Queerlequin: Päävoitto

By Virre Aventura

"Sinulla vaikuttaa olevan tässä sen verran valikoimaa, että olisit voinut tyhjentää pienen seksikaupan.""Pelästynyt?""Syttynyt." Nyt minä kohtaan hänen katseensa ilman, että pidättelen sitä viehätystä, jota todella tunnen.Kun poikaystäväni Jakob laittoi minut panoksekseen pokeripelissä ja hävisi, päätin, että aivan varmasti lähden voittajan matkaan ja jätän Jakobin taakseni. Kotona Annan luona minulle esitellään BDSM ja löydän uusia asioita itsestäni. Anna herättää monia tunteita, mutta töissä on viehättävä Mia, joka flirttailee iloisesti. On hämmentävää, kun he molemmat ovat kuvassa mukana, ja on vaikea tietää, mitä tietä aion kulkea.Päävoitto on osa Queerlequin-sarjaa, huomioon ottavaa erotiikkaa, joka kuuluu kaikille.-

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: Oct 13, 2021
• ISBN: 9788726958713

Book preview

1. Luku

Tule minun mukaani peli-iltaan, sanoi poikaystäväni Jakob eräänä perjantai-iltana.

Iloisena siitä, että minua tosiaan pyydettiin, olin mennyt, mutta nyt kadun päätöstäni. Heidän naurunsa ja puheensa pelipöydän ääressä alkaa tulla kovaäänisemmäksi. Vaihdan sohvalla asentoa uudelleen. Takapuoli alkaa puutumaan, ja minulta loppuivat elämät kännykkäpelissä. Vaikka yritän vangita Jakobin katseen ja vinkin siitä, että on myöhä ja aika minun mennä, en saa yhtään minkäänlaista huomiota. Hän on täysin keskittynyt peliin. Oion leninkiäni. Aivan tarpeetonta pukea päälle jotain niin paljastavaa, kun hän tuskin on katsonut minuun.

Näen Jakobin täyttävän vielä yhden viskilasin, katse alkaa hiipua ja puhe kovenee. Kummallista, kuinka vahvasti hän tuntuu unohtaneen meidän riitamme viime pyhänä. Silloin, kun hän kerran kompuroi kotiin luokseni humalassa, vain luvatakseen seuraavana päivänä, että pitää nenänvalkaisukuukauden. Olisko aika luovuttaa nyt? nauraa yksi muista pelaajista pilkkaavasti. Ei sinulla ole enää mitään, mitä panna peliin!"

Jakob räjähtää heti. Alkoholin mukana tuleva asenne on vahvasti paikalla. Miten niin, onhan minulla hänet!

Hän osoittaa käden liikkeellä minua kohti, alkuunkaan katsettani kohtaamatta.

Anteeksi? Nousen heti. Mitä hittoa sinä puhut?

Mitä sitten? Hän nauraa ja kohauttaa olkiaan. Jos minä häviän tämän kierroksen, saa voittaja viettää ihanan pyhän hänen kanssaan. Mutta jos minä voitan, olen yhä pelissä. Sen jälkeen saatte nähdä minun lakaisevan kadun teillä luusereilla!

Mikä hitto sinussa on vikana? Astun pelipöydän luo. Ajatteletko todella pelata minut jossain hiton korttipelissä?

Hän nauraa, pyörittää silmiään muihin päin ja tekee jonkin käsiliikkeen minua kohti. Sivuuttaa minut kuin reaktioni olisi ollut yliammuttu. Katson häneen tiukasti, kunnes hän huokaisten kääntyy minun puoleen.

Mutta en minä häviä, kulta, tarvitsen vain pienen satsauksen kääntääkseni tämän.

Hyvä! Koko vartaloni palaa vihasta. Pelaa sitten!

Hän huitaisee viskilasin ja laskee sen alas mahtipontisesti.

Sitten pelataan!

Äkkiä seuraan korttipeliä sydän kurkussa. Mitä hän touhuaa? On niin kuin keuhkoni eivät haluaisi enää täyttyä ilmasta.

Kun hän tämäyttää kortin pöytään, se menee sellaisella pamauksella, joka saa minut vavahtamaan.

Se oli helvetti siinä sitten! hänen äänensä leikkaa kiinni.

Minä huokaisen syvään, valmistautuneena sanomaan ääneen juuri, mitä minä pidän hänen keksinnöstään. Pääni sisällä olen jo puolessavälissä ovesta ulos, matkalla pois, jotten koskaan näe häntä enää. Ennen kuin ehdin alkaa kiroamaan, nousee yksi muista pelaajista pystyyn.

"Minä luulen, että sain juuri päävoiton.

