä Jeppe Kolhonen ja Lahnajärven entinen vesiliukumäkimoguli Keijo Kettunen. Lisäksi kahvihuoneessa kuullun huhun perusteella myös eräs julkisuudesta tuttu poliisi on osakkaana yrityksessä.

Tätä soppaa hämmennellään läpi ysärihömpötysten, ajankohtaisten uutisten ja tarinan päähenkilöiden silkan totuudessa pysymättömän mahdottomuuden. Mitä vanhat sanonnat kertovatkaan valheesta ja valehtelijoista. Patologinen valehtelija eli pseudologia fantastica on hilpeä, todentuntuinen ja erilainen dekkari.
LanguageSuomi
Release dateMar 1, 2021
ISBN9789528026228
Pseudologia fantastica
Author

Mikko Suomi

Mikko Suomi on turkulainen kirjailija. Suomen esikoisteos Atlantiksen perilliset ilmestyi vuonna 2012. Tyyliltään kirjailijan teos on seikkailu, mutta kirjassa käsiteltyjen esoteeristen aiheiden vuoksi kirjaa voisi luonnehtia pseudohistorialliseksi teokseksi. Pseudohistoriallinen seikkailu jatkui vuonna 2020 ilmestyneessä teoksessa Punaisen lohikäärmeen silmä. Mikko Suomen uusin teos Melioristi, on jatko-osa modernille, suosiota saavuttaneelle ja erilaiselle dekkarille Pseudologia fantasticalle. Pseudologia fantastica toi uudenlaisen tyylin kertoa rohkeasti yhdistellen tyyliltään komediaa, tietokirjaa ja dekkaria. Melioristi jatkaa siitä mihin Pseudologia fantastica jäi ja vie lukijan vielä hurjempiin tapahtumiin. Edellisten tyylilajien oivallinen yhdisteleminen täydentyy Melioristin maalaiskomediallisilla piirteillä.

Read more from Mikko Suomi

Related to Pseudologia fantastica

Related ebooks

Reviews for Pseudologia fantastica

Rating: 4 out of 5 stars
4/5

1 rating1 review

What did you think?

Tap to rate

Review must be at least 10 words

  • Rating: 4 out of 5 stars
    4/5
    Hope to have it in english soon! hilarious and good thriller anyway...

Book preview

Pseudologia fantastica - Mikko Suomi

Pseudologia fantastica

Esipuhe

Katalogikansa

Lama

Kulissi

Everest

Kotietsintä

Patronyymi

Nokia 2110

M/S Estonia

Eurodance

EU

Voihan Wokkipannu!

Nevö fooget

Kokkelivekkulit

Made in China

Tiku ja Taku

Vekku vuorikiipeilijä

Formulahuumaa

Soluttautujat

Rolex rakkautta

Haluatko miljonääriksi?

Autobonus

Y2K

Hemohes

Pettäjät

Narsisti

Harkittu kavallus

Todistajansuojeluohjelma

Valmistusmerkinnät

Esipuhe

Ihminen on eläin. Suppeasta näkökulmasta tarkasteltuna ei mitään sen kummempaa, eikä varsinkaan sen hienompaa kuin mikään muukaan eläinlaji. Ihminen kuvittelee itsestään kuitenkin usein aivan liikoja. Ihminen ajattelee olevansa muiden lajien yläpuolella. Suhteettoman suuri pää ja sen sisälle muodostuneet poikkeuksellisen poimuiset aivot taasen ovat muokanneet eläinkunnan keskivertoedustajan sellaiseksi, että ihminen on edelleen vahvistanut pinttynyttä harhaansa luomakunnan kruununa. Toisiaan ikään kuin ymmärtävät ja toisilleen eri tavoilla kommunikoivat yksilöt sitten viestivät ylikorostunutta asemaansa täällä eläinkunnan kuvitteellisen pyramidin huipulla. Ihmiskunnan keskuudessa toiminta yksilöiden välillä on kuitenkin kovin usein edelleen keskenään nahistelevien villisikojen tasolla. Lieneekö tuo sitten ikävästi vihjailtu villisikojen suuntaan? Ihmisten voimakkaimpia eteenpäin vieviä toimintoja ovat pariutumisen ja lisääntymisen tarve, kuten myös villisioilla. Pyydän kyseisiltä sorkkaeläimiltä edelleen anteeksi tätä vertailua. Parisuhde voi parhaimmillaan olla osapuoliaan vahvistava ja pahimmillaan jopa lopullisesti musertava voima. Voidaan sanoa, että parisuhteen yhdessä pitävistä voimista ehkä tärkein on rehellisyys, se on parhaimmillaan kuin liima jakkaran istuimen ja jalkojen välissä. 

