Huippukokous: Osa 1

By Jarmo Kuuttila

Kolmen kirjan sarjan ensimmäinen osa.

Sarjassa Eurooppa joutuu pahantahtoisten biljonäärien vallanhimon kohteeksi. Joukko eri puolilla maailmaa rikastuneita suurliikemiehiä perustaa yhteenliittymän, Organisaation. Sen johtoon valikoituu kovin heistä, Ykkönen. Kun resursseista ei ole puutetta, Eurooppa voidaan ottaa vihamielisellä valtauksella. On vain yksi tavoite. Me otamme Euroopan johtoomme.

Sarjan ensimmäisessä osassa luodaan asetelmat tavoitteen toteuttamiselle ja isketään lujasti.

Toisessa osassa Eurooppa pannaan rujosti polvilleen. Ja kolmannessa osassa voitto varmistetaan brutaalin tylysti.

Minkälaisilla otteilla Euroopan hallinto vastaa? Kuinka oikeusvaltio asettuu pahaa vastaan? Mistä löytyy vastavoima pahalle?

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Apr 14, 2023
• ISBN: 9789528017592

Jarmo Kuuttila

El autor es un antiguo diplomático que ha desempeñado misiones exigentes en todo el mundo, Asia, África, Oriente Medio, América y Europa incluso en EE. Mozambique, Myanmar, Colombia y Venezuela. Tras dejarlo hace unos años para servir plenamente como embajador en Colombia y Venezuela, continuó como escritor. En muchos países fue testigo de la maldad y la crueldad, de un ansia de poder espantosa y criminal y de la incapacidad de los regímenes para responder a las acciones de los criminales. Todos hemos visto, impotentes como hemos estado en el pasado muy reciente, lo aterradores que pueden ser esos abusos de poder. En este mundo, los acontecimientos lejanos pueden acercarse y tocarnos a cualquiera de nosotros en un abrir y cerrar de ojos.

Book preview

1

Senaatintori Helsinki

Tauno Turenko jätti autonsa sivukadulle ja käveli yliopiston päärakennuksen takaa Porthanin kulmaan ja kääntyi kohti senaatintoria. Kello oli kymmentä vaille kolme aamulla. Yö ei ollut pimeä, mutta hiljaista oli. Kun hän oli varma, ettei kukaan näe, hän kiirehti torin kulmaukseen. Alhaalla Aleksanterinkadulla ei näkynyt liikettä. Turenko siirtyi muutaman kymmentä metriä ylemmäs ja loikki nopeasti portaat päästäkseen suurkirkon ovelle. Hän vilkuili nopeasti sivuilleen ja koukkasi sitten rautaisella pienikokoisella koukulla ovenlukkoon. Lukko rasahti auki muutamalla nopealla vääntöliikkeellä. Turenko veti oven raolleen ja varmisti vielä kerran, ettei ketään ollut näkösällä. Päästyään sisään Turenko veti oven perässään kiinni. Hän napsautti otsalampun päälle ja ahdistava olo helpottui heti. Tunkkainen kirkkosalin ilmavirta tuntui kummalliselta näin pimeässä ja tyhjässä. Turenko päätti hengittää suun kautta. Häneltä meni muutama minuutti rauhoittua, vetää henkeä ja nousta askel askeleelta ylös ja asettua vasten suurkirkon mahtavia urkuja. Hän laski harmaan putkikassiinsa lattialle ja vetäisi vetoketjun kokonaan auki. Spiraali oli siinä päällimmäisenä niin kuin pitikin. Sen asentamiseen ei mennyt edes kahta minuuttia. Se kiertyi paikalleen mahtavan urkupillin sisään aivan kuin autotallissa harjoitellessa. Pieni, mutta luja painallus ja se kiinnittyi paikalleen ja tuntui olevan ensiyrityksellä tukevasti kiinni. Otsalampun valossa sitä ei erottanut urkuaukosta. Hyvä, se oli täydellinen. Hän työnsi kätensä kassiin ja veti pienen pelikonsolin säätimen ulos. Peukalon liikkeellä virrat päälle, kahden sormen painallus. Pieni odotus. Muovinen napsahdus urkupillin suunnalta, vihreä syttyi. Turengolta pääsi huokaus. Virtalähde oli kriittisin tässä, hän hymyili edelleen. Se toimii. Se on nyt valmis. Turenko katsahti pelikonsolia, vaikkei hänen olisi tarvinnut. Uusi painallus. Metallinen napsahdus tällä kertaa. Relekin toimi kuten piti. Nyt vaan ulos täältä.

Paineastian laukaisin oli konsolisäätimen suojakuvun alla. Sen kun napsauttaa, spiraalin suutin pongahtaa ylös näkyviin ja väriaine suihkuaa paineen voimalla ulos ja hieno sumute saavuttaa huomaamatta kirkkoväen kun he istuvat tuolla veisaamassa. Turenko vilkaisi kohti mustanpuhuvaa kirkkosalia. Hän oli kehittänyt itse tämän suuttimen ja tiesi, ettei kukaan täällä edes huomaa suihketta. Se saa nousta ja levitä ilmaan täysin kenenkään estämättä.

Turenko kurkisti urkupillin aukkoon. Siellä ei näkynyt mitään. Kaikki oli niin kuin pitikin. Näin yksinkertaista. Kaikki oli valmista. Enää tarvittiin vain varmistus. Turengolta meni muutama lisäminuutti releen toiminnan tarkistamiseen. Kaikki oli kunnossa. Rele oli päällä ja toimii niin kuin pitääkin.

Turenko tarkasti kassinsa sisällön ja käänsi päätänsä saadakseen lampun valon kohti lattiaa. Mitään ei saa jäädä.

Valonkajon välähdys alhaalla varoitti Turenkoa. Joku oli pääovella!

Ei nyt! Ei perhana nyt! Turenko sai nopealla liikkeellä otsalamppunsa sammumaan ja vetäytyi kiireesti urkupillien taakse suojaan. Hän kuuli puhetta, mutta ei saanut selvää sanoista. Poliisi? Oliko joku sittenkin tehnyt hälytyksen? Turenko kirosi mielessään. Vain kaksi minuuttia. Vain sen verran tähän olisi enää mennyt. Perhana! Hänellä ei ollut pakotietä! Takana oli seinä. Edessä kirkkosali ja sitä ne jo tutkivat taskulampuillaan.

Turenko tunkesi itsensä urkupillistön taakse ja kyyristyi alas. Viime hetkellä, sillä taskulampun kirkas läiskä kiersi äkkiä pitkin seiniä. Hän työnsi selkänsä vasten seinää. Tumma möhkäle lattialla oli hänen kassinsa. Voi saatana! Se jäi siihen.

