Kootut happamaisuudet: umpikujien filosofia

By Katja Syrén

COCO ELÄMÄ ON WIHELIÄISYS: UMPIKUJIEN FILOSOFIA (wtf)

Jos haluatte lukkee kirjan, jota lukiesa soon parree olla parin promillen humalasa, nin tää on se kirja! Ainoo ny tiätysti on se, että kon on tarpeeks kaasusa, nin eihän siittä lukemisestakan ennää mittään tu. Noh, meillä on kaikilla ongelmamme! - Liekö kirjottajakan ihan selvimpäiten ollu, tätä kirjottaesansa.. Siittä on kyllä omat eppäilyksensä.. Noh, on tosa kannesa ny kumminkin varotettu vittumaisista kuapista, vaikka tuskin niitä piänesä kaasusa juurkan huamaa..! Vilpitön suasitus: Ennen lukemista, avvaappas pullo raikkahia vinahia! Asia vilpitö! Varotus: Tää kirja tuskin eristää minkän sortin raitistumista!

Antamaan ihan tolkutonta kultareunusta niin ylen tavalliseen arki-iltaan kuin viikonloppuunkin!

Teos on osa Olemassaolon Wiheliäisyyden Ylistyksen elämänprojektiani, filosofian ja kielten synteesiä. Umpikujien filosofia ammentaa inhorealismista, pessimismistä, zolaismista ja depressiivisesta realismista. Silkasta kunnioituksesta (ja pelosta, saatana!) kirjoitan Wiheliäisyyden kaksoisveellä ja isolla alkukirjaimella. Olemassaololle ei vittuilla! Elämä ei ole mikään vitsi, olennolle joka on lihaa ja verta! Salaa filosofiaani on kuljetettu mausteeksi jopa silkkaa Pessimisti ei pety -optimismia. Pessimismistäni kumpuaa ns. silkkihansikasetiikka, joka pohjautuu worst case scenario -lähtökohtaan. Filosofiani noudattaa kaplinskilaista kaiken ihmeellisyyden tunnustavaa asennetta, tosin schopenhauerilaisessa hengessä, siten sitä voisi kutsua kaiken ihmeellisyyden tunnustavaksi pessimismiksi, joka ei kuitenkaan aina viihdy pessimismin puolella, vaan jolla on taipumusta kuljettaa sinne salaa myös optimismia ja harmaan eri sävyjä optimismin ja pessimismin väliltä.

Kirjoitukseni on vastaus strutsipoliitikoille, jotka kehottavat hautaamaan pään santaan. Tarkastelen todellisuuden kokonaisuutta, ruusuja okaineen päivineen. Meillä on lupa olla synkkiä, olemassaolon luonne itse oikeuttaa sen. Antakaa meille meidän jokapäiväinen synkkyytemme, perkele! Ihmisellä on oikeus tunteisiinsa, vain siten olemassaolomme on KOKONAISTA. Tietäessämme olemassaolon meille suomat Wiheliäisyydet, voimme oppia kiertämään niitä, osaan suhtautumaan jopa huumorilla, vaikkakin mustalla. Osoittamillani ongelmakohdilla kukin voi tehdä mitä haluaa, osan viskata vaikka olan yli, mikä varmasti onkin monesti järkevää, ellei jopa terveellistä! Ei elämä o mittään paakkelssin syämistä, livet er ikke lutter lagkage!

EI MITÄÄN STRUTSIAFORISTIIKKAA!

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Feb 15, 2022
• ISBN: 9789528015710

