Uskalla olla elossa: Tietoinen läsnäolo nykyhetkessä

By Yaro Starak, James Oldham and Tony Key

Uskalla olla elossa on kokoelma gestaltterapian pohjalta nousevia ideoita, harjoituksia ja tekstejä jotka tarjoavat psykologisia työkaluja
kasvattamaan selkeyttä jolla nähdä maailma ja olla sen kanssa tekemisissä. Hyvin käytettynä ne rikastuttavat arkea ja antavat jokaiselle mahdollisuuden olla täydemmin läsnä omassa elämässään.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Oct 9, 2017
• ISBN: 9789523309326

Book preview

Sisällysluettelo

Esipuhe

OSA: TYÖKALUJEN KÄYTTÖ

1. Mitä gestalt on ja miksi kiinnostua siitä?

2. Tietoisuus

3. Kuvio ja tausta

4. Vastuullisuus

5. Kyky vastata

6. Kontakti

7. Välttämismekanismit

OSA: LIPASTON NIKKAROINTI

8. Keskeneräiset työmaat

9. Ristiriita

10. Prosessin virrassa kulkeminen

11. Gestaltkommunikaatio

12. Luova yhdistely

13. Unien kanssa työskentely

14. Unelmat elämässä

15. Uskalla olla elossa – yhteenveto

Jälkisanat

Kirjallisuutta

Esipuhe

Uskalla olla elossa on kokoelma ideoita, harjoituksia ja tekstejä jotka tarjoavat hahmo- eli gestaltterapeuttien kehittämiä psykologisia työkaluja. Voit käyttää niitä kasvattamaan tarkkuutta jolla näet maailman ja olet sen kanssa tekemisissä. Hyvin käytettyinä ne rikastuttavat elämääsi ja antavat mahdollisuuden olla täydemmin läsnä omassa elämässäsi.

Nämä työkalut liittyvät toisiinsa, ja aivan samoin kuin puusepän täytyy opetella käyttämään vasaraa, sahaa ja talttaa erikseen ennen kuin hän kykenee rakentamaan lipaston, samoin täytyy jokaisen oppia käyttämään kokonaisvaltaisesti hyväkseen näitä psykologisia työkaluja, kun hän ensin on kehittynyt taitavaksi jokaisessa erikseen.

Ehdotan, että luet tekstit ja kommentit ensin. Kun olet päässyt loppuun, lue kirja uudelleen ja tutki niitä harjoituksia jotka olet havainnut kiinnostaviksi. Jotta kokeilemisesta tulisi vielä kiinnostavampaa, ota mukaan kumppani tai ystävä ja tee harjoitukset yhdessä.

Olen otettu ja tyytyväinen siitä, että tämä kirja jatkaa leviämistään eteenpäin ja että nyt gestaltin opiskelijat ja harjoittajat Suomessa voivat käyttää tätä selkeää, suppeaa ja käytännöllistä kirjaa, jonka monet harjoitukset auttavat tekemään teoriasta käytäntöä. Jokainen luku tarjoaa monenlaisia tapoja työskennellä gestaltterapeuttisessa prosessissa ja antaa lukijalle mahdollisuuden todella ottaa riski ELÄÄ gestaltia, joka on niin taidetta kuin tiedettäkin.

Yaro Starak

I. OSA

Työkalujen käyttö

1. luku

Mitä gestalt on ja miksi kiinnostua siitä?

Syy siihen, että näet kuoleman niin kammottavana,

on se, että et elä nyt!

Stan Keleman

Tämä kirja on meidän kolmen yhteistyön tulos. Osan aikaa olemme pystyneet työskentelemään yhtenäisesti, mutta melkein yhtä usein olemme olleet ristiriidoissa ja napit vastakkain. Yhteisestä tekijyydestämme huolimatta me olemme kolme uniikkia ja melko erilaista ihmistä, ja yrityksemme ohittaa eromme tuotti tuloksena tämän kirjan ensimmäisen version, joka tuntui meistä typerältä ja jossain määrin elottomalta. Saadaksemme puhallettua luomukseemme elämää meidän täytyi antaa itsemme tulla esiin enemmän yksilöinä. Niinpä olemme lisänneet henkilökohtaisia kommenttejamme lainausmerkeissä läpi kirjan. Suurimman osan kirjasta olemme kirjoittaneet monikon ensimmäisessä persoonassa, joten käyttämämme me viittaa vaihtelevasti meihin kolmeen plus sinuun, lukijaan, ja toisinaan kaikkiin meihin ihmisen osan jakaviin.

