Väkivallasta mielenrauhaan: nyrkkisankarin tarina

By Paula Salomaa

Tappelupukarista tunteiden herraksi.
Mitä tehdä, kun tunteet kaappaavat vallan? Kaikki kokevat toisinaan voimakkaita tunteita, joiden kohtaaminen voi olla haastavaa. Viimeistään siinä vaiheessa kun tunnemyrsky purkautuu väkivaltana, on kuitenkin pikaista tarvetta muutokselle.
Väkivallasta mielenrauhaan on tunneopas, jota täydentää hätkähdyttävä dokumentti väkivaltakierteeseen ajautuneesta thainyrkkeilijästä. Jarkko Steniuksen tarinan kautta avautuu lukijalle konkreettisia työkaluja, joilla tunteita voi oppia säätelemään rankkojenkin elämänvaiheiden jälkeen. Lukukokemus tarjoaa niin miehille kuin naisillekin uusia keinoja lähestyä tunteita turvallisesti ja irtautua väkivallan kierteestä.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jan 30, 2024
• ISBN: 9788727115214

Book preview

Paula Salomaa

Väkivallasta mielenrauhaan

Nyrkkisankarin tarina

SAGA Egmont

Väkivallasta mielenrauhaan: Nyrkkisankarin tarina

Cover image: Shutterstock

Copyright ©2014, 2024 Paula Salomaa and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788727115214

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Vaikeimmatkin elämänkokemuksesi ovat juuri sinulle niitä ainoita oikeita.

Johdanto

Tunnustan heti alkuun, että tunteet olivat minulle vielä muutama vuosi sitten melkoisen vieras aihealue. Jos minua olisi pyydetty kirjoittamaan siitä ilman lähdeaineistoa, olisin saanut aikaiseksi hädin tuskin parin kolmen sivun pituisen tekstin. Olin toki lukenut monia tunteita käsitteleviä kirjoja, mutta en saanut niistä kunnollista otetta. Vasta viime aikoina olen ymmärtänyt syyn tähän hämmennykseeni: tunteiden maailma ei avaudu pelkästään lukemalla ja ajattelemalla vaan ennen kaikkea kokemalla ja hyväksymällä.

Saatuani otteen punaisesta langasta koko salamyhkäinen tunnevyyhti alkoi avautua hurjalla vauhdilla. Olen yhä ällistynyt siitä, kuinka paljon tunteet vaikuttavatkaan jokapäiväiseen elämäämme ja ennen kaikkea hyvinvointiimme. Koska haluan kääntää tuon järisyttävän havainnon myönteiseksi toipumisuskoksi, muotoilen asiani näin: tunnetaitojen kehittäminen auttaa pääsemään eroon riippuvuuksista, masennuksesta, mustasukkaisuudesta, kiusaamiskierteestä ja väkivallasta. Ja koska tunteet eivät hylkää meitä yhtenäkään elinpäivänämme, niiden kanssa on parempi ystävystyä kuin riitaantua.

Olen hankkinut osan tunnetietoudestani havainnoimalla eli tarkkailemalla systemaattisesti vakiintuneita reaktiomalleja sekä itsessäni että ympäristössäni. Osa työskentelystäni on ollut osallistuvaa vuorovaikutusta ja osa piilohavainnointia muun muassa niin, että olen kirjannut järjestelmällisesti muistiin havaitsemiani televisioesiintyjien ja lehtikirjoittajien tunneilmaisuja. Tällä tutkimuksellisella lähestymistavalla saamieni tulosten lisäksi kuvailen ja analysoin tässä kirjassa ihmisten erilaisia tietoisuudentiloja ja erityisesti heidän kykyään tiedostaa omia ja toisten tunteita.

