Iloinen Jukka-Pekka

By Aili Somersalo

"Jukka-Pekka, Tonttu Tietäväinen, Musti ja Mirri purjehtivat sinne kummisedän vanhalla, mainiolla sateensuojalla. Ja kaunis korallilintu laulaa haikeaa kaipaustaan kotiinsa korallisaarille menninkäisille, jotka pajassaan kalkuttelevat sadun kultaa. Sillä kaukainen metsänaukea korven keskellä on Satuaukea."Pieni poika nimeltä Jukka-Pekka herää syntymäpäiväaamunaan onnittelulauluun, ja siitä seikkailu vasta alkaa! Kotipihalla odottaa mustien hevosten vetämä, vauhdikas valjakko, joka vie Jukka-Pekan ja hänen ystävänsä, tonttu-ukko Tonttu Tietäväisen ja nelijalkaiset kaverukset Mustin ja Mirrin, mitä huimaavimmalle matkalle satujen maailmaan. Ystävykset tapaavat muun muassa Punahilkan Mummin, Joulu-ukon ja itse Mestaritontun. Satumaailmassa seikkaillessa vastaan tulee kaikenlaista hämmästyttävää, hupaisaa, jännittävää ja ihmeellistä, eikä Jukka-Pekan ja ystävien seikkailuista juonenkäänteitä puutu. Mitä kaikkea satumaailman kätköistä löytyykään?Aili Somersalon alunperin vuonna 1952 julkaistu saturomaani on samaan aikaan ihastuttava tarina nokkelasta pikkupojasta ystävineen ja hurmaava aikamatka vuosikymmenten taa.Aili Somersalon iloisissa ja vauhdikkaissa Jukka-Pekka -tarinoissa seikkailee pieni Jukka-Pekka-niminen poika ystävineen.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 25, 2023
• ISBN: 9788728543887

Book preview

Iloinen Jukka-Pekka

Copyright ©1952, 2023 Aili Somersalo and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728543887

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

SATUAUKEA

Kaukana korvessa on metsänaukea.

Suuri, sankka metsä ympäröi sitä suojelevasti ja tuuli pyyhältää sen tuoksuvan ruohon yli. Päivä paistaa siellä hellemmin kuin muualla ja aaltojen sininen kirkkaus kimmeltelee riippakoivujen oksien lomitse.

Siellä lehtityttöset supisevat toisilleen ja keijut puuhailevat oman pensaansa vattutaloissa. Orava Hui-hui kerää kotinsa kuistille hyviä käpyjä ja Kettu Repolainen miettii, miten saisi Maailmanlopun kukon kynsiinsä. Pikkunoita Mummuli porhaltaa sinne ratsullaan Hupsis jänöllä, tuohinen taikalipas kainalossaan. Jukka-Pekka, Tonttu Tietäväinen, Musti ja Mirri purjehtivat sinne kummisedän vanhalla, mainiolla sateensuojalla. Ja kaunis korallilintu laulaa haikeaa kaipaustaan kotiinsa korallisaarille menninkäisille, jotka pajassaan kalkuttelevat sadun kultaa.

Sillä kaukainen metsänaukea korven keskellä on Satuaukea.

ILOINEN JUKKA-PEKKA

Jukka-Pekka heräsi siihen, että isä ja äiti lauloivat vuoteen vierellä. Musti istui takatassuillaan ja vingutti viulua ja Mirri-neiti puhalsi torveen.

— Onnea nyt, pikku Jukka-Pekka! Tänään on syntymäpäiväsi, sanoivat isä ja äiti hellästi.

— Onnea, onnea, toivottivat Musti ja Mirrikin ja tarjosivat tassua.

— Tässä on sinulle syntymäpäivälahja, sanoi äiti ja ojensi käärön. Siinä oli verryttelypuku, siniset housut ja valkoinen hihaton nuttu.

Jukka-Pekka ilostui ja kiitti. Hän nousi peseytymään, harjasi tukkansa kiiltäväksi ja puki verryttelypuvun ylleen. Sitten hän pinkaisi Mustin kanssa kilpajuoksuun ruokapöydän ympäri. Kymmenen kierrosta! Jukka-Pekka voitti. Hän sanoi hengästyneenä isälle:

— Isä kulta, minä voitin ma — matonjuoksussa. Saisinko nyt kultaisen kruunun?

— Tarkoitat maratonjuoksussa, poikaseni, mutta palkinto siitä on kultamitali eikä kruunu, selitti isä.

— Ottaisin mieluiten kruunun, sanoi Jukka-Pekka.

— Mutta mistä sellaisen saamme? kysyi äiti.

— Tuolta maitokaupasta, sanoi Jukka-Pekka.

Tonttu Tietäväinen, Jukka-Pekan kummisetä, oli ilmestynyt ovelle.

— Onneksi olkoon, Jukka-Pekka poikaseni, tulehan katsomaan lahjaa, jonka olen hankkinut sinulle. Se on tuolla pihamaalla.

