Yksi katsaus mielenterveyteen: Toinen katsaus mielenterveyteen

By Kari Roos

Moni ystäväni on kohdannut masennuksen ja on tänäkin päivänä sen kuristuksessa. Kymmeniä vuosia olen ihmetellyt kyseisen sairauden kokonaisvaltaisuutta ja voimaa. Sen edessä ja sivussa kokee totaalista voimattomuutta - se on äärimmäisen turhauttavaa ja kuluttavaa.
Lobotomia- leikkauksista ei ole niin pitkää aikaa kulunut, että luottaisin mihinkään "tutkittuun" tietoon, koska kylmä tosiasia on, että mielen tiet ovat tutkimattomia.
Elikkä meillä ei voi olla tutkittua tietoa asiasta, mitä emme voi tutkia.
Mitä ihmisrodun historiaan olen tutustunut, niin kyseessähän on kunnianhimoinen, ylimielinen, keinoja kaihtamaton ja äärimmäisen häiriintynyt alkuolento, joka ulostaa omalle ruokalautaselleen...hekö sitten määrittelisivät, missä kohtaa jollakin piippaa? Että ei muuta kuin kalkkipipo päähän ja jonon jatkeeksi...sinäkin...
Mielenterveyden, eikä aseen kanssa ole leikkimistä ja vain viimeiseen on käyttöohjeet. Kirjassa on paljon käytännön esimerkkejä, ihan jokapäiväisestä elämästä. Kieli on räjähtävää ja suoraa kerrontaa, minkä tarkoituksena on herättää lukijansa tähän päivään ja palauttaa hänet takaisin juurillensa.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jul 22, 2022
• ISBN: 9789528036531

Kari Roos

Mielenterveyttä käsittelevää kirjallisuutta on paljon, mutta en ole yhtäkään niistä kokonaan lukenut, koska jo ensimmäiset sivut alkavat masentamaan...Siksi halusin kirjoittaa kirjan, jonka pystyisi lukemaan kannesta kanteen, hymyssä suin ja samalla nähdä mielenterveys uudessa valossa. Kaverin kanssa jutustelu, ilman tavoitteita, tai odotuksia, on todettu olevan tehokkaampaa, kuin moninaiset terapiat ja vastaavat...tämä kirja on kirjoitettu kaverilta kaverille.

Book preview

Yksi katsaus mielenterveyteen

Yksi katsaus mielenterveyteen

Kohdanto

Masennus

Väsymys

Nöyryys

Huumori

Energiajanat

Yksinkertaisuus

Barbaari

Pure

IAO

I A A

Valmistusmerkinnät

Yksi katsaus mielenterveyteen

Kohdanto

En olisi ikinä uskonut pitäväni joskus tärisevää sauvaa suussani, mutta kyllä minullakin on sähköhammasharja...

Jos olisin nähnyt itseni tulevaisuudessa työntelemässä tärisevää sauvaa edestakaisin suussani, en olisi ollut enää niin varma tulevaisuudestani, tai mielenterveydestäni...

Kaikki muuttuu niin nopeasti, että ajan tasalla pysyminen on entistä haastavampaa ja kokonaisuuksien hahmottaminen lähes mahdotonta. Ei ole siis ihme, että laatikko alkaa jumittamaan, eikä hissillä ylimpään kerrokseen ole enää mitään asiaa...

Puhun kohdannosta, johdannon sijaan, koska johdanto kuulostaa äärimmäisen tylsälle. Minulla jää kirjojen lukemiset juuri tähän johdanto- kohtaan, siksi käytänkin kohdanto- lähestymistapaa, hyvä lukija.

Kohdanto sitä paitsi kertoo pyrkimyksestä kohdata lukija, eikä halusta johtaa häntä mihinkään...

Minun lähestymistapani mielenterveyteen on se, että mieli meillä on, mutta terveyttä emme saavuta koskaan.

En tarkoita mitään negatiivista, vaan sitä, että emme ole koskaan täysin tyytyväisiä mihinkään...