Katja Syrén

Katja Syrén on 48-vuotias elämänfilosofi-milosofi, takanaan noin 20 vuoden filosofian ja Euroopan kielten opinnot (Tampereen yliopisto, 2017), filosofisena pohjavireenään kafkalaishenkisyyteen asti yltyvä umpikujien filosofia, jossa muistetaan tarjota enimmäkseen ongelmia, harvoin suoranaisia ratkaisuja, vaikka aurinko toisinaan pikkuisen risukasaan uhkaakin kurkotella. Elämä on dilemma. Käy päinsä pyhittää koko elämä tuon dilemman lähestymiselle, eri näkökulmista, eri kielten suomien linssien kautta. Kaikki on ihmettä! Varsinkin Elämä! Syrénin Olemassaolon Wiheliäisyyden Ylistyksen projektiin kuuluvat teokset: Optimismin tuolla puolen (2018); Optimismin tuolla puolen 2 (2019); Kootut happamaisuudet. Umpikujien filosofia. Ei mistään kotoisin olevat kirjoitukset, osa 1 (2022); HAVUJA, PERKELE! Olemassaolon Wiheliäisyyden Ylistys. Ihanan pessimismin käsikirja, osa 1 (2023). Teon alla seuraavat: Gifappeltjes - Wiheliäisen happamaiset ihanaiset myrkky?omenaiset vainen. Ernomasten ajatusten kirja. Ei mistään kotoisin olevat kirjoitukset, osa 2; Kitkeröiset-katkeroiset. Ernomasuuden lähteillä. Ei mistään kotoisin olevat kirjoitukset, osa 3; KAKTUKSIA, PERKELE! Olemassaolon Wiheliäisyyden Ylistys. Ihanan pessimismin käsikirja, osa 2., joka tulee sisältämään olemassaolon Wiheliäisyyttä mitä osuvimmin kuvaavia sanoja, sananlaskuja, sutkauksia ja idiomeja etc. vähintään 13 Euroopan kielellä (suomi (murteet + stadin slangi), kveeni, islanti, fääri, saksa, sveitsinsaksa, luxemburg, afrikaans, italia, espanja, portugali, romania, retoromaani. Lisäksi teokseen tulee bonuksena osio eräänlaisesta pessimistin etiikasta, jota voisi kutsua silkkihansikasetiikaksi, otsikolla: Worst Case Scenario eettisenä lähtökohtana. Eettinen herkkyys ja arkipäivän etiikka (filosofinen teoria). Koska elämä ei ole, eikä sen sentään pidäkään olla, pelkkää itkua ja hampaittenkiristystä, teon alla myös: 15-kielinen Hauskaset sanaset.

Book preview

Sisällysluettelo

ESIÄRSYTYS

HYGGE-PROJEKTI

RAJATON

KEKSIN UUDEN EETTISEN TERMIN: SILKKIHANSIKASETIIKKA

ESIÄRSYTYS

1) Tämä on kirja ihmisille, joille kissa on kissa, lapio on lapio, ja perkele ei oo himskatti!

2) Varoitus! Tämä kirja on kirjoitettu aivan tahalteen hoonolla soomella. Se on täynnä murteellisuuksia ja muuta kirjallista merkillisyyttä, ihan vain tunnelman luomiseksi. Tämä on suoranainen kielioppinatsien painajainen.

Joku viisas – epäonnekseni en nyt satu muistamaan, kuka – on joskus sanonut, että ei kannata kirjoittaa, jollei onnistu ärsyttämään ketään. Mulle on sanottu useasti, että mun tyylini saattaa ärsyttää jotakuta. Kyllä. Eikä vain tyylini, vaan kaikki se mitä sanon, mitä olen, mitä edustan. Luulen, että se onkin hyvä tavoitteena: kaikin tavoin ärsyttää . Jopa paras ystäväni sanoo, että oon very annoying, from one to ten: thousand. (En kyllä tajua, kuinka hän kestää minua, eikä hän kyllä aina kestäkään, heh..) Joten, ärsyyntykää ihmeessä, ja Jumala vielä ärsyyntymistänne lisätköön. Sillä ärsyyntyminen on ehdottomasti hereillä olemista , enkä minä mitään kehtolauluja haluaisikaan väsätä.

Hyvänä uutisena kuitenkin kerron, että teos sisältää myös kielellisiä hämmästyksen ja ilahtumisen aiheita, milloin mistäkin kielestä.

Kirja koettelee huumorintajua, joten on epäselvää, voiko sitä suositella Jos tunnet jonkun tympiintyneen ihmisen, tämä on hyvä lahjaidea. Jos edes sitä.

