Saksantunti - 5 kiimaisen eroottista novellia Vanessa Saltilta

By Vanessa Salt

Tämä kokoelma sisältää seuraavat novellit:Kielletyt paikat: KeskusrautatieasemaKielletyt paikat: LentokoneKielletyt paikat: HissiSaksantuntiKarnak: Faraon kuiskauksia-

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: Dec 2, 2020
• ISBN: 9788726521818

Book preview

purchaser.

Saksantunti

Nostin käteni viitatakseni.

Joku muu? Peter katsoi ympärilleen luokassa. Keiner?

Nostin kättäni vielä ylemmäksi. Kurotin niin ylös kuin pystyin. Olkapäätä alkoi sattua, ja vihlonta eteni kyynärpäähän. Silti ponnistelin, etten joutuisi laskemaan kättäni. Nojasin hieman sivuun katse kiinnitettynä Peteriin. Pöytä liikahti muutaman sentin kirskuen ikävästi. Haisi pyyhekumille, lyijykynille ja lievästi hielle. Kaksikymmentäkolme hengitystä sekoittui toisiinsa ja heikosti kiertävään ilmaan.

Oksennuksen väristen verhojen takana aurinko paistoi ja teki kaikkensa tunkeutuakseen sisään. Ilma oli tunkkaista ja kuumaa, paksua kuin käsin kosketeltava aine. Seinät olivat täynnä luonnoksia ja kaavioita, piirustuksia ja tietokoneella kirjoitettuja novelleja. Jotkut roikkuivat vinossa, toiset olivat repaleisia. Kirjahyllyt olivat niin täynnä roinaa, että voisivat romahtaa koska hyvänsä. Outoa, etteivät ne natisseet. Oppikirjat seisoivat pitkissä riveissä. Ne olivat oranssinpunaisia, räikeänkeltaisia ja raidallisia. Kuluneet kulmat ja haalistuneet värit. Papereita oli vähän jopa puolella, uusia ja vanhoja, osa rypistyneitä.

Oli mukavaa viitata, koska silloin kainalo tuulettui. Onneksi puin pellavatopin päälle tänään. En halua hikiläikkiä. En saksantunnilla kaikista tunneista. Saksa on pyhää.

Tara ja Alice kääntyivät, katsoivat minua ja kuiskasivat jotain. Suorat pikimustat hiukset, pystynenät ja vadelmahillolta tuoksuvaa huulikiiltoa. Huulet törröllään. Täydellisesti silitetyt paidat ja yhtä syvät kaula-aukot kuin Grand Canyon. Plastic fantastic. Tytöt istuivat yleensä takarivissä, mutta tällä kertaa Peter oli pakottanut heidät eteen puhuen tarmokkuudesta ja todistuksesta ja varoitellut, että muuten uhkaisi nelonen. Se tuntui hassulta, koska en ollut tottunut siihen, että joku istui edessäni.

Ahlgren? Flink? Peterin katse pyyhki koko luokan yli. Hän tuntui katsovan suoraan lävitseni. Olinko edes olemassa? Julin?

Kuului huokailua ja huohotusta, kaikki leyhyttelivät kuumuutta kauemmaksi. Monet tuntuivat vajonneen kasaan toivoen olevansa näkymättömiä, luisuneet alas tuolillaan. Toiset hypistelivät kynää ja tuijottivat lattiaan, haukottelivat, katselivat kaipaavasti kohti verhoja. Kim näytti nukkuvan. Tunti loppuisi millä hetkellä hyvänsä.

Vähitellen Peter näytti antavan periksi. Hänen olkapäänsä laskeutuivat, ja hän vilkuili minun suuntaani. Käteeni sattui, se oli puutumassa. Oliko se edelleen ylhäällä? Tuntui olevan, mutta se oli koukussa, enkä pystynyt enää pitämään sitä suorassa. Käteni oli hajonnut koulussa. Pitikö niin olla? Minua rangaistiin siitä, että olin ainoa, joka opiskeli. Saksa oli kivaa. Viikon paras aine. Olisin mielelläni tehnyt enemmän kokeita ja istunut useammilla tunneilla. Läksyt olivat liian helppoja ja luokkakaverit liian tyhmiä. Olimme lukion kolmannella ja olimme lukeneet saksaa jo pitkään. Noloa, että vain minä tiesin vastauksen. Tosin se oli myös hyvä, koska pääsisin loistamaan Peterin edessä.

Hän kääntyi minua kohti. Vihdoinkin!

Jensen?