Tai ehkä joku, jonkin heroiini- piikin ihmemaailmassa saattaa kokea täydellistä tyytyväisyyttä hetken aikaa, mutta sekin olisi harhaa ja paluu arkeen, olisi entistä vaikeampaa, jollei mahdotonta.

Mutta entäs jos paluuta arkeen ei olisi odotettavissa? Olisit saattohoidossa, toinen jalka haudassa...

Itkevien omaisten ympäröimänä räjähtäisitkin nauramaan ja kertoisit vitsejä...siis lääkärisi, ehkä joskus tulevaisuudessa, 3000- luvulla, olisi saattanut sinut viimeiselle matkallesi, jollakin kemikaalilla, mikä tekisi kuolemasta lähinnä huvittavaa...kyllä, varmaan se olisi mukavampaa lähteä hymyssä suin, muiden järkytyksestä huolimatta.

Ja entäs, jos kävisikin niin, ettet kuolisikaan, vaan saamasi tai ottamasi kemikaali pelastaisikin henkesi?

Jo nauramisen suhteen se olisi pelastanut sinut - niinkuin henkisellä tasolla.

- Olihan se kova persoona, se Jorma, nauroi kuin hevonen, vaikka tiesi, ettei seuraavana aamuna herää, muistelisivat Jorman läheiset hautajaisissa...

Kunnioittaisivat aina sankariaan, joka heitti ämpärillisen huumoria kiukaalle...

Saati että voittaisi jonkin parantumattoman sairauden, tekemällä jotain täysin päinvastaista ja uutta - vaikka kehittämällä oman lääkkeen, sairastamaansa tappavaa sairautta vastaan. Tai altistamalla itsensä äärimmäiseen fyysiseen rasitukseen tai täydelliseen tekemättömyyteen.

Lääkkeeksi voisi olla Koskenkorvaa parin kuukauden ajaksi, mikä olisi myös ainoa ravinnonlähde. Kahdessa litrassa päivää kohden nautittuna, on tarpeeksi kaloreita hengissä pysymiseksi, mutta sen verran niukasti, että kaksi kuukautta pelkällä Koskenkorvalla, kävisi myös eräänlaisesta paastosta.

Kahden kuukauden Koskenkorva paasto, on myös erittäin vaativaa fyysisesti ja tottakai myös psyykkisesti, sillä viimeistään neljän viikon säännöllisen juomisen jälkeen, tulee vastaan juoppohulluus (1- 2 päivän kuluttua juomisen lopettamisesta), olit sitten kuinka kova jätkä tai mimmi tahansa.

Mutta kuinka ollakaan! - heti sen jälkeen kun olisit kilahtanut, kaikki tappavan tautisi oireet poistuisivat kehostasi ja rupeaisit toipumaan ja palaisit kuoleman porteilta takaisin elämään!

Koskenkorva paasto olisi nujertanut parantumattoman sairauden!

Näin voimakkaasti karrikoiden ja viitaten siihen, että monessa maassa eutanasia on kielletty, kuin myös kokeileva lääketiede. Tämä kaikki on saman hirviön aikaansaannosta, sen saman hirviön, joka kidutti meitä jo silloin kun olimme nuoria ja vetreitä.

Se hirviö on byrokratia, mikä estää ja hidastaa lääketieteen kehitystä ja kiduttaa ihmisiä vielä heidän viimeisinä päivinään.

Kun nyt laki on tällainen, niin sinun pitää otsasi hiessä leipäsi ansaita ja itkua vääntäen hautaasi kierähtää...

Nykyään lääkärit määräävät unettomuuteen Ketipinoria, mikä on psykoosilääke! - tankkaisi bensiiniä dieselkäyttöiseen ajoneuvoon?

Kaikilla mittapuilla mitattuna toiminta on edesvastuutonta ja ihmisarvoa loukkaavaa.

Suomessa luottamus lääkäreihin on edelleen hyvä, mutta vahvan psykoosilääkkeen määrääminen unettomuuteen, on sen luottamuksen halveksuntaa.

