Höyhenet polullani

By Mervi Bergström

"Höyhenet polullani" on tositarina meedio Mervi Bergströmin yli kolmekymmentä vuotta kestäneestä henkisestä matkasta. Kirja kuljettaa sinut läpi kaiken hänen kokemansa, oppimansa ja kanavoimansa. Kirjan tarkoituksena on auttaa sinua avaamaan oma yhteytesi henkimaailmaan ja intuitioosi. Bergström jakaa oman raadollisen kokemuksensa Sielun Synkästä Yöstä ja siitä miten hän murtumisensa keskellä löysi oman vahvuutensa.

Kirjan keskeisenä teemana ovat henkisen kehityksen esteet, tunnelukot. Tutustut myös henkioppaisiin, meditointiin, henkimaailman antamiin merkkeihin, menneisiin elämiin ja energiaan. Kirja sisältää runsaasti meditaatioita, joiden avulla voit avata ja syventää omaa yhteyttäsi.

Bergströmin kehittämä Sydämen Tie -tunnelukkoterapia pohjatuu kirjan oppeihin.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Nov 10, 2015
• ISBN: 9789523301191

Mervi Bergström

Mervi Bergström, Ba (Hons) on Englannissa asuva henkinen opettaja ja meedio. Hänen perheeseensä kuuluu kolme lasta ja kaksi kissaa. Bergström on myös koulutettu henkiparantaja, hypnoositerapeutti ja menneiden elämien regressiohoitaja. Vapaa-ajallaan hän maalaa, juoksee ja kirjoittaa. Höyhenet polullani –kirjan Bergström kirjoitti intohimonaan auttaa muita henkistä polkua kulkevia tunnistamaan ja vapautumaan tunnelukoista. Bergströmin kehittämä kirjaan pohjautuva Sydämen Tie –tunnelukkoterapia on yksilöllinen henkinen terapia, jossa Bergström intuitiivisesti lähestyy hoidettavan energiakeskuksia ja energiaa. Bergström käyttää työssään myös kehittämäänsä chakraregressiota auttaakseen hoidettavaa avaamaan ja tunnistamaan ns. karmallisia tunnelukkoja, joiden juuret ovat menneissä elämissä.

Book preview

Sisällysluettelo

Höyhenet polullani

Lukijalle

Kolkuttavalle avataan

Etsivä löytää

Anova saa

Hiljentykäämme

Isot kysymykset

Merkit

Henkimaailma

Henkisen kehityksen esteet

Tunne lukkosi ja avaa ne

Tyhjä tila

Siunaus

Valoverkon vetovoima

Kirjoittajasta

Valmistusmerkinnät

Höyhenet polullani

©   Mervi Bergström 2015

Lukijalle

Ihmisessä on Jumalan mentävä reikä.

Vain avaamalla tunnelukot ja purkamalla henkisen kehityksen esteet pois, avaudumme todelliselle henkiselle kehitykselle. Meidän pitää uskaltaa rakastaa itseämme niin paljon, että uskallamme mennä syvälle itseemme. Tutkia itseämme ja irtipäästää kaikki ne tukahdetut tunteet, jotka estävät meitä olemasta vapaita.

Tuossa ajatuksessani, opissani, tiivistyy oikeastaan kaikki se mitä olen sisäistänyt henkisestä kasvusta ja oman sisäisen totuuden löytämisestä omalla kohdallani. Olen kulkenut pitkän ja kivikkoisen tien omaa totuuttani etsiessäni ja minua on testattu moneen kertaan. Minulle henkisen tien vastaanottaminen tarkoitti isoa elämänmuutosta. Jouduin valitsemaan kahden erilaisen elämäntavan välillä ja tuo valinnan mustavalkoisuus asetti tielleni monia esteitä. Tiesin mitä halusin tehdä ja mitä halusin olla, mutta en ymmärtänyt sitä miksi se tehtiin minulle niin vaikeaksi. Epäilin omaa uskoani ja henkistä minääni. Näin jälkeen päin ymmärrän, että jokaisella esteellä, jokaisella vaikealla tilanteella, jokaisella hankalalla ihmisellä ja ongelmalla oli tarkoituksensa. Ne testasivat uskoani Korkeimpaan voimaan. Ketä halusin palvella? Kenen huomaan asetin itseni? Ihmisenä sorruin monta kertaa epäilemään itseäni ja omia valintojani. En ollut varma kuulinko Korkeimman johdatuksen vai oliko kaikki vain oman mielikuvitukseni tuotetta.