Isku kulki vartaloni lävitse. Peterin ääni lausui nimeni. Jännitys oli voimakasta kuin sähkö. Toivoin, että hän kutsuisi minua Alexiksi. En tiedä, miksi hän käyttää jääräpäisesti sukunimeä, eikä minulla ole oikeastaan mitään sitä vastaankaan. Haluaisin vain kuulla tuon äänen lausuvan nimeni. Oikean nimeni. Edes kerran, jotta tietäisin, miltä se kuulostaa. Sanoisiko hän sen pehmeästi ja lempeästi, kauniimmin? Antaisi kielen pyörähtää joka tavulla. Laulaisi tavut. Maistelisi niitä. Vai jäljittelisikö hän saksan korostusta ja saisi sen kuulostamaan raa’alta ja kylmältä?

Sain laskea käteni ja kertoa vastauksen. Halusin tehdä vaikutuksen sillä, mitä olin oppinut. Miksi sitten en tehnyt niin? Miksi suu ei auennut, rintakehä kohonnut ja ääni tullut ulos? Elimistöni ei suostunut yhteistyöhön.

Peter kohotti vaaleita kulmakarvojaan. Etkö sanokaan mitään, Jensen?

Juu, kyllä, ihan kohta. En voinut katsoa häntä pidempään silmiin.

Miksi tämä kestää niin kauan? Peterin silmät kapenivat.

Koska menen sanattomaksi, kun katsot minua noin. Olet viehättävä, ihana. Ja olen ajatellut niin jo pitkään. Niin, kuinka se sanotaankaan saksaksi? Du bist so wunderbar. Ich bin in dich verliebt.

Hän ei ymmärtänyt. Hän ei nähnyt kaipausta, jonka yritin hänelle välittää. Jos et nyt vastaa, niin lopetamme tältä päivältä.

Silmäkulmastani näin monien kääntyvän minua kohti. Tara ja Alice hihittivät edessäni, he kuulostivat käheiltä päästäisiltä. Kim säpsähti hereille ja katsoi ympärilleen sumein katsein ja hiukset sekaisin.

Vau, joku mutisi. Onko Alex nukahtanut?

Lukutoukka meni tuppisuuksi.

Maa kutsuu Alexia.

Kohtasin Peterin katseen. Katsoin kylmänharmaisiin, lähes metallisiin silmiin ja hukkasin itseni. Mietin niiden väriä, ehkä ne olivat siniset? Auringonsäde tunkeutui sisään verhojen välistä. Kun valo osui Peterin kasvoihin, silmissä läikähti ihan selvästi jotain sinistä. Kuin jäätynyt vesi talvisessa järvessä, kevättaivas tai kimmeltävä topaasi. Varovaiset ja hauraat silmät, ohuen määräävän kalvon alla. Niin särkyvät, että yksi henkäys voisi murskata ne kuin ohuen jään talvisaappaiden alla. Mutta ne olivat myös kovat. Pitäisi päästä läpitunkemattoman lasin läpi. En tiedä, millä sanalla kuvailisin väriä, se häilyi liikaa. Joissain kohdin tummempaa, joissain vaaleampaa. Kuin hellästi kimaltaen aurinko liikkui iiriksissä. Tähtipölyä, kuin taikaa. Välillä märkä sarveiskalvo välähti.

Jensen? Pystytkö vastaamaan?

Pystyn! Vavahdin ja laskin kipeän käteni. Katsoin pöytään. Sitten nostin katseeni taululle.

Sanakoe sivulta 263. Rakkaus & seksi.

Poskiani kuumotti. Kun nostin käteni, ajattelin vain näyttää, miten taitava olen, en sitä, että minun pitäisi sanoa sanat ääneen, luokan edessä. Seksi ja penis ja vagina. Kaikki huoneessa olijat olivat tarpeeksi vanhoja seksiin, mutta silti. Voisin lyödä vetoa, että kohta kuuluisi hihitystä ja pusuääniä. Ehkä joku voihkisi. Minun täytyi säilyttää katsekontakti Peteriin. Halusin nähdä, miten hänen ilmeensä muuttuisi minun sanoistani. Hän näki minun punastuvan, änkyttävän, hypistelevän kynää ja nieleskelevän.

Ajatteliko hän minua, niin kuin minä ajattelin häntä? Vai olinko ainoa? Miettikö hän, näytänkö hyvältä alasti?

Alex! Skarppaa nyt!

Sopertelin. Palvoa – anbeten, ikävöidä – schmachten, yhdyntä… Ensimmäinen hihitys kuului. Geschlechtsverkehr.

