Kustaa Piponiuksen kutistusflunssa

By Raili Mikkanen

Kustaa Piponius on keski-ikäinen mies, jolla on kaksi lemmikkikottaraista. Kun hänen sisarenpoikansa tulee kylään, Kustaa joutuu vastaamaan mitä kummallisimpiin kysymyksiin. Mikä kottarainen on? Osaako se puhua? Onko sulla peecee vai mäkki?Seuraavana aamuna tapahtuu kuitenkin jotain täysin odottamatonta: Kustaa on muuttunut nuoreksi pojaksi! Täten hän joutuu kouluun, mutta ei istu lainkaan nuorten maailmaan aikuismaisella käytöksellään. Huomaavatko muut? Miten hän tästä selviää?Kustaa Piponiuksen kutistusflunssa on Raili Mikkasen humoristinen nuortenkirja erilaisuudesta, väärinymmärryksistä ja sukupolvien välisistä kuiluista.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Aug 30, 2021
• ISBN: 9788726939637

Book preview

1

SLAM! AUUUUUUUU! Pamaus ja kammottava ulvonta täyttivät porraskäytävän. Ääni kimposi seinästä toiseen, kaikui ja vahvistui matkalla. Se sai alakerran mummon siunaamaan itsensä ja yläkerran toimitusjohtajan miettimään poliisin hälytysnumeroa. Pojan se sai järkyttyneenä kumartumaan koiran puoleen.

– Ei hätää, Kirppu. Olet vain karvan verran lyhyempi nyt. Häntään ei osunut.

Ovi raottui varovasti. Musta karvatupsu levisi käytävän lattialle. Ylhäällä oven raossa kiilsivät silmälasit ja sileä kalju.

– Mi-mikä se oli?

– Kirpun häntä.

Jätit sen oven väliin, poika tokaisi.

– A-anteeksi! Mies näytti olevan vilpittömästi pahoillaan.

Poika, koira ja keski-ikäinen mies katselivat hetken vaiti toisiaan. Tunnelma oli epävarma ja epäluuloinen. Ei eno sitä varmaankaan tahallaan ollut tehnyt. Mutta silti…

Vierailu oli kaiken kaikkiaan ollut aika epäonnistunut. Suunnilleen näin se oli sujunut:

Kalle oli yrittänyt löytää puheenaiheita Kustaaenonsa kanssa, mutta ei se oikein luonnistunut. Kirppu tuli apuun. Se työnsi kuononsa miehen polvelle ja katsoi hurmaavasti, parhaalla makkaraa-tai-kuolen-katseellaan.

Eno värähti, ojensi kätensä ja työnsi kuonon pois. Varovasti mutta päättävästi.

Eno karautti kurkkuaan.

– Ja koulussa menee hyvin?

Voi pojat! Kalle loi salaa Kirppuun toivottoman katseen.

– Joo-o, hän ynähti.

Enon kasvoille nousi suorastaan hymy.

– Pidätkö sinä piirileikistä?

Kalle katsoi tyrmistyneenä Kirpun ruskeisiin silmiin. Piirileikistä? Tarkoittiko se jotain ihme tanhuja?

– Joo, tietenkin. Me Kirpun kanssa tullaan ihan villeiksi kun nähdään piirileikki, hän mutisi.

– Niinkö, eno ilahtui. – Niitähän te koulussa varmaan usein leikittekin? Esitä minulle yksi, kun en itse osaa enää ensimmäistäkään.

Kalle loi hätääntyneen silmäyksen Kirppuun. Hetkinen! Televisiossa tosiaan se yksi Väyrynen kopsutteli vähän väliä käsi pystyssä kantojaan lattiaan. Mutta ei kai tässä mitään väyrysiä… Kirppu ymmärsi hädän. Se nosti kuononsa ja päästi kauhean ulvaisun. Eno hätkähti niin että tuolin jalat raapaisivat lattiaa äänekkäästi.

– Ihan kuin se ymmärtäisi puhetta, eno ynähti.

Kalle närkästyi Kirpun puolesta.

– Ihan kuin? Totta kai se ymmärtää.

– Sehän on vain koira, eno sanoi vähättelevästi.

Kirppu lipaisi Kallen kättä lohduttavasti.

– Juokse pesemään kätesi, eno kauhistui. Hän tuijotti pojan kättä, aivan kuin siihen olisi juuri puhjennut nopeasti leviävä paiserutto.

– Minkä takia? Kalle hämmästyi.

– Tuo koirahan nuolaisi sinua. Etkö huomannut? Kylpyhuone on tuolla,