Sivujuonteena Parkinson

By Eeva Sollo

Kirja kertoo työikäisenä Parkinsonin tautiin sairastumisen esiin nostamista ajatuksista.

Sisältö on koottu kahdesta Eeva Sollon pitämästä blogista. Pakinoiden kaltaiset, usein napakat ja elämään armollisesti suhtautuvat tekstit on poimittu Parkinson työssä – sivustolta Eevan blogista ja runot Runoku.-Runokuvamaa –runoblogista.

Kirjoittaja toivoo tekstien auttavan tautitovereita ja ympärillämme olevia ihmisiä ymmärtämään paremmin tätä sairautta ja sen kantajia.

Elämä on paljon muutakin kuin pelkkää sairastamista ja sairauden pohtimista, mutta tulee tilanteita, joissa sitä ei voi ohittaa. Sen kanssa voi kuitenkin elää, ja pakoonhan ei pääsekään.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Dec 4, 2015
• ISBN: 9789523188099

Eeva Sollo

Eeva Sollo on kirjoittanut aina. Nuorena runoja ja novelleja, työvuosina asiatekstejä, ja nyt taas runoja ja muuta. Hän on pitänyt runoblogia ja on julkaisut juttu- ja runokokoelman Sivujuonteena Parkinson (2015), runokokoelman WÄY: runoja arkirakkaudesta 2016) sekä rurnokokoelman Pieni surullinen kirja (2018). Sollon runoja löytyy myös yhdestä Lahden Runomaraton ry:n runokokoelmasta.

Book preview

juhlat

Aurinko on sinun

Aurinko on sinun

paistaa sinulle

ja omistat sen

niin kuin kaiken onnen ja rakkauden

mitä on olemassa

se on sinun

Kahvitunnilla

21.10.2012

Olen väsynyt, uupunut, piipussa. Puhun usein epäselvästi, käsi tärisee, välillä koko nainen. Jos pudotan paperin, saan sen hankalasti ylös. Olen hidastunut.

En ole myöskään mukava kahvittelukaveri. Olen poissaoleva. Haukottelen. Pidän tärisevää kättä pöydän alla. Sillä on siellä oma elämänsä. Yritän kohteliaasti seurata kahviporukan keskustelua, samalla ajatellen tärisevää kättäni. Yritän hillitä sitä. Liikuttelen itseäni, kohotan hartioita, kierrän kättä.

Joku kertoo vitsin; hymyilen asiaankuuluvasti, mutta väsyneesti. Yritän vielä enemmän. Aika jäykkä suoritus. Huomaavatko nuo muut, että vähät välitän koko vitsistä? Pitäisi varmaan itsekin joku kertoa.

Ei tule mitään mieleen. Mitä niitä vitsejä on… Kun kerroin siskon perheelle, että olen sairastunut Parkinsonin tautiin, ja tärisen, siskonmies kysyi, että olenko ajatellut mennä Norjaan kalatehtaalle suolanlevittäjäk-si? Hämmästyin ensin, sitten naurettiin porukalla.

Ei taida olla sopiva hetki kertoa sitä juttua. Olen hiljaa. Ja nuohan jo keskustelevat työtoverin naapurin kasvattamattomasta koirasta. Ohi meni taas. Nökötän hiljaa.

***

Sellaista se on, parkki työelämässä ja kahvitunnilla. Työssäni tarvitsen aivoja, mietin ratkaisuja, neuvon muita. Olen kuin ennenkin, paitsi että jotain on muuttunut.

Paljon on pysynyt myös ennallaan. Minulla on kahvipöydässä vielä paikka ja jos pöytä on täynnä, ylimääräinen tuoli löytyy aina. En hellitä.

Minulla on oikeus työhön ja yhdessä vietettyihin kahvi-tunteihin. Elän tässä ja nyt, nautin hetkistä. Täristen tai tärisemättä, pystypäin mennään. Tärinä ei hävetä. Sitä ei ole syytäkään hävetä.

Flunssapiikin jälkitilassa

28.10.2012

Otin flunssapiikin. Kahtena seuraavana päivänä oli omituinen olo.

Yleensä vain aamun ensimmäiset tai pitkän paikallaan olon jälkeiset ensimmäiset askeleet ovat hankalia.

Tavallisesti vetreydyn mitä enemmän kävelen.

Nyt en päässyt käyntiin. Varmaan kymmenen kertaa päivässä aloitin kävelyn laskemalla itselleni tahtia yksi-kaksi, vasen-oikea. Käskyttäminen saa yleensä jalat liikkeelle.

Ensimmäisenä päivänä rokotuksen jälkeen istuin ennen ruokatuntia paikoillani puolitoista tuntia ja kun menin ulos, tuli mieleen, että pääsenkö tästä mihinkään. Enpä voinut keskelle pihakaan jäädä, joten yksikaksi vaan rauhallisesti ja vakaasti, tossua toisen eteen. Lähti se siitä sitten. Vielä illallakin kulkuvälineet olivat hyytelönä.

Pistoskohtaan nousi kuumottava patti ja kokonaisvaltaista tutinaa oli sen verran, että vähemmälläkin olisin pärjännyt. Minulla oli kaksi ennenkokemattoman huonoa päivää.

Yleensä flunssa aiheuttaa itselleni Parkinson-oireiden moninkertaistumisen. Rokote voi aiheuttaa lieviä flunssan kaltaisia oireita.

Kannatan rokotuksia, koska niiden avulla ihmisiä pelastetaan vakavilta taudeilta. Vapaaehtoisen flunssapiikin ottaminen on varmaankin tarpeellista, jos kuuluu riskiryhmiin.

Tällä kertaa rokotteen ottaminen aiheutti säikähdyttä-vät sivuoireet, joten mietin, aiheuttaisiko flunssa jälkitauteineen enemmän vai vähemmän haittaa kuin rokote. Ehkä kuitenkin enemmän.

Kaikki hoidot ja mitkä tahansa happeningit kannattaisi järjestää niin, että niiden jälkeen on mahdollisuus parin päivän lepoon.

Oli taas oppimisen paikka.

Kätevä emäntä ja neulansilmät

Vaikeinta

on laittaa lanka neulan silmään

neulan silmiä on paljon

mitä vanhempi, sen enemmän

mitä sairaampi

mitä köyhempi

mitä

kaikki maailman neulan silmät

tässä

yhtä aikaa

mistä menisin

otetaanpas rauhallisesti

ajatellaanpas

tehdäänpäs jotain järkevää

heitän ne pois

neulat silmineen

Se siitä.

Ei ongelmaa.

Kotiinpäin

Kävelin tihkusateessa

kello kuudentoista

marraskuun pimeässä

mietin tätä elämää

ja väistelin katuvalojen keiloja

mustissa kohdissa

musta tuntui pohjattomalta

astelin valokeilan läpi

ja tuntui pahalta

liian kirkkaalta

jäin kulkemaan pimeässä

valokeilojen liepeillä

huppu silmillä

hartiat kovina

reppu