Pyrin tuomaan esiin uuden näkökulman tunteisiin ja niiden sisään ladattuihin viesteihin. Olen ammentanut asiantuntemukseni paitsi tutkijakoulutukseni pohjalta myös omasta hieman eriskummallisesta tietoisuudestani, joka toivoakseni tarjoaa lukijoillenikin uuden ja sovelluskelpoisen näkökulman. Myös muutamat tässä kirjassa käyttämistäni käsitteistä, kuten tunnetartunta, tunnevankeus ja tunnetasapaino, ovat määrittelemässäni merkityksessä itse luomiani.

Yleisin ja kohtalokkain tunteita koskeva väärinkäsitys on, että niistä voi päästä eroon pakenemalla eli tekeytymällä enemmänkin ajattelevaksi kuin tuntevaksi olennoksi. Toinen ongelma on se, että niin monet meistä takertuvat myönteisiin tunteisiinsa mutta syyllistyvät itse tai syyttävät muita omista kielteisistä tunteistaan. Totuus kuitenkin on, ettei kumpiakaan niistä edes voisi olla olemassa ilman toisia. Se, mitä ei voi muuttaa, tulee siis vain hyväksyä, jotta saa haltuunsa sen suurenmoisen lahjan, joka jokaista aidosti tuntevaa miestä ja naista odottaa.

Joka ainoaa ihmistä on painostettu tai vähintäänkin kannustettu kätkemään joitakin luonnollisia tunteitaan viimeistään hänen aikuisikäänsä mennessä. Nähdäkseni tämän kaltoinkohtelun syynä ovat kulttuuriset väärinkäsitykset ja vahvasti sukupuolittunut näkemys eri sukupuolten oikeudesta omiin tunteisiinsa. Kun miehille sallitaan enemmänkin lujuuteen ja tahdonvoimaan liittyviä tunteita, naisille yleisesti hyväksyttävämpiä ovat lempeydestä ja myötätunnosta viestivät tunteet. Siksi intiimin, tyydyttävän ja pitkäkestoisen parisuhteen luominen ja ylläpitäminen voi osoittautua mahdottomaksi tehtäväksi.

Miehet sullotaan vieläkin ahtaampaan tunnemuottiin kuin naiset. Ahdasmielisimmät jopa halveksivat vapaasti tunteitaan ilmaisevia miehiä, koska luokittelevat heidät vätyksiksi tai vastenmielisen naisellisiksi. Tunteet kaappaavat kuitenkin vallan kaikkein voimallisimmin juuri miehistä. Tästä tapahtumasta kertovat omaa surullista kieltään muun muassa toistuvat perheväkivaltaja seksuaalirikokset. Juuri tämä on se syy, miksi valitsin kirjani havaintoaineistoksi väkivallasta toipuneen miehen urhean elämäntarinan.

Tiivis yhteistyö Jarkko Steniuksen kanssa tarjosi arvokkaan miesnäkökulman oman, hieman toisenlaisen näkökulmani rinnalle. Olen sanoin kuvaamattoman kiitollinen Jarkolle siitä, että hän luovutti osan riipaisevasta elämäntarinastaan käyttööni ja samalla myös lukijoideni koettavaksi ja oivallettavaksi. Tämän kirjahankkeen kannalta on suuri onni, että hän oli jo pitkään tuntenut pakottavaa tarvetta kirjata muistiin kokemusrikkaita elämänvaiheitaan. Ihminen on vain väliaikainen olento tässä maailmassa, mutta jokainen meistä voi jättää ainutlaatuisen jäljen itsestään tuleville sukupolville esimerkiksi luovuttamalla Jarkon lailla oman äänensä kirjailijan tallennettavaksi ja tulkittavaksi.

Kirjan sisältö jäsentyy ihmiselämän kronologisen järjestyksen mukaisesti: lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja nykyhetki. Olen erityisen kiinnostunut siitä, miten varhaisvuosien tunneilmasto vaikuttaa myöhempiin elämänkokemuksiin ja miten kukin meistä voi oppia elämään nykyhetkessä ilman menneisyyden taakkaa. Jarkko eli isättömän pojan lapsuuden, johon kuului alusta saakka miesten välistä väkivaltaa mutta myös naisten tarjoamaa pyyteetöntä hoivaa. Nämä vastakkaiset kokemukset ovat piirtyneet lähtemättömäksi osaksi hänen sisäistä mielenmaisemaansa, jonka hän paljastaa tässä kirjassa ainutlaatuisen avoimesti ja koskettavasti.