Aluksi kysyimme itseltämme: Miksi sinä, lukija, saattaisit haluta lukea tämän kirjan? Mitä me itse saimme gestaltterapiasta sellaista, jonka haluamme jakaa kanssasi? Tässä tulevat vastauksemme.

James

Olen muuttunut siitä, kun tutustuin gestalterapiaan, mutta silti ydinminäni on pysynyt samana. Minulla on aikaisempaa enemmän vaihtoehtoja elämässäni, ja tunnen silti itsestäni kaikki puolet joita pidän tärkeinä. Nämä ilmenevät edelleen käyttäytymisessäni. En seuraa mitään ennalta määrättyä polkua, vaan pikemminkin valitsen itse polkuni jokaisessa hetkessä. Olen palavan kunnianhimoinen mies, ja silti minulla on aikaa istuksia rakkaani kanssa ja nauttia siitä, että hän sivelee jalkojani. Teen työtä vimmaisen kiihkeästi ja leikin iloisesti kevein mielin. Tämä polku on merkinnyt minulle ympärilläni olevan maailman näkemistä tarkemmin ja tulemista tietoiseksi useammista tavoista olla tekemisissä siinä elävien ihmisten kanssa.

"Helppoa on elää silmät kiinni, erehdystä vain sä näät.

On kovaa olla ihminen, silti selvitään, ei se ole mulle tärkeää."

John Lennon¹

Se, että näen maailman ja itseni tarkemmin, ei ole tehnyt elämästä yhtään helpompaa, mutta olen hyvin innostunut ja se minulta puuttui aiemmin. Otan ihmissuhteissani enemmän riskejä ja tunnen enemmän omaa voimaani. Joskus saan tuntea olevani vikuroivan hevosen selässä ja maailman ympärilläni liikkuvan valtavaa vauhtia, värit menevät sumeiksi ja yhtäkkiä kirkastuvat täysin uudesta näkökulmasta. Joskus loukkaannun, kun aikaisemmin olin siltä suojassa, mutta nyt tunnen ympärilläni olevien rakkauden, kun aikaisemmin en suostunut kuulemaan sitä, että toiset välittivät minusta ja arvostivat minua. Suojellessani itseäni kivulta minä tietämättäni suojelin itseäni tuntemasta rakkautta.

Miksi kannattaisi ottaa riskejä? Minulle ne tekevät elämästä tuoretta ja jännittävää. Aina kun otan riskin ja tuon esiin jonkin osan itsestäni, jota toiset eivät ehkä hyväksy, asetun alttiiksi sille, että he torjuvat minut. Kaikilla teoilla on seurauksensa ja jotkut tulevat kalliimmaksi kuin toiset. Ennen kuin asetan itseni alttiiksi, minun täytyy punnita sen mahdollinen hinta. Jokaisella riskinotolla täytyy olla tarkoitus, ja minä olen ainoa henkilö joka voi päättää kannattaako riski ottaa vai ei, tänä nimenomaisena hetkenä.

Käsitykseni maailmasta on muuttunut; näen ettei ole mitään pysyvää, vaan kaikki on muuttumisen prosessissa. Läpi muodollisen koulutukseni minua opetettiin näkemään maailma tietyllä tavalla; Newtonin Lait olivat totuus, kunnes Einstein korjasi ne, vanhempieni koti tuntui siltä kuin se olisi ollut olemassa aina ja että he olisivat elossa aina. Ihmiset kuolevat, ja asiat muuttuvat, mutta sen sijaan että aina valittaisin muutosta tai pitäisin sitä aina tervetulleena, nyt voin nähdä ja yksinkertaisesti hyväksyä muutoksen. Hyväksyn, että näen muutoksen alut muita aikaisemmin, ja muutos vaikuttaa minuun vähemmän. Luotan omaan sopeutumiskykyyni, siihen että putoan jaloilleni kuin kissa rakennuksen katolta. Gestaltin filosofia ei ole pelkkä positiivinen asenne elämään Norman Vincent Pealen tapaan, vaan sisältää negatiivisuuden luovan käytön. Myös minä epäilen ja olen epäluuloinen; vastustelen yhä joidenkin ihmisten tapaamista tai joidenkin tehtävieni edistämistä elämässäni. Mutta nyt kuuntelen tarkkaan näitä negatiivisia ajatuksia niiden positiivisten asioiden tähden, joita ne minulle kertovat, kuten tämä työ kyllästyttää, tarvitset uuden lähestymistavan tai tämä mies aikoo loukata sinua tai hyökätä sinua vastaan.

