Queerlequin: Pinnan alla

By I.A. Lynx

"Jäänsiniset silmät porautuivat pimeyden läpi. Ne kipinöivät, kun heidän huulensa koskettivat nopeasti.– Moikka, Johannes kuiskasi lämpimästi Loven korvaan ja katosi yöhön."Love on nähnyt Tommyn suutelevan tyttöjä useasti ennenkin, mutta tämän pussaillessa Faizahin kanssa jokin tuntuu erilaiselta, pahemmalta kuin aiemmin. Loven fantasioissa Tommy pitää hänestä samalla tavoin kuin hän Tommysta, ja kun Tommy pyysi hänet mukaansa juhliin, toivonkipinä syttyi kunnes sammui jälleen. Mutta on siellä Johanneskin, vähän vanhempi, mystinen ja komea Johannes, joka suutelee Lovea illan päätteeksi.Pinnan alla on osa Queerlequin-sarjaa, huomioon ottavaa erotiikkaa, joka kuuluu kaikille.-

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: Oct 13, 2021
• ISBN: 9788726939712

Book preview

Luku 1

Jälkeenpäin Love muistaisi kaiken selvästi. Miten halvan parfyymin tuoksu leijaili luokkahuoneen perältä, miten auringonsäteet siivilöityivät pölyisten ikkunoiden läpi ja miten heidän opettajansa Kerstin oli vilustunut ja pyyhki yhtenään nenäänsä paperinenäliinaan. Kerstin oli jakanut heille paperit, ja heidän piti aloittaa ryhmätyö kolmen hengen ryhmissä. Love tihrusti paperiaan, ja hänen sydämessään läikähti. Hänen ryhmänsä aiheena olisi Venäjän vallankumous. Loven reaktio johtui kuitenkin jostain aivan muusta. Kerstin oli tehnyt ryhmäjaon etukäteen, varmaankin välttääkseen tavanomaisen kitinän ja valituksen. Paperilla luki vierekkäin kolme nimeä: Love, Faizah ja Tommy.

Tommy. Tietoisesti ja ehkä tiedostamattakin Love tapasi hakeutua Tommyn lähelle luokassa aina, kun sai tilaisuuden, niin myös tänään. Viistosti takana. Sieltä hän pystyi salaa ihastelemaan Tommyn niskasta lyhyiksi leikattuja vaaleita hiuksia ja kättä, joka tarttui rennosti kynään tehdessään muistiinpanoja. Love unelmoi, että kynä kirjoittaisi viestin, jonka Tommy tahtoisi lähettää jollekin viistosti takanaan. Siitä kulmasta Love näki myös syvät hymykuopat, jotka piirtyvät Tommyn poskille aina, kun hän hymyili. Ja nyt hän hymyili. Tommy selasi paperinivaskaansa ja kuljetti sormeaan tekstin lomassa. Sormi pysähtyi riville, jolla luki kolme nimeä. Tommyn hymy voimistui. Hetken Love uneksi, että Tommykin ilahtui, koska he olivat samassa ryhmässä ja koska heidän olisi sen vuoksi vietettävä tunteja yhdessä työskennellessään. Niin ja Faizahin kanssa myös. Hän ravisti kuitenkin tunteen nopeasti pois. Ei Tommy tietenkään hänestä välittäisi. Ehkä hän piti Faizahista. Tai Venäjän vallankumouksesta.

Tommy kääntyi ja tähyili ympäri luokkahuonetta. Hänen katseensa kohdistui Loveen, joka vain istua tönötti paikallaan ja tuijotti takaisin. Tommy nosti kätensä, näytti peukkua ja vinkkasi suurieleisesti kohti Lovea.

– Vive la révolution! hän huusi, kuin työn aiheena olisi ollut Ranskan vallankumous eikä suinkaan Venäjän.

Love hihitti vaistomaisesti. Ele oli jollakin tapaa hupsun herttainen ja hymy toden totta lumoava. Hän säikähti ja nosti välittömästi toisen kätensä suulleen purren rystysiään. Hän yritti näyttää välinpitämättömältä. Onneksi hänen huonosti ajoitettu hihityksensä hukkuikin Tommyn kavereiden metelöintiin, joka oli olevinaan naurua. Tommy oli jo kääntynyt poispäin, mutta Love ei saanut pyyhittyä hymyä verkkokalvoiltaan eikä myöskään vinkkausta. Ja vaikka Love kuinka yritti, hän ei saanut pyyhittyä myöskään omaa hölmöä hymyään huuliltaan. Hän unelmoi, että Tommynkin olisi juuri nyt vaikea hallita huuliaan.

Tuntia oli jäljellä vielä kymmenen minuuttia, mutta Love ei ymmärtänyt enää sanaakaan opetuksesta. Hän antoi kynänsä pyörähdellä muistivihkon päällä ja tapaili kirjaimia To. Ennen kuin hän jatkoi sanaa pidemmälle, hän säpsähti ja piirsikin kirjainten päälle renkaita niin, että ne sekoittuivat kuvioon. Hän vilkaisi sivusilmällä vieressään istuvaa Miloa, ja Milo vilkaisi takaisin yrittäen piilotella kiusoittelevaa virnettä. Hän kohotti kulmaansa merkitsevästi muttei sanonut mitään. Love pudisti päätään mielenosoituksellisesti. Kello löi kolme, ja heidän päivänsä päättyi.