- Ei täällä mitään ole.

- Hiljaiselta näyttää, mutta katsotaan nyt vaan. Eipä tässä muutakaan ole.

- Olis saanut tämäkin jäädä. Tää on kuitenkin taas vikahälytys.

- On tai ei, katsotaan nyt. Ei tässä nyt niin kauaa mene.

- Jos meillä olis koira, voitais päästää se tsekkaamaan. Säästyttäis turhalta jalkatyöltä.

- Ai tässä vai? Ei tänne koiraa saa edes tuoda. Paree sen on vaan odottaa autossa. Turenko erotti kahden taskulampun valonläiskien nopeat kierrokset. Valot välähtelivät ja heittelivät varjoja pitkin seinustoja. Miehet tuntuivat pysyttelevän yhdessä paikallaan ja tarkistivat näkemänsä jutellen samalla edelleen työnsä helpottamisesta koiralla. Toinen oli selvästi halukkaampi kuin toinen. He antoivat taskulamppujensa kulkea pitkin penkkirivejä.

- Tässä! Tämä se on.

Turengon sydän muljahti. Hän oli varma, että ne kuulevat hänen sydämensä jyskeen. Toinenkin suuntasi lamppunsa kohti sitä ovea, mistä Turenko oli hetkeä aiemmin murtautunut sisään.

- Se on lukossa. Ei täällä mitään oo.

He astelivat ovelle ja tarkastivat sen lamppujensa valossa.

- Ookoo.

- Mikähän tääki nyt taas oli, ihmetteli toinen.

He palasivat kirkkosaliin ja astelivat rinnakkain kohti alttaria. Molemmat antoivat taskulamppujensa kiertää ja etsiä. Toisen valokiila kääntyi ylöspäin ja pysähtyi urkuihin. Älkää! Älkää perhanassa nyt tulko tänne. Spiraalisäiliö viereisessä putkessa tuntui äkkiä ahdistavalta. Oliko tämä sittenkin liikaa. Menimmekö liian pitkälle? Mutta kun valo osui viereiseen oveen ja jäi siihen, spiraali katosi mielestä. Turenko ei uskaltanut hengittää ja tunsi tukehtuvansa. Valo heilahti ja katosi. Turenko yritti laskea ilmat keuhkoistaan hiljaa, mutta ei onnistunut. Hänen omissa korvissaan kuului kauhaa pihinää. Ja alhaalta kuului kolinaa. Vartijat olivat tehneet johtopäätöksensä ja antoivat lamppujensa vielä kuljeskella pitkin aluetta.

Perhana. Perhanan perhana.

- Katotaas vielä toi yläkertakin.

Toinen vartijoista nousi portaikkoon, mutta jäi seisomaan puolittain porrasaskelmille. Hänen lamppunsa valokiila heilahti Turengon tasalla. Jumalauta siinä kassin edessä! Turenko näki hänet suoraan vastakkaisella puolella ja jos vartija nyt kääntää lamppunsa tänne, peli on selvä.

Mutta vartija antoi lamppunsa kiertää ovesta ikkunoihin. Valonsäde hipaisi kassia. Toinen pysytteli alhaalla ja jotakin se siellä huuteli. Tämä kääntyi ja lähti varovasti laskeutumaan alas. Hän katosi näkyvistä mutta Turenko kuuli edelleen heidän äänensä. He puhuivat hyvin hiljaa. Turenko ei erottanut kunnolla, mistä he puhuivat.

- Tänne pitäis saada kunnon hälyttimet, toinen kuului sanovan.

- Aina kun joku edes käy tossa ovella, sama juttu.

Turenko uskalsi taas hengittää vapaammin. Äänet loittonivat. Kuului raskaan oven jymähdys. He olivat menneet. Turenko odotti suurten putkien suojassa kymmenen loputtoman pitkää minuuttia.

Vasta autossa hänen onnistui naurahtaa helpottuneena ääneen kuvitellessaan miten pahasti Helsingin, Suomen johtajat nolataan. Kiitos vaan vartijat. Sössitte hommanne. Kiitos siitä. Tämä on jotakin aivan toista kuin kakun pläjäyttäminen yhden onnettoman johtajan naamaan. Nyt nolataan koko sakki kerralla. Eikä väri kuulemma lähde pesemällä. He saavat kantaa sitä kuin poltinmerkkiä viikon verran.

Turenko on vastustanut ydinvoimaa koko aikuisikänsä. Japanin ydinvoimalaonnettomuus ja uuden hallituksen kanta lisäydinvoiman rakentamiseen sai hänet liittymään aktivisteihin. Hän on osallistunut sekä rauhallisiin mielenosoituksiin että suoraan toimintaan. Mutta tämä tanskalaisten idea väriaineen lisäämisestä veteen ja sen suihkuttamisesta virallisten kirkonmenojen aikaan valtiovallan edustajien päälle oli tuntunut ensin tyhmältä ja jopa vaaralliselta. Turenko sai silloin nähdä omin silmin, kuinka tanskalainen kasteli kyynärvartensa liuokseen kastetulla rätillä. Mitään ei näkynyt, mutta kun hän asteli valokatkaisijalle ja napsautti valot päälle, käsivarsi alkoi loistaa koboltinhehkuista valoa, käsivarren hehku oli yllättävän kirkas ja näytti kuin iho olisi syttynyt. Ja kun tanskalainen lopuksi kulautti keinovalossa hehkuvan veden kurkkuunsa ja vakuutti, että se on täysin vaaratonta ja että hehkun aikaansaa itse asiassa uusien energialamppujen loiste.

Koko Euroopan kattava kampanja alkaa täältä. Tämä olisi ensimmänen samanlainen isku monen iskun sarjassa. Kun hän selitti, että kaikki alkaa täältä Suomesta ja leviää samanlaisin iskuin Euroopan muihin pääkaupunkeihin Turenko alkoi olla jo myyty mies. Pääministerin kaksi viikkoa sitten antama lausunto siitä, ettei lisärakentamisen aikaisempia päätöksiä ole syytä muuttaa, ratkaisi. Tanskalaisen mielestä Suomen esimerkki ydinvoiman lisäämisestä entisestään on saatava estetyksi. Muut seuraavat kyllä Suomen esimerkkiä, mikäli me epäonnistumme. Ja ellei sitä saada nurin hyvällä, niin pahalla sitten.

Tanskalaisaktivisti painotti, että temppumme tehoaa vain, jos vesi saadaan suihkuamaan oikealla hetkellä ja koko kirkkoväki pannaan hehkumaan neonvaloa seuraavan viikon ajan. Seuraava samanlainen isku on suunnitteilla Tanskaan viikon päästä Suomen iskusta, mutta sen toimeenpaneminen onkin sitten jo paljon vaikeampaa. Siksi nämä valmistellaan näin aikaisin, kuukausia ennen itse iskua.