Ihmisille ominaista: kaksisuuntainen sietämättömyys: heitä ei voi sietää, eivätkä he voi sietää. Mitään. Eivät edes sitä etteivät siedä mitään.

Elämme armoilla: Oman ja muiden heikkouden, tyhmyyden ja pahuuden armoilla. Ihminen ei ole mikään yksinäinen saareke, joka voi vain eristäytyä kaikesta ympäröivästä heikkoudesta-tyhmyydestä-pahuudesta. Muiden ihmisten siirrot määrittävät myös meidän siirtojamme ja olosuhteitamme, halusimmepa tai emme, ja aina emme voi edes valita, minkälaista heikkoutta-tyhmyyttä-pahuutta saamme sietää. Sitten on vielä se oma heikkous-tyhmyys-pahuus, joka on syöpynyt meihin kiinni ikuisiksi ajoiksi kuin syövyttävä väriaine. Tämä asiantila tekee meistä suoranaisia traagisuuden sankareita. Ellei se sitten lopulta upota meitä.

Elämme manipulaation kulttuurissa, jossa ihmiset useimmiten kilpailevat siitä, kuka saa määritellä ja kenet. Kukin haluaa määritellä itse itsensä. Se on kuitenkin sosiaalisesti tarkasteltuna illuusio. Selän-takana-panettelijat tekevät jatkuvaa tihutyötään tehdäkseen määritelmämme tyhjäksi, muiden silmissä. Toisaalta itsepetokselliset, itseriittoisina esiintyvät, ihmiset kuvittelevat olevansa jumalan kaltaisia ja luulottelevat itselleen ja muille omaavansa ominaisuuksia, joita eivät todellakaan omaa.

Kukaan ei halua haista pahalle. Hajut ovat Helvetistä, Belsebubin tekosia. Pesee-jynssää-pesee-jynssää, niin kuin mielipuoli – tästä koostuu Elämä! Me olemme hajupakoisia hajufoobikkoja.

Älkää keittäkö munia! Älkää ollenkaan keittäkö munia! Mutta jos epäonnekkaasti satutte keittään munia, nin syäkää ne heti! Ollenkaan älkää niitä jääkaappiin laittako. Ikinä. Toistan: Jääkaappiin älkää laittako. Koska jos sen riivatun kaapin sen jälkeen aukasee, on hengenlähtö lähellä. Ja jos sen krapulassa aukasee, se on sitten VARMA KUOLEMA!

Kirjat ovat pakopaikka pettymysten haavoittamille sydämille. Tai irtosuhteet. Parasta valita pakopaikkansa huolella, älyää haavoittua jatkossa vähän vähemmän.

Sveitsinsaksan sanastoon tutustuessani törmäsin varsin riemastuttaviin sanoihin, jotka olivat äänteellisesti siinä määrin elämystarkkoja, että mikään muu kieli ei tunnu yltävän samaan, kyse on sanoista:gschliichig (rivo, limanuljaska), jota käytetään etenkin miehistä, joilla on tapana puhua rasvaisia (huomaa konsonanttien määrä! Hih!) sekä gschtresst (stressaantunut) – jälkimmäisen halusin esitellä myös silkasta vokaalien-puuttumisen-ilosta!

Suomalaiset ovat nurkkakuntaista ja umpimielistä sakkia. Kaikelle erilaiselle nyrpistetään nokkaa, sitä kytätään suu auki ja ollaan itse niin helvetin erinomaista ja sivistynyttä. Meidän sietää olla itsestämme ylpeitä!

Oon kuulma niin itserakas, että pidän kaikkia muita typerinä paitsi itseäni. Väärin. Pidän itseeni hyvinkin typeränä, hyvinkin monessa. Mutta minkä mää sille voin, jos sangen monet muutkin on hullumaisen typeriä. Ylipäänsä, ihminen useimmiten nyt vain ON ihan hulvattoman luvattoman luokattoman typerä olento. Jokaisen päästä löytyy typerä kolkka, taisi olla Aristoteleen sanomisia..

Lakialoite: Eutanasiatabletti vaimonhakkaajille. Vai tarvitsemmeko me heitä johonkin?