Hyvin äännetty, Peter sanoi nyökäten. Hän kiersi opettajanpöydän irrottamatta katsettaan minusta. Hän piti minua vankinaan, kiinnittyneenä hänen silmiinsä. Pohkeet näyttivät jännittyneiltä mustien farkkujen alla, reidet vahvoilta. Vyötäröä kiersi vyö, se oli vaaleanruskea, hieman punaista. Cowboytyyliä. Villi länsi. Ylävartaloa verhosi merensininen paita, joka oli työnnetty väljästi housuihin. Yksinkertainen mutta tyylikäs pukeutuminen näytti teeskentelemättömältä. Muutamia hyvin valittuja yksityiskohtia, loput yksinkertaista. Kengät kiilsivät hoidetun näköisinä, vaikka auringonsäde oli häipynyt.

Halusin kohdata hänen katseensa uudelleen mutta en pystynyt katsomaan ylös. En sinne asti. Juutuin alemmaksi, sinne, hänen jalkojensa väliin. Farkut pullistelivat haaroista. Pullistelivat liikaa. Oliko housuissa lämmintä? Miltä niitä tuntuisi koskettaa? Ihan vähän vain. Hivelisin sormenpäillä kohoumaa.

Oliko Peter kovana?

Ei, hän ei ole kovana.

Tosin hän ei yleensä pullistele noin.

Hyvänen aika, kuulostat ihan pervolta. Ethän sinä yleensä edes tuijota hänen jalkoväliään.

Kylläpäs, kerran Evelinan läikytettyä kahvia. Peterin oli pakko lainata collegehousut rehtorin kansliasta. Hemmetti, sillä kertaa…

Lakkaa tuijottamasta.

Siirsin katsettani. Pakotin sen hänen kasvoihinsa, mutta katsoin ohimoon, jotta voisin säilyttää malttini. Nielaisin. Nojauduin eteenpäin ja sujautin käden hameeni alle. Rutistin sormiani hikisten reisien väliin, puristin jalkoja yhteen. Hankasin niitä rystysiä vasten. Tärisin, vapisin. Siellä oli kosteaa. Toivottavasti olin ainoa, joka haistoi pillun kevyesti leijailevan tuoksun.

Peter istui tuolille opettajanpöydän taakse. Jatka.

Koko huone oli yhtä sekasotkua, eikä opettajanpöytä ollut poikkeus. Se saattoi olla jopa kaikkein sotkuisin paikka. En tiedä, oliko kaikki tavara Peterin, sillä opettajat kai vaihtelivat luokkahuoneita keskenään, mutta ainakin hänen piti istua Mount Everestin kokoisen kirja- ja vihkopinon takana. Häntä tuskin näki sieltä takaa, hänen piti istua vähän laidassa.

Kyllä vain. Aivan. Painoin sormiani häpyä vasten ja kiihotin itseäni, jotta en romahtaisi. Häpyhuulet tuntuivat selvästi pikkuhousujen märän kankaan alta. Ne olivat veren turvottamat ja jyskyttivät kevyesti. Hively vain pahensi tilannetta. Rietas – schmutzig, vag…

Tunti loppuu nyt! Tara keskeytti ja näytti kännykän kelloa.

Kellosi on väärässä. Kalle työnsi tuoliaan taaksepäin. Itse asiassa se loppui jo kolme ja puoli minuuttia sitten.

Alice inahti: Peter-kiltti? Emmekö pääse viettämään viikonloppua? Aurinkokin paistaa ja…

Kyllä, kyllä. Peter elehti kohti ovea ja alkoi penkoa papereitaan opettajanpöydällä. Hän vilkaisi nopeasti luokan yli. Voitte mennä. Sitten hän katsoi minuun. Suoraan minuun. Jäinen sininen katse, joka kuitenkin oli täynnä lämpöä. Hyvää työtä… Hän vaikeni kuin olisi unohtanut nimeni ja mietti hetken. Alex.

Alex.

Huone kutistui. Peter lauloi sen kuin sävelmän, se kuulosti kuin itse Mozartilta. Tunsin olevani erityinen, kuin valittu. Olin jollain lailla merkityksellinen. Korvissani jyskytti. Olin lämmin alapäästä.

Luokkakaverit nousivat seisomaan, pyörittelivät papereita ja kirjoja ja laukkuja. Tirskuivat ja höpöttivät. Oi, miten lämmintä onkaan ja katso hikiläikkiäni ja saksa on niin hemmetin tylsää ja mitä meinaat tehdä viikonloppuna? Huomasitko, että Kim nukkui? Joo, kuorsasi kuin joku karhu. Pitäisi olla kiellettyä pitää tunteja näin pitkään ja miltä sivulta se läksy olikaan?

