Kulkukissa – eroottinen novelli

By Cupido

Toki hän oli komea ja älykäs ja hyvä keskustelija, mutta niin on miehenikin. Tässä miehessä oli kuitenkin jotain muuta, jotain vierasta. Jokin hänessä vei ajatukseni kulkukissaan. Nopeaan, vahvaan, notkeaan ja ovelaan kulkukissaan, joka sai kotona olevan miehen näyttäytymään sliipattuna tyyppinä. Eikä ympärillämme ollut mitään arkista. Oli vain hän ja minä, nimettöminä ihmisjoukossa, syömässä pitsaa, lämpimässä kesäilmassa, nauru, hänen tuoksunsa, hänen tapansa hipaista minua hänen täyttäessään punaviinilasini.Kun hän suuteli minua, taistelin vastaan. Melkein. Tein ainakin aidon estely-yrityksen, niin kuin asiaan kuuluu. Kymmenen vuoden siveys ja uskollisuus tuli selkärangasta ja sai minut kokoamaan voimani ja moraalini, ja yritin vetäytyä pois, mutta hänen kehonsa oli kova ja pehmeä yhtä aikaa, ja hän nosti kätensä leukani alle ja piti minusta kiinni juuri ne kaksi sekuntia, jotka tarvitsin – tai en oikeastaan olisi edes tarvinnut – kehoni rentoutumiseen ja antautumiseen. Tietenkin hän tunsi kehollaan, aisteillaan ja vaistollaan, että halusin häntä...Lue myös Käyttäjävirhe.-

• Language: Suomi
• Publisher: Cupido
• Release date: Sep 16, 2021
• ISBN: 9788726825848

Book preview

Kulkukissa

kirjoittanut Pearl

Edessäni seisovassa miehessä oli jotain, joka sai minut punastumaan kuin pikkutytön. Hän näki heti sormukseni. Kun hän kysyi, olinko naimisissa, katsoin häntä suoraan silmiin ja vastasin kyllä. Tietenkin myönsin sen. Se, mikä minua hämmästytti jo silloin, oli se, että jokin osa minusta olisi halunnut valehdella. Osa minusta olisi halunnut heittää täysin esimerkillisen, niin, tilastollisesti mallikkaan kymmenen vuoden uskollisuuden suoraan roskiin. Jo nyt tunsin primitiivistä vetovoimaa tähän mieheen. Se oli tietenkin ainutlaatuista, koska kymmeneen vuoteen ei mainitsemisen arvoisia houkutuksia ollut ollut.

Toki hän oli komea ja älykäs ja hyvä keskustelija, mutta niin on miehenikin. Tässä miehessä oli kuitenkin jotain muuta, jotain vierasta. Jokin hänessä vei ajatukseni kulkukissaan. Nopeaan, vahvaan, notkeaan ja ovelaan kulkukissaan, joka sai kotona olevan miehen näyttäytymään sliipattuna tyyppinä.

Eikä ympärillämme ollut mitään arkista. Oli vain hän ja minä, nimettöminä ihmisjoukossa, syömässä pitsaa, lämpimässä kesäilmassa, nauru, hänen tuoksunsa, hänen tapansa hipaista minua hänen täyttäessään punaviinilasini.

Sitten tuli yhtäkkiä pimeää, kuten etelässä on tapana. Ilma myös viileni, ja hieroin käsivarsiani kuin olisin palellut. Silloin hän veti minut viereensä. Kynttilät ympärillämme olivat tulikärpäsiä, ja muiden puheensorina ja nauru häipyi siinä samassa kauas taustalle. Siinä oli jotain täysin oikeaa, istumisessa hänen kainalossaan, vaikka se ei ollut oikein. Ei lainkaan. Oikeastaan.

Kun hän suuteli minua, taistelin vastaan. Melkein. Tein ainakin aidon