Turengon kehittämän ainutlaatuisen suuttimen ansiosta vesisumu on niin hienojakoinen, että vesipartikkelit eivät laskeudu ollenkaan vaan ne nousevat ja leviävät laajalle alueelle suihkupaikan ympäristöön, eikä sitä huomaa ollenkaan. Se kastelee huomaamattomasti kaiken ympärillään ja sen hehku tulee näkyviin vasta myöhemmin, kun energialamppujen valot saavat sen loistamaan. Hän oli painottanut, että paineistetun spiraalin asentamisen oli onnistuttava yhdellä yrityksellä ja salaa. Mutta kyllä se onnistuu. Koko laitteisto laukaistaan kaukosäätimellä kun kirkonmenot ovat alkaneet ja väki istuu paikallaan. Urkujen pauhu laukaisee sitten releen. Ja me, vakuutti tanskalainen, huolehdimme siitä. Sinun tehtäväsi on vain asentaa nämä paikalleen hyvissä ajoin, puolisen vuotta ennen joulukirkkoa.

Turengon piti lähettää lyhyt varmistusviesti kotoaan, mutta hän oli niin innoissaan onnistuneesta työstään, ettei malttanut odottaa. Ja hetken harkittuaan hän naputteli vielä toisenkin lauseen.

Aion tulla itsekin katsomaan miltä se näyttää.

Sen jälkeen hän starttasi tyytyväisenä autonsa ja lähti kotiin Tammisaareen.

2

Kuva oli kirkas ja hämmästyttävän hyvälaatuinen. Kiikaritähtäin oli tarkoitettu sotilaskäyttöön, joten Anton olisi saanut rajattua kuvan vaikka naisen kasvoihin niin halutessaan. Hän antoi sormensa koskettaa kevyesti kiikarikivääriinsä. liipasinta. Laski sitten vasemman silmänsä hitaasti kiinni tähtäimen okulaariin.

Nuori kiinteistönvälittäjä ohjasi asiakkaansa edellään ylös kohti ovea. Valkoiseksi kalkitun talon edessä välkkyi uima-allas ja vedestä heijastuvat vedenväreen heittämät valokuviot leikkivät kivetyn terassin karkealla rappauksella. Välittäjä laski laukun maahan ottaakseen avaimet omasta vaatimattomasta laukustaan ja nappasi samalla massiivisen tumman oven edestä lehden mukaansa sisään. Antonille rappuset, terassi ja talo olivat tuttuja, sillä hän oli tapansa mukaan tehnyt tarkkaa ja yksityiskohtiin saakka perusteellista työtä.

- Se otti lehden, Anton mumisi itsekseen. - Homma on hoidettu. Mennään, hän sanoi kovemmalla äänellä alas luukusta ja laski aseensa. Oli aika lähteä.

Kumpikaan naisista ei kiinnittänyt yksinäiseen huomaamattomaan mustaan veneeseen mitään huomiota. Heti raskaan luukun sulkeuduttua vene painui pinnan alle. Vesi pyörehti hetken sukellusveneen jättämällä paikalla kunnes aallokko peitti pyörteet alleen.

Välittäjä avasi oven laukusta kaivamillaan avaimilla.

- Lehti kuuluu palveluun. Tänne jaetaan joka aamu lehti.

Hän alkoi kuvailla talon sisustusta ja kehaisi, että kellarissa on tietysti myös pieni viinivarasto.

- Otatte vaan sieltä ja kirjaatte mikroaaltouunin päällä olevaan lomakkeeseen, mitä olette ottaneet. Hintaan kuuluu kolme pulloa mitä vaan haluatte ottaa. Ylimenevistä laskutamme pienen lisämaksun.

Välittäjä laski Helenin laukun portaiden alapäähän ja heitti lehden ruokatilan pöydälle. He tarkastivat pikaisesti talon ja viinivaraston. Kun välittäjä lähti, Helen otti puhelimensa ja naputteli nopein peukaloniskuin lyhyen viestin.

Olen perillä. Ihanaa, että onnistuit saamaan tämän näin lyhyellä varoitusajalla. Tule pian!

Hän tunnusteli kädellään makuuhuoneen takan rosoista harmaata kivipintaa. Vilkaistuaan kuin varmuuden vuoksi kelloaan hän alkoi asetella vaatteitaan kaappiin. Puhelin piippasi. Carlo.

Helen avasi kiireesti Carlon viestin.

Ohitin juuri Bordeax’n risteyksen. Olen siellä tuota pikaa.

Mukavaa, että olet tyytyväinen pikku piilopaikkaamme.

Helenin sydän oli pakahtua. Kohta hän on täällä. Hän ei voinut vastustaa pakottavaa haluaan kuulla hänen ääntään edes pienen hetken, vaan soitti Carlolle saman tien.

- Carlo, vastaus tuli tutulla syvällä äänellä.

- Hei kulta. Pääsit siis ajoissa! Minulla on sinua niin ikävä! Tule pian, mutta varovasti. En jaksa millään odottaa. Avaan meille jo shamppanjan. Minulla on mukanani pieni lounas. Jotain ihan kevyttä vain.

- Olet aarre. Minullakin on ikävä sinua, ja nälkä, sillä lähdin heti kokouksen päätyttyä. Meillä on uusi kriisi käsissämme. Ehdin valitettavasti vain käväistä, mutta halusin tulla luoksesi edes hetkeksi. Nähdään pian, oma aarteeni.

Helenin mieli mustui hetkeksi. He olivat olleet niin iloissaan tästä harvinaisesta yhteisestä viikonlopusta. Hän katsahti tympeätä kuvaansa suuresta kokovartalopeilistä. Hetken apeus olisi saatava voitetuksi. Mikä näistä olisi nyt paras? Avoimessa vaatekaapissa roikkui rivi seksikkäitä alusvaatteita. Aloitetaanpa tästä, Helen ojensi kätensä.

Carlo kiihdytti vauhtia saatuaan puhelimensa takaisin keskikonsoliin. Kuvajainen Helenistä välähti hänen tummissa silmissään. Tämä olisi ollut erinomainen tilaisuus viettää pari rauhallista päivää Helenin seurassa. Lola on turvallisesti kotona Milanossa ja luulee tietysti, että hän itse on edelleen kokousmatkallaan. Hänen virnisti ja naurahti hiljaa. Hänellä olisi ollut kaksi päivää vapaata, mutta näissä oloissa se kutistuu yhteen päivään. Hänellä on itse asiassa pieni yllätys Lolallekin. Riipus oli kallis, mutta Carlo uskoi, että se ilahduttaisi Lolaa ja peittää tämän pikku reissun alleen.