Etiikka ja kunnia? Jos automekaanikko ei tiedä dieselin ja bensan eroa, hän ei ole automekaanikko!

Etiikkaa ja kunniaa on varmasti valtaosalla lääkäreitä, se on hieno koulukunta - mutta ehkä se 10- 20% eivät etiikasta ja kunniastaan piittaa ja pilaavat koko ammattikunnan mainetta.

Sama poliisien suhteen - pitäisi puhua enkelten kielillä ja samaan aikaan hoitaa työnsä. Heiltä vaaditaan monikulttuurisuutta ja kaikkea nykyajan hömppää, joilla ei ole mitään tekemistä, oman ja toisten turvallisuuden takaamisen suhteen.

Poliisista halutaa tehdä mukavaa ja globaalia kaveria - vaikka yksi poliisi voi keskittyä vain yhteen maahan ja sen lainsäädäntöön, eikä toimia globaalisti - kuten vaikka teloittaa joku kadulle hetken mielijohteesta, koska poliisia ei meidän maassa kyseenalaista kukaan - siis missä maassa olinkaan?

En minä ainakaan haluaisi kohdata poliisia, joka on lääkittänyt itseänsä viimeiset 10- vuotta, vahvalla psykoosilääkkeellä, kun ei ole saanut nukuttua, eikä ole saanut nukuttua vieläkään, vaikka kolminkertaisti annoksensa - ja juuri eilen hänen vaimonsa jäi kiinni pettämisestä, jota oli jatkunut viimeiset 10- vuotta...

Ja juuri tänään minä kysyin  häneltä, saatuani muhkean sakon neljän aikaan aamuyöstä ja täysin mitättömästä ylinopeudesta tiellä, minkä luulin olevan jo suljettu - ensimmäistäkään autoa ei tullut vastaan, ei edes peuroja hyppinyt tien yli, paitsi tämä vi... kyttä siellä oli: - Mä oon aina ihmetellyt, miksi joku haluaa tehdä työtä, missä joutuu kyttäilemään toisia, eikö se ole jo hieman pervessiä? Oletko eksynyt?... koska vaikka sakottaisit mua viiden edestä, niin ei se näin kuolleella tiellä sinun palkkaasi riittäisi. Eikö voitaisi unohtaa tämä sakko ja ajella kumpikin kotiin lepäilemään?

Poliisi ei vastaa, enkä näe hänen työpariaan missään - koska eikö niistä toisen pitäisi osata lukea ja toisen kirjoittaa...

Poliisien määrärahoista ei saisi karsia enää yhtään enempää, koska nyt edessäni oli poliisi, joka ei ilmeisesti osannut edes puhua ja haisi kuin olisi uinut ruumiin eritteissä, toivon mukaan omissa eritteissään...

Silmieni totuttua pimeään, näen poliisin punertavankellertävät, pullistuneet silmät ja huomaan hänen virtsanneen housuihinsa. Näen myös hänen työparinsa, jolla on biljardipallo suussaan - auton konepellillä hajareisin ja pakkasen kirkkaanpunaiseksi puremalla perseellään...hieno keulakoriste! - Haist Ass!

Neljällä kuormaushihnalla huolellisesti kiinnitettynä - ei kaveri omin voimin lähtisi tuosta mihinkään ja jos joillain voimilla onnistuisi hihnoista irrottautumaan, pitäisi hänen vielä irrottautua reisi-, maha-, rinta- ja otsanahkastaan, sekä muna- ja rintakarvoistaan (...ellei sitten ole karvaton - niinkuin luonnostaan, tai työkaverinsa parturoimana...).

Olen nähnyt tarpeeksi ja yritän livahtaa autooni, mutta puolikkaan sonnin kokoinen poliisi ottaa kurkustani kiinni ja nostaa minut ilmaan kuin olisin painoton.

- Keti, Ke, ...piinor, Ketipiinori? Ketipiinori! Anna, anna!...

