Koirien planeetta

By Petteri Paksuniemi

Kun sisarukset Vimpula ja Valdemar lähtevät hoitoon kirjailijasetänsä luokse, tapahtuu jotain odottamatonta. Sedän kissa Härski yllättää lapset ja puhuu heille selvällä suomen kielellä! Härski ei kuitenkaan osaa vain puhua, vaan hän on myös taitava kirjoittaja. Härski kirjoittaa ihka oikeaa kirjaa. Setä auttaa Vimpulaa ja Valdemaria ymmärtämään Härskin kirjaa. Mutta miksi Härski kirjoittaa koirista? Ovatko ne todella uhka kaikille kissoille?-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 24, 2022
• ISBN: 9788728203828

Book preview

Koirien planeetta

Copyright © 2006, 2022 Petteri Paksuniemi and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728203828

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Kirjailijan työt

Joitakin öitä sitten, kun olin sängyssäni lukemassa, kuulin kummaa pulinaa. En ensin kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota, koska veljenlapseni Vimpula ja Valdemar olivat luonani hoidossa. Pulina vain jatkui hiljaisena enkä saanut siitä mitään tolkkua. Hetken päästä tajusin, että äänessä oli selvästi joku kolmaskin. Mistään yövieraista ei ollut sovittu, joten minun ei auttanut kuin nousta ja ottaa asiasta selvää.

Pulina kuului työhuoneeni puolelta eikä olohuoneesta, jossa Vimpula ja Valdemar yleensä nukkuivat. Hiivin käytävää ja raotin varovasti työhuoneen ovea.

Ja mitä näinkään?

Lapset olivat ahtautuneet työtuolilleni istumaan, ja Härski, kissani, istui työpöydälläni. Se jökötti siinä kuin patsas papereiden päällä. Eihän siinä vielä mitään, se oli nähty sen tuhannen kertaa. Härskillä kun nyt vain oli tapana oikein heittäytyä pitkäkseen papereideni päälle aina kun mahdollista. Jos vaikka luin lehteä tai kirjaa, niin yleensä se hyppäsi pöydälle ja pani pitkäkseen juuri sen kohdan päälle, jota olin lukemassa.

– Äijä! hihkaisi Valdemar nähdessään minut ovenraossa.

Lapset kutsuivat minua Äijäksi, en enää muista miksi, mutta Äijä minä olin heille aina ollut. Tuskin tiesivätkään, että oikea nimeni oli Paksu-Petteri.

– Äijä! jatkoi Vimpula isosiskona puhetta. – Härski kertoi meille kirjoittavansa kirjaa! hän selitti tohkeissaan.

– Joo, Härksi… aloitti pikkuveli.

– Valdemar! Vimpula huusi ja töni veljeään, niin että tämä tipahti tuolilta. – Se ei ole mikään Härksi. Se on Härski! Vimpula saarnasi.

– Älkää nyt aloittako, sanoin. – Nouse Valdemar istumaan. Äläkä Vimpula enää töni veljeäsi. Mitä te oikein höpisette? kysyin ja astuin lähemmäs.

– Härski kirjoittaa kirjaa! Vimpula toisti vähän hermostuneena.

– Joopa joo, sanoin. – Eiköhän ole korkea aika mennä pötkölleen.

Silloin huomasin Härskin edessä paperin ja sen vasemmassa tassussa yhden parhaimmista kynistäni.

Härski ei ollut päästänyt ääntäkään minut huomattuaan, tuijottanut vain ja välillä nuoleskellut kylkiään. Yhtäkkiä se kääntyi lapsiin päin ja sanoi heille jotakin.

Aivan: Härski sanoi lapsille jotakin kielellä, josta en ymmärtänyt mitään. Minä melkein pelästyin, ja vielä enemmän hätkähdin, kun lapset vastasivat Härskille jotakin samalla kielellä.

Ei tämä mitään untakaan ole, siitä olin varma, mutta ei minun päähäni mahtunut millään se, että siinä Härski jutteli aivan muina kissoina lasten kanssa. Kyllä minä olen tottunut siihen, että kissat yleensä vain naukuvat tai käyttävät ele- ja hajukieltään.

– Mitä se sanoi? kysyin ihmeissäni. – Mitä te sanoitte? Siis mitä te puhutte? Miten te puhutte?

Härski kääntyi katsomaan minua silmiin, se tuijotti silmät viirullaan pitkään ja herkeämättä, mutta tavalla, jolla se ei ollut koskaan aikaisemmin katsonut. Saattaa kuulostaa liioittelulta, kun sanon, että se tuntui katsovan minua vuosituhansia vanhoilla silmillä, mutta juuri siltä silloin tuntui. Lopulta se sanoi jotakin tuolla kielellä, jota en mielestäni ollut koskaan kuullut. Mutta ihmeellisintä oli se, että ymmärsin kaiken.

– Me vain puhuimme kirjasta, jonka aion kirjoittaa, se sanoi. – Ei tässä mitään sen ihmeellisempää ole.

– Ei mitään ihmeellisempää! puuskahdin. – En minä vaan tiennyt, että sinä osaat puhua!

Tämä se vasta ihmeellistä olikin: tajusin puhuvani samalla kielellä kuin Härski. Asiaa on vähän vaikea selittää, mutta niin vain yhtäkkiä ymmärsin mitä puhuttiin ja kaiken lisäksi puhuin vielä itsekin. Se oli kuin jostakin mitä oudoimmasta unesta, mutta tottahan tämä oli.

– Miksen osaisi, Härski tuhahti. – Katsos, ihminen: jo varhaisista ajoista ovat pitkiä aikoja yhdessä eläneet kissat ja ihmiset voineet saavuttaa sellaisen yhteyden, että he pystyvät kommunikoimaan keskenään täysin omalla kielellään. Lasten kanssa tuo yhteys voi syntyä, vaikka ei olisi koskaan aiemmin toisiaan nähtykään. Aivan jokapäiväistä tämä ei ole eikä tätä salaisuutta ole koskaan turhan päiten paljastettu, mutta nyt on korkea aika sinunkin päästä siitä selville. Puhumme sentään sen verran merkittävästä asiasta.

– Vai niin. Näyttää siltä, että kirjoitat jotakin, ihmettelin ja yritin kurkkia paperia, mutta Härski kyyristyi sen ylle ja yritti peittää tassuillaan kirjoituksensa.

– Näytä nyt! sanoin enemmän kuin kiinnostuneena, koska en ollut koskaan ennen nähnyt yhdenkään kissan, ainakaan meidän talossamme, kirjoittavan mitään.

Härskin sähinästä ja murinasta huolimatta nappasin paperin ja silmäilin sitä. Härski alkoi äkkiä nuolla itseään kiivaasti. Paperilla oli erilaisia viivoja, joista en ymmärtänyt mitään. Oli pitkiä viivoja, lyhyitä, kuin sähähdyksiä, korkeita viivoja vähän kuin lentoon lähdössä ja lukuisia muita samantyylisiä.

– Mitä ihmeen siansaksaa tämä on?

Härski mulkaisi minua niin, että pupillit laajenivat palloiksi. Se nuoli vielä käpäläänsä ja hieraisi sillä