Loppumatka sujui odotuksen tunnelmissa ja kaartaessaan ylös viimeiseen mutkaan Carlo antoi katseensa viivähtää kimmeltävällä merellä. Hän ei halunnut tuhlata aikaansa auton viemiseen paikalleen vaan pysäytti oven eteen, paiskasi oven kiinni ja harppoi raskaalle ovelle muutamalla kiihkeällä loikalla.

Helen seisoi vieno hymy kasvoillaan portaiden kolmannella askelmalla. Hän pudotti aamutakkinsa, kun Carlo nosti katseensa laskettuaan pienen laukkunsa lattialle. Leveä hymy valaisi hänen kasvonsa. Hän olisi halunnut kehua Helenin kauneutta, mutta sanat juuttuivat kurkkuun. Helen seisoi siinä pitsisessä alusasussa ja katsoi kiinteästi Carloa suoraan sisikuntaan.

Puolen tunnin kuluttua Helen karkasi Carlon otteesta ja kiirehti ulos makuuhuoneesta. Tule, ruoka menee pilalle, ellemme syö nyt heti. Jätetään nyt tämä tällainen, hän sanoi muka vakavalla äänellä ja kääntyi mennäkseen. Carlon katse seurasi Helenin keinuvia lanteita. Huoahtaen raskaasti hän nousi ja seurasi Heleniä alakertaan.

Helenin lounas osoittautui herkulliseksi äyriäisalkupalaksi, savustetuksi lampaan potkaksi ja tiramisu-jälkiruoaksi. Helen valmisti kahvin ranskalaiseen tapaan hellan levyllä ja asetti kupin Carlon eteen. Samalla hän ojensi aamulehden ja kehotti Carloa nauttimaan kaikessa rauhassa kupposestaan. Menen uimaan, hän katsoi kiinteästi rakastajaansa. Katse kertoi, että olisi parasta, että tulet altaaseen itsekin, sillä et tiedä, mitä siellä odottaa...

Aamulla Carlo hotkaisi pari paahtoleipää, joi kahvinsa ja vilkuili puhelintaan. Hän oli poissaolevan oloinen. Vuolaista pahoitteluistaan huolimatta Carlo lähti ajatukset jo muualla. Helen jäi itse vielä hetkeksi. Hänellä ei ollut kiirettä ja vaikka Carlo joutui lähtemään, niinpä hän päätti jäädä hetkeksi katselemaan merelle ja lukemaan Carlolta saamaansa kirjaa.

Jo ennen Milanoon tuloaan Carlo tunsi olonsa huonoksi. Hän epäröi hetken ovella. Hänen olonsa oli nyt jo todella surkea.

Avain ei tahtonut osua lukkoon ja hiki kirveli silmiä. Eikä hänen olonsa ainakaan parantunut kun hänen astui sisään. Lola oli kuin myrskyn merkki. Hän kysyi Carlolta kireän oloisesti, miten eilinen oli mennyt. Carlo vastasi sen olleen tavanomaistakin uuvuttavampi, sillä nyt meillä on päällä vähän hankalampi tilanne, teemme tutkimuksiamme kovassa paineessa, hän pyyhki tuskanhikeä otsaltaan. Lola päästi pienen äännähdyksen, astahti taka-askeleen, ja hänen patoutunut vihansa kuohahti kuin ylikiehuva maito.

- Miksi valehtelet pukki? Kenen hutsun luona olet tällä kertaa tehnyt tutkimuksiasi. Missä helvetissä olet ollut? Ja kuka se nainen on. Oletko edelleen sen persjalkaisen kanssa?

- Rauhoitu. Minulla on vähän huono olo. Siksi tulin kotiin jo nyt vaikka tutkimukset ovat pahassa vaiheessa.

- Haista huilu tutkimuksinesi! Lola heristi lakattua etusormeaan Carlon suun edessä ja tuuppi Carloa kauemmaksi.

- Lola, älä... Minulla on todella huono olo.

Carlo sulki hetkeksi silmänsä. Hän näki edessään kaksi Lolaa.

Jokin oli todella pielessä. Lola tönäisi Carloa rinnasta ja tämä horjahti taaksepäin.

- Minä soitin! Lola tuijotti silmät hehkuen Carloa tiukasti ja tuuppasi uudelleen.

- Herra saatanan poliisipäällikkö, minä tiedän. Olisit edes yrittänyt peittää niljakkaat jälkesi. Olit kuulemma lomalla. Kesken kiireisten tutkimuksiesi pikku syrjähypyllä Ranskassa. Carlo työnsi selkänsä seinää vasten. Silmiä kirveli ja henkeä ahdisti.

Ei... Hän ei saanut selvää, mitä Lola sanoi.

Hän vajosi selkä seinää vasten ja liukui voimattomana istualleen. Lola näki, että hänen katseensa oli sumea. Carlo ei ollut täällä enää. Lola nielaisi tulossa olleet myrkylliset sanansa. Pakahdus täytti hänen rintansa. Hänen oli pakko nieleksiä silmiin nousevat äskeisen raivon nostattamat kyyneleet.

Sitten hätä hulvahti raivon päälle. - Carlo!

Kymmenen minuutin kuluttua Carlo istui voipuneena, mutta vähän selkeämpänä sohvalla. Lola ei tiennyt mitä ajatella. Sillä oli niin punakka naamakin. Bluffaako se? Voiko se olla niin piru?

- Sinun on saatava juotavaa, Lola sanoi vähän liiankin tylysti.

- Ota tämä.

Carlo yritti vastata, mutta ojentuva käsi pysähtyi. Kouristus iski yllättäen heidät molemmat. Carlo laski päänsä polviinsa ja Lola kuuli hänen ähkivän kivusta.

- Minun oloni on todella huono. Menen aamulla lääkäriin.

- Otat nyt tämän. Se auttaa varmasti.

Lola työnsi kupin Carlon eteen. Carlo tunsi teen voimakkaan tuoksun. Oksennusrefleksi oli niin kova, ettei hän päässyt edes ylös. Mutta mitään ei tullut. Carlo näytti todella sairaalta, eikä vatsan kouristus tuntunut hellittävän ollenkaan. Hän yritti nousta jaloilleen, mutta ei enää päässyt ylös sohvalta. Lola tarrasi refleksinomaisesti miestään olkapäistä ja heidän katseensa kohtasivat. Lolan sisikuntaan valahti kylmä. Carlo ei esittänytkään sairasta, vaan todella oli sairas.

Lolan kädet tärisivät rajusti, kun hän soitti ambulanssin Carlon jääräpäisistä vastalauseista huolimatta.

