Afterlife

By Anita Pistemaa

On kirjoitettu: Se, mistä kaikki alkaa, siihen kaikki päättyy. Tuo lausahdus kuvaa ympyrää, kiertoa. Tämän kirjoituksen aikana palaan Salon seudulle laskeutuen myös korkeuksista nk. maan pinnalle. Tämä seitsemässä kirjassani kuvaamani itsetuntemuksen matkani alkoi tällä paikkakunnalla n. 11 vuotta sitten. Näin sulkeutuu isoympyrä elämässäni, ts. nyt olen tehnyt ihmisenä ja tietoisena muotona elämäni kautta sen, minkä olen ennen aineeseen tulemistani eli fyysistä syntymääni hengessä ollessani tälle maailmalle luvannut: vastata saamaani pyyntöön.
Termi afterlife usein mielletään tarkoittavan kuoleman jälkeistä elämää. Tässä laajennan sitä tarkoittamaan maallisesti ilmaistuna valaistumisen jälkeistä elämää. Sen sijaan, että valaistuminen olisi jotain eksistentiaalista hurmostilaa saati uskoon tulemista, on se tulla tietämään ja ymmärtämään itsensä, muotonsa, yksilöllisyytensä, sen hetkinen maallinen temppeli sekä paikallinen maailmankaikkeus makro-, mikro- ja nanokosmoksineen niin aineessa, energioissa kuin tietoisuudessa. Tässä(kin) maailmassa ja ihmisessä on kaikki tarvittava tieto, mutta on kovasti toista alkaa opettaa itseään ymmärtämään sekä havaitsemaan sitä.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: May 14, 2018
• ISBN: 9789528012221

Anita Pistemaa

Koulukseltani olen tietotekniikan insinööri. Sen pohjalla minulla on elektroniikka-alan koulutus. Edelleen kasvatustieteen perusopinnot koin tarpeellisena ja yleishyödyllisenä. On myös niin, että elämäni varrella olen käynyt lukuisia koulutuksia ja kursseja erilaisten tarpeiden vuoksi. Samoin useamman vuoden vapaaehtoistyö mielenterveyspuolella on tullut tutuksi. Tutuksi on tullut myös Rei-kin mielenkiintoinen maailma. Tuossapa noin lyhyesti jotain mainittuna.

Book preview

Sisällysluettelo

Lukijalle

ESINÄYTÖS

Osa 1/2

Fenix

Blue shades

Osa 2/2

ENSIMMÄINEN LUKU

Onko tuo minun kotini?

Paluuta arkeen

Miekat

Puhut kuin Jumala

Yksi syy lisää

Energymail

TOINEN LUKU

Rituaali

Vihaan ihmistä alentavia uskontoja ja uskomuksia

Esimerkki elävästä elämästä

Viha laantuu

Sikermä

Mitä muuta sinulla on kuin aikaa?

Turmeleeko valta?

Valta ja voima

Kooste: Tilinpäätöstä

Maallisesta transsukupuolisuudesta

Lasikatto - Samsara

Sinä olet vapaa

Pieni annos maailmankaikkeuden huumoria

3333

KOLMAS LUKU

Vastikkeelliseen työhön?

Vuodatus

Pääsen töihin

888-viesti

Rakasta ja salli tulla rakastetuksi

JÄLKIKIRJOITUS: TERVEYDEKSI

Hyvä Lukija

Kysymyksiä pohdittavaksi

Lopuksi

Vanha Shamaani

LIITEOSIO

Mitä olen saavuttanut tällä kaikella?

Mistä tämä kaikki sitten oikein lähti?

Mitä tämä matka on antanut?

Valon kivi

Taiteilijasta pari sanaa

MUITA KIRJOITUKSIANI

Omakustanteet itsetutkiskeluuni liittyen

Nettisivuosoitteeni

Lukijalle

Hyvä lukija. Tämä kirjoitus, kirja on osin fiktiivinen tarina itselleni tapahtuneista tosielämän kokemuksistani todellisuudesta ja ulottuvuudesta riippumatta sisältäen myös omia ajatuksiani, havaintojani sekä päätelmiä. Siksi näin, koska elämä täällä on kuin peilin valekuva, mutta näissä maailmoissa oleville todellinen. Millä tavalla todellinen? Sen päätät loppupeleissä sinä itse.

