Adults only: 5 eroottista novellia

By B. J. Hermansson

"Mies antaa sormiensa liukua alushousujen sisään. Tämä vetää ne alas ja antaa niiden valua kuningattaren polvien yli. Sitten mies suutelee häntä. Suutelee häntä sieltä, missä tuntuu ihanimmalta."Hovinaiset pitävät hänestä huolta. Hän asuu jättimäisessä palatsissa. Hän on maan kuningatar. Monien silmissä hänellä on kaikkea... Mutta hän kaipaa intohimoa – ja erotiikkaa.Tanssiaisissa hän tapaa mystisen diplomaatin. Tämä tulee sytyttämään hänen halunsa ja kaipauksensa. Mutta myös jotain muuta...Tämä kokoelma sisältää seuraavat novellit:Kuningattaren himo Avoin suhde Aikainen lintu madon nappaa Lastenvahti Katso, mutta älä koske -

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: Apr 26, 2022
• ISBN: 9788728182154

Book preview

Adults only: 5 eroottista novellia

Translated by LUST Translators

Original title: Adults only: 5 erotic stories

Original language: Swedish

Cover image: Shutterstock

Copyright © 2020, 2021 B. J. Hermansson and LUST, SAGA Egmont, Copenhagen

All rights reserved

ISBN: 9788728182154

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

Kuningattaren himo

– Syökööt vadelmaleivoksia! Hah, luuletko todella, että sanoisin jotain niin järjetöntä, kuningatar purskahtaa.

– En minä, kamarineito vastaa. – Mutta sellainen huhu liikkuu, että olisitte sanonut niin.

– Sellainen väite ei pidä mitenkään paikkaansa, kuningatar vastaa ja istuu lepotuolille.

Tulee hiljaista hetkeksi. Hovinainen jatkaa kuningattaren valmistelua päivää varten. Hän kampaa tämän hiuksia, meikkaa tätä. Pienen hetken päästä huoneeseen tulee herra. Tämä on kampaaja, jonka on tarkoitus laittaa kuningattaren kampaus kuntoon.

– Sillä ei tietenkään ole mitään väliä, mitä teen, purskahtaa kuningatar. – Joskus tuntuu siltä, että he ovat päättäneet ajatella minusta pahaa.

– Se ei ole niin, teidän majesteettinne, vastaa kamarineito. – Se on huhu. Siihen riittää kourallinen ihmisiä, jotka keksivät niitä ja levittävät eteenpäin.

– Luulen, että siinä on muutakin, Louise. Luulen, että se johtuu siitä, etten ole kotoisin teidän maastanne. Siitä, että en ole syntynyt täällä.

Aamurutiini jatkuu. Kun hiukset ja meikki on laitettu kuntoon, pukeutuu kuningatar ensiksi alusvaatteeseen, sitten keskimmäiseen ja lopulta päällimmäiseen pukuun. Hän tekee piruetin peilin edessä ja lausuu tyytyväisenä:

– Voilà!

Vaikka hän on asunut uudessa hovissa monta vuotta tällä tavalla, tuntuu se edelleen hänestä vieraalta. Hän kaipaa takaisin. Pois. Hän ajattelee usein lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Ystäviä. Rakkautta poikaan, joka työskenteli palatsin takomossa. Mitähän tämä nyt tekee? Luultavasti tämä on edelleen samassa paikassa. Seuraa isänsä jalanjälkiä. Eräänä päivänä tulee tämä todennäköisesti ottamaan vastuun takomosta. Osaan ystävistä hän on pitänyt yhteyttä. Suurin osa heistä kirjoittaa kirjeissään olevansa korviaan myöten rakastuneita. Onnellisia. Siitä, että ovat kohdanneet elämänsä prinssin tai kreivin. Hyvässä asemassa olevia miehiä. He elävät yhtä koreilevasti kuin ovat varttuneetkin, toisissa kartanoissa. Heillä on tietenkin palvelijoita. Monia. Ja heidän päivänsä kuluvat hyvin pitkälti seurustellessa muiden yhtä etuoikeutetussa asemassa olevien kanssa.