Vanhemmiten ihminen ryhtyy siivoamaan elämästään pois kaikkea vaivalloista, kuten joitain ihmisiä – siinä määrin kuin se on mahdollista, ihan joka tapauksessa se ei ole, menemättä yksityiskohtiin.. (linked lives -ilmiö, tiedätte). Ei vain enää jaksa niitä prosesseja ja prosessointeja, ne tuntuvat ajanhukalta, epämielekkäiltä, merkitysköyhiltä. Se ei ole pahantahtoisuutta, vaan vain täydellistä väsymistä ja kyllästymistä. Jos jokin ei vain suju, se ei suju. Mitä sitä sen enempää ihmettelemään. Ei ihmisellä ole velvollisuutta syleillä koko maailmaa, riippumatta siitä kuinka raskaaksi tai tympeäksi se käy, ja niin on vain oikein. Ihminen haluaa valita seuransa niin kuin hän valitsee kaiken muunkin elämässään – vapaasti. En nyt mene tässä kohdin vapautemme suhteellisuuteen.

Ammattiloukkaantujat liikenteessä. Mikä tätä kansaa vaivaa, kun aina pitää vääristellä toisten sanomisia ihan vain sen takia, että saa sitten loukkaantua, ja sen jälkeen vetää helvetinmoiset herne-maissi-paprikat nokkaan.

Narsisti ei voi kestää omaa riittämättömyyttään, siksi hän heijastaa omia puutteitaan muihin. Ennen kaikkea narsisti on tyytymätön itseensä. Hän moittii toisia näiden (muka) puutteista, koska totuus on se, että hän ei voi kestää omia puutteitaan. Hän siirtää keskiön toiseen, välttääkseen moitteet itseään kohtaan, sillä hänen puutteensa ja vikansa ovat niin häpeällisiä, ettei hän voi sietää niiden tarkastelua, kenenkään toimesta – edes itsensä.

Suomi on tutkimusten mukaan maailman onnellisin maa.. Siis täh! Jos näin on, niin kyllä on maailmantila huono. Miettikää nyt, kuinka paljon täällä on kusipäitä. Ja miten selittyy Suomen korkea itsemurhamäärä, tuota taustaa vasten; nuorten räjähdysmäisesti kasvanut masennuslääkkeiden käyttö; huumeiden lisääntynyt käyttö yhä nuorempien keskuudessa; suomalaisten yletön alkoholinkulutus..? Vai ovatko nuo aineet juuri ne keinot, joilla meistä saadaan onnellisia tai ainakin ajoittain onnellisen näköisiä? Kunhan taas hämmästelen. Niin kauan kun ei maailmasta kofeiini lopu, saamme vielä muunnettua irvistyksemme hymyntapaiseksi. Poistakaa Suomesta kaikki, missä on hiukankin kofeiinia, niin näette, kuinka helvetillisen onnellista arkemme todella on..!

Narsissit vaasissa. Kaikki on aina jonkun muun syytä. Narsisti ei ota vastuuta koskaan mistään. Tarkista aina tosiasiat.. Mitä narsisti ikinä tarjoaakin, on se kuorrutettu hänen luonnevikaisuudellaan.

Kusipäisyys on viheliäinen tauti – kanssakärsijöille. Viisas deletoi liiat kusipäät elämästään, mahdollisuuksiensa rajoissa. Vaikka ihminen olisi kuinka hyväntahtoinen, edes mitä hyväntahtoisimman ei tarvitse eikä pidä kuunnella kaikemmailman paskaa. Se on hyväntahtoisuutta itseä kohtaan. Hyväntahtoisuus itseisarvona on aivan liian yliarvostettua. Hyväntahtoisuuskin pitää ansaita, osoittamalla vähintään minimimäärä kunnioitusta, jota minä kutsun minimikunnioitukseksi. Se on se vähimmäismäärä kunnioitusta, joka on osoitettava toiselle ihmiselle, ollakseen eettisesti kelpo. Siihen kuuluu muun muassa toisen kasvojen suojelu, viimeiseen asti.