Etsimiseni kulminoitui henkiseen romahdukseen vuonna 2013. Olin jo noin viisitoista vuotta suorittanut elämää henkisesti hyvin vaikeassa ja koettelevassa ihmissuhteessa. Kun annoin itselleni luvan särkyä, en vain antanut itselleni lupaa tunnustaa omaa heikkouttani ja väsymystäni, vaan samalla anoin lähipiiriltäni myötätuntoa ja ymmärtämystä. Olin väsynyt ja loppuun uupunut. Olin myös hyvin eksyksissä sen suhteen mitä halusin elämältä. Koska en tiennyt minne muuallekaan olisin kääntynyt hätäni ja epätoivoni hetkellä, jatkoin puhumista Korkeimmalle. Olin kohdannut Sieluni Synkän Yön ja siellä oli hyvin pimeää ja hiljaista. Mutta vähitellen aloin nähdä valoa. Ymmärsin, että tämäkin piti läpikäydä matkalla omaan totuuteeni.

Tämä kirja on minun tarinani. Vien sinut oman kehitykseni alkuun ja kuljetan sinut läpi kaiken kokemani, oppimani ja kanavoimani. Tämän kirjan tarkoitus on auttaa sinua avautumaan kuten olen itse tehnyt. Jokainen pystyy siihen ja sinun ei tarvitse olla synnynnäinen meedio tai näkijä. Sinun ei tarvitse tehdä yhtään mitään muuta, kuin mitä itse olen tehnyt ja teen eli heittää kädet pystyyn ja pyytää apua korkeammalta minältäsi ja Korkeimmalta voimalta.

Kirja on siten henkinen oppikirja. Jokaisen luvun lopusta löydät luvun aiheeseen liittyvän harjoituksen tai meditaation, joiden tarkoituksena on auttaa sinua avaamaan omaa yhteyttäsi. Kirjan keskeisenä teemana ovat henkisen kehityksen esteet, tunnelukot. Ne ovat käsittelemättömiä tunteita, jotka olemme haudanneet energiakehoomme ja, jotka aiheuttavat meille pahaa oloa. Lähestyn tunnelukkoja henkisestä ja energisestä näkökulmasta. Mikäli sinua kiinnostaa tutustua aiheeseen psykologisesta näkökulmasta, markkinoilla on saatavilla monia hyviä alan asiantuntijoiden kirjoittamia kirjoja. Haluan myös huomauttaa, että mitkään kirjani hoitomenetelmät eivät ole tarkoitettuja korvaamaan perinteisiä hoitomenetelmiä. Kehoitan sinua kääntymään lääkärin puoleen, jos sinulla on pitkään jatkuneita fyysisiä tai henkisiä oireita.

Toivon sinulle onnea ja siunausta henkiselle polullesi.

Kolkuttavalle avataan

Anokaa, niin teille annetaan; etsikää  niin te löydätte; kolkuttakaa niin teille avataan. Sillä  jokainen anova saa, ja etsivä  löytää  ja kolkuttavalle avataan. (Matteus 7-8)

Nuo Raamatusta tutut sanat kiteyttävät ihmisen halun löytää jotain elämää suurempaa. Noissa sanoissa heijastuu ihmisen halu löytää jotain, jonka hän on kadottanut. Se ei tarkoita sitä, että hänen olisi tultava uskoon tai uskovaiseksi. Se tarkoittaa sitä, että hän on tullut elämässään sellaiseen tilanteeseen jossa hän alkaa kysyä elämältä isoja kysymyksiä. Kuka olen?, Miksi olen täällä?, Mikä on elämäni tarkoitus? Hän alkaa etsiä ja kolkuttaa oville. Ehkä tähän etsintään on syynä joku suuri elämänmuutos, kuten läheisen ihmisen kuolema, vararikko, onnettomuus tai muu elämän perusarvoja ravisteleva tapahtuma. Etsintään ei välttämättä tarvita isoja tapahtumia. Ehkä etsintä on hiljaisempaa, tajunnasta kumpuavaa tyytymättömyyttä ja halua löytää elämälle joku syvempi tarkoitus. Keski-iän kriisissä ihmisellä saattaa olla kaikki elämän perusarvot hyvin, mutta sisintä kalvaa jokin nimetön tunne jota ei oikein osaa pukea sanoiksi. Tuntuu vain, että elämästä puuttuu jotain. Kukin kokee henkisen heräämisen eri tavalla ja jokainen kolkuttaa eri ovia. Uskon, että henkisyydelle herääminen on kirjoitettuna sielunsopimuksiimme. Kun oppilas on valmis, opettaja saapuu ja henkinen herääminen alkaa.

Tuossa vaiheessa herkistymme myös vastaanottamaan yhteensattumia. Tapaamme jonkun uuden ihmisen, jonka tehtävänä on toimia tienviittanamme ohjaten meitä eteenpäin. Emme tuossa vaiheessa vielä tiedosta yhteensattumien merkitystä. Hyväksymme kuitenkin meille annetun johdatuksen, koska se tuntuu tärkeältä. Intuitiomme on avautumassa. Nämä tilanteet, tapahtumat ja ihmiset ovat osa suurempaa elämän ja sielunsopimuksen palapeliä. Jokainen pala etsiytyy käsiimme, kun tuon palan on aika ottaa paikkansa elämässämme.

