Kaisa ja kivenheittäjä

By Taru Mäkinen

Kaisa istuu keittiössä syömässä välipalaa ystävänsä Minnan kanssa, kun tapahtuu jotain odottamatonta. Ikkunasta lentää sisään suuri kivenmurikka! Tytöt säikähtävät. Onko ulkona rosvo? Kuka kumma voi tehdä tuollaista ja rikkoa ikkunan? Pian tytöille selviää, että asialla saattaa olla muuan pahamaineinen poika. Sellainen, jonka silmätikuksi ei kannata joutua..."Kaisa ja kivenheittäjä" aloittaa alakouluikäisestä Kaisa-tytöstä kertovan sarjan.Vaihtuvia opettajia, koulukiusaamista... Alakouluikäinen Kaisa joutuu moneen hankalaan tilanteeseen, mutta selviää kaikesta kunnialla!

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 25, 2021
• ISBN: 9788726949605

Book preview

Ikkunasta Lentää Kivi

Kivi lensi keittiön ikkunasta sisään ja tömähti vastapäiseen seinään. Kaisa ja Minna hypähtivät säikähtäneinä seisomaan. Minnan jugurttipurkki kaatui pöydälle lasinsirpaleiden joukkoon. Kaisa oli hetken itkemäisillään, pelästys sai suun vapisemaan. Tytöt olivat kahdestaan vaikka oli jo ilta. Mutta sitten Kaisa muisti olevansa rohkea tyttö. Äitikin aina kehui sitä miten rohkea Kaisa oli, kun uskalsi olla kotona yksin iltaisin. Eikä Kaisa nyt ollut edes yksin, täällähän oli Minna.

Minna meni seinän luo ja nosti kiven lattialta. Se oli suurempi kuin aikuisen miehen nyrkki. Minna laski sen tiskipöydälle ja pöytä kumahti raskaasti. Minnankin suu vapisi ja hän katsoi Kaisaa silmiin. Sitten he molemmat kääntyivät katsomaan mustaa pimeyttä rikkinäisen ikkunan takana. Kaisa tarttui Minnaa kädestä ja veti hänet mukanaan eteiseen. Hän sulki keittiön oven ja tunsi vasta sitten olevansa turvassa.

– Kukaan lapsi ei uskaltaisi, Minna sanoi.

– Eikä jaksaisi, arveli Kaisa. Hän oli hento tyttö. Hänen voimillaan kivi ei olisi noussut edes ensimmäisen kerroksen ikkunaan.

– Se oli rosvo, Minna sanoi.

– Tai joku humalainen.

Ajatus rosvosta tai humalaisesta sai tytöt vilkaisemaan pelokkaasti käytävän ovea.

– Soitetaan poliisille, sanoi Minna.

– Ei kun äidille, sanoi Kaisa.

Kaisa väänsi numerot huolellisesti sormet jäykkinä. Kun keskus vastasi pyysi Kaisa että puhelu yhdistettäisiin Tarja Järviselle.

– Tarja Järvinen on juuri lähtenyt, keskus sanoi.

Kaisa sulki huokaisten puhelimen. Äidin kotimatka töistä kesti tunnin. Ei tuntunut mukavalta odottaa, kun ulkona riehui rosvo tai humalainen.

– Meilläkään ei ole ketään, sanoi Minna. – Jos soitetaan sinun isällesi.

Mutta Kaisan isä oli pianonvirittäjä, eikä Kaisa tiennyt missä hän juuri nyt oli laittamassa pianoa kuntoon. Aikuisista ei tainnut olla apua tähän hätään.

Kaisa raotti keittiön ovea ja katsoi särkynyttä ikkunaa ja lasinsirujen peittämää pöytää. Ulkoa kuului lasten ääniä.

– Ei se enää ole siellä, hän sanoi Minnalle. – Siellä ovat Tiina ja