Istuin edelleen paikoillani. En pystynyt liikkumaan. Nostin hitaasti käteni haaroista ja suljin oppikirjan. Käteni tärisivät kamalasti. Kirjan kansi tuntui hieman kostealta ja tahmealta. Varmasti siksi, että oli niin kuuma, se oli jotain muovia. Sormenjäljet jäivät näkyviin. Pillun tuoksu kohosi ilmaan muhevana ja paksuna kesähelteessä. Se alkoi tuoksua herkästi, oikea kirous. Miten noloa olisikaan, jos Peter huomaisi ja haistaisi kiimani. Mietin, mitä hän ajattelisi. Pitäisikö hän siitä? Kiihottuisiko? Pysäyttäisikö minut ja kysyisi, johtuiko se hänestä?

Fantasioita.

Pian jäljellä olimme vain opettaja ja minä. Hän nosti katseensa silmälasien takana ja rypisti otsaansa. Etkö aio lähteä?

Hän oli juuri kutsunut minua Alexiksi. Sen täytyi olla merkki siitä, että hän piti minusta.

Olen, ilman muuta. Jäin vain ajatuksiini, tai ehkä näin päiväunta. Minulla on sellainen paha tapa. Hymyilin väkinäisesti ja naurahdin yrittäessäni karistaa eroottista mielentilaani pois.

Mistä sitten?

Mitä tarkoitat?

Näit päiväunta. Mistä?

Öh… Hymy ei pelasta minua tästä.

Peter nyökkäsi kannustavasti. Voit kertoa. Olen tutkinut paljon unia ja niiden merkityksiä. Minusta se on kiinnostavaa.

Juuri tähän uneen ei kyllä kaivattu tulkintaa. Uneksin hänestä alastomana. Hänen seisova kalunsa ilmassa kovana kuin kahva. Isot rintalihakset ja vyötärö, jonka hukutan suudelmiin. Katse on kuuma kuin hehkuva tulivuori. Hän painaisi minut seinää vasten, kiskoisi vaatteet yltäni ja murisisi ja huohottaisi ja karjahtelisi korvaani. Puristaisi rintojani, kunnes ne sykkisivät tunteita, olisivat kipeät. Nännit jäykistyisivät kosketuksesta, hän ehkä pyörittelisi niitä sormillaan, hyvin hitaasti ja varovasti, mutta sitten nopeammin, rajummin, kunnes huutaisin ja pyytäisin, että hän ottaisi minut.

Ottaisi minut… Naisi minua, panisi. Rakastelisi. En ollut tehnyt sitä aikaisemmin. Toki minulla oli ollut poikaystäviä, mutta en ollut tuntenut itseäni valmiiksi. Jollain tavalla olin odottanut kärsivällisesti, koska jo aloittaessani lukion ensimmäisen luokan tiesin, mitä halusin. Heti, kun näin Peterin ensimmäistä kertaa, hänen otsatukkansa ja määrätietoisen katseen. Hänen naurunsa oli äänekäs ja sydämellinen. Halusin Peterin. Peterin kuului viedä neitsyyteni, mutta hän oli varattu, naimisissa – ja tietenkin paljon vanhempi, 46-vuotias. Hän oli kielletty.

Miten houkuttavaa.

Opettajani, siksikin kielletty. Hänen mielestään olin varmaan nuori, ehkä lapsellinenkin. Kukallinen hame ja tiukka musta toppi. Tuuheat, punaiseksi värjätyt hiukset kuin tulimeri, joka juuri nyt oli kesytetty leteille.

Peter oli tosin eronnut, olin nähnyt sen Facebookista. Seurasin häntä, kävin vähintään viisi kertaa päivässä haikailemassa hänen kuviaan. Kaipasin, huokailin. Kaikki kuvat vaimosta olivat hävinneet, muut olivat jäljellä. Niissä oli lapsia, kissoja ja luontoa. Parisuhdetilanne oli muutettu. Jos menin katsomaan hänen tietojaan, hän ilmoitti olevansa sinkku, mutta uutisvirrassa ei näkynyt mitään. Emme kylläkään olleet Facebook-kavereita. Hän ei ollut hyväksynyt kaveripyyntöäni, vaan ajatteli kai, ettei se ollut sopivaa tai jotain – mutta olin luonut feikkiprofiilin ja koetin onneani sitä kautta. Esitin olevani Lexa Helsingborgista, kirjallisuuden opettaja Lundin yliopistossa. Naputtelin Googleen beautiful lady black hair ja valitsin kivan profiilikuvan. Nainen näytti itsevarmalta, vanhemmalta, ainakin yli nelikymppiseltä, ehkä vanhemmaltakin.

Peter kiinnostui ja hyväksyi Lexan kaveriksi viidessä minuutissa. Tai ehkä neljässä? Siksi näin nyt kaiken,