Kirjoituksen nimi Afterlife tarkoittaa perinteikkäässä mielessä kuoleman jälkeistä elämää, mutta tässä laajennan sen merkitystä tarkoittamaan valaistumisen jälkeistä elämää, sillä todellinen valaistuminen, itsestä, olemuksestaan sekä maailmankaikkeudesta eli kokonaisvaltaisesta muodostaan tietoiseksi tuleminen on vedenjakaja - varsinainen maaselkä - kahden elämän ja elämäntavan, elämänvaiheen välillä; ennen ja jälkeen.

On huomion arvoista, kuinka jo muodossa oleminen on eräällä tavalla inkarnaatiota, riippumatta siitä, onko muotona näkyvässä vai näkymättömässä maailmassa, näin ihmissilmän kautta havaittuna, sillä aineettomuudessa tietoisena henkenä eli näkymättömässä maailmassa on jo valinnut muotonsa. Tämä muoto on nimeä Minä Olen, joka itsessään on tietoisuuden ilmentymä. Puhdas Minä Olen on pelkkää henkeä, ilman kuvattava muotoa, joka on edelleen kuitenkin itseisarvona muoto.

Kuten jo nimi Minä Olen sanoo, kykenee tämä muoto olemaan lukuisia toisistaan poikkeavia ilmentymiä, ollen kuitenkin edelleen muotoa Minä Olen. Tätä tarkoittaa muodon ottaminen, ollen tietoisuuden ilmentymä eli tietoisuuden luomus, tahtotila olla. Maallisesti ja ihmissilmälle tämä tarkoittaa sitä, kuinka voin ottaa henkenä minkä muodon tahansa, sillä tämä on enemmän riippuvainen siitä (usein ihmisestä), joka minun on tarkoitus kohdata, hänen aloitteestaan. Vain maallinen fyysinen kehoni on sangen kiinteä ja hitaasti muuttuva. Siksi puhutaan yleisesti hitaan värähtelyn maailmasta.

Sana valaistuminen noin yleensä on kuitenkin vahvasti harhaanjohtava, sillä huomaan ihmisten viittaavan johonkin eksistentiaaliseen – valtavan hurmoksen kokemukseen, jopa uskoon tulemiseen. Vain ego, joita on mahdollista olla useita, voi valaistua, olkoon sitten kysymyksessä maallinen ja tai henkinen ego. Uskoon tulemisen kohdalla totean noiden ihmisten olevan enemmän kuin väärässä, sillä kun lisään tähän määritelmään sanan olevaisesta eli tietoiseksi tulemista olevaisesta (jota on eli Minä olen se, mikä olen), on selkeää havaita, kuinka uskon asiat rajautuvat tällä pois. Ymmärtääkseni uskovaisilla on kiellettyä sanoa itsestään noin, sillä kyseinen lausahdus on tarkoitettu vain heidän jumalilleen, monoteistisessa näkemysopissa jumalalle.

Tieto on tietämistä, ehkä jopa sen ymmärtämistä, usko on uskomista yleensä toisten näkemyksiin ja jopa kokemuksiin, uskomista johonkin, josta on vain aavistus tai uskomista johonkin kuvaten oman kokemuksen täyttä puuttumista. Se, että käyttää omaa sekä yhteisönsä luomisvoimaa esimerkiksi energioiden kanavointiin väittäen tätä jumalansa työksi, saati rakkaudeksi, on tässä maailmassa sallittua, koska on valheen maailma. Tuossakin tilanteessa tapahtuu se hyvä mikä pitääkin. Kääntäessään selkänsä itsessä olevalle jumaluudelle, maailma tarjoaa oitis opinpaikkaa.