Autenttinen elämäntarina ja käytännönläheinen – joko Jarkon yksityiselämään liittyvä tai yleinen – tunneanalyysi käyvät toisiaan täydentävää vuoropuhelua läpi koko kirjan. Kun kirjoitan esimerkiksi machon ja bimbon välisestä vetovoimasta, kuvaan asiaa yleisellä tasolla enkä Jarkon vanhempien välisenä suhteena. Pyrin helpottamaan esittelemäni tietoaineksen omaksumista arkipäivän esimerkkien ja käytännön harjoitteiden avulla. Haluan aivan erityisesti painottaa, ettei mikään pysyvä ja suuri muutos voi tapahtua pelkästään lukemalla kirjan kannesta kanteen, vaan enemmänkin päivittäisen, kurinalaisen ja pitkään jatkuvan harjoittelun avulla. Pienet arkipäivän muutokset onnistuvat yleensä paremmin kuin koko elämäntavan täydellinen ja yhtäkkinen muuttaminen.

Tämän kirjan neljän pääluvun viimeisillä sivuilla on tunnetietoutta kokoavat tiivistelmät, jotka voi halutessaan yhdistää yhtenäiseksi tietopaketiksi. Se auttaa lukijaa hahmottamaan sitä laajaa yksityiselämämme ja ihmissuhteidemme kokonaisuutta, johon tunteet kaikkinensa vaikuttavat. Tunteita on kuitenkin varottava käsittelemästä pelkän tiedon ja järjen avulla, jotta emme erehtyisi uudelleen sullomaan itseämme ja toisiamme liian ahtaisiin tunnemuotteihin. Ihmisjärki yksinään ei voi milloinkaan päästä lähellekään sitä suurta viisautta, johon intuitio ja laaja tietoisuus voivat yltää.

Yllättävän monet tunnistavat itsessään vain kaksi vastakkaista tunnetta – hyvän ja pahan olon – vaikka inhimillisiä, synnynnäisiä tunteita on tunnistettu kaikkiaan sadasta kahteensataan (ks. liite). Kaikilla niillä on suora kytkös tarpeisiimme, ja niihin latautunut energia saa aikaan erilaisia tuntemuksia myös kehossamme. Tunteet vaikuttavat niin ikään uniimme sekä fyysiseen ja psyykkiseen terveyteemme. Tältä pohjalta ei liene liioiteltua väittää, että niiden painoarvo on jäänyt ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossamme toistaiseksi vielä aivan liian pieneksi. Tämän kirjan viimeisiltä lehdiltä löytyy aakkosellinen luettelo tunnetaitojen kehittämisen kannalta keskeisistä tunteista ja tarpeista.

Tunnelukutaidon kehittäminen vaatii päivittäisen huomion suuntaamista siihen, mitä sisällämme tapahtuu. Se vaatii tekemisen – ajattelu mukaan lukien – vaimentamista ja aistikokemusten äärelle pysähtymistä. Monet elävät suurimman osan ajastaan keskittymällä ajatuksiinsa, mutta kun sen rinnalle avautuu sitäkin rikkaampi tunnemaailma, heidän elämänsä täydentyy ja eheytyy. Tunteille ei tule kuitenkaan antaa liikaa valtaa, jotta ne eivät vangitsisi meitä, ja ajattelulla on edelleen oma korvaamaton tehtävänsä.

