Miessfääri

By Petteri Paksuniemi

Viisikymppinen mies tekee hurjan päätöksen. Tästä lähtien hän ei enää harrasta seksiä naisten kanssa! Oikeastaan hän ei aio olla enää missään tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa, vaan luottaa vain omaan käteensä. Mutta miten mies on päätynyt näin radikaaliin ratkaisuun? Ja miksi kaduilla näkyvät nuoret rakastuneet parit herättävät miehessä ahdistusta? Johtaako rakastuminen aina tuhoon?Miessfääri on novellikokoelma, joka tuo elämän sivulliset estradille – huumoria unohtamatta.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 14, 2022
• ISBN: 9788728203798

Book preview

Miessfääri

Cover image: Shutterstock

Copyright © 2017, 2022 Petteri Paksuniemi and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728203798

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Miessfääri

Ensin ajattelin, että en enää koskaan asu yhdessä naisen kanssa. Seuraavaksi ajattelin, että en enää koskaan seurustele yhdenkään naisen kanssa; sen jälkeen ajattelin, jo olosuhteiden pakosta, että en enää koskaan harrasta seksiä naisen kanssa. Mielestäni on vain yksi kaikin tavoin kestävää laatua oleva tapa harrastaa seksiä: yksin. Eikä vain siksi, että niin minimoi pettymykset ja johdannaisseuraukset, oikeastaan sillä on kokonainen liuta pelkkiä etuja puolellaan; masturbointi saa mieshormonin eli testosteronin määrän lisääntymään kehossa ja testosteronin hyödyt ovat hyvin tiedossamme: auttaa kasvattamaan lihaksia, hiuksia, partaa ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta on hyvä muistaa, että masturbaatio ja säännöllinen ejakulaatio auttavat pitämään putkiston kunnossa, sillä, tämänkin tiedämme, eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä ja runkkaaminen äärimmäisen hyödyllistä ja tervehdyttävää eturauhasen ja sitä kautta koko miehen kannalta. Kannattaa siis ihan terveyden nimissä otattaa itsellään eteen, kun haittatekijöitäkään ei ole lainkaan, muistaa vain pysyä kohtuudessa ja olla telomatta itseään liian roisilla otteilla.

Mutta varsinaiseen aiheeseemme liittyen: näin on myös mahdollista ajan myötä totutella pysyttelemään erossa sukupuoliyhteydestä, erossa naisista, erossa toistuvista pettymyksistä ja hylätyksi tulemisista. Tosin tässä kohtaa näen omalla kohdallani ongelmalliseksi sen, että itseäni tyydyttäessäni kiihottuminen tapahtuu yleensä, oikeastaan aina, vastakkaista sukupuolta olevaa objektia ajatellessa. Olen siis yhä riippuvainen naisista, nainen on yhä mielessäni, ja on aika mahdotonta säilyttää järkevä ja selkeä mieli, kun ajatus karkaa vähän väliä rakoon. Joten, jos unohdamme terveydelliset seikat, ihanteellisinta täydellisen riippumattomuuden saavuttamiseksi olisi päästä eroon kaikenlaisesta seksuaalisesta aktiviteetista, pyrkiä eräänlaiseen ideologiseen selibaattiin.

Eräs toverini kertoi huomanneensa kuinka onnettomuuden aiheuttaman kuukauden pituisen täydellisen selibaatin (jolloin ei ollut edes mahdollisuutta masturboida) jälkeen ei enää halunnut seksiä, mieli tasoittui ja elämänlaatu kohentui. Mutta sen tiedän varmasti, että seksin himoa ei noin vain taltuteta, ei libido tyydyty eikä sublimoitumista tapahdu vaikka kuinka nikkaroisi ja pelaisi kavereiden kanssa seniorijalkapalloa, lähtisi miesporukalla kalareissuille. Ensimmäinen oma kokeiluni vierottaa itseni seksistä niin täysin että olisin kokonaan ajattelemattakaan seksiä, tapahtui valmistautumatta, ikään kuin kylmänä kalkkunana ja oli hyvin tuskaisa. Olin toki tietoinen siitä, että tapojen muuttaminen ei käy hetkessä, mutta uskoin että etenemällä hetki kerrallaan voin onnistua.

Niin kului tovista toiseen kun en ajatellut seksiä… Ajattelin toistuvasti että nyt on kulunut XX tuntia ja XX minuuttia siitä kun päätin, että en enää ajattele seksiä… tai että en enää ainakaan jatkuvasti ajattele seksiä. Tai että ainakin yrittäisin olla jatkuvasti ajattelematta seksiä… ajattelematta seksiä ylipäätään, kaikissa mahdollisissa muodoissa. Välttelin, koska yritin olla ajattelemattakin, kaikenlaista nettipornoa ja asian varmistamiseksi asensin koneeseeni pornonesto-ohjelman. En pitänyt itseäni varsinaisesti minään porno-ongelmaisena tai edes suurkuluttajana, mutta taipumuksia kääntyä pornosivujen puoleen oli, päivittäin, sitä en kiellä. Sillä oli vaikutusta mielenlaatuun, sillä aivot reagoivat toistuviin pornon seuraamisen aiheuttamiin dopamiinihyökkäyksiin vähentämällä dopamiinireseptorien määrää, se lienee sanomattakin selvä asia, joten oli annettava aivoille aikaa toipua.