Carlo kuoli ambulanssissa hengityksen lamaantumiseen. Ambulanssilääkäri jatkoi elvytystä sairaalaan saakka, mutta Carlo oli poissa.

Myös Helenin vointi oli huonontunut ja hänet oli otettu poliklinikalta suoraan osastolle. Hän makasi voipuneena Bordeaux'n keskussairaalan tarkkailuhuoneessa. Yöpäivystyksessä oli kiire ja Helen joutui odottamaan, vaikka hän näki kaiken jo kahtena ja hänen vatsansa kouristeli. Oksennusvati haisi vieressä happamena. Se sai Helenin voimaan entistäkin huonommin. Vastapäisellä seinällä oli teevee ja Helen yritti keskittyä katsomaan uutisia. Jospa se auttaisi edes vähän. Hän näki yhtäkkiä Carlon kasvot teeveen ruudulla. Ääni oli käännetty pois, sillä kaikki äänet olivat pahentaneet Helenin huonoa oloa. Hän yritti napata kaukosäätimen sivupöydältä, mutta liike sai aikaan uuden kouristuksen. Karvasta sappea nousi hänen suuhunsa. Hengitys kävi raskaaksi ja hänen oli haukottava ilmaa raskaasti. Helen kohensi varovasti asentoaan. Kuvan alareunassa kulki tekstinauha, jossa luki, Europolin pääjohtaja Giancarlo Massimo kuoli yöllä vakavaan myrkytykseen Milanossa. Seuraamme tilannetta ja kerromme hetken päästä lisää.

Helen ei ymmärtänyt. Carlo. Se oli Carlo! Hän vilkaisi sivupöydälle. Missä se kaukosäädin on. Kouristus iski entistä kovempana. Hän uikutti voipuneella äänellä Carlo Carlo Carlo.

Päivystävä lääkäri kiirehti hänen huoneensa editse ja kuuli Helenin voihkinan, teki äkkikäännöksen ja astui sisään. Lääkäri painoi Helenin takaisin vasten tyynyä. Hänen kysi Heleniltä tämän vointia, mutta Helenin itkuinen katse sai hänet vilkaisemaan teeveen ruutua. Potilaan kasvoilla oli lääkärille niin tuttu valahtanut ilme. Potilas oli vajoamassa koomaan. Hänelle tuli kiire. Hän soitti Helenin potilaskelloa ja avasi sormillaan Helenin kiinni painuneet silmät. Helen ei jaksanut kiinnittää katsettaan lääkärin lamppuun, vaikka tämä heilutteli valoa edes takaisin.

Hän näki, että Helenin pupilli supistui, mutta laajeni sitten eikä reagoinut enää lamppuun. Lääkäri asetti stetoskooppinsa Helenin kaulalle. Sydänääniä ei kuulunut. Ryhmä hoitajia asteli sisään. Mikä hätänä, ensimmäinen heistä kysyi rauhallisella äänellä.

Helenin sydän ei reagoinut defibrillaattorin jysäyksiin. Adrenaliinipiikki ei palauttanut Helenin elintoimintoja. Hänet julistettiin kuolleeksi kaksikymmentäkaksi kaksikymmentäkolme, maanantaina, kolmas kesäkuuta.

3

Jesper Jörgensen vilkaisi kelloaan. Se oli jo viittä vaille kolme.

Oli Huippukokouksen aika. Hän asteli rauhallisin askelin työhuoneeseensa ja otti povitaskustaan pienen vanhanaikaista matkapuhelinta muistuttavan laitteen ja liitti sen lyhyellä kaapelilla pöydällä valmiina odottavan kannettavan tietokoneensa USB -väylään. Laitteen ruudulla symboli näytti vihreää. Hyvä, hän tuumi ilme vakaana ja käänsi huomionsa tietokoneelleen, asetti etusormensa sen näytölle ja painoi ruudulle ilmestynyttä scan -kuvaketta. Hän tunsi kämmenellään, kuinka musta Yaianin salauslaite värähti tutulla tavalla.

Ruudulla alkoi tapahtua. Radioaaltoja kuvaavat kaarevat aallot kulkivat yli näytön ja keltainen palkki kasvoi oikeassa laidassa.

Jesperin kasvoilla ei näkynyt merkkiäkään tunteista, kun hän vetäisi yhdellä sujuvalla liikkeellä pöydän ulkoreunustalla lojuvan kannettavan mustan tietokoneen itseään kohti. Suupielen uurteet pysyivät liikkumattomina ja katse pysyi kiinnittyneenä laitteen näyttöön. Himmeä väläys. Ruudun täytti taistelumuurahaisen tumma hahmo. Se irrotti kuvassa saaliinsa päätä. Mutta Jesper ei nyt ei edes huomannut kuvaa. Hän laski sekunteja.

Ohjelma, jonka musta pikkulaite koneelle asensi, oli Yaian Electrocis -yhtiön uusin beta -versio salaustekniikan viimeisimmästä sovelluksesta. Se asensi itsensä aina avattaessa uudelleen ja kun ohjelma myöhemmin suljetaan, se hävittää kaikki jäljet itsestään. Vihreä valo osoitti, ettei koneella ole käyty edellisen kerran jälkeen.

Koneen ruudulle ilmestyi elävä videokuva muurahaiskolonian seurantakameralta. Keskellä kuvaa oli suurikokoinen suorakulmio, jonka sisäpuolella oli teksti ERROR, Antpages are temporarily down. We are working with the problem. Be patient.

Jesper painoi admin -kuvaketta. Uusi ikkuna oli täynnä sivuston hallintatyökaluja. Jesper painoi reset painiketta ja sai heti ilmoituksen error, contact service provider.

Nyt Jesper aktivoi ilme vakaana koko tekstin, kopioi ja liitti sen ohjelman tukipalvelu -lokeroon. Sivulle aukesi pikaviestityspalvelu. Jesper kirjoitti oman tunnuksensa ja sen jälkeen, varmistettuaan, että Yaianin ruutu osoitti vihreää, hän naputti etusormellaan huolellisesti salasanansa ja asetti peukalonsa Yaianin ruudulle. Laite skannasi hänen sormenjälkensä ja vihreä ledvalo syttyi. Pikaviestikenttä aktivoitui ja toivotti hänet tervetulleeksi.

Huippukokous oli alkanut.

Johtokunnan kymmenen jäsentä ilmestyi yksi toisensa jälkeen ruudun oikeassa alareunassa mukana keskustelussa -lokeron luetteloon. Vain Yksitoista oli poissa.