Siivoamattomuus ei johdu aina laiskuudesta, vaan kyllästymisestä mokomaan monotoniseen puuhaan. Tunteeseen, että se on ajanhukkaa. Näin on varsinkin silloin, jos kyseessä on ihminen, jolla on jatkuvasti elämä kovin täynnä. Yöunista nipistäminen siivoamisen takia on vähintäänkin vähäjärkistä kynttilän polttamista molemmista päistä, mitättömän tarkoituksen vuoksi. Siivoaminen on energian ottamista pois jostain muusta. Energiaa on tasan se määrä mikä on. Mistään sitä ei lisää voi taikoa. Haluatko käyttää energiasi siivoamiseen, vai kenties johonkin aivan muuhun?

Etiikka ei ole sitä, että täytyy pitää kaikista, vaan sitä, että riippumatta siitä, pitääkö jostakusta vai ei, päättää kohdella tätä oikein, omista antipatioistaan välittämättä.

When I am in need of good advice, I ask that from my best friend. Otherwise, I don’t need any. To give advice, you should KNOW the person. It is a tiny wonder, how much people want to give advice about things which they know absolutely nothing about.

Löysin espanjan kielestä oivallisen idiomin, joka sopii kuvaamaan mitä osuvimmin ihmisen tavanomaisia odotuksia elämältään: pedir peras al olmo (= haluta, odottaa vaatia mahdottomia; [lit. pyytää päärynöitä jalavalta]; Esim. Pretender que cambie su manera de pensar es pedir peras a olmo. Yritys saada hänet muuttamaan ajattelutapaansa on kuin tavoittelisi kuuta taivaalta.) Päärynöitä jalavalta odottavat tekevät erehdyksen tässä: He luulevat, että tämä on jokin paratiisi, missä ihmisen kuuluu saada se, minkä hän ansaitsee. Maailmassa ihminen saa sen minkä saa. Hän saa täsmälleen sen minkä saa, ei mitään sen yli, ei mitään sen ali. Mitään reiluusperiaatetta ei hyvän ja pahan jaossa ole. Kaikki on Sallimuksen (Epäämyksen) käsissä, vaikka me kuinka muuta haluaisimme uskotella. En tiedä, miten tässä on niin pahoin erehdytty, koska mikään maailmantilassa ei anna vihjettäkään sitä, että me olisimme paratiisissa, jossa vallitsee oikeudenmukaisuus.

Miksi en pysty kannattamaan mitään uskontoa, vaikka uskon jumalaan: Sen takia, että niissä tuntuu aina oppi menevän hyvyyden edelle, kirjaimellisuus maalaisjärjen ja lain hengen edelle. Mun maalaisjärjellä en tommosta saa allekirjoitettua.

Suomalaiset ovat ihme pappeja ja kyttääjiä, raportoijia. Ollaan saarnaamassa joka asiasta kaverille, kuinka tarttis tehdä, kytätään kaikki tekemiset ja sitten arvostellaan niitä. Me ollaan ihme kansa. Jokainen kuvittelee aina tietävänsä paremmin kuin toinen, mikä toiselle on hyväksi – ja vieläpä muka tämän omalta kannalta. Se on pöyhkeätä ylimielisyyttä, ja ehkä jollain tasolla tulosta siitä, että kultainen sääntö on omaksuttu liian kirjaimellisesti (niin kuin me suomalaiset aina kaiken tunnumme omaksuvan, onkohan se huumorintajuttomuutta vai silkkaa älynköyhyyttä – vaikea päättää kumpi olisi pahempi vaihtoehto). ’Tee toisille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän’ on itsekeskeinen sääntö, jossa kuvitellaan toisen olevan samankaltainen kuin me. Sitä hän ei ole. Paitsi ylimalkaan kärsivänä olentona. Sääntöä voitaisiin muuttaa niin, että se vastaa paremmin sitä henkeä, mikä oletettavasti siihen halutaan liittää (jos sääntöä maalaisjärjellä tarkastelee), jos siis todella halutaan tehdä toiselle niin kuin tälle todellisuudessa oikein on: Tee toiselle niin kuin toinen tahtoo itselleen tehtävän. Minun hyvä ei ole Sinun Hyvä. Sinun Hyvä on Sinun Hyvä. Miten sitten voimme tietää, mitä toinen tahtoo? – Mitäpä jos kokeilisimme kysyä sitä häneltä!

