Spray Osa 1 - eroottinen novelli

By Vanessa Salt

"Veronique on liukunut niin paljon meitä kohti, että hänen on vaikeaa pitää korkojaan auton nokalla. Nostan hänen toisen reitensä ja asetan saapikkaan olalleni. Mounir tajuaa heti, mistä on kysymys, ja tarttuu toiseen. Veronique makaa nyt edessämme täristen ja itseään hyväillen, reidet levitettyinä ja pitäen samalla kiinni työparistani. Voisin laueta pelkästään katselemalla." Villin eroottisessa novellissa poliiseiksi opiskelevat Patrik ja Mounir tapaavat graffititaiteilija Veroniquen. Kaikki kiihottuvat välittömästi ja täysillä. Porukan viattomimpana Patrik antautuu täysin himonsa vietäväksi, ja kaikki kokevat jotain, mistä ovat aiemmin voineet vain haaveilla. Kokeilu räjäyttää potin.-

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: May 1, 2020
• ISBN: 9788726348651

Book preview

purchaser.

Spray Osa 1

Lindén?

Täällä!

Ely–Elyoun–Elyouns…

Elyounoussi.

Kaikkialta kuuluu tirskahduksia ja tukahdutettua naurua.

Vilkaisen vaivihkaa naapuriani. Mies on hiukan minua pidempi, mustat kiharat hiukset ovat äärimmäisen hyvin hoidetut. Hänellä on virheettömän valkoinen T-paita, joka on niin tyköistuva, että vatsalihasten sixpack erottuu tiukan trikoon alta. Istumme niin ahtaasti, että käsivartemme miltei koskettavat toisiaan. Täällä on ahdasta ja taittotuolit ovat epämukavat, istumme aivan pienen, yläasteen kulunutta luokkahuonetta muistuttavan salin etuosassa. Hän tuoksuu kanelilta ja jotenkin itämaiselta. Niin minä ainakin kuvittelen. Hänen tuoksunsa on yhtä pehmeä kuin hänen äänensä, kun hän vastasi ohjaajalle. Naispuolinen ohjaaja punastuu selvästi salin edessä, vierellään kellastunut valkokangas, johon hänen PowerPoint-esityksensä parhaillaan heijastuu.

Niin, aivan, hän sanoo yrittäen epätoivoisesti takertua arvovaltansa rippeisiin, todennäköisesti pystyäkseen pitämään meidät otteessaan. Meidät, joista on tulossa poliiseja. Poliiseja?

Mihin helvettiin minä olen oikein ryhtynyt?

Sinä ja Lindén saatte tarkkailla St. Eriksbron sillan alustaa Norrbackagatanin päässä, josta nousee portaikko itse sillalle. Sitä kutsutaan myös Atlasmuuriksi. Epäilemme, että pitkin kaupungin keskustaa yhteiskunnan vastaisia viestejään töhrivä joukko majailee ja harjoittelee siellä. Hän pitää hengähdystauon. Nyt hänen kasvonsa ovat tulipunaiset. Hän tuijottaa herkeämättä vierustoveriani. Ehkä mies on hänen mielestään hyvännäköinen? Eikö hän juuri vilkaissut vatsan ruutuja ja pullistelevia hauiksia?

Lopeta nyt, Patrick. Ei tuo nyt paremmalta näytä kuin sinä itse?

Näen, miten miehen suupieli nykii. Yhtäkkiä hän kääntyy minuun päin, ja ruskea silmäpari katsoo tutkien omia harmaita silmiäni.

Etunimeni on Mounir, hän sanoo hiljaa ja ojentaa kätensä. Tartun siihen saman tien ennen kuin tajuan, että oma käteni on hikinen.

Shit!

Patrik.

Mounirin ilme ei värähdäkään. Hän hymyilee nopeasti ja hiukan ujosti, ennen kuin ohjaaja keskeyttää meidät todeten, että voimme jatkaa juttelua myöhemmin. Mounirin käsi on lämmin ja kuiva, ja luja kädenpuristus vaatii minuakin puristamaan tiukemmin. Reitemme osuvat toisiinsa, kun istumme siinä jämähtäneinä tervehdykseen, joka ei oikein sovi tilanteeseen.

Ohjaaja rykäisee ja irrotamme kätemme. Mounir ei kuitenkaan vedä jalkaansa loitommalle. Päinvastoin.

***

Töhrijöitä kyttäämään? Mounir katsoo minua epäillen kuin etsien tukea sille,