Jesper aloitti lausumalla yhteisen tervetulotoivotuksensa. Ruudulle ilmestyi hänen sanelemansa teksti, toivotan kaikki jäsenet tervetulleeksi kokoukseemme. Tekstin loppuun ilmestyi automaattisesti hänen tunnuksensa, numero yksi. Vastausviesti tuli saman tien.

Kiitos. Mukava, että tämä onnistui taas näin. 1

Todellakin. Kiitokset. 3

Samoin täältä. Kiitokset. 6

Jesper katseli rullaavaa tekstiä kädet pöydällä leväten, valmiina sanelemaan vastauksen, jos keskustelu sitä edellyttää. Äkkiä, mielijohteesta hän vaihtoi kirjoitettuun tekstiin. Jotenkin se oli turvallisempaa. Ja samalla hän päätti, että muiden pitää jatkossa puhua tekstinsä. Puheentunnistin varmistaa silloin, että puhuja on se, kenen se pitääkin olla.

Meillä ei ole paljon aikaa. Menemmekö asiaan? 1

Jesper oikaisi itseään. Hänen oli sanottava siitä jotakin. Europolin pääjohtajan äkkikuolema oli iso uutinen ja jokainen heistä pelkäsi, että heillä oli jotakin tekemistä sen kanssa. Jesper oli päättänyt lopettaa sellaiset epäilyt heti alkuunsa.

Minulla ei ole tarvetta selvittää yksityiskohtia, voitte tarkistaa ne ranskalaisesta lehtiportaalista. Enempää en tiedä siitä itsekään. 1

Lehdet ovat todellakin sitä täynnä. Osaako joku teistä kertoa lisää? 3

Viitonen olisi voinut kertoa kaiken, mutta pysyi onneksi vaiti. Ilmeisesti kukaan muu, kuin Jesper, ja ehkä Kakkonen, ei tiennyt, että Viitonen oli Europolin hallinnollinen johtaja. Sitä ei saa paljastaa yhdellekään muulle heistä.

Olen käynyt asiaa läpi joka mediassa. Miksi myrkkyä ei mainita yhdessäkään tutkintaa koskevassa jutussa? 4

Niin. Se ihmetyttää minuakin. Koko asian ideahan oli juuri siinä, että se tulee julki. 9

Jesper puri hampaansa yhteen. Hänen kasvonsa ilmaisivat poikkeuksellista halveksuntaa. Jälleen kerran nelonen vänkää vastaan jo ennen kuin edes päästään asiaan ja yhdeksikkö tukee häntä tietysti taustalla. Jesper oli ihmetellyt jo jonkin aikaa mikä nelonen oli miehiään.

Hän ei tuntenut Viitosen lisäksi yhtäkään Johtokunnan jäsenistä henkilökohtaisesti. Kakkonen ja Viitonen tunsivat ehkä toisensa entuudestaan, sen Jesper oli älynnyt jostakin heidän käyttämistään sanamuodoista. Muista hän ei ollut varma.

Me saamme varmistuksen tähän todennäköisesti heti sen jälkeen, kun poliisin tutkimuksissa saadaan vahvistus myrkyn käytöstä. Annetaan heille nyt sen verran aikaa, että asia selviää heillekin. 1

Jesper lopetti turhan jaarittelun.

Siihen menee vain päivä - pari. 3

Niin juuri. Se selviää aikanaan. Ja se saa toimia lähtökäsky nä seuraavalle iskullemme. 1

No, sen jälkeen tutkimusten tuloksia ei tarvitse sitten enää odotella. Silloin sekä poliisi ja media tietävät mitä etsiä. Silloin nelosen ei tarvitse kysellä tyhmiä. 5

Europolin Hassan Helgvist ei malttanut olla sittenkään näpäyttämättä nelosta.

Minusta sinun Ykkönen olisi pitänyt huolehtia siitä, että asia on selvä kaikilta osin, ennen kuin kutsut meidät kokoukseen.

Ei näitä turhaan pidä järjestää. Tässä on aina riski. 4

Jesper saneli vastauksensa nopeasti niin, etteivät muut ehtisi väliin.

On päivänselvää, että teidän kaikkien on tiedettävä koko ajan, että asiat ovat lähteneet liikkeelle suunnitelman mukaisesti ja että meillä on täysi valmius jatkotoimiimme. 1

Jesperin ärtymys Neloseen sai hänet kiukustumaan entisestään niin, että hän ihmetteli sitä itsekin.

Kiitän Nelosta hyvästä huomiosta. Kokous on kuitenkin tärkeä. Tehtävän seuraava osa pannaan täytäntöön heti, kun saamme tiedon botuliinista. Kun asia tulee julkiseksi, me iskemme uudelleen. Meille lähtökäsky on ensimmäinen botuliinijuttu BBC:llä. Silloin aloitetaan. 1

Kukaan ei enää vastannut.

Viitonen voisi kertoa, miten tutkimukset ovat alkaneet ja minne ne on suunnattu, mutta ymmärrettävästi hän on toistaiseksi liian kiireinen ehtiäkseen mukaan kaikkiin kokouksiimme. 2

Meidän on odotettava median raportteja juuri niin kuin olemme sopineet. 1

Jesper oikaisi selkänsä. Kakkonen paljasti muille yksityiskohtia. Kaikille selvisi aivan turhaan, että Viitonen oli niin lähellä Europolia, että kykeni seuraamaan pääjohtajan murhan tutkintaa Jesperin ohimolla sykki näkyvästi lyhyt kiemurainen suoni. Hänen päänsä on vadilla ensimmäisenä, jos joku pääsee vaikka sattumalta kuulemaan hölösuisten johtokunnan jäsenten puheita. Kukaan ei voi tarkistaa minkälaisissa olosuhteissa jäsenet istuvat huippukokoustaan. Vaikka pikaviestitys on hyvin suojattu Yaianilla, joku voi kuitenkin nähdä kaiken suoraan kenen hyvänsä mukanaolijan taustalla. Jesper saneli nopeasti uuden viestin.

Noudattakaa protokollaa! 1

Vastaus tuli heti.

Ykkönen on oikeassa. Kaikkien tulee noudattaa protokollaa!

Pysykää asiassa! 5

Jesperin teki mieli vastata jotakin sellaista, joka muistuttaisi muita Sierra Nevadasta, mutta sai hillityksi itsensä pienellä hengenpidätyksellä. Sepä vasta olisikin mennyt viestitysprotokollan ulkopuolelle. Sellainen maininta yhdistäisi heidät saman tien vanhaan Organisaatioon ja sen tuhon päivään. Jesper veti kätensä rinnalle ja lepuutti niitä hengenpidätyksen verran, että kuohahdus ehti laantua. Nelonen ärsytti häntä liiaksi.