Filosofian halveksijat sekoittavat toisiinsa filosofit ja sofistit. Filosofi on määritelmällisesti viisauden rakastaja – ei viisauden omistaja. Sofistit, puolestaan, ovat niitä, jotka kuvittelevat tietävänsä kaikesta kaiken, paremmin kuin toiset. Nykykielellä: besserwissereitä. Kun siis arvostelet filosofiaa, tarkista ensin arvosteletko sittenkin vahingossa sofismia, et filosofiaa.

Kusipäiden ymmärtämisen periaate (spinozalaisen kanssaihmisen ymmärtämisen periaatteen pikkuinen muunnelma vainen): Älä itke, äläkä raivoa. Ymmärrä. Ymmärrä, että kaksi asiaa ikuisia ovat: paska ja luonneviat. Ergo: ymmärrä, että kusipäiden kohdalla vain tämä auttaa: Ctrl+Alt+Del.

Ehdoton tanskankielinen, elämämme ihanaa luonnetta kuvaava, lempi-idiomini on: ulvetimen, joka merkitsee 1) tuntia ennen aamunsarastusta, jolloin ihmiset näkevät painajaisia; 2) tuntia ennen päivällistä, jolloin lapset ovat väsyneitä tai levottomia, [lit. Sudentunti]. Vaikea päättää, kumpi tuntinen on viheliäisempi kestää, hehe.. Me voisimme laajentaa sanan merkityskenttää niin että sana merkitsisi kaikkia elämän viheliäisiä pikku hetkiä vainen..

Meitä kehotetaan leikkaamaan kyntemme, kun viisaampaa olisi teroittaa ne. Ilmankos olemme niin kynnettömiä, ja kynnelle kykenemättömiä.

Suomen kielestä löytyy vallaton idiomi kuvaamaan jonkin työn tai muun askareen valmistumattomuutta: ei lasta ei paskaa: Kas tässä muutama hilpeä esimerkki sen käytöstä itämurteissa: Siitä ei tul lasta ei paskaa; Siit ei tuu, ei lasta ei paskua; Ei tule tästä hommasta lasta ei paskkoo; Ei tuu lasta ei paskaa (lapsettomasta); Ei tuu lasta ei paskaakaa vaikkaki molemmatki näkkyypi.

Tiedättekö. Mun kirjoitukseni ei o mistään kotoisin. Ja se johtuu siitä, että ne käsittelee sitä, mitä tapahtuu todella. Erotettuna kaikesta näennäisestä ja kiillotetusta. Mutta ihmiset haluavat näennäistä, koska he ajattelevat, että julkinen kirjoittaminen, somessa tai muutoin, on kuin käyntikortti. Niin voi ajatella. Mutta mulla on se ongelma, että mää oon itteni mittane, enkä mää o kyllä minkään muun mittane. Millään rahalla. Millään ehdoilla. Onko kirjoittaminen sitte jotain jatkuvaa kiillotetun CV:n jatketta. Pelko. Se ihmisiä ohjaa. Enimmäkseen. Kaikki haluavat miellyttää muita, mutta kun siinä on helposti se ongelma, että niin toimimalla ei tulekaan miellyttäneeksi itseään. Ilmeisesti ihmiset haluavat elää elämäänsä miellyttämättä itseään, Piruko niistä tietää.

Aika moni meistä tuntuu olevan huolissaan siitä, mitä ihmiset heistä ajattelevat. He eivät ajattele meistä yhtään mitään. He eivät ylipäätään ajattele meitä. Enimmän osan aikaa he keskittyvät omiin ongelmiinsa, omaan elämäänsä. Ja se onkin kovasti hyvä. Ylipäänsä, ihmiset eivät ole kovin kiinnostuneita toisistaan. Me olemme oman maailmamme keskipiste, emme kenenkään muun.