Luku 2

Illalla kun Love saapui kotiin, koko perhe oli poissa. Äiti ja isä olivat menneet autobingoon, torstaihuvitukseen, joka sai heidät vaikuttamaan ainakin kaksikymmentä vuotta vanhemmilta kuin mitä he todellisuudessa olivat. Hänen isosiskonsa Hanna ei ollut koskaan kotona, eikä Lovella ollut aavistustakaan, mitä hän mahtoi puuhata. Hanna oli vuoden Lovea vanhempi ja päässyt viime keväänä ylioppilaaksi. Hän oli juuri saapunut kotiin kuukauden mittaiselta junareissultaan Euroopasta ja vietti aikansa teeskennellen hakevansa töitä ja yrittäen samalla viettää mahdollisimman vähän aikaa kotona.

– Olen liian vanha tällaiseen, hän oli huokaissut kerran, kun isä oli pyytänyt häntä pyykkäämään ja tiskaamaan.

– Kuinka niin muori? isä oli vastannut ja Hanna oli luonut pisteliään katseen Loveen ja mutissut, ettei ollut sanonut yhtään mitään.

Love teki kaksi voileipää ja otti ne mukaan huoneeseensa. Hän otti tietokoneen laukustaan ja huomasi saaneensa uuden kaveripyynnön Facebookissa. Se oli Tommy. Hän ei ollut uskaltanut mennä juttelemaan ryhmäläisilleen tunnin jälkeen vaan oli sännännyt kotiin niin nopeasti, että oli melkein unohtanut moikata Miloa. Love vilkaisi ovelle varmistaakseen, että se oli kunnolla kiinni, vaikka ketään ei edes ollut kotona. Hän makasi sängyllä kyynärpäidensä varassa ja piti hiiren kursoria hyväksy-napin päällä. Käsi oli vakaa, mutta hänen sisällään väreili. Tommyn nimen vieressä oli pieni kuva. Tommy hymyili, ja Loven sydän sykähti, kun hän katsoi kuvaa. Tommyn vaalea otsatukka verhosi hänen silmiään, ja hän piti kädessään oluttölkkiä. Jokin, kenties aurinko, loisti takaa ja muodosti sädekehän Tommyn kasvojen ympärille. Love ummisti silmänsä – aivan kuin se olisi tehnyt siitä jotenkin vähemmän todellista – ja painoi etusormella hiiren painiketta. Hän avasi silmänsä, ja pyyntö oli poissa. Pulssi kohisi kaulalla. Hän oli Tommyn kaveri Facebookissa! Ja Tommy oli lähettänyt pyynnön. Sen oli tarkoitettava jotain, Love mietti itsekseen. Hänhän olisi voinut odottaa aamuun kysyäkseen ryhmätyöstä. Heillähän oli kolme kokonaista viikkoa aikaa valmistella esitelmä. Heidän ei olisi tarvinnut olla yhteyksissä Facebookissa ennen huomista.

Saman tien saapui viesti: Hei. Nähdäänkö huomenna koulun jälkeen?

Hetkeen Love ei osannut lukea. Hän vain tuijotti viestiä. Hänen sydämensä heitti voltin, ja hän joutui pamauttamaan läppärin kannen kiinni kootakseen itsensä. Mitä Tommy oli kirjoittanut? Tietokone piippasi uudelleen. Varovasti, kuin hän olisi lähestynyt vaarallista eläintä, Love nosti kannen ja näki, että Tommy oli lähettänyt toisenkin viestin.

Faizah ehdotti, että näkisimme ruokalassa viimeisen tunnin jälkeen. Voidaan mennä meille kotiin ja tehdä ryhmätyötä. Asun ihan koulun lähellä.

Vielä kerran Love sulki läppärin kannen ja veti muutaman kerran syvään henkeä rauhoittaakseen itseään. Kyllähän hän ymmärsi, että Tommy oli koko ajan puhunut ryhmätyöstä.

– Hittolainen Love, hän kuiskasi hiljaa itselleen. Ei tämä näin toimi, sinun on ryhdistäydyttävä.

Aivan kuin se olisi aistinut hänen murheensa, Omena hyppäsi hänen sänkyynsä. Omena oli hänen valkoinen persialaiskissansa. Kuin kesäinen pilvi se asettui tietokoneen päälle ja alkoi kehrätä. Love haroi sen pehmeää turkkia.

– Omena, hän huokaisi. Mitä ihmettä minä oikein teen?

Omena jatkoi kehräämistään ja kääntyi selälleen.

– Se on vain yksi ryhmätyö, Love jatkoi. – Juttelemme Venäjän vallankumouksesta niin kauan kuin jaksamme, ja sitten lähden kotiin, siinä kaikki. Kotiin Tommylta. Voin vain kuvitella, miltä Tommyn huone näyttää. Kuvitteletko sinäkin?

Love hymyili vienosti ja rapsutti Omenaa leuan alta. Se nosti päätään vastaukseksi.

– Saan joka tapauksessa mennä käymään Tommylla kotona. Älä katso minua noin!

Luku 3

– Oletko iloinen, kun olette Tommyn kanssa samassa ryhmässä? Milo virnisti, kun he etsivät