All Inclusive – Seuralaisen Tunnustuksia 3

By Vanessa Salt

"Silmäkulmastani näin, että Mia nuolaisi huuliaan kuin kannustaakseen. Mumisin jotain. En edes itse tiennyt, mitä halusin, paitsi että oli hirvittävän kiihottavaa tulla runkatuksi aterian aikana ravintolassa. Pelkkä ajatus kiinni jäämisestä sai märän kohdan pöytäliinassa leviämään kuin oliiviöljyä olisi läikkynyt talouspaperille." Liam jatkaa kertomustaan siitä, miten hänestä tuli Tukholman kysytyin seuralainen, tarinan "All Inclusive – Seuralaisen tunnustuksia" kolmannessa osassa. Liam, ranskanopettaja Mia, tämän ystävätär Célie ja räväkkä Claudia tapaavat hienossa ravintolassa tutustuakseen toisiinsa hieman lähemmin, ennen kuin illalla on tarkoitus siirtyä intiimimpään kanssakäymiseen... Naiset eivät kuitenkaan saa pidettyä käsiään kurissa ja vaikuttavat kiinnostuneemmilta Liamista kuin ruuasta... Ja ilta on vasta alussa...-

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: Feb 7, 2020
• ISBN: 9788726346732

Book preview

purchaser.

All Inclusive – Seuralaisen Tunnustuksia 3

Miten korvauksen kanssa muuten kävi? Alexander hymyili hieman itsekseen avatessaan läppäriään. Célienhän piti maksaa sinulle? Hän yritti kuulostaa huolettomalta, mutta se onnistui huonosti. Samalla hän nosti kömpelösti peukaloaan Sophialle, joka oli juuri kysynyt katseellaan Se tavallinen?

Alexander ei näyttänyt yhtä uupuneelta tänä iltana. Hän oli ajanut partansa, ja hiukset olivat siististi. Paita oli ehkä vähän liikaa auki, yhden napin liikaa. Muutama suortuva rintakarvoja työntyi esiin, ja huomasin, että myös ne olivat alkaneet harmaantua.

Ennen kuin ehdin vastata, Alexander jatkoi: Niin, pomoni vain ihmetteli. Hän on muuten aivan innoissaan ja todella uskoo tähän, mutta hän kysyi, olinko unohtanut tuon yksityiskohdan. Se kai on kuitenkin tärkeää tässä yhteydessä? Loppu kuulosti kysymykseltä, ja aavistin hänen onkivan esiin minusta lisää tunteita sen suhteen, miten pystyin oikeasti tekemään sitä kaikkea.

Sophia toi hiljaa kaksi lasia Pol Rogeria minulle ja lasin punaviiniä haastattelijalleni. Sophia iski minulle silmää tervetulotoivotukseksi tarjoillessaan viinin Alexanderille. Ruoka tulee ihan kohta. Olemme hoitaneet kaiken. Sophia nauroi käheää nauruaan ja keinutti lanteitaan suunnatessaan takaisin keittiöön.

"Minä annoin sen tapahtua." Päätin tarttua koukkuun. Ehkä se edistäisi lehtijuttua. Nojauduin taaksepäin vanhassa tutussa sohvassa Café Sturekattenissa. Se ja Alexanderin nojatuoli tuntuivat olevan pysyvästi varattuja meille ja istunnoillemme yhtenä iltana viikossa.

Mitä? Alexander kuulosti hämmästyneeltä.

Alex vain esitti, hän halusi takuulla kuulla tämän.

Niin, ihmettelet tietenkin, miten näin kävi. Mihin Liam lähti mukaan, ja mitä hän tunsi tehdessään sen kaiken? Kumarruin nyt eteenpäin ja tartuin Alexanderin polveen.

Alexander istui jalat levällään lähellä soikeata kahvipöytää. Ensin hän katsoi kättäni, sitten minua. Alexander ei vetänyt polvea pois. Annoin käden levätä siinä hetken. Taputin polvea ja ristin sitten käteni haarojeni päälle, kun Sophia toi hymyillen lautasellisen lihapullia ja perunamuusia Alexanderille ja elehti taas jotain tyyliin: Lisää viiniä on tulossa myöhemmin. Huomasin, miten Sophia vilkuili kansiota, joka Alexanderilla oli yleensä aina mukana. Siitä pisti esiin kiiltävä Vain-lehden numero.

Alexanderin tarttuessa veitseen leikatakseen lihapullan kahtia näin hänen vapisevan.

Niin, olet oletettavasti oikeassa.

Raha ei ollut minulle silloin tärkeää. Tuskin edes mietin sitä, että Célie unohti sen.

Unohti?

Tai sitten se oli osa koulutustani. Joka tapauksessa sain kirjekuoren Célieltä seuraavalla kerralla, kun tapasimme hänen kotonaan. Célie mumisi jonkinlaisen anteeksipyynnön ja ’saat lisää, jos kaikki menee hyvin.’

Ja niin tietenkin kävi? Kaikki meni siis hyvin? Alexander kohotti kulmakarvojaan ja katseli ristittyjä käsiäni. Voimme puhua Liamin suunnasta vähän myöhemmin. Sinun kai piti mennä hänen luokseen? Célien? Tällä kertaa hymy ulottui silmiin asti, ja oli minun vuoroni vapista, kun otin sanelulaitteen vastaan. Olen todella utelias. Sormemme hipaisivat tavalliseen tapaan toisiaan, mutta nyt saimme yllättäen pienen sähköiskun. Latausta, hän kuiskasi, ja nyt näin ensimmäistä kertaa hänen hymyilevän niin, että hampaat näkyivät.

* * *

Lukukautta ei ole enää kovin paljon jäljellä. Mia paiskasi kiinni ranskankirjan ja kallisti päätään katsoessaan