Pyrin keskittymään tässä kirjassa enemmänkin tunneongelman syihin kuin seurauksiin. Tuon ongelman ydin eivät ole tunteet sinänsä vaan oma suhtautumisemme niihin: toimimme ikään kuin ne eivät edes olisi kiinteä osa elämäämme, mutta todellisuudessa lataamme näin vain voimallista tunnepommia sisällemme. Ja kun ahdistus käy sietämättömäksi, ainut tapa päästä siitä eroon voi olla pakeneminen riippuvuuteen tai hyökkääminen muita ihmisiä vastaan. Myös masennus on yksi tapa turruttaa piinaavia tunteita. Vasta kun tartumme ongelman todellisiin syihin, avaimet muutokseen ovat omissa käsissämme. Tällainen tunneongelman syihin pureutuva lähestymistapa on paitsi kokonaisvaltainen myös optimistinen.

Syväsukellus tunteiden maailmaan on ollut huikea myös itselleni. Sain tutustua uudella tavalla esimerkiksi anteeksiantamisen ja yksinäisyyden tunteisiin. Anteeksiannossa näyttää usein olevan kysymys juuri siitä, pystymmekö hyväksymään, että kuka tahansa meistä voi joskus ajautua omien tunteidensa alistamaksi ja kadottaa samalla harkintakykynsä. Todellinen yksinäisyys puolestaan merkitsee yhteyden kadottamista omaan sisäiseen maailmaansa ja täydellistä riippuvuutta toisten tunnetiloista. Jos muista ihmisistä väreilee myönteisiä tunteita, tunteistaan etääntynyt kukoistaa heidän lähellään, mutta jos hän vetäytyy omaan hiljaisuuteensa, hän lukkiutuu vastusteluistaan huolimatta kielteisten tunteidensa kahleisiin.

Kuvaan tässä kirjassa miehen tunteita, vaikka ne eivät poikkea syntymekanismiltaan millään tavalla naisen kokemista tunteista. Siksi toivon, että nyrkkisankarille räätälöimäni tunnekoulu tavoittaisi mahdollisimman monia erilaisia lukijoita heidän sukupuolestaan, iästään, koulutuksestaan ja kansallisuudestaan riippumatta. Mitä varhaisemmassa vaiheessa herätämme sisäisen maailmamme täyteen kukoistukseen ulkoisen maailmamme rinnalle, sitä enemmän meille jää aikaa nauttia elämän ihmeestä kaikkialla ympärillämme.

I

LAPSUUS YKSINHUOLTAIAN AINOKAISENA

Hylkäämisiä ja valheita

Jarkon elämä sai alkunsa Lapin ruskamailla nelisenkymmentä vuotta sitten. Hänen isänsä oli tunnekylmä betoniraudoittaja, joka piti itseään raksan kovimpana jätkänä. Isää puhuteltiin nimellä Smirnoffi, koska hän pystyi juomaan pullollisen votkaa tulematta hilpeälle tuulelle. Ulkoisesti hän oli karunkomea pahis, jonka veistokselliset kasvonpiirteet ja nenän halkaiseva arpi saivat monen naisen polvet tutisemaan.

Isää seitsemän vuotta nuorempi äiti oli valokuvamalli, tarjoilija ja laulaja. Hän oli lempeyden perikuva: joustava, miellyttävä ja heikkotahtoinen. Isä kellisti myös joitakin äidin ystävistä ja heidän yhteisten naapureidensa vaimoista, jopa äidin raskausaikana. Kun äiti palasi synnytyslaitokselta, hän löysi olohuoneesta huulipunan tahriman viinilasin.

Jarkon heiveröinen elämänlanka miltei katkesi samana päivänä kun hän syntyi:

"Ihoni muuttui synnytyksen jälkeen siniseksi ja tilani kriittiseksi. Mut vietiin pikavauhtia HYKSin teho-osastolle. Synnytyssairaalan käytävällä hengitykseni pysähtyi. Ellei pihalla odottavassa ambulanssissa olisi ollut tarjolla lisähappea, olisin kuollut vain muutaman tunnin ikäisenä äitini syliin.