Omasta kokonaisolemuksesta eli muodosta tietoiseksi tulemisen tie on raskas sisältäen myös suuria hienouksia. Paikoitellen se on todellakin kuoleman vakava - alkaen ihan fyysiseltä tasolta lävistäen lopulta myös hengen tason. Niin. Tuon voi ymmärtää vain yhdellä tavalla, mutta mikäli se verhotaan pelon viittaan, tulkintoja on mahdollisesti useita. Jälleen metsä raikaa. Luonnollisesti tälle kuoleman vakavuudelle on oma vastapainonsa, elämän ylläpitäminen. Näiden takia tekstissä risteilee tuon tuostakin kysymys: Mitä jumaluus sinussa tarkoittaa?. Minä tiedän sekä tietona että kokemuksen kautta, mitä tuo tarkoittaa. Mene siis ja tee samoin, sillä kaikki tarvittava on sinussa, hyvä lähimmäiseni, mutta näe oman suuren viisautesi lisäksi myös lähimmäisesi suuri viisaus.

Tietoiseksi tulemisen tie on hitaasti (suhteellista) etenevä avautumisen, oppimisen ja pois oppimisen, rakenteiden näkemisen sekä hyväksymisen prosessi sisältäen lukuisia kokemuksia, havaintoja sekä oivalluksia kehossa olevasta viisaudesta, kehon toiminnoista, mielen vaikutusmekanismista tekoihin sekä kehoon, kokemushistorian (tunne-energian) periytymisestä niin aineessa kuin energioissa ja lopulta niin kutsutun aineettoman eli henkiolemuksesta tietoiseksi tulemisesta, näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta samassa avaruudellisessa pisteessä, jota maalliseksi tietoiseksi ja eläväksi kehoksi kutsutaan. Ts. kehossa olevaan aineeseen sitoutunut viisaus on yhtä vanhaa kuin itse paikallinen kosmos, maailmankaikkeus. Miettikää alkuaineiden syntymistä universumissa.

Tämä kaikki kertoo myös mahdollisuuksista niin tässä kuin muissakin ulottuvuuksissa, todellisuuksissa sekä tietoisuuden tasoissa kokea sekä havaita itseään ja olla havaittuna. Näin ollen tietoiseksi tulemisessa voi puhua prosessista, ajattelun tuloksista, oivalluksista, tekemisen ja havainnon kautta tulevasta kokemuksesta - reflektiosta, mielikuvituksen ymmärtämisestä sekä käyttämisestä, rohkeudesta ja monesta muusta. Tämä kaikki (tieto) on jokaisessa ihmisessä, jokaisessa olevaisessa. Se tulee vain kaivaa esille. Jos tieto pelkästään kaadetaan esim. ihmiseen ilman prosessia, on tapahtuma kuin pohjattoman astian täyttäminen. Mitä siihen jää? Märät sisäreunat? Tätä tarkoittaa Minä olen tie. Tuo toteamus on täysin vapaa uskontojen ja näkemysoppien fanaattisuudesta, saati alistamisesta tai yksinoikeudesta johonkin, joka on universaalia.

Se totuus, jonka turvin jokainen maan matkalainen taittaa elämäänsä, on hänen itsensä hyväksymää, jonka on mahdollisuus olla mitä tahansa. Se totuus, jonka olen itse oppinut tämän matkan aikana oppimisen ja pois oppimisen kautta, on oma totuuteni, sillä ymmärrän sen olevan ainoa, jota voin kertoa, välittää eteenpäin. Näin voin käyttää historiassa esiintyvää toista universaalia eli uskonnoista vapaata lentävää lausahdusta: Minä olen totuus.

