All Inclusive – Seuralaisen Tunnustuksia 4

By Vanessa Salt

"'Olet todella iso, juuri niin kuin Claudia sanoi.' Aya katsoi alas kohti alushousujani ja maiskautti kieltään."Liam kertoo lisää seksuaalisista kohtaamisista, joiden ansiosta hänestä tuli Tukholman halutuin seuralainen, sarjan "All Inclusive – Seuralaisen tunnustuksia" neljännessä osassa. Mia, Claudia, Célie ja Liam ovat jälleen koolla, tällä kertaa Claudian seksikaupassa. Kaupassa on töissä myös vastustamaton Aaliyah, jonka on määrä opettaa liikkeeseen kesätöihin tullutta Liamia. Pian Liam ja Aaliyah jäävät yksin, ja heillä on koko kauppa tutkittavanaan... Niin vähän aikaa, niin paljon opittavaa.-

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: Feb 14, 2020
• ISBN: 9788726346749

Book preview

purchaser.

All Inclusive – Seuralaisen Tunnustuksia 4

Alexander näytti jälleen uupuneelta. Vai näyttikö hän siltä kaksi viikkoa sitten? Ehkä hän on tuurijuoppo tai hänellä on ongelmia kotona?

Jokin hänen mieltään kalvaa.

Oletettavasti vika on minun. Ensimmäisellä kerralla, kun tapasin hänet, luulin hänen olevan umpinarsisti. Ehkä hän vaistosi ajatukseni? Miten silloin kohtelin häntä? Tällaisia kyselin itseltäni, kun katselin Alexanderia ja hänen punertavia, väsyneitä silmiään.

Tavalliseen tapaan Sophia oli ohjannut meidät omaan pöytäämme Café Sturekattenissa. Tähän se oli mennyt: meidän pöytämme, meidän nojatuolimme ja meidän sohvamme. Ja tavallinen tilaus: kaksi lasia Pol Rogeria minulle – ja jonkin ajan kuluttua yleensä kaksi lisää – ja Alexanderille lasi punaviiniä, jota myös kaadettiin aina lisää.

Alexander rykäisi ja alkoi puhua, ennen kuin ehdin kysyä, mitä hänelle kuuluu. Tässä, katso, hän sanoi ja ojensi pöydän yli Vain-lehden numeroa. Se oli paksu, kiiltävä ja painava, täynnä muoti- ja tyylivinkkejä. Vinkit näyttivät koskevan sekä sisustusta että henkistä vointia. Alexander hymähti ja jatkoi: Avaa keskiaukeama. Hän kurottautui pöydän ylle ja auttoi minua löytämään oikean kohdan. Hän laski kätensä omani päälle ja selasi lehteä.

Minä värähdin.

Oltiinko päästy niin pitkälle?

Yhtäkkiä naururypyt hänen silmäkulmissaan näyttivät seksikkäiltä, otsarypyt viehättäviltä ja väsynyt, punoittava katse jännittävältä.

Näetkö? Alexander jätti kätensä paikoilleen. Sormi tärisi vähän, kun hän osoitti pientä kuvaa, jossa näkyi nuoren miehen selkä. Mies oli menossa sisään komeasta ulko-ovesta, joka hyvin saattoi kuulua 1900-luvun alun taloon Strandvägenillä. Tai ehkä Grev Magnigatanilla, jolla Mia asui.

Kuvassa olin minä, tai kuka tahansa. Tai ehkä ei sittenkään. Kuvan nuorella miehellä oli tiukat farkut, jotka kiristyivät hyvännäköisen takapuolen päälle. Hänellä oli yllään ruskea, lyhyt nahkatakki. Hiukset olivat tuhkanvaaleat, niin kuin minulla, ja hän oli hieman ruskettunut. Erityisen hänestä teki virnistys, kun hän toisella kädellä näytti painelevan ovikoodia vilkaistessaan kameraan. Toisessa kädessään hänellä oli punainen ruusu. Ei muuta.

Kuva oli mahtava. Perhoset lepattivat vatsassani.

Otsikko kuului: Seuralaista haastattelemassa.

Ensimmäinen keskustelumme on nyt julkaistu. Alexander näytti ylpeältä, vaikka hän räpyttelikin hieman silmiään. Painos on myyty. Pomo on iloinen.

Oletko sinä iloinen? Annoin käteni viipyä hänen kätensä alla. Kohotin hieman kämmenselkääni, ehkä hän reagoisi siihen jotenkin.

Mitä hemmettiä oikein halusin?

Olen iloinen sinun puolestasi. Ja itseni. Siitä, että saamme tehdä tätä ja että se… kiinnostaa lukijoita.

Sophia seisoi yhtäkkiä Alexanderin takana ja hymyili nostaen peukaloaan. Voisin vannoa, että hän katsoi käsiämme.

Kop, kop, Sophia sanoi matalalla äänellä. En halua häiritä, mutta tässä tulee ruokasi. Tein tavallisen annoksen.

Alexander veti kätensä pois ja nyökkäsi.

Tavallinen on hyvä, kiitos. Alexander näytti kymmenen vuotta nuoremmalta ojentaessaan sanelulaitteen. Hän antoi minun nyt kiinnittää sen.

"Minäkin luen Vainia", Sophia kuiskasi ja laski pöydälle Alexanderin lautasen, jolla oli lihapullia ja perunamuusia.