Nyt olen tekemisissä konkreettisen todellisuuden kanssa ja luotan mieluummin siihen mitä näen ja tunnen kuin siihen mitä ajattelen näkeväni ja tuntevani. Runolliset abstraktiot voivat saada minut koukkuun edelleen, mutta vähemmän kuin ennen.

Zen-mestarin arvoitus: Kuu laskee pakkastaivaalla ja puolet yöstä on kulunut. Kenen kanssa voin langettaa kylmän varjon kristallilammen pintaan?

Oppilaan vastaus: On jo myöhä – no, koska ei ole ketään kenelle puhua, taidan käydä kusella ja painua pehkuihin.

Yoel Hoffman

Tony

Ensimmäinen kokemukseni gestaltterapiasta oli maratonviikonloppu, johon ilmoittauduin löytääkseni ratkaisuja eräisiin perheongelmiin, joiden kanssa olin painiskellut tuloksetta kuukausia. Siinä ryhmässä koin satorin – havahtumisen – ja elämäni muuttui.

Koin joutuvani pimeään tunneliin, josta ei näyttänyt olevan ulospääsyä. Hetken olin paniikissa ja kauhun vallassa ja uskoin, että olisin siellä jumissa ikuisesti, mutta vähän kerrassaan tulin tietoiseksi, että valoa itse asiassa oli, ja kivuliaasti sekä peloissani kuljin hitaasti sitä kohti, kunnes äkkiä tunsin singahtavani ulos kauniiseen puutarhaan auringonpaisteessa.

Sen jälkeen en ole kokenut mitään niin väkevää. Gestalttyöskentelyni on ollut hitaampaa ja niinpä minulla on ollut parempi mahdollisuus sisäistää siinä oppimaani.

Minulla on kokeellisen fyysikon koulutus. Gestaltterapian kokeileva luonne kiehtoi minua. Ei ollut tarpeen omaksua tai niellä laajaa dogmien kokonaisuutta, joka väittää pystyvänsä selittämään minulle oman käyttäytymiseni. Sen sijaan minut kutsuttiin ottamaan itse selvää, miten toimin erilaisissa tilanteissa, millaista on olla minä. Usein minulle avautuu hyvin epätavallisia näköaloja omaan käyttäytymiseeni; toisinaan koen hyvin vähän. Nyt olen huomannut, että voin käyttää jopa niitä harjoituksia, joiden tulokset ovat laimeita, osoittamaan mitä alueita tutkia seuraavaksi, kuten tekisin fysiikan laboratoriossa. Huomaan, että minulla ei ole juuri tarvetta perusteelliselle ja rationaaliselle selitykselle käytöksestäni. On tietenkin olemassa gestaltterapian yleinen teoria. Kuten fysiikassa, teoria perustuu silti aina kokeisiin, joilla se on todennettavissa; se saattaa näyttää tietä tuleviin kokeisiin, mutta sen pätevyyden täytyy aina olla testattavissa elämässäni. Itse asiassa gestaltterapian teoria on hyvin yleisluontoinen, ja niinpä en useinkaan näe mitään ristiriitaa sen ja tekemieni testien välillä. Pikemminkin pystyn käyttämään testejä täydentämään yksityiskohtia omaan teoriaani itsestäni.