Rehellisyyden vastakohta ja varsinkin suora valehteleminen aiheuttaa lähes poikkeuksetta ikäviä seurauksia – ainakin, jos valheesta jää kiinni. Miten usein pienistä valkoisista valheista helposti paisuu juttu kuin pullataikina ja lähtee karkuun kuin lapasesta lähtevä jopo. Pahimmillaan valehtelun muuttuessa sairaalloiseksi valehteluksi ja valehtelija kokee jopa tyydytystä onnistuessaan valheillaan. Tätä kutsutaan termillä patologinen valehtelu, mytomania eli pseudologia fantastica. 

Valehtelemalla yksilö saattaa ehkä päästä helpommalla elämässään eteenpäin, saavuttaa jotain, mitä rehellisyydellä ei välttämättä edes voisi saavuttaa. Uusi asema työelämässä, uusi parisuhde, rahallista hyötyä tavalla tai toisella hän saattaa onnistua saavuttamaan valehtelemalla, huijaamalla tai varastamalla. Jollain yksilöllä tämä kaikki tarkoittaa petollisuutta ihmissuhteissa, taloudellista oman edun tavoittelua, lain kiertämistä lopulta jopa sen rikkomista. Valehtelevan henkilön voisi ensisijaisesti ainakin kuvitella ajattelevan näitä nopeita ja helppoja hyötyjä. Valheella on lyhyet jäljet ja lopulta valheella saavutetun menettää moninkertaisesti, sanovat vanhankansan viisaudet. Tämä kirja käsittelee kaikkia näitä aiheita sillisalaatin lailla sekoitettuna tavallisen turkulaispariskunnan elämään sekä heidän sosiaalisiin verkostoihinsa. Kumman tien kukin valitsee; Mennäkö rehellisesti ja nöyrästi hissuksiin kohti pienempää päämäärää? Vai vauhdilla, vaarallisia tilanteita uhmaten, rikoksen polulla poukkoillen kohti kuvitteellista hulppeaa elämää ja vilpillisiä rikkauksia? Hyvät matkustajat kiinnittäkää turvavyönne ja sammuttakaa savukkeenne, nyt mennään. 

-M

Mielikuvitus on tärkeämpää kuin älykkyys -Albert Einstein

Katalogikansa

Mihin tässä nyt on niin kiire, valmiissa maailmassa? vaaleatukkainen nainen kysyi mieheltään. Mies hoputti avopuolisoaan halpaa kotimaista rannekelloa ärsyttävästi naputellen, heidän kerrostalokaksionsa eteisessä.

No pitäisi ehtiä vielä tankkaamaan! mies mutisi puoliääneen.

Joko taas? Kympilläkö kerrallaan sinä helkkarin Ladaasi nykyään tankkaat? kesäiseen juhlamekkoon sonnustautunut lady tiuskaisi. Hän katsoi peiliin ja sipaisi vielä kerroksen lisää väriä entuudestaan hämähäkkimäisesti roikkuviin silmäripsiinsä.

"Lada laadun takaa ja edestä myös! Eikä sitä paitsi, nyt ole enempää käteistä, kun se työnjohtaja makselee viikon kerrallaan ulos kassasta! Voisin kai minäkin aina vaan vastata sinun hoputukseesi niin kuin pääministeri konsanaan. Minä juon nyt kahvia!" mies ärähti ja asteli rappukäytävään. Samalla hän sujautti Sisu-pastillin suuhunsa. 