Myöhemmin selvisi, että sydämessäni oli reikä. En olisi vielä ensimmäisinä elinviikkoinani selvinnyt leikkauksesta, joten hengityslaite piti mut elossa. Äitini on kertonut, että sairauteni ja pelko eloonjäämisestäni lisäsivät entisestään hänen rakkauttaan mua kohtaan."

Lääkärien ennuste oli, että Jarkon fyysinen ja psyykkinen kehitys eivät etenisi terveen lapsen lailla. Hänen sydäntään ei saisi rasittaa, ja hänestä kasvaisi pieni ja heikko lapsi, jonka vartalo ei kestäisi rajuja leikkejä.

Toisin kuitenkin kävi, sillä sairaalaan ilmestyi yllättäen saksalainen lastenlääkäri, joka oli onnistunut kehittämään juuri Jarkon sairauteen tepsivän lääkkeen. Kun Jarkko oli kuukauden ikäinen, hänen äitinsä riensi miehensä työmaalle hysteerisesti huutaen: Me saadaan Jarkko kotiin huomenna! Äiti ja isä itkivät onnesta.

Humalassa ollessaan Jarkon isä oli arvaamaton ja aggressiivinen. Kerran hän yritti heittää vaimoaan televisiolla, mutta tämä onnistui väistämään ja televisio torppasi seinään. Silloin Jarkko pelkäsi isäänsä.

Äiti on jälkeenpäin kuvannut suhdettaan Jarkon isään suureksi rakkaudeksi. Mikään ei kuitenkaan saanut heidän suhdettaan kestämään, ei edes Jarkon kuntoutuminen. Vanhemmat riitelivät kiivaasti ja päättivät erota, kun Jarkko oli kaksivuotias. Eroriidan päätteeksi isä huusi vaimolleen: Jarkko on sun poikas!

Tuon lauseen myötä isä teki päätöksen hylätä mut, Jarkko kertoo. Hänen vanhempansa olivat niin nuoria ja niin täynnä uhmaa, etteivät kyenneet ratkaisemaan ongelmiaan. Isän rajun irtioton jälkeen Jarkon elämä jatkui yksinhuoltajan lapsena. Asunto myytiin, rahat jaettiin ja äiti talletti oman osuutensa korkeakorkoiselle tilille.

Isä sen sijaan tunki rahatukon takataskuunsa, marssi baariin ja ryyppäsi kaiken parissa viikossa. Sen jälkeen hän julisti lähtevänsä muukalaislegioonaan. Myöhemmin Jarkon äiti sai häneltä kirjeen, joka alkoi klassisin sanoin: Kun saat tämän kirjeen, minua ei enää ole. Legioonaan lähtijäksi isästä ei kuitenkaan ollut.

Myöhemmin Jarkko joutui tutustumaan perheväkivaltaan myös isovanhempiensa luona.

"Roikuin pikkupoikana mummoni kainalossa, kun hän juoksi vaaria karkuun paljain jaloin lumihangessa. Vaarilla oli jäänyt pahasti sota päälle. Se ei ollut ihme, sillä hän oli haavoittunut rintamalla monta kertaa. Pahimman vamman oli aiheuttanut kranaatinsirpale, joka oli osunut hänen silmään. Sen takia vaarilla oli lasisilmä.

Monena iltana mustamaija kaartoi mummolan pihaan hakemaan väkivaltaisen vaarin. Joskus maija ajoi pillit päällä, joskus hiljaa. Muistan vieläkin, miten kivisora rahisi renkaiden alla auton ajaessa pihaan. Kuuntelin ääntä aina peloissani omassa huoneessa, nyrkkiä purren. Joskus uskalsin katsoa ikkunasta, miten vaaria vietiin. Useimmiten hänet oli lukittu käsirautoihin, ja joka kerta hän huusi, kiroili ja vannoi kostoa.

Näin vaarin monta kertaa humalassa. Hän vaikutti aggressiiviselta ja arvaamattomalta, mutten pelännyt häntä, koska olin varma, ettei hän vahingoittaisi mua."

