Unet - eroottinen novelli

By Vanessa Salt

"Se, ettei näe, voi olla seksikästä. Hänen kapoiset kätensä kulkevat pitkin vartaloani ja kiemurtelen, kun ne liikkuvat hitaasti alaspäin. Kalu jännittyy, hän nuolee sitä kielenkärjellään. Kevyin, nopein liikkein. Huohotan ja työnnän sen hänen suuhunsa. Hän imaisee kärkeen herahtaneet tipat suuhunsa, joka ainoan pisaran. Voi luoja, kunpa tämä tapahtuisi oikeasti."Vanhojen ystävien kanssa vietetyn kaamean illan ja spiritismilaudalla pelaamisen jälkeen Amir jää yksin asuntoonsa. Kaikki hänen ystävänsä ovat löytäneet parin ja saaneet lapsia tavalla tai toisella, mutta hän on edelleen yksin. Eikä pelkästään yksin, hänet on jätetty. Hänen naisensa on jättänyt hänet. Isabelle. Amir koettaa olla ajattelematta häntä, mutta nainen oli upea. Heillä oli tapana rakastella monta kertaa päivässä, ja jos oli pakko tehdä muuta, himo tuntui suorastaan kirvelevältä. Mutta kun Amir nyt liukuu unten maille, nainen palaa ja kaikki tuntuu liian hyvältä ollakseen totta.Mikä on unta ja mikä totta? Amir tietää vain, että unessa kaikki on kuumaa, ihanaa ja upeampaa kuin koskaan.-

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: Dec 24, 2019
• ISBN: 9788726348583

Book preview

purchaser.

Unet

Eroottinen novelli

Älä koskaan tee henkeä tai kuolemaa koskevia kysymyksiä.

Älä pelaa yksin.

Sano aina näkemiin.

Tulee hiljaista. Kaikki katsovat lautaa. Se on lattialla, keskellä rinkiä, jonka me muodostamme. Kuinka monta kertaa olenkaan puhunut tästä? Ja nyt vihdoin teemme sen.

Vihdoin. Siinä on myönteinen sävy.

Älä nyt ala perua, Amir. Frida hymyilee ja tökkää minua kylkeen. Teeskentelee tyyntä, vaikka häntä pelottaa eniten, kun alamme pelata. Kalpea iho kalpenee ennestään, ja meikki tuhraantuu silmäkulmissa. Jos ei tätä tehdä nyt, ei sitten ikinä.

Jamila nyökkää niin, että poninhännän hiilenmustat kiharat tanssivat. Innostus loistaa silmistä. Ne ovat tummanruskeat kuin maa öisessä metsässä. Sitä paitsi meidän kannattaa pitää kiirettä, jotta ehdimme kotiin lasten luo.

Höh, Isak mutisee. Kai teillä nyt lapsenvahti on?

Häneen ei voi luottaa.

Viime kerrallakin hän pani ruuan…

Lakkaan kuuntelemasta ja poimin laudan päällä olevan levyn. Se on painavampi kuin otaksuin. Kastanjanvärinen, puinen. Kolmikulmainen. Sen keskellä on tirkistysreikä, silmän kokoinen, lasinen.

Löysin laudan vanhojen tavaroiden kaupasta. Minä ja – ei, liian tuskallista… Itse asiassa lauta löysi minut. Minulla ei edelleenkään ole mitään muistikuvaa siitä, miten ostin sen, laukku vain muuttui painavammaksi.

Kaikkien elämäni aikana näkemieni kauhuelokuvien innoittamana painan silmäni lasiaukkoa vasten ja katson sen läpi olohuonetta. Kattolamppu on sammutettu, mutta sekä keittiössä että eteisessä palaa valot, myös ikkunalla oleva adventtikynttelikkö on päällä. En ole jaksanut viedä sitä pois – vaikka nyt on jo helmikuu. Hän teki aina kaikki tuollaiset puuhat. Silloin ennen.