Olen löytänyt luultavasti maailman kuvaavimman sanan kielisuudelmalle. Luxemburgin kieli, kirjaimellisesti ’etanakeittoa’ merkitsevällä sanallaan Schleekenzopp, onnistuu välittämään kielisuudelman luonteen niin osuvasti, että sanaan törmäävä voi aivan tuntea sen suussaan!Mutta ehkei se ole aivan romanttisimmasta päästä.. Vähän jää niljakas fiilis..

Ihanin sadun loppulause, joka on tullut vastaan, on espanjankielinen tapa päättää satu: y fueron felices y comieron perdices. Tämä käännetään suomeksi he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Kirjaimellisesti siinä sanotaan kuitenkin hauskasesti: ja he olivat onnellisia ja söivät peltopyitä. Satu voi päättyä esimerkiksi näin El príncipe se casó con la princesa y fueron felices y comieron perdices. = Prinssi meni naimisiin prinsessan kanssa ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Onkohan tämä vihje espanjalaisten uskomuksesta sen suhteen, että syöminen näyttelee perustavaa laatua olevaa roolia ihmisten onnellisuudessa? Eikä kulinaristisia nautintoja pidäkään vähätellä! Sillä yksi on ainakin varma: Se, joka syö jatkuvasti pahaa ruokaa, saa taatusti särön onnellisuuteensa! Ettei sunkan joidenkin kitkeryys juonna siitä, että he päivät päästään pistelevät kitkerää sapuskaa!

En väitä, että maailma on sellainen, millainen kokemukseni osoittaa sen olevan. Sehän olisi vain minun tulkintaani siitä, millainen maailma on, miten se voisi muuta olla. Väitän, että maailma on sellainen, että se mahdollistaa sellaiset kokemukset kuin minulla siitä on. Tulkitkaa tätä niin kuin haluatte.

Eniten oppii tyhmiltä ja pahoilta ihmisiltä. Mutta sellaisia ihmisiä on aika raskas pitää elämässään. Opin juuri, että minun eettinen teoriani vaatiikin tarkistamista. Pitäisi kai olla kiitollinen heille, tämän oivalluksen mahdollistamisesta, mutta se tuntuu kyllä jo liian haasteelliselta. Minullakin on rajani..

Minun hyväntahtoisuus päättyy siihen, mistä sinun kusipäisyys alkaa.

Kommentointi kommunikaationi muuttumisesta minimaaliseksi: Tyhmille ei hyödytä selittää, koska mikään selitys ei uppoa, ja älykkäille ei ole tarpeen selittää, sillä he ymmärtävät kyllä muutenkin. Ergo: Ei ole koskaan tarpeen selittää MITÄÄN.

IH, tanskan kielestä löytyy ihana ilmaus olemassaolosta nauttimiselle: nyde tilværelsen. No mikä yllätys se nyt on, että hygge-kansalta tällainen löytyy. Ovatkohan tanskalaiset koko maailmassa ainoita, jotka voivat kyetä niin suureen optimismiin, että kykenevät allekirjoittamaan tällaisen asiantilan ja keksimään sille sanan? Minä en ainakaan ole vastaavaan ilmaisuun törmännyt, missään kielessä! Englannin kielestä, tosin, löytyy ilmaus enjoy oneself, joka vaikuttaa hyvinkin tuon tanskalaisen idiomin sukulaiselta..

OMIA virheitä on vaikea antaa TOISELLE anteeksi. Ihmisen on aika vaikea olla mukava, jos toinen käyttäytyy kuin pässi. Tämän varmaan tajuaa, jos on normaalilla älyllä varustettu.

Vitutuksen määrä on vakio, vain syyt vaihtuvat. Ihan itseäkin jännittää, mitähän helvetillistä paskaa tänään on tiedossa, me saamme ajatella, joka armias aamu.

Todellinen filosofia, se filosofia, joka pysyy kiinni tosielämässä eikä tavoittele jotain abstraktia kuuta taivaalta, on enimmäkseen paskassa rypemistä. Täydellistä helvetillistä rappiota. Siihen ei pysty kuin täydellinen paskakasa.