Todellisuudessa palkka oli maksettu ihan normaalisti, mutta leijonanosa rahoista oli jälleen kerran mennyt velanmaksuun miehen työkaverille. Tämä äkkiseltään vilkaisemalla tuiki tavallisen oloinen pariskunta yritti tehdä juuri lähtöään pariskunnan nuoremman osapuolen 21-vuotiaan naisen serkun häihin. Nimetään tässä kohtaa tarinaa tämä yliampuvaa meikkiään kohentava nainen Tiina Korhoseksi. Tapahtuma oli hänen toimestaan jo etukäteen ilmoitettu nuorenparin vuoden 1989 ehdottomaksi kohokohdaksi. Hääkutsu oli tullut poikkeuksellisen varhain ja silti miespuolinen 29-vuotias avopuoliso oli heti alkanut kehitellä tekosyitä jäädäkseen pois juhlista. Olkoon mies tässä kohtaa tarinaa nimeltään Timo Virtanen. Tiinan sukulaiset eivät olleet Timolle juurikaan tuttuja. Vanhemmilleen Tiina oli miesystävänsä esitellyt vasta liki vuoden tuntemisen jälkeen viime marraskuussa. Tiinaa hieman hävetti miesystävänsä leveähköt jutut. Tiinan vanhempien suhtautuminen hänen ja Timon ikäeroon oli askarruttanut tyttöä myös. Timon jutut olivat todellakin tunnetusti melko liioiteltuja ja kuulijan esittäessä epäilyksensä tarinoiden paikkansapitävyydestä Timo tuntui hermostuvan kysymyksistä poikkeuksetta. Timon tapauksessa valehtelu oli synnynnäistä ja vahvasti perittyä. Hänen isänsä oli jopa joutunut tiilenpäitä laskemaan valheesta alkaneen ja kavallukseksi alioikeudessa tuomitun tapauksen yhteydessä. Toki ei Tiinakaan varsinaisesti hänen miestään rehellisempänä ollut tullut tunnetuksi ystäväpiirissään. Parisuhteissaan, joita oli poikkeuksellisen paljon ikäänsä nähden hän ei ollut pystynyt pysymään uskollisena vielä kertaakaan. Tämän uskottomuuden lisäksi Tiinalla tuntui olevan kovin huono tuuri asian suhteen, sillä hän jäi teoistaan kerta toisensa jälkeen kiinni. Tiinan rehellisyydessä pysymättömyys oli kuitenkin enemmänkin kakkostyypin mytomaniaa, eli aikuisiässä tapahtunut ja sosiaalisen ympäristön vaikutuksesta aiheutunut sairastuminen.

Ulkoisesti pariskuntaa kuvailtaessa ei ollut kuitenkaan mitään merkittävää sanottavaa tai erityistä silmiinpistävää piirrettä. Tiina ja Timo olivat tuiki tavallinen suomalainen ja tarkemmin sanottuna turkulainen pariskunta. He olivat pituudeltaan ja ruumiinrakenteeltaan hyvin tavanomaisia Runosmäen lähiössä asustelevia, nousukauden huumassa paremmasta elintasosta ja omista lapsista haaveilevia nuoria. Timo oli ammattikoulun timpurilinjan ja armeijan jälkeen ollut rakennusalalla vähintään vuosittain vaihtuvissa firmoissa töissä. Avopuolisolleen Timo lupaili kirvesmiehen puuduttavista töistä hakeutuvansa toistuvasti pois ja opiskelemaan edelleen rakennusmestariksi. Pelätessään, ettei kuitenkaan tulisi valituksi opintoihin, hän ei ollut todellisuudessa koskaan edes yrittänyt. Joissain työpaikoissa hän oli väittänyt kuitenkin hakeneensa, päässeensä ja oma-aloitteisesti keskeyttäneensä nuo opistoasteen opinnot. Tiinalle Timo oli ensitapaamisella esittäytynyt rakennusmestarina. Myöhemmin totuuden tultua ilmi oli Timo onnistunut tyypilliseen tapaansa selittelemään itsensä ulos tuostakin valheesta. Nyt, kummallista kyllä, Timo oli ollut samaisen Polar-rakennusliikkeen palveluksessa jo yli kaksi vuotta. Ehkäpä suurin syy oli se, että Timo oli nostettu vuoropäälliköksi Turun kaupunkirakentamisen modernisointibuumin myötä kasvaneen kysynnän ja yrityksen laajentumisen seurauksena. Tiina oli taas työläisperheen ainut lapsi ja erityisesti vanhempiensa painostuksesta johtuen käynyt kauppaopiston. Opintojen loppuvaiheessa idänkaupan lobbaajat olivat onnistuneet houkuttelemaan Tiinan monien luokkatovereidensa tapaan Suomen ja Neuvostoliiton välistä clearingkauppaa tekevään yritykseen. Lobbari oli luvannut järjestää työt siten, että opinnot saadaan sujuvasti loppuun ja työsuhde oli heti pysyvä. Urakehitysmahdollisuuksista oli heti väläytelty houkuttelevia visioita. 

