Taikapuu – iltasatuja lapsille

By Kaarina Helakisa

"Oli kerran puu, joka kasvoi tavattoman pitkäksi."Mitä käy, kun itsepäinen puu kasvaa yli yhdeksän talon korkuiseksi? Kyläläiset pelkäävät, että se pukkaa kuun radaltaan, tai että tähdet sytyttävät sen tuleen. Entä kuinka maailman viimeinen keijukainen taitaa autolla ajamisen? Matka sujuu varmasti mukavasti, kun on pakannut eväiksi nyytillisen pippureita.Kaarina Helakisan ihastuttava satukokoelma Taikapuu hurmaa niin pienet kuin vähän isommatkin lukijat. Iltasadunpituiset kertomukset ovat täynnä eläväistä kieltä, toinen toistaan hauskempia henkilöitä ja joka sivulla ilahduttavia yllättäviä sattumuksia.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Aug 2, 2023
• ISBN: 9788728563793

Book preview

Kaarina Helakisa

Taikapuu

Iltasatuja lapsille

SAGA Kids

Taikapuu – iltasatuja lapsille

Copyright ©1968, 2023 Kaarina Helakisa and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728563793

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Äidille ja Isälle

Soittoniekka ja taikapuu

Oli kerran puu, joka kasvoi tavattoman pitkäksi.

Puu ei lopettanut vielä sittenkään, kun se oli yhdeksän talon korkuinen, vaan kasvoi kasvamistaan kohti kuuta ja oli lopulta niin korkea, että pelättiin sen pukkaavan kuun radaltaan tai syttyvän tähtien tulesta ilmiliekkiin. Kylällä kuulutettiin henkilöä, joka uskaltaisi käydä katkaisemassa kuusen latvan, ja itse vallesmanni lupasi:

— Palkkioksi sankarille tämä muhkea puu!

— Tuleekos samaan maksuun kuukin? kysyi Verneri, nuori tyhjätasku soittoniekka, aikamoinen koiranleuka.

Pojalle luvattiin kuu, ja hän sonnustautui matkaan.

— Minulla on oivalliset mielikuvituksen siivet, hän kehui maahan jääville. — Olen ne itse liimannut kokoon papukaijan ja kamelikurjen höyhenistä, ja ne kiinnitetään elämänlangalla selkääni.

Niinpä pojan selkään sidottiin hänen monenkirjavat lentimensä, ja hän räpytteli tiehensä väen jäädessä niska mutkalla kummeksumaan lentoa.

Niin pian kuin Verneri oli kadonnut näköpiiristä, alkoi kuusessa tapahtua kummia. Puu värittyi mustaksi, ilma tuoksui usvalle ja homeelle, ja takkuisista taloistaan nousi parvittain äänettömiä huuhkaimia, joilla silmien sijalla riippuivat vihreät lyhdyt. Tuuli lensi viuhuen ja vouhottaen, läiskytti kuusen oksia ja puhalsi Vernerin purjeisiin.

Viikkomääriä teki Verneri matkaa, ja vaikka ihmisten maailmassa oli jo talvi, yläilmoissa lämpö ja kirkkaus yhä enenivät. Kun poika arveli kohta jo lähestyvänsä taivaan loistoa, hän päivänä muutamana huomasi saavuttaneensa matkansa määrän, puun latvan. Latvan kärjessä kiikkui suunnaton pilvipesä.

Parvi pystynokkaisia ja takkutukkaisia lapsienkeleitä melskasi pilvien villahuovissa, keitti hunajanekkuja ja viskeli toisiaan ruusuilla ja kullatuilla omenoilla.

— Hei Verneri! Meillä on aika hieno joulukuusi, vai mitä? enkelit huusivat ja nakkelivat Verneriä hopeapähkinöillä. — Tahdotkos maistaa enkelinekkuja?

Verneri rykäisi ja pyöräytti tuikean katseen enkeleihin päin.

— Kuulkaahan nyt, tämä kuusi on jollakin tapaa minun puuni, Verneri sanoi. — Olen tullut tänne katsastamaan, ettei kuu aja kolaria kuusen latvaan.

— Siinä tapauksessa sinun on jäätävä tänne iäksesi kaikeksi, enkelit huomauttivat. — Ja toisekseen ei näin pitkulaisesta puusta ole paljonkaan iloa teille maan ihmisille. Mutta tee sinä meidän kanssamme vaihtokauppa. Anna kuusi meille, niin me vastalahjaksi kivitämme kuun kultaomenoilla tiehensä. Mukaasi saat suurimman kultaisen kuuomenan, ja me