Joskus ihmetellään, miksi joku, joka on ollut hyväntahtoinen ja rakastettava ihminen 40 vuotta, yhtäkkiä menee ja kuristaa jonkun. Se johtunee siitä, että hänellä menee vihdoin tippa yli. 40 vuotta kun kuuntelee vittuilua, ja aina vain säilyttää hyväntahtoisuutensa ja malttinsa.. Niin, onko se nyt ihme, jos tapahtuu murha.

No puhuis sikakin saksaa jos ois alahuuli vähän pirree. Kumman helppo on vähätellä sellaisen arvoa, mistä ei itse mitään tajua. Eipä mitiä, siitäpä tekemään sitten itse perässä, jos kerran nin ylen helppoa on.

Eräs eksoottisimmista idiomeista mitä on tullut vastaan: det är lätt att säga tulipanaros = helpommin sanottu kuin tehty; [lit. on helppo sanoa tulipanaros]. Tulipanaros näyttää erehdyttävästi espanjalta, mutta se tulee kekseliäästi ruotsin sanoista tulpan + ros. Idiomi viittaa kirjaimellisesti siihen, kuinka vaikea on maalata tulppaaneita, kuvaannollisesti se viittaa mihin tahansa tavoiteltuun mutta saavuttamattomaan.

Tarve vittuilla: osoitus omasta kyvyttömyydestä ja mitättömyydentunteesta. Huomion tarkoituksellista kiinnittämistä omasta mitättömyydestä toisen erinomaisuuden kyseenalaistamiseen.

Ei ole aina helppoa olla epäsuosittu, mutta välttämätöntä se on. Se on aitoudesta maksettavaksi lankeava hinta.

Afrikaansin kielestä löytyy ihastuttava tapa ilmaista toiselle, ettei usko toisen puheita: Jy is ’n mooi bobbejaan! = En usko!; [lit. olet komea paviaani!].

Afrikaansin kielellä itsestään selvästä totuudesta saatetaan tokaista humoristisesti: Dit weet die aap se stert = Jokainen sen tietää, se on itsestään selvä totuus; [lit. sen tietää apinan häntä].

Varmaankin kaikista koskettavin afrikaansinkielinen sana on kuolematonta rakkautta merkitsevä sana kanniedood-liefde = kuolematon rakkaus; rakkaus jota on mahdoton tuhota; [lit. ei-voi-kuolla-rakkaus].

Jotkut ihmiset pystyvät tekemään hyvää vain pysymällä poissa. Tanskan kieli tarjoaa tähän jopa sanan: Fjernværsfilantrop = henkilö, joka anteliaasti ja epäitsekkäästi jakaa omaa poissaoloaan ja puuttuvaa läsnäoloaan. [lit. kaukana- tai etäälläolonfilantrooppi]. Ne ihanaiset ihmiset, joiden poissaolo ei koskaan ole liian pitkä.

Maailma ei ole kaikille sama. Jokaisella on omat sosiaaliset suhteensa, jotka luovat ne puitteet, joissa on olemistansa rakennettava. Siten, jo pelkästään tästä syystä, maailma on toisille paratiisi, toisille helvetti. Toisin kuin haluamme luulla, me emme voi valita KAIKKIA niitä ihmisiä, joiden kanssa olemme tekemisissä – emme, vaikka me kuinka itsellemme niin uskottelisimme. Epätoivon vimmalla yritämme saada seuraamme ainoastaan niitä ihmisiä, joita me kykenemme sietämään. Sitä maailman kotoistamiseksi kutsutaan. Yritys on tuomittu epäonnistumaan, joka päivä. Ellet sitten pysy yksin kotona, ja edellyttäen, että siedät itseäsi.

Tehdään analyysi poliitikkojen vaalikuvien hymyistä: Montako naamalihasta on pakotettu asentoonsa?

Addiktiosta pääsee vain vaihtamalla sen toiseen. Mutta kuinka kyetä valitsemaan itse addiktionsa? Addiktiot tuntuvat olevan jotakin sellaista, joka on kaiken valintamme ulottumattomissa, kuin jokin salainen viritys sisällämme, johon meillä ei ole valtaa, samoin kuin meillä ei ole valtaa senkään suhteen, mistä kohtaa terveytemme pettää, vaikka uskottelemmekin