Sotakorvaukset ja kasvanut ostovoima sen jälkeen olivat nostaneet kyseisen yrityksen pienestä nyrkkipajasta kymmenen suurta varastoa kattavaksi vienti- ja tuontiyritykseksi. Juuri kukaan ei muistanut tai edes halunnut muistaa yrityksen alkuperäistä nimeä, joka oli kömpelö väännös perustajansa sukunimestä. Unholaan jäänyt nimi oli kuitenkin vaihtunut 70-luvun alussa, ja yritys oli saanut uudeksi nimekseen Dermo express. Ei sekään nimi varsinaisesti ollut onnistunut; tarina nimen alkuperästä paljasti vielä sen alatyylisen merkityksen itärajan toisella puolen. Nimittäin alihankintana järjestetyt kuljetukset Suomen varastolta Neuvostoliittoon olivat olleet jatkuvasti myöhässä ja kuljetusten aikana tuntui tapahtuvan melko paljon sekä kovin usein. Tämän syyn takia neuvostoveljet alkoivat nimittää yrityksen kuljetuksia Dermo expressiksi. Tai jotain sinnepäin, miten huonosti kieltä osaavat kuljettajat sen sitten kulloinkin kuulivat. Tämä termi sitten tarttui tässä muodossa laiskanpulskeiden kuljettajien karvaisiin korviin ja he alkoivat kirjoittaa rahtikirjoihin Dermo express. Turhautuneena jatkuvaan selittelyyn, sähläämiseen ja rahtikirjojen sotkemiseen silloinen toimitusjohtaja Kaarlo Kalajoki oli lopulta päättänyt vaihtaa koko nimen virallisesti. Ehkä asia olisi ollut kuitenkin syytä tarkistaa joltain venäjänkielentaitoiselta ennen hakemuksen lähettämistä patentti- ja rekisterihallitukseen. 

Tiinan isä, joka muuten sattumalta oli myös nimeltään Timo, oli koko ikänsä ajanut taksia. Ainakin omien sanojensa mukaan hän tunsi vähintään puolet turkulaisista. Sunnuntaisin isällä oli tapana lukea tyttärelleen sanomalehteä ääneen ja kertoa kaikkien turkulaisten julkkisten ja puolijulkkisten kohdalla tarjonneensa näille kyydit. Tiinan vanhempien tarkoin vaalima periaate oli ydinperheen säilyminen. Kovalla rahalla omaksi ostettu kerrostaloasunto oli perheidyllin pyhä linnake. Asunnosta ei saanut muuttaa mitään, mikä oli hankittaessa paikkansa löytänyt. Tiina oli vielä rippikouluiässä uskonut, että ydinperheessä kaikki oli hyvin ja hienosti. Puolivahingossa kuultu keskustelu vanhempien välillä oli kuitenkin muuttanut äkisti tuon harhan. Kaikki kulut oli jaettu puoliksi vanhempien välillä, kuten myös jääkaapin sisältö. Molemmilla vanhemmilla oli jääkaapissa omat maidot, juustopaketit ja muut tykötarpeet. Ruokaa valmistettiin tarkan vuorojärjestelmän mukaan ja valmistaja hankki itse kaikki raaka-aineet. Vanhempien makuuhuoneessa nukuttiin kahdessa eri sängyssä, jotka siirrettiin toisiinsa kiinni joka aamu ja toisistaan erilleen joka ilta. Tiina oli ainoana lapsena, lievästi sanottuna hemmoteltu ja pumpulissa kasvanut. Kulissin romahtaminen johti Tiinan kohdalla siihen, että hänenkin totuudessa pysyminen alkoi lipsua kuin kilpasuksi pohjaan laitetun pitopulverin vaikutuksen loppuessa.

