Himon viemää - 5 kuumaa eroottista novellia

By B. J. Hermansson

"Ja Robinin huulet. Täyteläiset, melkein luonnottoman suuret. Suuteleeko mies hyvin? Pitääkö tämä... nuolemisesta? Tuollaiset huulet hänen elintään vasten... Elsa voi vain kuvitella, miltä se tuntuisi. Ja häntä alkaa haluttaa. Hänen pillunsa alkaa kuumeta. Robinin kuva mielessään hän alkaa hyväillä itseään."Elsa päättää palkata itselleen personal trainerin ja ryhtyä treenaamaan kuntosalilla. Nyt hän ei tekisi samaa "virhettä" kuin viime kerralla... Mutta omavalmentaja Robin on häntä nuorempi – treenattu, hurmaava ja todella seksikäs. Treenitapaamisten aikana alkaa olla erittäin vaikea pysytellä asialinjalla. Treenikertojen edetessä Elsalle käy koko ajan selvemmäksi, että hän ei kohta enää pysty hillitsemään halujaan. Hänen on pakko vietellä tuo mies...Tämä kokoelma sisältää seuraavat novellit:FuckboyKuntosaliHimon viemääVelvetYliluonnollista-

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: May 3, 2022
• ISBN: 9788726999457

Book preview

B. J. Hermansson

5 kuumaa eroottista novellia B. J. Hermanssonilta

Lust

5 kuumaa eroottista novellia B. J. Hermanssonilta

Translated by LUST Translators

Original title: Fuckboy

Cover image: Shutterstock

Copyright © 2019, 2021 B. J. Hermansson and LUST, SAGA Egmont, Copenhagen

All rights reserved

ISBN: 9788726999457

1. e-book edition, 2021

Format: EPUB 3.0

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

Fuckboy

Fuckboy

B. J. Hermansson

Tasajaossa kukaan ei häviä. Kaikki saavat sen, mitä havittelevat, eikä kukaan jää nuolemaan näppejään. Näin me sen ajattelimme, Nelli, Isa ja minä.

Olimme tunteneet toisemme jo koulun alusta asti. Olimme kaikki samoilta kulmilta ja huomasimme pian, että meillä on paljon yhteistä. Minä olin meistä se, joka pyrki olemaan järkevä ja pohtimaan asioiden hyviä ja huonoja puolia. Koetin löytää sopivimman ratkaisun kaikkeen riippumatta siitä, mistä kulloinkin oli kyse. Nelli oli pohdiskelija, jonka tuumimisista ei oikein koskaan tullut mitään valmista. Hän muutti usein mieltään, eikä ikinä voinut etukäteen tietää, mitä mieltä hän asioista olisi. Joidenkin mielestä hän oli epävarma, ja siinä on paljon perää. Isa oli uneksija. Hän tunsi kaipausta ja kirjoitti mielellään vaikeasti ymmärrettäviä runoja rakkaudesta ja siitä, kuinka kaikki muuttuisi kauniiksi, jos hän vain tapaisi sen oikean, jonka kanssa viettäisi lopun elämänsä.

Luonteitamme voisi yksinkertaistaen kuvata sanomalla, että minä olin diplomaatti, Nelli oli itse epävarmuus ja Isa romantikko. Olimme tiimi, olimme kuin siskokset. Meillä oli hauskaa yhdessä. Kukaan meistä ei ottanut opintoja kovin vakavasti. Kukaan meistä ei pohdiskellut syvällisiä. Olimme kaikki aika tyytyväisiä elämäämme.

Aina siihen asti, kun hän aloitti luokallamme.

*

Seb tulee luokallemme kesken lukukauden. Hän on ruskettunut, ja hänen hiuksensa ulottuvat hartioille. Takuulla joku surffari, me ajattelemme ja tunnemme salaista tyytyväisyyttä, kun hän esittäytyy luokan edessä ja kertoo harrastavansa aaltojen seassa risteilemistä. Hänellä on vaaleansiniset silmät ja selkeäpiirteiset kasvot. Hän on pitkä ja treenattu, ja itsevarmuus paistaa hänen kasvoiltaan.

Ei vie kauaakaan, ennen kuin Isa huudahtaa:

– Olen rakastunut!

