Lipuntarkastaja - eroottinen novelli

By Andrea Hansen

Avioerosta on jo pitkään, joten ei tunnu mitenkään väärältä kiinnostua eräästä opiskelijasta. Etenkään kun tietää, ettei se koskaan tule johtamaan mihinkään. On kuitenkin olemassa rajat sille, mitä voi tapahtua, kun tämän näkee vain yhdessä opiskelukavereiden kanssa ja kun itse on välimatkaa pitävä auktoriteetti, mikä kuuluu yliopisto-opettajan työnkuvaan. Mutta kun hän eräänä iltana tapaa opiskelijan elokuvateatterissa, jossa tämä on töissä lipuntarkastajana, heidän välisensä rajat alkavat vähitellen kadota, kunnes niitä ei enää ole lainkaan...-

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: Jul 18, 2019
• ISBN: 9788726199284

Book preview

purchaser.

Lipuntarkastaja

Kesällä näen Sebastiania ystävineen useasti rannalla. Hän viettää pitkät kesäillat veden äärellä iloisten nuorten joukossa, kunnes aurinko laskee. Ylävartalo paljaana ja uimasortseissa hän juoksentelee aalloissa ja pallon perässä hiekalla. Katselen heitä kaukaa ja teeskentelen lukevani kirjaa. Tiedän, että se on väärin, mutta se on myös todella houkuttelevaa. Vasta kun loppukesästä alkaa olla liian kylmä olla bikineissä, lopetan rannalla käymisen. Sen jälkeen olen iloinnut lukukauden alusta ja siitä, että näen hänet jälleen.

Olen katsellut Sebastiania ensimmäisestä päivästä lähtien. Hän käy luennoilla melko harvoin. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Monet opiskelijat jättävät luennot väliin, jos läsnäoloa ei vaadita kurssin suorittamiseen. En vain koskaan aiemmin ole kiinnittänyt huomiota niihin, jotka eivät osallistu, mutta nyt Sebastian tekee poikkeuksen. Yliopistolla ei ole läsnäolopakkoa. Opintojen alussa opiskelijoita kehotetaan osallistumaan opetukseen ja ajattelemaan opintoja kokopäivätyönä. Se tarkoittaa opetusta ja kurssikirjallisuuden lukemista 37 tuntia viikossa. Se on harvinaista. Ehkä sitä tapahtuu opintojen alussa, myöhemmin into laimenee.

Jään istumaan pöytäni taakse opiskelijoiden kerätessä kirjojaan ja palauttaessa vuoron perään tehtävänsä pieneen pinoon minun eteeni. Se on vanhanaikainen tapa. Hymyilen, nyökkään ja kiitän hillitysti heidän mennessään ohitseni. Jotkut ottavat katsekontaktin, toiset ovat jo syventyneet kännyköihinsä. Opiskelijoiden käsialan laatu vaihtelee. Aina kun annan heille tehtävän, joka heidän tulee kirjoittaa käsin, saan kuulla kovaäänistä valitusta. Vähitellen kaikilla on tietokone mukana luennoilla, mutta mielestäni on terveellistä säilyttää suora yhteys materiaaliin ilman väliin tunkevaa näppäimistöä tai internetyhteyttä. Mielestäni se on erityisen tärkeää, etenkin kun he aikovat tehdä töitä taiteen parissa tulevaisuudessa. Kun he valittavat, he saavat saman vastauksen kuin koko lukuvuoden ajan. Olen aistivinani, että he taipuvat aina vain paremmin ideaani. Olen taidehistorian maisteri, ja taidehistoriassa aineella, materialla ja kosketuksella on merkitystä, joten opetustyylini on sen mukainen. Jos itse valitsisin sen hetken elämästäni, jossa olen karismaattisimmillani, se olisi taatusti opetustilanne. Yksityishenkilönä olen sisäänpäinkääntyneempi, kuuntelevampi.

Siinä samassa kun opiskelijat ovat palauttaneet tehtävänsä pinoon, he alkavat jutella keskenään ja jatkaa puuhiaan yliopistolla. Niin valtava määrä energiaa. He jättävät oven auki jälkeensä, joten voin kuulla heidän valuvan kauemmas käytävällä. Sebastian palauttaa tehtävänsä viimeisenä. Hän katsoo tiukasti