Poliisi anelee kuin koiranpentu, mutta pitää minua edelleen päänsä yläpuolella - ei kai hän luule päätäni isoksi Ketipiinori tabletiksi? - haukkaa kohta puolet päästäni..

Kuvatussa tapauksessa, saattaisi pian itsekin kusta housuihinsa, mutta paljon lievemmätkin ilmiöt lääkkeiden väärinkäytöstä varmasti riittäisivät...

Nykyaikana on siis paljon sellaista uutta, mikä on tullut vielä vanhan päälle, etkä ehkä ymmärtänyt - joten asiaa selventääkseni: esimerkiksi lasta pitää kasvattaa, mikä nyt on päivänselvää, mutta sitten sen päälle tulee se ettei lasta varsinaisesti saakaan kasvattaa, koska äänen korottaminen on kielletty, suoraan sanominen on kielletty, tietyt sanat on kielletty ja kaikki muukin on kielletty. Siis lapset on nykyaikuisia ja viherpiipertäjät eliittisotilaita.

Sillehän tämä tuntuu, opettajat joutuvat helvetilliseen paineeseen joka päivä, koska nämä nykyaikuiset tietävät voivansa vittuilla ihan vapaasti, tai vaikka räkiä opettajan silmille, tietäen että opettaja on täysin aseeton.

Toiseksi maamme puolustamisesta on tullut humanistista humppaa, mikä rytmittää meidät suoraan Mustin perseeseen, mikä olisi viherpiipertäjille mieluista, koska lannoitetta riittäisi, mutta tarvittaisiin myös valoaaaaaa!...

Vanhan liiton miehenä tuollainen määrä sontaa on yksinkertaisesti liikaa.

Kaikella tällä tarkoitan sitä, että muilla ihmisillä, politiikalla, globalisoinnilla, monikulttuurisuudella ja niin monella muulla meistä riippumattomalla tekijällä, on valtava vaikutus meihin (ääriesimerkkinä sota, jonka vaikutuksia ei kukaan pysty sivuuttamaan). Voitaisiin siis ajatella, että masennus ei ole meistä johtuvaa, eikä se täysin olekaan - eihän mikään ole täysi sata, paitsi kuolema (poislukien toiset ulottuvuudet).                                                                    

Jos istuisi vankilassa, jossa puukosta saisi joku, jokainen päivä, tai jostakin muusta - niin voisi sanoa, että meistä jokaisen voisi todeta olevan masentunut, ellei sitten joku meistä olisi innostunut toden teolla, siitä jostakin muusta...

Eli ääritilanteissa se olisi ok - tuo masennus, ellei sitten olisi innostunut...

Mutta, mutta, masennushan jo itsessään on ääritilanne!

Eli pää tuli vetelään käteen ja mitään emme voi, kuin tunkea nappia naamariin ja ruveta humppaan Masennushemmon tiukassa sylitanssissa...

On erittäin vaikeaa pitää laatikko kasassa kaiken tämän keskellä ja kyllä, puhun vihaisesti, koska eikö sekin ole kiellettyä?

Mutta onhan viha nyt helvetin paljon terveempää kuin masennus - vihalla en missään nimessä tarkoita mitään sellaista vihaa, mitä munattomat paskahousut harrastaa, vaan semmoista aitoa, puhdasta vihaa kaikenlaisia koulukiusaajia, paskanpuhujia ja monenlaisia kusipäitä kohtaan. Se on tervettä ja oikeudenmukaista vihaa!

Mutta sehän on kiellettyä!

- pitää yrittää koiranpaskaa naamallaan selittää opettajalle, että syytä oli minussakin...

Ja jos mielenterveydestä puhutaan, on pakko puhua myös netin ihmemaailmasta, missä koko maailman sonta, on haarat levällään -  toivottamassa kaikki tervetulleeksi, kunnes lopuksi on vain useaan kertaan sinne tulleita - nähkääs... netin seinämät ovat niin liukkaat, että takaisinliukuminen on vuorenvarmaa ja