DILF - 7 vapauttavaa eroottista novellia

By B. J. Hermansson

On MILFejä, ja on myös DILFejä... Leon, Aaron ja Raphael. Heillä kaikilla on jokin yhteinen nimittäjä. He ovat varttuneita, kokeneita ja kiellettyjä. Ennen kaikkea he ovat isiä. DILFejä. Dads I'd Like To Fuck. Minä, Cecilia, olen paljon näitä miehiä nuorempi. Minulle he ovat eroottista peliä. Välttämättömyys. Oman väkevän kaipaukseni tutkailemista. Kerta toisensa jälkeen tapaan näitä miehiä. Tunne on aina kutkuttava ja viekotteleva. Joskus minä dominoin heitä. Joskus rooleja vaihdetaan.Tämä kokoelma sisältää seuraavat novellit:Vapaa nainen, Juhannusunelma, DILF, Eros, Fuckboy, Kuntosali, Himon viemää.-

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: Jan 5, 2021
• ISBN: 9788726713121

Book preview

purchaser.

DILF

Nimeni on Cecilia. Olen aina saanut äkillisiä mielijohteita. Päähänpistoja, jotka vaativat huomiotani, kunnes minun on pakko keskittyä niihin. Päähänpiston aiheet vaihtelevat. Kyseessä voi olla vaikka jokin tietty asia, toiminta, nykytanssi tai luonnosten piirtäminen. Omistaudun asialle päiviksi, ehkä jopa viikoiksi. Opiskelen ja tutkin kaiken saatavilla olevan tiedon, kunnes vähitellen hallitsen asian. Tunnen olevani mukavuusalueella sen suhteen, jopa asiantuntijatasolla. Kun vihdoin pääsen tähän saakka, olen valmis. Homma on taputeltu, ja voin siirtyä seuraavaan aiheeseen. Päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat, ja taas tempaudun samanlaisen pakon valtaan. Sillä siitä tässä on kysymys, täydellisestä, pysäyttämättömästä pakkomielteestä. Minun on pakko heittäytyä. Pakko omistaa aikani ja energiani ja ennen kaikkea itseni tälle asialle.

Mutta kaudet menevät menojaan.

Ne häviävät aina.

Kaikki paitsi tämä.

Kaikki alkoi, kun olin 16-vuotias. Se oli kuin jokin ilmestys, muistan sen kuin se olisi tapahtunut eilen. Näen kaiken selkeänä edessäni. Värit, yksityiskohdat. Koen tunteen. Näen kaiken tarkkana kuin valokuvassa. Valokuvassa, jossa olen sekä kokonaisuuden osana että kertojana.

Hänen nimensä oli Joel. Hän oli 36-vuotias. Hänen tyttärensä Miranda oli ystäväni, tunsimme toisemme ekaluokasta lähtien. Joel oli pitkään ollut mukana elämässäni. Tällä kerralla, sinä päivänä jokin muuttui. Sen aiheutti halu, joka ei vielä vuosienkaan jälkeen ole laantunut.

Hänellä oli puku päällä, hän tuli suoraan töistä. Pani salkun pois ja tuli keittiöön tapaamaan meitä, ripusti puvuntakkinsa ruokapöydän tuolinselkämykselle. Hän oli yhtä kohtelias kuin aina. Kertoi niitä tyypillisiä iskävitsejä, jotka ovat ennemminkin piinallisia kuin naurattavia ja joiden aina toivoi loppuvan.

Yhtäkkiä näin, kuinka hän suuteli minua. Näin, kuinka hän otti minut syliinsä, nosti minut keittiösaarekkeen päälle, avasi reiteni ja tunkeutui sisääni. Samalla hänen ylävartalonsa lepäsi omaani vasten, painautui minua vasten. Hänen elimensä sykki ja räjähteli ja työntyi sisälläni.

Olin vähän aikaa aikaisemmin menettänyt neitsyyteni, se oli ollut sekä kaunista että ihanaa. Mutta nyt näin Joelin. Ja näin hänen miehekkyytensä. Näin mahdollisuudet, joita hänen kanssaan voisi olla. Ja näin, mitä hänen vartalonsa ja oma vartaloni voisivat tehdä yhdessä. Kun ajatus kulki läpi tietoisuuteni luoden näitä kuvia, en päässyt siitä irti. En voinut enää nähdä häntä muulla tavoin. Tarkkailin hänen liikkeitään, kun tunsin tämän mielijohteen. En halunnut jäädä mistään paitsi.