Aloitin oman itseni etsimisen sinä yönä, kun täytin 17 vuotta. Vuosia myöhemmin ymmärsin kuitenkin, että etsimiseni alkoi jo syntymäni hetkellä ensimmäisen hengenvetoni myötä. Synnyin nimittäin oudosti. Takapuoli edellä ja napanuora kaulani ympärillä olin uhmannut uppiniskaisesti maailmaa. Minut pelasti keisarinleikkaus. Olin ollut mustasilmäinen outo vauva, jolla oli iso musta syntymämerkki niskassa. Erilaisuuden leima seurasi minua koko vaikean lapsuuteni ajan. Äitini ei koskaan toipunut avioerosta isästäni. Hän alkoholisoitui. Hänen avioliittonsa isäpuoleni kanssa kärsi hänen itsetuhoisesta käyttäytymisestään. Muutin 7 vuotiaana isovanhempieni luo maalle. Ollessani 12-vuotias äitini kuoli raa’an pahoinpitelyn uhrina. Vuosia myöhemmin ollessani vierailulla isäni luona Ruotsissa, hän kertoi äitini nähneen unen heidän hääyönään. Unessa oli ollut avoin hauta ja haudan äärellä 33 täydellistä valkoista liljaa. Äitini elinvuodet.

En muista tapahtuiko minulle mitään outoa ollessani lapsi. Minulla ei ollut näkymätöntä leikkikaveria. Ei oikein ollut näkyvääkään leikkikaveria. Olin yksinäinen ja outo lapsi. Elin kirjojen ja oman mielikuvitukseni maailmassa. Haaveilin ulkomaista ja piirtelin ihastukseni kuvia päiväkirjaani. Minua kiusattiin koulussa. Vetäydyin omaan maailmaani ja parin hyvän ystäväni seuraan. Aika kului. Kävin yhteiskoulua ja sitten lukiota. Kuuntelin Pelle Miljoonaa.        

Äitini isä kuoli samana yönä, kun täytin 17-vuotta. Suvussamme on tapana syntyä ja kuolla samoina päivinä. Ollessani nuorempi, Heinäveden kirkon viereisellä vanhalla hautausmaalla olevan perhehaudan kivien päiväykset nostivat kylmiä väreitä iholle.  Päivien synkronia tuntui uhkaavalta. Huokaisin helpotuksesta kun esikois-tyttäreni viivytti syntymistään kymmenellä päivällä, eikä syntynyt laskettuna aikana syntymäpäivänäni.  Olisi ollut liikaa, jos meillä kaikilla kolmella, isoisälläni, minulla ja tyttärelläni olisi ollut tuo sama päivä elämänkaaressa.

Isoisäni oli ollut hyvin heikko jo pitkän aikaa. Hänen kuolemansa ei tullut yllätyksenä, mutta edesmenneen äitini läsnäolo luonani tuona yönä oli yllätys. Näin äitini kauniin ja kirkkaan valon, kun aistin hänet istumassa omassa vanhassa nojatuolissaan huoneeni nurkassa kesäisessä yössä. Hänen rakkautensa sulki minut syliinsä. En koskaan oppinut tuntemaan äitiäni. Minulla oli niin paljon kysyttävää häneltä. Olin epäillyt hänen rakkauttaan minua kohtaan. Miksi hän tuhosi elämänsä? Miksi hän jätti minut yksin? Hänen valonsa lohdutti minua tuona yönä ja tiesin, että mikä tahansa meitä odottaa tuolla toisella puolella on puhtainta kauneinta rakkautta ja valoa. Meillä ei ole mitään syytä pelkoon. Hän oli tullut vastaanottamaan isoisäni. Kun aamulla isoäitini tuli kertomaan minulle ukkini yöllä tapahtuneesta poislähdöstä, en osannut itkeä. Miksi itkisin, koska se kaikki oli niin kaunista. Tuona samaisena yönä aukesi myös näkijän kanavani.

Suljin tuon kokemuksen pois elämästäni pitkäksi aikaa. Tuo oli aikaa, jolloin henkisyydestä ei puhuttu enkä oikein ymmärtänyt mitä kaikki tarkoitti. Minulla ei ollut vielä opettajaa, joka olisi minua ohjannut. Olin nuori ja minulla oli paljon tehtävää.

Piti opiskella, mennä naimisiin, tehdä lapset ja ennen kaikkea luoda uraa. Vasta lähestyessäni keski-ikää lähdin etsimään vastauksia kokemuksiini ja näkyihini. Avauduin henkiselle kehitykselle. Se kaikki tapahtui yhteensattuman kautta.

Olin tuohon aikaan töissä vaatetusalalla. Olin jo vuosikausia joutunut kantamaan painavia vaatepusseja tilaisuudesta toiseen. Kaksi nuorinta lastani syntyivät tuona aikana ja yrittävänä naisena en pitänyt sen ihmeempiä äitiyslomia. Muutama päivä laitoksella uuden tulokkaan kanssa ja sitten kipinkapin kotiin pyörittämään arkea. Kehoni oli väsynyt