Mutta ei ollut kyse vain pornosta eikä ollut tarkoituksena luopua kovista aineista ja siirtyä mietoihin, vaan päästä eroon kaikenlaisesta seksuaalisesta stimulaatiosta, johon törmää, jos oikein silmin katsoo, missä vain. Ja niin totisesti törmäsin kaikkina niinä kahdeksana vuorokautena kahtenakymmenenäkolmena tuntina ja kolmenakymmenenäviitenä minuuttina, jonka yritykseni lopulta kesti.

Tämä ensimmäinen yritys päättyi fysiologiseen ilmiöön, vapaasta tahdosta riippumattomaan aamujäykkyyteen. Kuka voittaisi väittelyn seisovan kyrvän kanssa? kysyi romaanihenkilö ammoin. Myöhästyin debatista, ja väittelykumppanini oli jo tehnyt aloitteen johon hätäisesti tartuin ja menetin pelin.

Tietenkin tällä kaikella on oma henkilöhistoriallinen taustansa ja syynsä, sitä en yritä edes sumuverholla kätkeä. Lyhyesti kerrottuna: kun täytin viisikymmentä vuotta, seksielämäni loppui. Se oli parin vuoden tauon jälkeen herännyt hetkeksi henkiin, valitettavasti, voin näin jälkiviisaana sanoa, nimittäin olin hädin tuskin sanoittanut iskelmälaulaja Kotkalle laulun, jossa todetaan, että onneksi keski-ikäisen miehen ei tarvitse rakastua, kun tapasin hänet. Luulen, että rakastuin saman tien. Siihen asti olin monta vuotta välttynyt siltä kaikelta, ollut onnistuneesti suojassa rakkaudelta.

Ja nyt, missä vain näenkin toisiinsa takertuneita, käsistään, vartalostaan, suustaan toisiinsa kiinni jääneitä rakastuneita, tunnen pakottavaa tarvetta mennä väliin, erottaa ja repiä heidät irti toisistaan ja huutaa: juoskaa kun vielä voitte, paetkaa elämänne tähden, lähettäkää itsenne kauas pois, niin että ette enää koskaan voi toisianne nähdä. Pelastakaa itsenne, minä pyydän, katsokaa minua: kaikki mitä rakkaudesta luulitte tietävänne näkyy nyt minussa!

Tiedän, mitä ajattelette, näen sen katseistanne! Voi tuota keski-ikäisen miehen valitusta… Sydämensä särkeneen ruikutusta… Äijäjeesus, puolestamme uhriutunut… Minusta ikinä ei tule tuommoista! Mutta jos ette nyt halua uskoa minua, tahi ette siihen pysty, niin luvatkaa edes harkita tarkkaan, onko tämä kaiken sen arvoista, kun jonakin päivänä varmasti ainakin toinen teistä itkee, itkee, itkee, itkee ja itkee, puristaa tyynyä eikä aika ole armollinen, vaan päivät, tunnit, minuutit, pienet hetket ovat ikuisuuksia vailla hetkenkään helpotusta, vain pelkkää repivää ja raastavaa, läpikäyvää tuskaa ja murhetta, surua ja hengenahdistusta, yksi päivä on kuin kolmekymmentä vuotta erämaassa, yksin armottoman auringon alla. Mistä te olette saaneet päähänne, että kerran rakastuttuaan rakastaa koko elämänsä ajan? Että tunteen syntyminen on hyvästä mutta sen menettäminen pahasta? Joskus syntyy tunteita, joiden olisi ollut paras olla syntymättä lainkaan.

Missään toinen teistä ei ole turvassa, ei kadulla, liikennevälineessä, kaupassa, kirjastossa, ei missään; missä tahansa mitä tahansa toinen teistä yhtäkkiä näkee, kuulee, haistaa, ajattelee, voi saada purskahtamaan lohduttomaan itkuun, jonka jälkeen voi tuntea ehkä ohikiitävän ajan helpotusta, kunnes taas todellisuus ja sen tuska, se tuska tulee taas. Minä tiedän.

Kaikki märät ja kiimaiset suudelmat vievät vain järjen ulottumattomiin ja ihminen sairastuu intohimoonsa, omaan intohimoonsa, omaan tunteeseensa, joka on niin voimakas ja raivoisa, niin murhaava, että se tappaa huumorin, vie tolkun ja kohtuuden, saa ihmisen kieltämään itsensä, tuhlaamaan rahansa, aikansa, järkensä, terveytensä, saa huoraamaan, murhaamaan, se levittää tuhoa ja kurjuutta kaikkialle, tuhoaa kokonaisia kaupunkeja, valtioita, maailmoja.

Vasta sitten, kun toinen teistä on toisen hylännyt ja toinen rakastaa edelleen, toivottomasti ja turhaan, silloin ainakin toinen teistä tietää rakkaudesta jotakin, jotakin mitä ei soisi kenenkään tietävän. Vannon kautta rakkauden, että näin