Kielletyt paikat: Lääkäri

By Vanessa Salt

"Vikisen. Tartun stetoskooppiin ja vedän sitä lähemmäksi – vedän häntä lähemmäksi. Pakotan hänet kohtaamaan huuleni, kieleni ja suutelemaan minua rajusti. Hän tottelee. Hän tarttuu toisella kädellään minua niskasta ja toisella leuasta, ja samalla hän pumppaa minua, nai minua, puree huuliani. Kielenpäät tanssahtelevat toistensa ympärillä. Ensin varovasti, sitten innokkaammin. Hän maistuu suolalta ja mintulta. Ihanaa. Makuun sekoittuvat sairaalan ja seksin hajut, steriiliä ja ei-steriiliä yhtä aikaa."Mitä tapahtui viimeksi, kun yritit flirttailla terveysaseman hoitohenkilökunnan kanssa? Cassandra ei voi olla tuijottamatta komeaa lääkäriä, joka esittäytyy Marcoksi, kutsuu hänet peremmälle ja ryhtyy tekemään tutkimuksia. Mustat pitsirintaliivit ovat oikeastaan ihan liian pienet, tämän päivän kunniaksi. Fantasiaansa todeksi elävä Cassandra pyytää tutkimaan myös hankalat paikat, juuri pikkuhousujen rajalta, jos sormi vaikka lipsahtaisi vyötärönauhankin alle. Lääkärin perusteellisuudella miehen nenä painuu märkiä pikkuhousuja vasten, kunnes lämmin kieli alkaa nuolla kosteaa kaistaletta reisien välissä. Tästä lähtien aina, kun Marco istuu työpöytänsä ääressä, hän taatusti ajattelee Cassandraa.-

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: Mar 20, 2019
• ISBN: 9788726130478

Book preview

purchaser.

KIELLETYT PAIKAT

Lääkäri

Täällä oli vain laumoittain vanhuksia. Ukkoja, joilla oli keppi tai rollaattori ja jotka näyttivät ohittaneen parasta ennen – päiväyksen jo kauan sitten. Tätejä, joilla oli pahanhajuinen hengitys, joilla oli parta ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: jotka puhuivat. Seurankipeitä tanttoja, jotka sanoivat hei ja mitä kuuluu jokaiselle ohikulkijalle. Myös niille, jotka selvästi osoittivat, etteivät olleet kiinnostuneita. Lähes koko kasvot peittävä kännykkä puhui selkeää kieltään.

Ainakin minulle.

Sitä paitsi vieraiden kanssa ei puhuta. Ei täällä Uppsalassa – eikä sen puoleen Tukholmassakaan. Niin kai tehdään vain ulkomailla?

Agda. Onko täällä ketään, jonka nimi on Agda?

Nainen tyypillisessä valkoisessa takissaan kurkisti odotushuoneeseen. Silmälasit. Lyhyeksi leikatut hiukset. Hän näytti siltä kuin olisi työskennellyt täällä aivan liian kauan. Ehkä hänellä oli ollut kunnianhimoa joskus aikanaan, halua päästä töihin oikeaan sairaalaan, mutta hän juuttuikin terveyskeskukseen. Monelle varmaan kävi niin. Kiitin mielessäni omaa toimistotyötäni, jossa en joutunut katselemaan ihmisten takapuolia ja haavoja kaiken päivää.

Huokaisin ja vaihdoin asentoa natisevalla tuolilla. Ellei kännykkäni olisi mennyt pimeäksi, minulla olisi ollut paljon hauskempaa, mutta nyt minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin istua ja katsella ympärilleni. Niin, juuri kuin sellainen kahjo tyyppi, jonka vieressä on inhottava istua, koska hän haluaa aina istua liian lähellä ja pälyillä, mitä puuhaat, koska hänellä ei ole mitään omaa huvitusta aikansa kuluksi.

Kaksi Agdaa nousi, ja lääkärin oli selvitettävä asia ja pyydettävä toista istumaan takaisin. Korkean tason draamaa. Yritin katsoa kelloa, mutta sitten muistin taas.