Kielletyt paikat: Lentokone - eroottinen novelli

By Vanessa Salt

Jack joutuu nokkavan Biancan viereen lennolla New Yorkiin. Kaksikko kinastelee villisti, mutta Biancan lentopelko saa Jackin tuntemaan myötätuntoa. Yhtäkkiä kone alkaa täristä ja ihmiset kiljua. Kun Jackin unipilleri alkaa vaikuttaa, ja hän tunteja myöhemmin herää, hän kokee šokin. Lähes kaikki matkustajat ovat alasti, ja koneessa on meneillään valtavat orgiat. Jack ja Bianca katsovat toisiaan, pitääkö heidän antautua halujensa valtaan?-

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: May 1, 2020
• ISBN: 9788726386226

Book preview

purchaser.

Kielletyt paikat: Lentokone

Mutta voi herranjumala! Onko sinun pakko istua siinä maiskuttamassa kuin koira? Se haisee.

Pysähdyn kesken pureskelun. Katson oikealle. Kaunis sihteerinainen tuijottaa minua. Sarvisankaiset silmälasit, nuttura ja kirjoja täynnä oleva syli. Kirjat ovat auki, kuluneet. Niitä on monta.

Onko tuollaisia ihmisiä todella olemassa?

Nainen näyttää stereotyyppiseltä. Hän on pukeutunut beigenharmaaseen, ja hänellä on neliskulmainen käsilaukku. Hänellä on varmasti myös korkokengät. Mitä hän on – 80-vuotias? Hän on selvästikin nuori, ehkä 35, mutta pukeutuu kuin isoisoäitini. Ehkä hametta lukuun ottamatta. Se on noussut hieman, ja siinä on pitkä halkio, joka sallii reiden vaalean ihon hohtaa sen läpi, melkein alushousunreunaan saakka. Kuvittelenko minä vain? Onko hänellä edes alushousuja?

No? Hän nyökkää leipääni kohti. Voitko lopettaa syömisen, tai mitäpä jos kääntyisit poispäin minusta?

Kohotan kulmakarvojani. "Neiti hyvä, pyydän mitä valtavimmin anteeksi. Ei todellakaan ollut tarkoitukseni istua tässä maiskuttamassa."

Kuulostat ironiselta.

Ihanko totta?

Hän nyrpistää nenäänsä. Tuo asenne tulee sinulle vielä kalliiksi jonakin päivänä.

Jos sanot niin. Käännyn niin paljon kuin pystyn istuimellani ja painaudun ikkunaa vasten. Käsi tärisee. Toivottavasti nousemme pian, niin voin syödä kunnolla. Narttu saattaa olla oikeassa, että sotken, mutta lentokoneessa ei ole kovin helppo syödä.

 Ikkunan takana asfaltti kiitää ohitse. Se on harmahtava ja ruma valkoisine viivoineen. Taivas on pilvessä, ja ilmassa on sumua. On ihana jättää Tukholma taakse. Talvi. Ilmeisesti talvi on tavallista leudompi, mutta silti kylmä. Kolme astetta lämmintä ja sadetta vähän väliä. Sade roikkuu nytkin ilmassa, valmiina valumaan jälleen päällemme, mutta silloin olemme varmasti jo korkealla pilvien yllä.

Kaiuttimet rätisevät.

Hei ja tervetuloa Scandinavian Airlinesin lennolle. Tässä puhuu kapteeni Johanna Svahn. Minä tulen kuljettamaan teidät tänään New Yorkiin.

Uskomatonta, kerrankin kuulee, mitä he sanovat.

Perämiehenä toimii Nathan Wills tässä vieressä. Lentomme kestää noin kahdeksan tuntia ja viisitoista minuuttia, ja sää näyttää hyvältä. Mahdollisesti pientä turbulenssia voi esiintyä…

Voi paska. Hitto soikoon.

Kiristän vyötäni ja vilkaisen oikealle. Nokkava nainen kaivelee käsilaukkuaan. Se lepää kirjavuoren päällä, eikä hänen tunnu olevan helppoa löytää etsimäänsä. Ainakin luulen niin, koska hän kiroilee.

… ymmärrän, että monet teistä vain tekevät välilaskun, mutta teidän on hyvä tietää, että…

Miss. Lentoemäntä heiluttaa kättään naisen edessä. Put the bag at your feet.

Narttu hymyilee tekohymyä, pyörittelee silmiään ja tottelee. Laukussa kilisee, kun laukku osuu lattiaan. Jokin osuu kenkääni ja kierii tuolin alle.

"The books too. Please."

Sanaakaan sanomatta tuolinaapurini hoitaa senkin, mutta tunnelma on jäinen. Kirjat ajautuvat huolimattomasti jalkoihimme. Miksi ihmeessä hän edes raahaa niitä mukanaan? Hän on todellakin kuin kävelevä