Menneisyyden tallenteet

Kaikki kokemuksemme varhaislapsuudesta saakka ja jopa ennen syntymäämme tallentuvat sekä mieleemme että kehomme tunnemuistiin. Sieltä ne sitten enimmäkseen tiedostamattamme ohjaavat toimintaamme ja aktivoituvat tilanteissa, jotka muistuttavat varhaisempia kokemuksiamme. Aggressiot, alkoholi ja väkivalta voivat muodostaa opitun toimintamallin ja johtaa toistamispakkoon huolimatta siitä, että tietoinen mielemme vastustaisi jyrkästi kaikenlaista väkivaltaa.

Mieleemme tallentuneet muistijäljet ohjaavat myös kumppaninvalintaamme: karskin ja kovaotteisen miehenmallin sisäistänyt macho viehättyy ja kiihottuu usein kauniista, tunneherkistä ja heikkotahtoisista bimboista – ja toisin päin. Tällainen suhde on intohimoinen, koukuttava ja epävakaa. Se ei tosin merkitse aitoa rakkautta vaan tiedostamatonta pyrkimystä eheytyä kumppanin avulla: mies löytää itsestään puuttuvan lempeyden naisesta ja nainen itsestään puuttuvan lujuuden miehestä.

Avuttomaksi oppinut nainen voi etsiä myös turvaa itseään vanhemmasta, voimakastahtoisesta ja fyysisesti vahvasta miehestä. Aina hän ei kuitenkaan tule tiedostaneeksi, että tuo uhmakas voima voi kohdistua kriittisimpinä hetkinä myös häneen. Herkimmät tunteensa ja tunnekipunsa kahlinnut mies on kuin kävelevä miinakenttä, joka voi räjähtää minä hetkenä tahansa. Kun näin käy, hän joutuu täysin kiivaiden tunteidensa vangiksi ja hänen persoonallisuutensa muuttuu. Tietoinen mieli passivoituu ja järjen ääni mykistyy, ja mitä tahansa irrationaalista, sokeasta kostosta hyytävään väkivaltaan, voi tapahtua.

Mutta mitä karski äijä pohjimmiltaan etsii tunneherkästä naisesta? Kenties hän ravitsee naisensa avulla syvällä sisimmässään uinuvaa rakkaudennälkäistä pikkupoikaa. Ei hän siinä tapauksessa vaali naisensa parasta vaan pyrkii tyydyttämään tämän avulla omaa jo varhain tukahdutettua läheisyyden ja lohdutuksen tarvettaan. Eikä tuo nainenkaan keskity kumppaninsa hyvinvointiin vaan pyrkii tyydyttämään tämän avulla varhain torjumaansa turvallisuuden tarvetta. He molemmat pyrkivät siis tyydyttämään rakkaussuhteissaan varhaisten hylkäämiskokemustensa ohjaamina lähinnä omia tarpeitaan. Parisuhteen keston kannalta olisi kuitenkin viisasta kiinnittää huomiota ennen kaikkea siihen, mitä he itse voivat antaa kumppanilleen.

Erityisesti intiimin rakkaussuhteen luomisvaiheessa olisi tärkeää oivaltaa, että jokaisessa ihmisessä on syntyjään olemassa kaikki inhimilliset, vastakkaiset puolet. Jokainen meistä on heikko ja vahva, pelokas ja rohkea, tunteva ja ajatteleva – milloin mitäkin tilanteen mukaisesti. Aikuisen miehen ja naisen ei kannata huijata itseään uskottelemalla, että turva ja rakkaus voivat löytyä vain toisesta ihmisestä, saati sellaisesta jossa nämä ominaisuudet ovat kärjistyneet kovuudeksi ja avuttomuudeksi. Tällainen vääristynyt rakkauskäsitys voi tietysti ilmentyä myös niin, että lempeytensä tukahduttanut, tunnekylmä uranainen alistaa lujuutensa