Kaikki ovat hänelle kateellisia. Jopa hänen ystävänsä. He mainitsevat tämän usein kirjeissään. Tietenkin he ovat onnellisia ja elävät juuri niin kuin ovat toivoneet. Mutta hän on kuitenkin saanut kaikista parhaimman.

Kuningatar.

Mitä suurempaakaan voisi toivoa?

Hän kävelee puistossa. Palatsin puisto on valtavan suuri. Siellä on eri alueita, joissa kasvaa erilaisia kasveja. Aivan kuin kapuaisi sisään eri huoneisiin. Hän kuljeskelee edestakaisin puistossa. Täällä hän saa olla jokseenkin rauhassa. Hänellä on tietenkin mukanaan neljä hovinaista, jotka seuraavat häntä ja tarkkailevat jokaista hänen liikettään. Mutta he pysyvät välimatkan päässä. Ainakin muutaman metrin välimatkan päässä. Hän tarkkailee kukkia ja muita kasveja. Vaipuu unelmiinsa. Haluaa olla jossain muualla. Ei tunne olevansa täällä kotonaan.

Mutta mitä hän voi tehdä?

Hän ajattelee puolisoaan. Puolisoa, joka ei anna hänelle sitä huomiota, jota hän toivoo. Hän haluaisi tämän suhtautuvan häneen intohimoisesti. Mutta tämä tuntuu olevan kaikista eniten kiinnostunut kellokokoelmastaan. Tämä saattaa käyttää päiviä, toisinaan jopa viikkoja, siinä salissa, johon on kerännyt kaikenlaisia kellokoneistoja. Hän on itse yrittänyt olla kiinnostanut. Miehen vuoksi. Mutta se on epäilemättä mahdotonta! Ne ovat kelloja. Kyse on kelloista. Ei mistään muusta.

Hän ei sovi tänne. Hän on spontaani. Eteenpäin menevä. Hän näyttää todellisen minänsä. Persoonansa. Hän avautuu. Hän näyttää voivansa olla hauska. Voivansa olla nokkela. Ja että osa hänen vitseistään voi osua vyön alle.

Sitä ei arvosteta täällä. Hän odotetaan toimivan roolinsa mukaisesti. Hänen on käyttäydyttävä tietyllä tavalla. Sillä niin ovat kaikki muutkin kuningattaret tehneet. Rutiinit ovat se, mikä täällä asetaan tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Rutiinit aamusta iltaan. Hän noudattaa jokaista niistä. Hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa. Sillä niin… kyllä, niin on aina ollut. Ja niin tulee varmasti aina olemaan.

Aluksi hän yritti sopeutua. Mutta mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä kyllästyneemmäksi hän on tullut. Hän ei halua elää elämäänsä tietyssä roolissa. Ei ainakaan pelkästään näin. Hän on tietenkin kiitollinen paljosta, ehdottomasti. Mutta nämä rutiinit ja yksinäisyys käyvät hänen hermoilleen toisinaan. Ja hän kaipaa intohimoisesti liittolaista. Jotakuta, jonka kanssa voisi puhua aivan kaikesta.

Hän tietää, että kaikki, mitä hän tekee ja sanoo, leviää kulovalkean tavoin. Palatsissa juorut leviävät nopeammin kuin tuuli. Hän ei myöskään paljasta sisimpiä ajatuksiaan ystävilleen. Peläten jonkun muun kuulevan ja nauttivan hänen kärsimyksestään antaa hän vain olla. Hän pitää asiat sisällään.

Mutta yhtäkkiä tapahtuu jotakin, mikä muuttaa kaiken.

Hän on tanssiaisissa. Hän pitää silmillään naamiota. Kaikilla muillakin on maski. Kyseessä ovat mukavat tanssiaiset. Hän pitää siitä, että saa tuntea olevansa yksi muiden joukossa. Anonyymi. Tällä tavoin hän ei tunne itseään niin seuratuksi. Hän