Jukka-Pekka porhalsi ulos Musti ja Mirri kintereillään.

Ihmelahja!

Pihamaalla kuopi kärsimättömästi maata pikimusta hevosvaljakko. Hevoset olivat vain Jukka-Pekan korkuisia, mutta ne olivat kuitenkin oikeita, eläviä eläimiä ja ne oli valjastettu vaunujen eteen, joissa oli punaiset pyörät ja siniset istuimet. Takaistuinta vastapäätä oli nimittäin toinen, pienempi istuin, juuri sopiva Mustille ja Mirrille. Ja jollei kummisetä olisi sitonut hevosia valjaista porstuan ovenkahvaan, olisivat ne jo aikoja sitten lähteneet laukkaamaan!

Isä ja äiti olivat hämmästyksestä vallan mykkiä, mutta Jukka-Pekka ilostui niin, että hyppeli vaunujen ja hevosten ympärillä, silitti silkinhienoa turpaa ja tarjosi niille sokeripaloja kädestään. Mutta Musti ja Mirri olivat muitta mutkitta kiivenneet koetteeksi takaistuimelle, ja Mustilla oli yhä kainalossaan viulu ja Mirrillä torvi.

— Nyt lähdemme pienelle vierailulle Punahilkan Mummin luo, hänelläkin on sinulle pieni lahja, sanoi kummisetä ja nousi takaistuimelle Jukka-Pekan viereen ottaen suitset käteensä.

— Mutta älkää viipykö kauan, sillä aamupuuro on jo tulella, huusi äiti.

Hevoset porhalsivat juoksuun ja katosivat portista tielle. Mentiin huimaa kyytiä, tuuli vain vinkui korvissa.

Eipä aikaakaan, kun jo kiidettiin suurta, sinistä järveä kohden ja ihan suoraan veteen. Mutta Tonttu Tietäväinen painoi vaunujen oikealla puolella olevaa nappulaa ja samassa silmänräpäyksessä ilmestyivät vaunun pyörien alle veneet. Vesi kohisi vaahtona hevosten kavioiden alla, mutta muuten oli kuin olisi ajanut reellä sileätä jäätä pitkin. Musti kääntyi katsomaan, mutta horjahti ja romahti veteen.

— Apua! Apua! Musti hukkuu, parkaisi Mirri säikähdyksissään, mutta kummisetä oli jo pysähdyttänyt vaunut ja vettä valuva Musti kömpi hiukan nolona paikalleen. Se ravisteli veden turkistaan Mirrin silmille ja Mirri sanoi moittivasti:

— Olisit ottanut saunapyyhkeen mukaasi, Musti, mutta koirat ovat aina niin ajattelemattomia!

Jukka-Pekka ojensi Mustille kaulahuivinsa ja Musti pyyhki sillä turkkinsa. Kummisetä kiinnitti sitten kaulahuivin vaunujen taakse, jossa se liehui kuin viiri.

— Se kuivuu pian tuulessa, hän sanoi.

Hevoset olivat nyt kiitäneet järven yli ja saapuneet hienohiekkaiselle rannalle. Ne jatkoivat matkaansa vinhaa vauhtia korkean vuoren juurelle. Tonttu Tietäväinen painoi nyt vaunujen vasemmalla puolella olevaa nappulaa. Veneet olivat jo rantahietikolla kadonneet pyörien alta, mutta nyt putkahtivat hevosten kyljistä pikimustat siivet ja hevoset ja vaunut nousivat ilmaan ja kiitivät myrskytuulen lailla vuoren yli ja laskeutuivat maahan. Heti siivet katosivat hevosten kylkiin ja matkaa jatkettiin metsätietä pitkin.

Puut suhisivat ja metsän kukat katselivat tätä menoa ihmetellen.

Eipä aikaakaan, kun oltiin syvällä, syvällä metsässä. Korkeiden katajapensaiden ympäröimänä oli pieni punainen tupa ja pensaiden välissä valkoinen veräjä. Punahilkka juoksi avaamaan veräjän ja hevoset kääntyivät pihamaalle. Siellä Punahilkan Mummi seisoi kuistilla ja huiskutti liinaa tervetuliaisiksi. Jo ennen kuin hevoset pysähtyivät, nousi Jukka-Pekka seisomaan ja tervehti sotilaallisesti, mutta virmat hevoset pysähtyivät niin äkkiä kuistin eteen, että Jukka-Pekka horjahti eteenpäin ja lensi sitten kuperkeikkaa selälleen vaunuista suoraan suureen taikinakaukaloon portaiden juurelle. Mummi, Punahilkka, kummisetä, Musti ja Mirri juoksivat heti apuun ja niin ryömi Jukka-Pekka kaukalosta yltä päältä taikinassa.

— Voi päiviäni, sanoi Mummi, — mutta Punahilkka