Elämäni muuttumisen ulkoiset muodot sen jälkeen, kun aloin tutkia itseäni gestaltmetodien avulla, ovat ilmeiset. En ole sen jälkeen ajanut partaani, kun kauan sitten olin Illinoisissa, ja viiteen vuoteen en leikannut tukkaani. Tämä jälkimmäinen ilmentymä oli luullakseni kapinaa jäykkiä ja yhdenmukaistavia tapoja vastaan elämässäni, jollaista en halunnut enää ylläpitää. Edellinen nousi sen tajuamisesta, että vihaan joka-aamuista naamani ajelemista – etenkin jos ajattelee siitä tulevan karvasadon määrää! Näiden ulkoisten muutosten mukana tuli sisäisiä. (Tahtomattanikin ympäristön suhtautuminen, esimerkiksi tullivirkailijoiden, on hyvin erilaista, jos kysymyksessä on pitkätukkainen parrakas nuori mies farkuissa kuin siloposkinen fyysikko puvussa ja kravatissa!) Eräässä mielessä on totta, että minä, Tony, olen entiseni. Tunnistan yhä itseni (vaikka muut eivät tunnistaisi!). Se tapahtuu nykyisin kuitenkin lämpimän hyväksyvästi ja huvittuneesti, ei vastenmielisyyden ja kritiikin kautta. Annan haavoittuvuuteni ja pehmeyteni näkyä enemmän. Pelkoni oli, että menettäisin jotain selkeydestäni ja voimastani; tämä pelko osoittautui turhaksi. Olen paljon valmiimpi luottamaan itseeni kuin aikaisemmin. Nyt uskon, että on melko vähän sellaista mitä en pystyisi tekemään, jos vain päätän tehdä niin. Koen yhä enemmän olevan oman kohtaloni herra. Yhä enemmän on aikoja, jolloin koen olevani onnellinen, ja mikä tärkeintä, olen selvillä onnellisuudestani. Tietenkin minulla on edelleen myös masennuksen ja epätoivon hetkiä. Mutta alan oppia käyttämään eri olemisen tapojani ymmärtääkseni itseäni, näkemään tavat joilla vahingoitan itseäni, ottamaan vastuun omasta olemassaolostani. Alan oppia sietämään turhautumistani ja näkemään sen hedelmällisenä ja luovana maaperänä kasvulleni sen sijaan, että se olisi kokemus joka pitäisi torjua tai ohittaa. Alan olla paremmin selvillä niistä elämänalueistani, joihin haluan laittaa energiani, ja niistä joihin en sitä enää halua laittaa. Pelkään vähemmän kontaktia ihmisten kanssa ja olen siksi halukkaampi näyttämään itseni heille. Koen hyvin harvoin loukkaantumista, jonka arvelin olevan seurauksena tuollaisesta käyttäytymisestä, ja silloinkin kun koen, huomaan etten kuole siihen. Opin nyt ja aina uudestaan luopumaan odotuksista ja näkemään todella mitä se on mitä saan. Kuten eräs rakkaimmista ystävistäni, Richard, kerran sanoi itsestään, minulla on jatkuvasti tunne, että täytän tilani ääriään myöten.

Tämä ei ole ollut minulle helppo tie. Kun sille kerran lähdin, ei ollut eikä ole paluuta. En voi enää paeta avuttomuuteen: En voi nyt kuunnella sinua, Minun ei ollut tarkoitus loukata sinua, Se ei ole minun vikani. En voi enää kieltää omaa osaani niistä vaikeuksista, jotka vaivaavat mitä tahansa suhdettani toisiin ihmisiin. Olen vastuussa siitä mitä teen ja kuka olen, pidinpä itsestäni tai en.

On tietysti mahdollista, että olisin muuttunut näillä tai samantyyppisillä tavoilla pelkästään vanhenemisen prosessin ansiosta. Mutta en usko sitä. Uskon kuitenkin, että itseni etsiminen olisi saattanut kulkea muita yhtä lailla palkitsevia polkuja. En tahdo siis myydä gestaltterapiaa universaalina pelastuksen tienä. Olen onnistunut löytämään innostuksen ja elämänilon, jollaista en voinut edes kuvitella; vähintään toivon, että sinä, lukija, otat selvää, tarjoaako gestaltterapia sinulle saman mahdollisuuden.

Yaro

Istun kokoamassa ajatuksiani, ja tunnen itseni hyvin tyytymättömäksi. Sanat, paperilla mukavat sanat, eivät milloinkaan pysty välittämään sinulle kokemustani gestalttyöskentelystä; sinun