On vielä yksi merkittävä asia, jonka haluan esitellä tältä 10 vuoden matkaltani, päästäkseni viittaamaan universaaleihin asioihin, joka tosin rajoittuu tämän maailman ja ihmisen maailman universumiin. Avautumisen ja itsetuntemuksen tiellä on tunnettua termi minän keskus. On lukuisia kirjoja, jotka opettavat ja ohjaavat kulkemaan tähän saakka, mutta vain tähän saakka. Sen sijaan, että mikään ovi olisi suljettu, on edelleen kaikki ovet avoinna, mutta ymmärrän hyvin, miksi usein matkalainen jää tähän saakka: se on jumaluuden kohtaaminen, tarkennettuna oman jumaluuden kohtaaminen. Energiat ovat sangen vahvoja. Tarvitsee tahtotilaa kohdata tämä ja kulkea eteenpäin. Itsepäisyys on kovasti muuta kuin tahtotila tai uteliaisuus. Tämän portittoman portin läpi kulkemisen jälkeen on vielä matkaa Mestariksi. Ja lopulta, kun pääsee Mestariksi eli maailmankaikkeuden energiat vihkivät matkalaisen Mestariksi, on tie jälleen alussa. Jokainen Mestari ymmärtää tämän. Mestarin tie, niin halutessaan on kohdata suuri tyhjyys, minän menettäminen ymmärtääkseen minän ja olemassaolon merkityksen. Tämä minän häviäminen on tarkennettuna tunnettujen egojen häviäminen, subjektin ja objektin häviäminen, mutta silti olemassaolemisen havainto, kaikkeus joka on ei mitään. Historiassa tätä tuodaan esille ilmaisussa Minä olen kaikki, mutta myös toteamuksella Minä olen elämä, jotka näen hiukan liioiteltuna ja virheellisinä.

Lopulta tietoisuus itsestä sekä kokonaisolemuksestaan heijastuu peilikuvan lailla maalliseen fyysiseen terveyteen, koska sisältää itsensä parantamisen menetelmän. Tämä on suora viittaus näkemykseeni, jossa on pelkkää informaatiota sekä kykyä hyväksyä ja käsitellä sitä, pitkälti itse hyväksymänsä tietoisuuden mukaan. Ainoat asiat, jotka rajaavat tämän informaation käsittelyä ovat paikalliset lait eli rakenteiden määrittelyt - jotka myös ovat informaatiota. Edellä kuvattu on luomisen prosessi. Maapallolla ja ihmisen kohdalla tämä tarkoittaa mm. täydellistä yksilöllistä vapaata tahtoa. Ymmärtääkseen tämän tarvitsee ymmärtää yksilöllisyyden olemus. Tämän tahdon voi pitää joko itsellä tai antaa pois vähän tai paljon tai jopa kokonaan. Miettikää tässä itsensä täydellistä sekä varauksetonta rakastamista, jota myös muoto on.

On mahdollista nähdä tässä kirjoituksessa jatkumo aiemmin kirjoittamaani, sillä elämä on jatkumo, mutta itse näen tämän omana kokonaisuutena, korkeintaan jälkikirjoituksena aiempaan kirjoittamaani kuuteen kirjaan. On toki totta, että aiemmin kirjoittamastani voi olla apuja tämän kirjoituksen avautumiselle. Mielestäni tuon asioita esille yksinkertaisesti.

Yritän myös sanoa, kuinka lukijana saadaksesi tästä irti jotain itsellesi hyödyllistä, tarvitset aikaa miettimiseen, tämän kirjoituksen kohtaamiseen ja lopuksi itsesi kohtaamiseen tämän kautta. Mitä muuta sinulla on kuin aikaa tässä maailmassa?

Palaan tämän kirjoituksen aikana maan pinnalle, myös sanojen varsinaisessa merkityksessä. Tai ainakin yritys on paikoitellen valtaisa laittaen itseäni ja olemustani alttiiksi monin tavoin. Tätä kutsuttanee vuorovaikutukseksi.

Mainitsemani altistuminen on mahdollista nähdä osaltaan tavassani kirjoittaa tätä, sillä sen sijaan, että ahertaisin pelkästään aamuyön pikkutunneilla lampun valossa, usein jalkaudun ihmisten ilmoille johonkin sopivaan yleiseen paikkaan, esim. kahvilaan ensin mainitun lisäksi. Se, otanko kyseisen tilan haltuuni vai teenkö kyseiseen positioon energioiden kautta paikan itselleni, on oma juttunsa. Mielestäni tilan haltuun ottaminen on egosentristä ollen paljolti ominaista kypsymättömälle egolle, kun taas tasapainoinen ja kypsä ego sekä henki vain menee tai tulee paikalle. Siis on. Yksinkertaista, rakas Watson.

Suojausta hapuileville ihmisille totean, ymmärtäkää rakkauden perimmäinen olemus – myös kohdallanne yksilöllisesti.