Ääni on niin rauhallinen ja päättäväinen, ja minä unohdan kokonaan, mitä olin sanomassa. Käännyn kohti naista, joka puhui. Hänen katseensa on kiinnittynyt jonnekin, missä lyhyt hameeni päättyy ja paljaat sääreni paljastuvat. Hän seuraa hitaasti hamettani ylös syvään uurrettuun kaula-aukkoon. Hänen tavassaan riisua minua katseellaan on jotain häpeämätöntä.

Eli minä luotan siihen, että saan ottaa voiton kotiin, ja alkaa nauttia siitä?

Hänen katseensa porautuu lävitseni ja saa minut haukkomaan henkeäni. Minä tunnistan hänet. Anna. Joitain vuosia minua vanhempi. Hän järjesti juhlia RFSL:ssä, kun olin itse teini-ikäinen. Olin ollut siellä joitain kertoja, mutta varsinaisesti hänen kanssaan puhumatta. Hän oli aina ollut suosittu ihmisten keskuudessa. Hän on ollut poissa yöelämästä monta vuotta, naimisissa toisesta kaupungista olevan naisen kanssa, mutta viime vuosina hän on palannut.

Mutta minähän vain vitsailin, mylväisee Jakob ja vetää minut pois transsista, johon hänen katseensa oli minut saattanut. Hiton selvää, että et saa viedä kotiisi mun naista!

Mennään sitten, Anna katsoo minua patistavasti samalla, kun hän sivuuttaa täysin poikaystäväni protestit. Hän ojentaa kätensä, eikä hänen katseensa jätä minua sekunniksikaan.

Mennään sitten. Kuulen, kuinka ääneni kuulostaa heikommalta ja vähän poissaolevammalta. Otan hänen kädestään kiinni, ja annan hänen johdattaa minut ulos.

Haloo!Jakobin protestit hukkuvat oman sydämeni jyskytykseen. Mitä te puuhaatte!? Mihin hittoon te menette!?

Anna vain sulkee ulko-oven takanamme ja vie minut hissille. Hissin ovi sulkeutuu sopivasti ennen kuin Jakob tulee porraskäytävään. Viimeinen, mitä hänestä näen, on ymmärtämättömyyden ja vihan leiman hänen hämärässä katseessaan.

Seuraan Annaa autotallin halki, korkoni saavat joka askeleen kaikumaan. Ajattelen, että jos vain kääntyisin ympäri, mutta jalkani eivät halua lakata viemästä minua tähän tuntemattomaan suuntaan. Kuin magneetti tunnen vetovoimaa tähän tiukkaan naiseen kuluneissa Dr. Martens -kengissään. Tutkiskelen häntä ja mietin, kuinka paljon hän on muuttunut siitä, mitä teinivuosilta muistan. Kun hän tuli takaisin kaupunkiin taas, ei ollut mitään jäljellä, mikä muistuttaisi siitä pehmeämmästä naisesta, joka hän oli. Hiukset olivat saaneet sivuleikkauksen, asenne on tullut kovemmaksi, meikki poissa ja moottoripyörätakki päällä. Hän oli saanut jotain peräänantamatonta katseeseensa, joka sai ihmiset kääntämään katseensa pois, kun hän katsoi heitä, valmiina provosoimaan, kun tuo teräksenharmaa katse pyyhkäisi heidän ylitseen. Anna pysähtyy ja painaa käteeni kypärän.

Tässä, hän sanoo. Ja ota minun takkini, ennen kuin tulee kylmä.

Ennen kuin huomaankaan, istun hänen moottoripyöränsä takaosassa kädet hänen vyötärönsä ympärillä. Hänen takkinsa tuntuu painavalta olkapäitäni vasten, ja siinä viipyy vielä hänen ihonsa lämpö. Ilma täyttyy raikkaasta tuoksusta, joka tulee hiustenhoitotuotteista, jotka pitävät hänen vaaleat hiuksensa aloillaan. Olen aivan liian hämmentynyt voidakseni kunnolla erotella, mitä oli tapahtunut, ja kun mottoripyörä jyrähtää käyntiin, en voi muuta kuin olla mukana. Puristan häntä lujaa, ensimmäistä kertaa moottoripyörän kyydissä, kun yön liikenne lipuu ohitse. Tunnen, kuinka kurkkua kiristää ja kyyneleet alkavat valua.

Miksen ollut vain kääntynyt autotallissa ja kävellyt pois sieltä? Mitä minä puuhailen? Mitä hittoa Jakob oli puuhannut? Toki hän osasi olla oikea sika, kun hän joi, mutta tämä oli uusi ennätys jopa häneltä.

Pysähdymme valaistun portin eteen sivukadulla. Anna tukee minua, kun kiipeän pois moottoripyörän kyydistä. Otan kypäräni pois ja häpeän kyyneleitä, jotka ovat saaneet maskarani valumaan. Yritän kuivata ne pois salatakseni, kuinka epävarmaksi ja hämmentyneeksi itseni tunnen. Hänen kasvojensa ilme pehmenee. Kovat