Tyydymme pyörittelemään silmiämme. Tietysti hän on. Minä puolestani en tiedä, mitä ajattelisin. Onko Seb puoleensavetävä vai kenties vain yksi näitä itsevarmoja miehiä, jotka tietävät saavansa kenet vain, mikä tekee heistä leuhkoja – ja se vie koko viehätysvoiman. Sisäinen diplomaattini herää, ja alan tarkkailla Sebiä. Miltä hän vaikuttaa? Ja onko vaikutelma aito vai onko kyseessä vain uuteen tilanteeseen luotu julkisivu? Koetan olla kriittinen. Koetan välttää haksahtamasta hänen hyvännäköiseen ulkomuotoonsa ja asenteeseensa, vaikka pian minunkin on pakko myöntää, että hän on hurmaava.

Minun on niin vaikeaa pitää kiinni kriittisestä asenteestani. Vaikeaa pysyä objektiivisena, koska Seb on totisesti ilo silmälle. Miten mielelläni tutustuisin häneen. En tiedä, kuka hän on, vain sen, että hän tulee toisesta kaupungista, hänen perheensä on juuri muuttanut tänne ja surffaaminen on hänen suuri intohimonsa. Alan pian ihastua häneen. Hänellä on kauniit silmät, treenattu kroppa, hymy, johon kätkeytyy jotakin, mitä hän ei kerro, ehkä salaisuus tai vahva tahto, ja niin minua viedään. Ja ihan kuin Isa, minäkin rakastun häneen.

Nelli tarvitsee tietysti enemmän aikaa. Joinakin päivinä hän sanoo: ei se ole yhtään minun tyyppiäni, ja toisina: me ollaan niin samanlaisia. Jo muutamassa päivässä tajuan, että Seb aiheuttaa eripuraa välillemme. Ymmärrän, että jotakin muuttuu nyt, kun hän tuli joukkoomme. Ymmärrän, että hänessä on jotakin erityistä voimaa. Ja tajuan, että enemmän kuin yksi meistä on paitsi kiinnittänyt häneen huomiota myös alkamassa kiintyä häneen.

Välimme alkavat kiristyä.

*

Yksi yhteisistä ystävistämme pitää bileet. Kaikki on kutsuttu mukaan, mutta Nelli ja Isa eivät pääse tulemaan, koska kumpikin on sopinut matkustavansa viikonlopuksi muualle. Minunkin pitäisi alkaa valmistautua pian erääntyvää tehtävää varten, mutta toisaalta siitä tuntuu olevan tosi kauan, kun viimeksi olen hengaillut muiden kavereiden kuin Nellin ja Isan kanssa. Päätän lähteä bileisiin. Tiedän, että suurin osa muistakin luokkalaisistamme tulee sinne, ja olen varma, että illasta tulee tosi kiva.

Mikä voisi mennä pieleen?

Sinä iltana hän huomaa minut. Ja tulee luokseni. Peittää silmäni käsillään ja kysyy: arvaa, kuka. Tunnistan hänet heti äänestä. Sanon hänen nimensä ja alan tirskua. Hän irrottaa kätensä ja minä käännyn. Tietysti se on hän.

Tähän saakka olen ajatellut, ettei hän huomaisi minua, ja vielä vähemmän, että hän kiinnostuisi minusta. Yllätyn todella hänen eleestään.

Hän on todella hurmaava ja hirveän hauska. Hänen huumorinsa on nopeaa ja juttunsa ovat tuoreita vailla sitä tavallista peruskamaa. Hän pitää minut hyvällä tuulella, meillä alkaa synkata. Koetan kuitenkin pitää järjen kädessä, sillä jokin sisäinen ääni sanoo, että minun kannattaisi hiukan himmailla. Enhän edes tiedä, mikä hänessä minuun vetoaa hyvän ulkonäön lisäksi. Olenko siis ihastunut ulkokuoreen? Kuulostaa hölmöltä, enhän tiedä hänestä mitään. Koetan säilyttää objektiivisuuteni ja harkintani. Tiedän toki, mitä ystäväni ajattelevat, hekin tykkäävät hänestä. Siksi tuntuisi väärältä rohkaista häntä liikaa. Sopivassa määrin kyllä. Jonkin verran. Pikkuisen. Olla ihan kiva, ehkä vähän ihanakin. Mutta ei liikaa, ei niin paljon, että meidän välillämme tapahtuisi… jotakin. Mitään ei saa tapahtua, niin minä ajattelen. Päätän kuunnella vaistoani ja tervettä järkeäni, jotka ovat auttaneet minua monta kertaa aiemminkin.

Juttelemme.