Timon perhe ja lapsuus oli ollut kovin rikkonainen. Timon isä Tarmo oli vankilareissun jälkeen perustanut vaatetusalan yrityksen, jonka nimi oli Tarmo Tailor. Pienimuotoisen menestyksen myötä Tarmo oli 60-luvun lopussa lähtenyt omille teilleen, yhdessä yrityksensä sihteeriksi palkkaaman naisen kanssa. Liiketoiminnan laajentuessa Tarmo ja hänen nuorikkonsa olivat lopulta muuttaneet yritystoiminnan mukana Ruotsiin. Timon äiti Tuula oli jäänyt yksin kolmen ylivilkkaan poikalapsen kanssa. Useista isäpuoliehdokkaista kukaan ei ollut kuitenkaan pysynyt kuvioissa puolta vuotta pidempään. Tuula joutui tekemään välillä useampaakin työtä selvitäkseen kaikista laskuistaan. Tämä tietysti taas tarkoitti sitä, että kolme vilkasta ja keskittymiskyvytöntä koltiaista saivat viettää suurimman osan aikaansa keskenään. Eräs huikeimpia tapauksia Tuulan työpaikoista ja miesseikkailuista osui 70-luvun puolivälin tienoille. Tuula oli saanut uuden työpaikan Raision lennätin- ja postitoimistosta. Kyseisen toimipaikan konttoristi oli voittanut peräti kahdesti lotossa. Lyhyenläntä keski-ikäinen mies yritti vikitellä Tuulaa sekä työaikana, että työajan ulkopuolella. Kerran Tuula oli saanut kutsun vastavalmistuneen Turun Marina Palace-hotellin presidenttisviittiin, johon lottovoittajakonttoristi oli majoittunut. Tuula oli palannut reissulta suhteellisen nopeasti, tilanteen äidyttyä hänelle liian riettaaksi ja Tuulan huomattua, ettei hän ollut ainut nainen, joka hotellihuoneeseen oli kutsuttu. Muutaman vuoden pestin aikana poikkeuksellisen onnekkaaksi luultu konttoristi oli paljastunut Tuulalle ja lopulta myös Timolle despootiksi huijariksi. Hän oli käyttänyt työntekijöitään hyväkseen tehdessään Suomen lottohistorian suurimman huijauksen. Loppujen lopuksi mies ehti voittaa peräti seitsemän kertaa päävoiton, ennen kuin hän jäi lopulta huijauksestaan tilintirkistelijälle kiinni. Konttoristi onnistui karkaamaan maasta, mutta kuultuaan, että poliisi tutkii tapausta, miehelle iski huono omatunto. Hän palasikin Ruotsiin asti ehtineeltä pakomatkaltaan ja antautui vapaaehtoisesti. Tutkittaessa lopputulos oli, että konttoristi oli käyttänyt veikkauksiinsa ainoastaan konttorin rahoja, eikä penniäkään omia rahojaan. Huijauksiin oli käytetty kaikkiaan konttorin kassasta rahaa yli viisi miljoonaa markkaa. Voitettu kokonaissumma oli ollut vain liki kolme miljoonaa markkaa. Huijari oli lopulta jäänyt siis rajusti pakkaselle, vaikka voittikin maagiset seitsemän kertaa päävoiton. Tästä tapauksesta johtuen Timo ei ollut pitänyt koskaan uhkapeleistä, mutta muuten hän oli ottanut raisiolaismiehestä monessakin asiassa mallia. 

Tämän runosmäkiläisen pariskunnan harrastukset olivat tyypillisesti ja ajan henkeen sopivasti aina yli oman elintasonsa. Onneksi R-kioskiltakin tuntui saavan tähän aikaan lainaa, vaikka sitten niitä hulppeita harrastuksia varten. Tiina ja Timo harrastivat kesäisin golfia ja talvisin laskettelua. Molemmat harrastukset luonnollisesti vaativat myös paljon matkustelua, johon upposivat säännöllisesti lomarahat, veronpalautukset ja muut vaikkapa ylitöistä kertyneet säästöt. Timo teki myös ajoittain niin sanottuja pimeitä hommia iltaisin ja viikonloppuisin omaan piikkiin käteiskorvauksella. Nämä eivät kuitenkaan olleet säännöllisiä saatikka samoilla työmailla kovinkaan kauaa jatkuvia tuloja. Suurin syy tähän oli huithapeli ja välillä jopa surkea työnjälki. Muutamille isommille kuutamokeikoille Timo oli ottanut apumiehiksi neuvostoliittolais-virolaislähtöiset kaksoset Sulevin ja Kaupon, jotka päivisin työskentelivät samassa rakennusfirmassa Timon kanssa. Timo lupautui hoitamaan rahaliikenteen ja maksoi kuitenkin huomattavasti vähemmän apumiehille, kuin mitä piti itsellään. Tämä ketkuilu paljastui melko nopeasti ja kaksoset ilmoittivat repivänsä saatavansa, vaikka Timon selkänahasta. Kuin ihmeen kaupalla, juuri ennen henkirikokseen viittaavaa perintäpäivää poliisit hakivat Sulevin ja Kaupon sattumalta pois työmaalta. Työnjohtaja Koskinen ilmoitti miesten olleen etsintäkuulutettuja ja kuuluneen neuvostoliittolaiseen mafiaan. Tämän tapauksen jälkeen Timo ei uskaltanut enää matkustaa Neuvostoliittoon. 

