Mä tuun mukaan

By Raili Mikkanen

"Kyllähän sinä sen tiedät. Ei töihin voi lapset tulla. Päivähoitoon meno on sinun työtäsi." Rellu piti sitä aivan tavallisena pyyntönä, mutta äiti ei suostunut. Eihän äiti edes huomaisi, jos hän tulisi mukaan töihin. Entä jos Rellu muuttuisi aivan pieneksi, niin pieneksi ettei äiti tosiaan huomaisi häntä? Mä tuun mukaan on Raili Mikkasen lastenkirja, jossa yhden päivän ajan asiat näyttävät erilaiselta kuin yleensä. Rellun jännittävä seikkailu on opettavainen sekä lapsille että aikuisille. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 16, 2021
• ISBN: 9788726939583

Book preview

Rellu, äiti ja mummeli

Ulkona paistoi ujon tuntuinen aurinko. Se tihrusteli salaa utuverhon takaa. Puut tarkkailivat sitä, mutta eivät sanoneet mitään. Jos toista ujostuttaa, niin antaa ujostuttaa vaan.

Rellu ei tosin huomannut koko aurinkoa. Eikä puitakaan sen puoleen. Rellua nimittäin harmitti. Ja silloin vain kulkee suu mutrussa, tuijottaa maahan silmäkulmat rypyssä eikä näe yhtään ympärilleen.

Äiti oli aamulla laittanut puuroa lautaselle ja Rellu katsellut äitiä sivulta. Äidin posken pinnalla oli ohutta nukkaa ja poski näytti ihan pehmoiselta. Mutta Rellu ei ehtinyt edes hipaista, kun äiti jo samassa kääntyi pois, kulautti kahvinsa loppuun ja hoputti Rellua kiirehtimään. Piti ehtiä töihin.

Nyt Rellu odotti pihalla. Äiti ei tiennyt sitä, sillä yleensä Rellu juoksi päivähoitopaikkaan omia aikojaan. Ei siinä äitiä tarvittu isolle lapselle. Tänään Rellu kumminkin halusi näyttää äidille, että oli vieläkin vihainen. Ja olisi ehkä illallakin, jos vain muistaisi.

Kotona, ennen lähtöä Rellu oli sanonut äidille:

— Ota mut mukaan sinne sun töihin.

Äiti oli vilkaissut Rellua harmistuneen näköisenä ja vastannut:

— Mutta hyvänen aika, Rellu. Kyllähän sinä sen tiedät. Ei töihin voi lapset tulla. Päivähoitoon meno on sinun työtäsi.

Silloin Rellu suuttui, niin kuin ainakin sata kertaa ennenkin samasta asiasta. Äidin työpaikka oli ihan tavallisen näköinen talo, ikkunat ja ovet ja kaikki. Mikseivät sinne muka lapset voisi tulla?

— Mä oon ihan hiljaa enkä häiritse yhtään, Rellu vielä yritti. Äiti ei sanonut mitään. Rellu tuli yhä vihaisemmaksi. Äänikin nousi kimeäksi, kun Rellu intti:

— Mä tuun mukaan!

Äiti vain huokaisi väsyneesti.

Sitten syötiin loppuun, puettiin ja äiti yritti lepytellä. Rellu ei kuitenkaan huolinut lohdutusta. Mokomatkin työpaikat!

Jos voisi muuttua ihan pieneksi ja mennä äidin mukaan niin, ettei äiti tietäisi mitään, mietti Rellu nyt pihalla.

— Mitäs murjotat?

Pieni käheä ääni kuului jostain Rellun läheltä. Rellu kääntyi yllättyneenä katsomaan. Vieressä seisoi vain vähän Rellua isompi, siis pienen pieni mummeli, jolla oli kirjavat vaatteet päällään.

Ei saa tuijottaa, oli äiti opettanut, mutta ei Rellu muutakaan voinut. Tai sanotaan, että hän katsoi oikein