Kielletyt paikat: Keskusrautatieasema - eroottinen novelli

By Vanessa Salt

"Käännyn ympäri. Työnnän Johnin kirskuvaa sermiä vasten, painan vartaloni häneen ja työnnän kieleni hänen suuhunsa. Se on märkää ja seksikästä. Kiihottavaa. Pillua polttelee, hän ei voi ottaa minua riittävän nopeasti. Kiirehtiäkseni häntä ohjaan häntä oikeaan suuntaan. Siirrän hänen kätensä reidelleni. Työntelen lanteitani. Hän käsittää. Murahtaen hän kumartuu ja kiskaisee kengät jaloistani, ojentautuu jälleen ja alkaa kiskoa housujani alas." Viktoria ei ole koskaan tuntenut ketään muuta kohtaan mitään sellaista, mitä hän nyt tuntee Johnia kohtaan. Ongelmana on vain se, että mies on naimisissa. Kun he seisovat yhdessä rautatieasemalla hyvästelläkseen toisensa tavanomaisen kahvittelunsa jälkeen, John kertoo eroavansa. Haluaako Johnkin hänet? Pian heidän huulensa kohtaavat kiihkeässä suudelmassa, ja he etsivät epätoivoisesti yksityisempää soppea. Remontissa oleva kahvila on tyhjillään, ja he menevät sinne himon poltellessa heitä...-

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: May 1, 2020
• ISBN: 9788726386219

Book preview

purchaser.

Kielletyt paikat: Keskusrautatieasema

Tämä täytyy ottaa uusiksi. Se on lause, joka usein sanotaan vanhan tavan mukaan ja jota minä vihaan. Se sanotaan kohteliaisuuden takia, ei minkään muun. Sillä olisi varsin ikävää, jos toisen ihmisen mielestä treffit olisivat sujuneet vain keskinkertaisesti.

Tosin nämä treffit menivät kaikkea muuta kuin keskinkertaisesti. Joten, miksi hän sanoi noin? Onko hän vakavissaan? Ehkä hän ei ole minun kaltaiseni, ehkä hän sanoo sen valkoisena valheena. Otetaan pian uusiksi, olipa hauskaa, täytyy ottaa uusiksi, kyllä, mennään kahville joku kerta. Kaikki valheita. Oikeasti haluaisimme sanoa: kiva, nyt meidän ei tarvitse nähdä kuin aikaisintaan vuoden päästä uudelleen. Mutta ehkä se on tyypillistä vain minulle, olenhan introvertti ja kaikkea.

Totuus on, että haluan tavata Johnin paljon aikaisemmin kuin vuoden päästä. Mielellään heti huomenna, jos mahdollista – tai ainakin seuraavana viikonloppuna. Vaikka sitä edeltävä aika tuntuu loputtomalta: maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai. Viisi päivää. En selviäisi siitä.

Jestas, olen säälittävä.

Ehdottomasti, mutisen maata kohti, en uskalla kohdata hänen katsettaan.

Viktoria?

Mmm.

Et tunnu olevan samaa mieltä. Onko jokin vialla?

Ei todellakaan. Olen samaa mieltä, otetaan uusiksi. Joku kerta.

Tukeva mies tunkee kyynärpäitään huitoen ohitse, ja hänen perässään joukko muukalaisia, jotka käyttävät vanaveden hyödykseen. Varmaan kymmenisen tyyppiä, omituinen sekoitus ihmisiä. Jännitän itseäni ja nojaan taakse, koetan olla hengittämättä. Keskusrautatieasemalla ihmiset voivat haista miltä tahansa, ja minä haluan säilyttää Johnin tuoksun niin pitkään kuin mahdollista. Haistoin sen, kun hän halasi minua. En tiedä, miten sitä voisi kuvailla. Myskimäinen, ehkä. Vahva, mutta karvas yhtä aikaa.

Ihastuttava.

Kaikkien