Keskustelu jatkui ruudulla ja Jesper tyytyi seuraamaan lyhyiden viestien rullausta ylöspäin. Sierra Nevadan tapahtumat palasivat hänen mieleensä ja nostivat ahdistuksen hetkeksi rintaan.

Vanhan Organisaation tuho alkoi juuri tällaisesta pienestä huolimattomasta hutiloinnista. Hän itsekään ei silloin kiinnittänyt yksityiskohtiin riittävää huomiota. Joku Johtokunnan jäsenistä petti heidät. Hän epäili silloin Europolin edustajaa, osastopäällikkö Poul Voortia. Asiaa ei kuitenkaan voinut enää tarkistaa.

Kumpikin, sekä Voort että Khalba olivat kuolleet. Jesper havahtui viimeisimpään viestiin edessään.

Onko Ykkönen valmis seuraavaan siirtoon? 4

Jesper halusi antaa ripeän ja terävän vaikutelman.

Kaikki on valmista. Voin aloittaa milloin vain. 1

Onko teillä tarvittavat välineet, ja tarpeeksi myrkkyä ensimmäisen iskumme jäljiltä? 4

Kyllä. Ainetta säästyi riittävästi, koska ensimmäinen operaatio meni täysin suunnitelman mukaisesti. Mutta meidän tulee varautua jatkoon. Tarvitsemme uuden lähetyksen mahdollisimman nopeasti. 1

Jesper veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja laski sen sitten hitaasti ulos ja päästi ärtymyksen kehostaan samalla henkäyksellä. Botuliini pitää saada median sivuille. Pelotevaikutus on kaiken a ja o. Mikseivät he nyt ymmärrä? Mutta hän ei halunnut jankuttaa siitä juuri nyt.

Me huolehdimme siitä kyllä. 1

Jesper rauhoitti itsensä ja tunsi heti mielensä kirkkaammaksi.

Viitonen, voit ottaa minuun yhteyttä tunnin päästä. 1

Tällä kertaa ei muuta. Jesper näki kaikesta, että Nelosella oli liian iso ego. Se voi olla vaarallista. Ja se viittasi siihen, että juuri hän saattoi olla heidät jo kerran pettänyt paskiainen, ja joka ehkä suunnittelee vallankaappausta. Jesper oli hyvä ihmistuntija ja hän haistoi Nelosessa kapinan.

No niin. Menkäämme muihin asioihin. 1

Jesper istui kuin patsas ja yritti sulattaa sitä, että tämän kaiken työn jälkeen yksi heistä saattoi olla jopa vastuussa hänen parhaiden ystäviensä ja unelmansa tuhosta. Vanhan Organisaation tuhkasta nostettu uusi Organisaatio ei saa kokea samaa kohtaloa. Hän venytti niskaansa sivuun, olalle, niin, että rutisi. No, minä johdan tätä tällä kertaa, enkä huonosti johdakaan. Tämä on nyt monin verroin laajempi ja paremmin organisoitu kuin vanha Organisaatio koskaan oli.

Seuraava kokous pidetään, kun tuleva isku on tehty. Kutsun kokouksen kasaan tavanomaiseen aikaan, tämä kokous on päättynyt. 1

4

Las Palmasissa saartenvälisen liikenteen lautta räjähti sitä katseellaan seuraavien yllätykseksi varoittamatta aamuhämärässä.

Se upposi muutamassa minuutissa roihuten vain parinsadan metrin päähän lähtölaituristaan. Seitsemän minuuttia myöhemmin tyynessä, tummassa vedessä kellui oranssi kelluntaliivi, laudankappaleita ja automaattisesti lauennut pelastuslautta, jonka reunaköydestä roikkui useita vedenvaraan joutuneita matkustajia. Heidän huutonsa hukkuivat lauttarannan hälytysajoneuvojen sireenien uikutukseen ja raskaiden paloautojen moottoreiden jyrinään. Joku oli äsken kiljunut kimeällä äänellä, että öljy saattaa syttyä palamaan. Öljyläikkä kasvoi nopeasti ja saavutti pelastuslautan ja ympäröi veden varassa köysistä roikkuvat. Öljynkatku sai heidät yskimään ja joku yritti huutaa rannalle, mutta sai aikaan vain surkean rääkäisyn. Kahdella henkäisyllä he lakkasivat huutamasta.

Lautalle kivunneet katsoivat kauhistuneina, kuinka vedessä polkevien yritykset kiivetä lauttaan heikkenivät ja he lamaantuivat haukkomaan epätoivoisesti ilmaa. Katku nousi pelastuslautan reunojen yli ja lautalle päässeet alkoivat myös yskiä ja etsivät jotakin kasvojensa suojaksi. Yksi toisensa jälkeen he vajosivat pitkälleen lautan reunan sisäpuolelle.

Satamalaitoksen vene otti pelastuslautan hinaukseen koukkupäisellä seipäällä ja pelastusmiesten onnistui kiskoa kaikki köysissä yhä roikkuvat veneeseen. Laituriin päästyä kaikki olivat yhä hengissä ja pelastuslaitoksen ensihoitajat alkoivat kiireisen elvytyksen. Laiturille oli nostettu kahdeksan pelastunutta. Satamapäällikkö tiesi kokemuksesta että aamun ensimmäisellä lautalla oli aina satakunta matkustajaa.

Lautan räjähdyspiste ja räjähdyksessä käytetty räjähdysaine selvisivät puoleenpäivään mennessä. Räjähde oli ollut varsin pienikokoinen, mutta sen alapuolella ollut polttoainesäiliö oli hulmahtanut niin voimakkaasti, että vesirajan alla olevat lautan saumat olivat revenneet useasta kohdasta ja lautta upposi minuuteissa. Jo ensimmäisten tuntien aikana selvisi, että lautalla oli ollut puhelin, jossa oli edellisenä päivänä aktivoitu uusi prepaid liittymä. Numero, josta tähän liittymään, soitettiin täsmälleen räjähdyksen aikaan, oli ostettu päivää ennen räjähdystä.

Sama sim -kortti oli rekisteröitynyt tukiasemalla muutaman kilometrin päässä. Lautan räjäyttäjä ei ollut lähelläkään lauttaa, kun oli laukaissut pomminsa. Hän oli soittanut kaksi puhelua, puoli minuuttia ennen räjähdystä ja sekunnilleen räjähdysaikaan. Numerot, joihin hän oli soittanut olivat muutoin samat, vain viimeinen numero oli yhden numeron päässä toisistaan, ja numero, josta hän soitti oli niiden välistä. Pommin laukaisija oli hankkinut kolme prepaid liittymää ja käytti ne pommin laukaisuun. Ensimmäinen soitto ei mennyt perille. Vastaanottava puhelin ei ollut silloin verkossa. Toinen soitto ilmeisesti laukaisi pommin lautalla. Unidad Especial de Intervención, Guardia Civilin erikoisoperaatioista vastaava osasto oli saapunut Las Palmasiin saman päivän iltana. Europolin terrorisminvastaisen yksikön päällikkö Jonas deVreil saapui illansuussa ryhmänsä kanssa ja kohtasi Guardia Civilin vastaanottajan jo lentokoneen portailla. Sekä lentokentällä että kaduilla oli paikallispoliisin tarkastuspisteitä. Guardia Civilin auto ohjattiin ohi jonojen. Tie aukesi sähäkästi kaupungillakin kun sireenin uikutus teki tilaa.

