Pyörälähetti ja asianajaja

By Cupido

Nainen/nainen, mies/mies, biseksuaalisuus, panseksuaalisuus, queer. Toiset eivät koskaan kyseenalaista omaa homoseksuaalisuuttaan. Toiset taas elävät vuosia heteroliitossa, kunnes eräänä päivänä ajatus ystävättärestä kovettaa nännit tai parhaan kaverin miehekäs kosketus saa kalun jäykistymään. "Mies on väsynyt ja krapulassa. Hän halusi kotiin. Junan jyskytys tuntui ihossa. Klonk-klonk. Himo-kuuma. Himo-kuuma. Himo-kuuma. Konduktööri tuijotti häntä." – 15.15 kirjoittanut Manu Seppänen "Nuori, turhautunut pyöräilijä kohtaa miehen kuumailmapallossa ja kohoaa korkeuksiin, jossa kaikki on sallittua!" – Kuumailmapallossa kirjoittanut Leo "Satoi, ja pyörälähetti oli litimärkä tullessaan noutamaan kirjettä asianajofirmasta. Lakimiehiä voi käyttää niin moneen!" – 12. lähetys kirjoittanut Gino G., Oslo -

• Language: Suomi
• Publisher: Cupido
• Release date: Mar 29, 2021
• ISBN: 9788726351729

Book preview

purchaser.

15.15

kirjoittanut Manu Seppänen

12.07

Yleensä rakastan matkustamista jyskyttävällä junalla, mutta nyt olen väsynyt ja krapulassa. Tuntikausien istuminen tekee vain kipeää. Pää jyskyttää. Mutta eniten jyskyttävät kivekseni alhaalla kasseissani. Aivan kuin kaikki voimat olisivat siirtyneet kassien juureen, josta kalu nousee sykäyksittäin laiskaan puolierektioon. Kalu on himokas junan jyskytyksen vuoksi. Syttynyt villeistä juhlista vieraassa kaupungissa. Himokas, koska en ole tyhjentynyt yli viikkoon. Himo-kuuma. Himo-kuuma. Himo-kuuma jyskii iholla ja syvällä jalkojeni välissä.

En jaksa lukea. En jaksa käyttää päätäni. Housunetumus on täyttynyt kokonaan ja saanut kalun asettumaan kiusoitellen hieman häpykarvojen ylle ja taittumaan sieltä kohti vatsaa. Kuin laiska, vastaherännyt käärme.

Tarkastetaan matkaliput, mies sanoo.

Otan aurinkolasit pois, kaivelen takataskuani ja istuudun uudelleen konduktöörin tarkistaessa lippuja.

Havaitsen hajamielisesti, että melani on matkalla kohti housunreunaa, että terska on paisunut jonkin verran ja haistelee housujen saumaa. Kalu kaartuu kankaan alla. Pallit ovat kuroutuneet ylemmäs ja muistuttavat kahta pientä, raakaa luumua, jotka olen jostain syystä työntänyt housuihini. Mutta en jaksa nolostua siitä.

Kiitos, konnari sanoo. Onko hyvä kirja?

Ai tuo?, sanon ja heilautan Jean Genetin Varkaan päiväkirjaa.

Paljon tapahtumia, hän sanoo ja hymyilee.

Katson häneen ensimmäistä kertaa. Hampaat vilkkuvat valkoisina punertavan parran takaa. Mutta hän keskittyy huonosti. Hän näyttää haluavan mieluummin viestiä jalkovälini kuin silmieni kanssa. Alapäässä nykii. Asetan kirjan avonaisena jalkojeni väliin saadakseni varmuuden. Kirja tönäisee ihanaa elintäni ja kahta verrattomasti kiristynyttä kivestä. Siirtää koko kalua ylöspäin. Tekee