Kuten aina, punnitse jälleen sanani, sillä niin sinussa kuin minussa ja jokaisessa olevaisessa asuu suuri ja ajaton viisaus. Opi näkemään ja käyttämään sitä yhteiseksi hyväksi.

ESINÄYTÖS

Osa 1/2

Tässä toisen todellisuuden tapahtumassa olen ystävieni kanssa lomailemassa suuressa leirikeskuksessa. Tämä on minulle jo entuudestaan tuttu ympäristö Salon seudulta. Ilma on kesäinen, lämmin, aurinkoinen ja vain hyvin hentoinen tuuli käy. Istun korkeahkolla ja jyrkällä kallion kielekkeellä. Ihailen itsekseni maisemia. Edessäni avautuva lahti on tyyni ja suorastaan kutsuu uimaan. Osaan kuitenkin pidätellä itseäni jo ihan järkisyillä. Ilman uima-asua päätöksenteko on helppoa. Sitä puoltaa myös business casual pukeutumiseni valkoisine kauluspaitoineen ja mustine suorine housuineen.

Suorastaan meditatiivinen tilani saa pienen särön. Kuulen kuinka jokin tai joku kutsuisi minua. Avaan silmäni katsellen ympärilleni. Suorastaan terävöitän aistejani. En näe ketään missään. Ei sitten pihahdustakaan.

Rentoudun jälleen sulkien silmäni. Suorastaan avaudun paikalliselle maailmankaikkeudelle. Jälleen kuulen tuon saman kutsun. Nyt ymmärrän sen olevan energioiden välityksellä tulevan viestin. Päätän vastata kutsuun.

Tapahtuu jotain, jonka selittäminen on hieman konstikasta, sillä havahdun seuraavan kerran tähän maailmaan leirikeskuksen päärakennuksessa, sen aulassa. Kaikki näyttää muuten normaalilta, paitsi että oikeassa kädessäni on ihmisen ja kotkan päätä muistuttava punainen patsas. Se on kooltaan hieman suurempi kuin mitä kämmenelleni mahtuu. Se on merkillisen kevyt ja mielenkiintoisella tavalla hieman läpikuultavan punainen. Värilliset jalokivet näyttävät usein tuollaisilta. Kääntelen sitä kädessäni. Aivan kuin se katsoisi minua takaisin.

Samassa näen - kuin olisin itse paikalla - katkelman valtavasta taistelusta, jossa todellakin riittää tulta ja tulikiveä. Ympärilläni on valtavasti ihmisiä kalistelemassa sapeleitaan, miekkojaan, hilpareitaan, kirveitään, keihäitään ja vaikka mitä. Ratsuväki nauttii poissaolosta. Taivas on suorastaan räiskyvän tulen punainen, muutamine keltaisine nauhoineen, kuin aurinko yrittäisi epätoivoisesti päästä pilviverhon läpi. On valoisaa kuin päivällä, paitsi että aurinkoa ei näy. Huomaan toisessa taistelijajoukossa kuin vilaukselta ihmishahmon olevan muita korkeammalla, kuin hän olisi joukkojen johtaja. Katson hänen kasvojaan, kunnes katseemme kohtaavat...

Samassa hetkessä olen takaisin leirikeskuksen aulassa, merkillinen punainen veistetty, läpikuultava kasvokuva oikeassa kädessäni. Nuo kasvot, tuo kokemus, olivat todellisia.

Huomaan selkeää yhdennäköisyyttä näkemässäni johtohahmossa ja kädessäni olevassa patsaassa. Totean itselleni energioiden olevan vahvoja.

Pyydän ystäviäni saapumaan paikalle. Meitä on itseni mukaan lukien kuusi. Kerron heille kokemastani. Suuri naurunpurskahdus antaa odottaa itseään. Sen sijaan huomaan heidän tarkkaavaisuuden olevan selkeä.

Uteliaat ja osin innostuneet katseet kiertävät kuin kuuma peruna keskuudessamme kuin tarkkaillen toinen toisiamme. Taidamme jokainen ajatella asiasta samoin: tästä on otettava selvää.

Saamme hädin tuskin pakattua välttämättömimmän mukaamme, kun kuulen