Timon narsismiin vahvasti viittaava persoonallisuus ja tapa liioitella saattoivat olla jopa hurmaava piirre ensikohtaamisella. Suurin osa ihmisistä huomasi kuitenkin jo heti ensitapaamisen jälkeen todellisuuden. Jostain vielä selittämättömästä syystä ja negatiivisista puolistaan huolimatta tämäntyyppiset persoonallisuuden piirteet vetoavat joitain ihmisiä. Kuten esimerkiksi Tiinaa ja niin ikään Polar-rakennusliikkeen työnjohtaja Koskista. Tiina taasen oli kiltisti ja kauniisti sanoen yksinkertainen, mutta herttainen. Toki jos pelkästään Tiinan ulkonäköä kuvailisi, niin useimmat pitivät häntä varmasti ihan kivan näköisenä nuorena naisena. Tiina ei osannut kuvailla itseään näin, eikä hän oikeastaan osannut sanoa siihenkään mitään, mikä Timossa häntä niin erityisesti viehätti. Timon totuudessa pysymisen sietämättömään vaikeuteen Tiina oli jo vahvasti tottunut ja turtunut. Esimerkiksi serkkunsa Maijan häissä kuulemaansa versiota hänen ja Timon ensitapaamisesta St. Moritzin laskettelukeskuksessa hän ei jaksanut edes korjata. Todellisuudessa he olivat tavanneet niinkin romanttisessa ympäristössä kuin Kaskentien Kesoililla. Tiina oli vahingossa peruuttanut huoltoasemalla lähes Timon yli. Niin ja olivathan he toki sitten myöhemmin käyneet yhdessä myös laskemassa mutkamäkeä St. Moritzissa, että ei se nyt ihan pelkkää puppua edes ollut. Tiinasta kertomus kuulosti jopa niin hyvältä ja uskottavalta, että hän pohti, oliko se sittenkin niin, eikä Kesoililla. 

Näin omituisesti käyttäytyvät vain ihmiset, joiden on vaikea pysyä totuudessa. Tiina Korhosen tapauksessa valehteleminen oli edennyt vuosien varrella juuri tälle tasolle. Hän jätti kertomatta asioita ja alkoi helposti uskomaan kertomaansa valheeseen totena. Hän saattoi myös jatkaa Timon tai jonkun muun ensin aloittamia valheita. Näin ollen voimme todeta, että pariskunta tavallaan jopa ansaitsi toisensa. Toisaalta jos Timon valehtelemisen astetta kuvailee tarkemmin, voidaan puhua silkasta sairaalloisesta valehtelemisesta. Hänen tapauksessaan valheet olivat jo patologisella tasolla. Timo tuntui saavan siis jopa tyydytystä valehtelemistaan ja ensimmäistä sepitettyä tarinaansa tukeakseen hän keksi jo uusia valheita lisää. Valheiden kierre oli johtanut siihen, että hän enimmäkseen alkoi ennemmin tai myöhemmin itsekin uskoa tarinoihinsa. Ihannoiva ja hyväksyvä puoliso luonnollisesti vain pönkitti tätä piirrettä. Ensisilmäykseltä kertomuksemme pariskunta siis vaikutti kovin tavanomaiselta ja tylsältä, mutta näinkin lyhyen ja vähäisen kuvailun perusteella totuus oli aivan jotain muuta. Pariskunnalle tuntui olevan erityisen tärkeää näyttää ulkopuolisille, että heillä menee hyvin. Ei kuitenkaan liian hyvin, mutta juuri siten, että heidät koetaan osaksi katalogikansaa. 

Katalogikansa: tulee sanoista katalogi, tuotekuvasto (eng. catalog, ransk. cataloque) ja kansa, ihmisjoukko (latinan sanasta populus, ’kansa’). Katalogikansa on termi, jolla kuvataan tiettyä ihmisryhmää. Tämä ihmisryhmä pukeutuu kuin suoraan Anttilan kuvastosta ja hankkii huonekalunsa,

Enjoying the preview?
Page 1 of 1