Rakastaja - 4 stimuloivaa eroottista novellia

By B. J. Hermansson

"– HILJAISUUS! KUVAUS!Tilanne oli täysin surrealistinen kutkuttavalla tavalla. Selvästikään Malin ei ollut ainoa, jonka mielestä seksi oli hyvää. Martin ähisi kovaa aina, kun liukui sisälle häneen. Voimakkaalla liikkeellä mies työntyi syvälle Maliniin. Martin tarttui tiukasti Malinin alaselkään, ja Malinin ylävartalo ja rinnat paljastuivat kaikkien katsottaviksi kameroiden kuvatessa."Malinista tulee uusi tähti. Hän on saanut roolin tulevasta suurfilmistä. Hänen vastanäyttelijänsä on tunnettu, seksikäs näyttelijä Martin. Kun he ovat kuvaamassa seksikohtausta, vaaditaan jotain hieman tavanomaisesta poikkeavaa. Malin haluaa tehdä vaikutuksen ohjaajaan – ja näkee samalla tilaisuuden vietellä Martin salaa – kuvausten keskellä."Hiljaisuus, kuvaus, seksiä!" on eroottinen novelli tahdosta onnistua, mieluusti himon ja halun avulla. Tämä kokoelma sisältää seuraavat novellit:LazarusHiljaisuus, kuvaus, seksiä!RakastajaMILF-

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: May 3, 2022
• ISBN: 9788726999440

Book preview

B. J. Hermansson

4 stimuloivaa eroottista novellia

Lust

4 stimuloivaa eroottista novellia B. J. Hermanssonilta

Translated by LUST Translators

Original title: 4 stimulating erotic short stories by B. J. Hermansson

Cover image: Shutterstock

Copyright © 2018, 2021 B. J. Hermansson and LUST, SAGA Egmont, Copenhagen

All rights reserved

ISBN: 9788726999440

1. e-book edition, 2021

Format: EPUB 3.0

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

Lazarus - eroottinen novelli

Lasarus

Ensimmäinen osa

Päivä alkaa samanlaisena kuin muutkin. Ilma on raskas, liikkeet viipyileviä ja tahdottomia. Vastaan iskee painostava, vaikeasti määriteltävä vastarinta, kun hän on nousemassa sängystä. Ilmassa on ylipäätään merkkejä siitä, että päivästä on tulossa leuto mutta väritön. Mikään ei hänestä ainakaan tunnu tai edes viittaa muuhun. Kaikki on kuten tavallisesti.

Hän on keskinkertainen mies, jonka olemassaolo on triviaalia. Nuori, tosin. Ainakin suhteellisesti katsottuna. Ikä ei kuitenkaan ole kummoinenkaan etu, kun kaikki muu tuntuu kutakuinkin merkityksettömältä ja ennen muuta yksinäiseltä. Hänellä on tosin työpaikka, jonka pitäisi antaa hänen olemiselleen merkitystä ja jonka pitäisi myös riittää käynnistämään jonkinlaista sisäistä elämää. Samoin se, että hänellä on katto pään päällä ja laskut maksettuna ajallaan. Elämää vailla merkintöjä. Hänen pitäisi todellakin suoristaa selkänsä ja olla tyytyväinen. Tai ainakin normien mukaan hänen pitäisi. Kohtuus kaikessa. Ei enempää eikä vähempää. Ja jos joskus tekeekin mieli lisää, pitää vain sanoa kohteliaasti ei. Ahneus ei ole hyve. Hän on jumissa merkityksettömyyden kierteessä ymmärtämättä itsekään, miksi. Voimia muutokseen ei ole. Usko parempaan on jo aikoja sitten karannut jollekin toiselle, vastaanottavaisemmalle lähimmäiselle.

Hän tuntee aamukankeuden paineen vyötäisiltä roikkuvissa kalsareissaan. Hän haluaa koskettaa erektiotaan, antaa nautinnon tulla. Hän kuitenkin torjuu ajatukset tottuneesti. Selkä kyyryssä ja väsyneet silmät sumeina hän tihrustaa ikkunasta. Hän näkee näin päivän aluksi vain betonia ja sisällyksettömiä katseita. Hän pukeutuu hitaasti ja poimii vaatekappaleen kerrallaan tuolilla lojuvasta kasasta. Hän tekee tavalliset aamutoimensa. Lukitsee ulko-oven ja tarkistaa vielä kahvasta, että ovi pysyy kiinni. Pelkkää rutiinia. Hän tekee sen, mitä kuuluu tehdä. Ei niin, että sillä olisi jotakin merkitystä, eihän millään enää ole, mutta kuitenkin.