Näin hänen kätensä. Näin hänen sormenpäänsä, hänen ranteensa ja käsivartensa. Näin hänen kaulansa, hänen poskensa ja hänen nenänsä. Otin hänet itselleni, tarkastelin jokaista osaa tarkkaan, jotta en menettäisi häntä. Sen, mitä en nähnyt, täydensin mielikuvituksessani. Yksityiskohdat, jotka jäivät hänen sinisen paitansa ja mustien housujensa alle. Eivätkä vähiten ne, jotka olivat hänen mielensä sopukoissa. Mitä hän halusi? Oliko hän koskaan ajatellut samaa kuin minä juuri ajattelin? Miltä se tuntuisi? Miltä hän maistuisi?

Tästä on nyt kymmenen vuotta. Välillämme ei tapahtunut mitään. En koskaan uskaltanut riskeerata ystävyyttäni Mirandan kanssa tekemällä jotain tällaista hänen isänsä kanssa. Kuinka jännittävää se olisi ollutkin, en tehnyt sitä. En tietenkään myöskään voi tietää, kuinka mies itse olisi reagoinut aloitteeseeni. Voin vain uneksia ja aavistella.

Olen nyt 26-vuotias. Asun yksin. Opiskelen kurssimuotoisesti käytännön filosofiaa, naistutkimusta ja luovaa kirjoittamista. Ja vanhaa haluani ja kaipaustani voida olla Mirandan isän kanssa, sitä tunnen edelleen. Yhtä vahvasti ja kiihkeästi. Erona on vain se, että nyt ei kyse ole enää vain Joelista vaan isistä ylipäänsä.

He vetävät minua puoleensa. Lumoavat minut. Heidän imussaan en voi pysähtyä, astua askeltakaan, kääntyä pois tai katsoa muualle. Olen heidän vallassaan. Olen täysin vailla omaa tahtoa. Haluan olla hänen kanssaan, tämän miehen kanssa. Haluan, ja minun on pakko. Olen vailla omaa tahtoa. En tahdo mitään enempää kuin tätä. Sillä tämä ihastus, tämä vetovoima on niin väkivahva. Niin selkeä ja selvä. En epäröi lainkaan. Nämä miehet, he ovat elämäni tarkoitus. Näitä miehiä minä kaipaan. Näitä miehiä, jotka herättävät sisäisen haluni. Villieläimeni. Minut naisena. Näitä miehiä, jotka tekevät minusta minut, sen, joka sisimmässäni olen. Sen, joka minun pitää olla. Naisen, joka suutelee suita yhtä kiihkeästi kuin ne suutelevat takaisin. Naisen, jonka kohtaamat vartalot kaipaavat hänen vartaloaan yhtä paljon kuin hän kaipaa niitä.

Ja tämä tunne, tämä itsestään selvä näky, tätä ei ole muiden kohdalla. En kiinnostu omanikäisistäni miehistä saati minua nuoremmista. Olivatpa he kuinka vetäviä tahansa. Treenattuja, hyvännäköisiä, seksikkäitä. Miehekkään lihaksikkaita. Miehiä, jotka menevät, näkevät ja tekevät. Hauskoja, leikkisiä, tarjolla olevia. Kivoja. Hyviä. Suoria ja varmakäytöksisiä. Kohteliaita. Niitä, jotka avaavat oven, tarjoavat yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista. Passaavat. Kiinnostuvat aidosti asioista, esittävät fiksuja kysymyksiä.

Mies voi toki olla kaikkea tätä. Kaikkea tätä ja vielä paljon muuta. Mutta jos hän ei ole isä, kiinnostus hiipuu. Jos hän ei ole minua vanhempi ja jos hänellä ei ole lapsia, en tartu tilaisuuteen. En kiinnostu enkä jää odottamaan, että lämpenisin. En kaipaa sellaisia miehiä. En halua rakastaa sellaisia miehiä enkä halua heidän rakkauttaan.

Haluan hänet.

Iskän.

Miehen pitää olla DILF.

Dad I’d Like to Fuck.

Miksi? Kyse ei välttämättä ole ulkonäöstä. Tiedän kuitenkin, että hän on kielletty hedelmä. Tiedän, että hänellä on kokemusta kaikilta alueilta. Että hän on yhtä turvallinen kuin varmakin. Onko siis kyse oman lapsuuteni tapahtumista, ilmiöstä, josta Freud puhuu? Kaikenlaisia arveluita ja kysymyksiä voi esittää. Minua itseäni ei kuitenkaan syy kiinnosta. Rakastan näitä miehiä, niin siinä on käynyt. Ja haluan vain olla heidän kanssaan. En kysy enää syytä itseltäni. Näen heidät, tunnen vetoa heihin – ja paljastan heille mieleni ja nälkäisen vartaloni. Asetun poikkiteloin heidän päivittäisiä velvoitteitaan vastaan ja annan heidän panna minua kohti vapautta. Kovaa. Vapautan heidät mielikuvituksen – sekä heidän että omani – voimalla.

He suostuvat melkein aina, nämä miehet. Ehkä siksi, että kaipaavat menneitä aikoja. Miltei poikkeuksetta heidän suurin halunsa on saada olla minunkaltaiseni kanssa. Himokkaan ja villin nuoren naisen kanssa. Joka tietää, mitä haluaa. Joka ei pyytele anteeksi omaa seksuaalisuuttaan, vapauttaan ja toiveitaan.

Nykyisin seksuaalisuuteni on polttoaine, joka pitää minut liikkeellä. Luen kirjoja, jotka kiinnostavat, teen asioita, joita haluan tehdä. Mutta ennen kaikkea haluan nussia. Ja tulla nussituksi. Ja haluan sitä näiltä kielletyiltä miehiltä, jotka tietävät, kuinka nainen tyydytetään. Nussimalla kohtaan kokemuksia, ajatuksia, tunteita. Opin näistä miehistä. Opin heidän elämästään, asioista, joita he ovat tehneet ja joihin he pyrkivät. Opin myös itsestäni. Siitä, mitä haluan. Siitä, kuka olen. Kehityn. Vahvistun. Vahvistun, koska kuljen omaa tietäni enkä seuraa muita kuin itseäni.

Nykyään minulla on monta rakastajaa. Tapailen joitakuita heistä säännöllisesti, toisia silloin tällöin, joitakuita vain kerran enkä sen jälkeen enää koskaan. Joskus tapaamme miehen luona, jos se onnistuu. Joskus mies tulee minun luokseni. Jostain syystä minusta on kivempaa mennä toisen luo. Ehkä siksi, että sekin tuntuu jollain tavalla kutkuttavalta. Koska olen hänen luonaan, koska paikka on minulle vieras, uusi, ehkä siksi.

*

Leonilla on minun ikäiseni pojat. Mirandalla on suhde yhden heistä kanssa. Leonilla on parransänki, piirre, jonka huomaan toistuvan niillä miehillä, joihin lankean, eritoten keski-ikäisillä isillä. Hänellä on tumma, sivulle kammattu tukka. Suora nenä, selkeäpiirteiset kasvot. Silmät ovat siniset. Vartalo ei ole treenattu, hän ei näytä voimamieheltä. Vatsan kohdalla on pieni pappakumpu. Siis muutama liikakilo, joita vaatetuskaan ei peitä. Minusta se on seksikästä. Minusta on ihanaa ratsastaa hänen päällään ja tuntea, kuinka hänen vatsansa läiskähtelee omaani vasten samalla, kun hänen kullinsa liukuu syvälle sisääni.

Leon nimenomaan rakastaa sitä asentoa. Istun usein hajareisin hänen päällään ja härnään häntä pitkään, pitkään. Viimeksi tämä tapahtui toissapäivänä.

Vedin vartaloani hänen vatsaansa pitkin. Hyväilin häntä pepullani. Kehitin lämpöä, kitkaa, hikeä. Nautintoa. Ja pidin hänen kulliaan kädessäni. Hyväilin sitä vuoroin hitain, vuoroin nopein vedoin. Hyväilin hänen terskaansa. Kostutin sormeni, hyväilin hänen kaluaan ja näin, kuinka se kostui ja tuli märäksi. Hieroin jalkoväliäni hänen kyrpäänsä vasten. Päästin kovan kalun lähelle, lähelle, mutta en antanut kunnolla koskea. En antanut tunkeutua sisään.

Tämä tekee hänet hulluksi. Hän rukoilee ja pyytää, sanoo voi ole kiltti, kiltti, kiltti, haluan tuntea ihanan pillusi parruni ympärillä. Ja minä sanon: ei vielä, odota vielä, ole kärsivällinen, minä päätän. Ja hän rukoilee lisää, enkä minä sano mitään. Jatkan vain; niin tein tälläkin kerralla.

Hyväilin ja vetäydyin ja annoin