DeVreil kysyi edessä istuvilta poliiseilta jotain kysyäkseen, mitä oli tapahtunut, mutta sai vastaukseksi vain, että meillä on kiire sataman räjähdyksen kanssa. Me viemme teidät päämajaan.

Siellä tutkitaan, poliisi vilkaisi ratissa olevaa toveriaan, sitä toista juttua. Perillä kaikki selviää. DeVreil kysyi hämmentyneenä, mikä se toinen juttu on, mutta kumpikaan ei vastannut. Molemmat olivat kummallisen hiljaisia espanjalaisiksi.

Guardia Civilin tekniset tutkimukset olivat jo tuottaneet alustavan tilannekuvan, joten deVreil oli jo saanut briefin tapahtumien kulusta. Mutta toisesta jutusta hän ei ollut kuullutkaan. Se kutkutti hänen uteliaisuuttaan ja hän soitti Haagiin, mutta sielläkään ei tiedetty mitään.

Perillä deVreil ohjattiin puolihämärään neuvottelutilaan. Huoneessa oli kolme tuimailmeistä espanjalaispoliisia. Nuori kersantti tarjoili olutta, mikä vähän hymyilytti, mutta maassa maan tavalla. Kersantti esittäytyi Madridista saapuneen terrorismiryhmän vetäjäksi.

- Tervetuloa Las Palmasiin. Minä olen luutnantti Montero. Vedän tätä tutkintaa yhdessä Las Palmasin terrorismijaoksen kanssa.

Meillä on jo melko selkeä kuva tapahtumista. Näyttää siltä, että meillä on käsissämme erittäin vaarallinen ja pelottava tilanne.

Saarelle on tuotu iso erä botuliinia, joka on päätynyt vääriin käsiin. Se tekee tilanteesta monimutkaisen. Me olemme saaneet ison erän haltuumme, mutta botuliiniastioita näyttää olleen kaksi kappaletta. Toinen niistä on edelleen rikollisten hallussa. Nimen omaan rikollisten, vaikka kyseessä on terrori-isku, tai sen valmistelu. Katsotaanpa.

Luutnantti esitteli nopeasti kolleegansa ja näytti sitten ilmeettömästi merkin taakseen. Joku himmensi valot niin, että iso tauluteeveen kuva kirkastui silmin nähden.

- Olemme editoineet materiaalin sillä tavalla, että asiat kulkevat aikajärjestyksessä. Saatte siten erinomaisen kuvan tapahtumista. Koko tapahtumaketju on jo saatu selvitetyksi minuutti minuutilta.

Monteron englanti oli sujuvaa ja siinä soi amerikkalainen aksentti.

- Ensimmäisessä jaksossa näette turvakuvaa kauppakadulta.

Kiinnittäkää huomionne mieheen pienen tytön kanssa. Hänen olallaan on harmaa kantolaukku. Se on koko tapahtumaketjun ydin.

Video lähti pyörimään. Kello näytti puolta kahtatoista aamupäivällä.

- Jos katsotte tarkasti, voitte erottaa laukun kankaan läpikin lieriöiden muodot. Molemmat botuliinitankit on tuossa laukussa.

Kuvassa näkyi kadunpätkä, rauhallinen keskipäivän tunnelma, sillä päivä oli hohkavan kuuma. Turisteja kulki molempiin suuntiin jalkakäytävällä. He näyttivät tavanomaisen kiinnostuneilta kauppojen näyteikkunoita kohtaan. Mikään erityinen ei kiinnittänyt huomiota. Monteron tarkoittama mies ja tyttö tulivat kadun yli. Tyttö veti miestä kädestä. Hän halusi selvästi johdattaa heidät kuvan alalaidassa erottuvaan kauppaan.

- Me päädyimme simulaatiossamme siihen, että hän on juuri vastaanottanut botuliinilaukkunsa ja käyttää pikkutyttöä suojaverhonaan. Hän on saanut tuon laukun vain hetkeä ennen tätä.

Hänestä on muutama turvakameran video, joissa.

Montero nyökkäsi kohti videokuvaa.

- Hänellä ei ole laukkua mukanaan.

Juuri silloin videolla alkoi tapahtua. Kun tyttö oli päässyt sisään kauppaan, vasemmasta sivusta ilmestyi tummatukkainen nuorukainen, joka töytäisi miestä selästä ja nykäisi vasemmalla kädellään miehen olkalaukun olkapäältä. Laukun hihna tarttui miehen käsivarteen. Ennen kuin hän ehti reagoida, nuorukainen tönäisi häntä uudelleen, nyt rajummin. Mies tuiskahti eteenpäin, kompuroi kynnyksellä ja näytti kuin hän olisi heittäytynyt sivuun, ettei olisi kaatunut suoraan edessään olevan tytön päälle.

- Sr Piuro. Paikallinen pikkurikollinen. DeVreil ei siirtänyt katsettaan videosta puhujaan. Botuliini lähti tässä kohti pojan asuntoa, Monteron ääni kaikui askeettisessa huoneessa.

- Manuel Piuro on ollut meidän pieni päänsärkymme jo vuosien ajan. Hän viettää päivänsä kaduilla ja varastaa tilanteen salliessa mitä vain käsiinsä saa. Hän oli paikallispoliisin vakioasiakas. Hänet on saatu kiinni ennenkin turvakameroidemme avulla, mutta mies on kovapäinen. Hän ei ole oppinut mitään aiemmista kokemuksistaan. Me emme usko, että hänellä on aavistustakaan, mitä hän tuossa varastaa. Uskomme, että botuliini oli tuossa laukussa sattumalta. Todennäköisesti hän on nähnyt laukun luovutuksen ja ehkä maksunkin, ja luuli, että siinä siirrettiin heroiinia tai jotakin muuta ainetta maahantuojalta tukkumyyjälle. Ja kun tilaisuus koitti, hän päätti ottaa sen itselleen.

Video jatkui. Laukun omistaja kiepsahti yllättävän ketterästi ulos ja rynnisti varkaan perään. Varas pinkoi