Ulos päästyään hän lähtee talsimaan kohti työpaikkaansa. Reitin korttelit muistuttavat toisiaan. Hän kohtaa kasvoja, jotka ovat kuin nukutettuja tai läpinäkyvän kalvon peitossa. Nuo kasvot ovat pakotettuja kokemaan maailman samoista lähtökohdista kuin hän itsekin. Mikään ei oikeastaan ole niin kuin hän haluaisi. Silti hän hyväksyy tilanteen. Hän suostuu ajautumaan mukana, päivästä toiseen, aamusta iltaan. Yhdessäkään päivässä ei ole mitään merkityksellistä, eikä hän saa mitään aikaan. Onko hän edes elänyt? Toki, sen verran kuitenkin. Hengittänyt. Liikkunut. Ajatellut ja tuntenut asioita, mutta kaukana mistään myönteisestä. Hän on tehnyt asioita vailla merkitystä. Mutta mitä merkitystä on päivällä, jonka sisältö on täysin yhdentekevä? Hän tietää, että elämän pitäisi olla muutakin ja ettei tällainen meno ole oikein häntä itseään kohtaan. Hän tietää sen hyvin. Hän ei ole tyhmä. Hän ei vain kykene toimimaan. Tai edes kunnolla ajattelemaan.

Kohti työpaikkaa kävellessään hän kokee äkillistä kaipausta. Jotakin, jonka hän nopeasti torjuu mielestään. Tunteen, joka sanoo: mies. Hän torjuu ajatuksen ennen kuin se ehtii asettua. Hän pelkää sitä, mitä ei uskalla toteuttaa. Sillä hän tietää, että riittävän vahvasti mieleen tulevia ajatuksia on vaikea torjua. Niin on käynyt ennenkin. Hänelle. Hänen on kukistettava halunsa, mikään muu ei tule kuuloonkaan. Jos ei uskalla, ei voi tehdä. Joten hän torjuu ajatuksen heti, kun se vain välähtääkin hänen mielessään. Kiristää tahtia ja pidentää askeleitaan, kiirehtii kohti työpaikkaa, jossa on värittömät seinät ja katto matalalla. Hän kiirehtii ajattelematta, ja ainoa asia, minkä hänen katseensa rekisteröi, on omien jalkojen saumaton yhteistyö ja järkkymätön liike.

Tänään ei ole kuitenkaan samanlainen päivä kuin aina muulloin. Itse asiassa kyseessä on päivä, joka tulee tarjoamaan hänelle sellaisen yllätyksen, jollaista hän ei koskaan olisi voinut kuvitellakaan. Aamulla herätessään hänellä ei ollut aavistustakaan. Hän ei olisi edes kyennyt unelmoimaan mistään vastaavasta, niin kaukana se oli hänen arkensa normaaleista todennäköisyyksistä.

Se kaikki tapahtuu, kun hän on leimaamassa kellokorttiaan. Pukuhuoneesta, kaappinsa ylimmältä hyllyltä, hän löytää läpinäkyvän pullon, jossa on juoksevaa ainetta. Pullo ei ole erityisen iso, ja nestettä on tuskin desilitran verran. Lasipinnasta lähtee kuitenkin vahva loiste, joka valaisee koko huoneen. Nesteen hehku vangitsee hänen katseensa heti, kun hän avaa kaapin oven. Eliksiiri, pullossa oleva neste, on punaista. Se näyttää yhtä aikaa vaikuttavalta ja epämääräiseltä. Niin kuin tulessa hehkuva kivi. Kaikki muu menettää merkityksensä. Mutta mitä tuo pullo tekee hänen kaapissaan? Kuka sen on sinne laittanut?

Pullon vierellä on lappu, johon on kirjoitettu:

Jeesus sanoi: Ottakaa kivi pois. Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää.

Jeesus sanoi hänelle: Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?

Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut. Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden,