Kansakunnan kerman kestitsijä: Taru Leino muistelee

By Arja Suomi

Taru Leino kestitsi uransa aikana Auran ja Tapiola-ryhmän pääemäntänä politiikan, talouselämän, kulttuurin ja urheilun merkkihenkilöitä. Politiikan vaikuttajista esillä ovat mm. Urho Kekkonen ja Harri Holkeri. Talouselämää edustavat mm. Veikko Ihamuotila, Pertti Paloheimo ja Heikki Haavisto. Kulttuurielämän tähdistä tavataan Tarmo Manni, Kain Tapper, Matti Salminen ja Tapani Kansa. Urheilupiirit ovat laajasti edustettuina.

Tässä kirjassa Taru kertoo kestittävistään hauskoja muistikuvia.

Kirjassa julkaistaan lisäksi joukko tarumaisia suosikkireseptejä.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Oct 17, 2019
• ISBN: 9789528030201

Arja Suomi

FM Arja Suomi teki pitkän työuran vakuutusyhtiön tiedottajana ja firmalehden tekijänä.

Book preview

Kiitos kaikille tämän kirjan valmistumiseen osallistuneille.

Erityisesti muistamme kiitoksin Antti Heleniusta, joka tuki ja kannusti kirjahanketta alusta loppuun asti, mutta ei ehtinyt nähdä kirjaa valmiina.

Lähi-Tapiola-ryhmä on tukenut tämän kirjan painatusta.

Sisällysluettelo

Saatesanat

J.E. Niemi 1952 – 1976

Niemen Auraan

Kansakunnan ykkösketju

Presidentti Kekkonen

Harri Holkeri, pankinjohtaja ja pääministeri

Isäntien isäntä Veikko Ihamuotila

Työtovereita ja ystäviä

Professori Wille Waris

Pertti Pepsi Paloheimo 1976—82

Paloheimon aika

Yhteiskuntasuhteita ja ystäviä

Taiteilijaprofessori Kain Tapper

Persoonallista vieraanvaraisuutta Tarun tapaan

Tapiolassa Tapiolassa

Fuusio ja Syrjäsen aika

Sulkavan souduissa

Taru ammattilaispiireissä

Asmo Kalpala 1987 – 2012

Askin aika

Emännän avaimilla

Kuntoilua ja urheilua

Kermavaahtoa

Näyttelijöiden kermaa, Tarmo Manni

Tarun 50-vuotispäivät

Taru juhlavelhona

Hopealohi

Vieraanvaraisuuden henkilöllistymä

Lähdekirjallisuutta

Tarun suosikkireseptit

Saatesanat

Mitä Tarmo Manni toivoi Tarulta hautajaisiinsa kukkien sijasta?

Mikä herkisti UKK:n kyynelten partaalle?

Miten Harri Holkeri kiitti Tarua kestityksestä Sulkavalla?

Taru Leino tuli kansakunnan kermalle tutuksi pitkällä urallaan Aura-yhtiöiden (myöhemmin Tapiola-ryhmä) pääemäntänä. Hän kestitsi Suomen politiikan, talouselämän, kulttuuripiirien ja urheilun vaikuttajia vakuutusyhtiön juhlatilojen lisäksi Lapin lumilla ja kelopirteissä sekä Sulkavalla omassa kesäkodissaan ministeri J.E. Niemen, Pertti Paloheimon ja Asmo Kalpalan pääjohtajuuden aikana. Vuonna 1994 hän siirtyi kalankasvattajaksi ja osakkaaksi omistamaansa Hopealohi Oy:öön, joka sijaitsee hänen maallaan.

Taru Leino tunnetaan loistavana emäntänä. Suussa sulavien ruokalajien lisäksi hän viihdyttää vieraitaan ehtymättömällä tarinavarastollaan. Aikana, jolloin yritysten juhlissa pöytiä koristivat pompöösit kukka-asetelmat, hän piipahti Histan pelloille keräämään helmaansa luonnonkukkia, joista loihti herkät ja takuulla omanlaiset asetelmat. Taru Leino lyötiin Paistinkääntäjäritariksi 1984 ansioistaan ruokakulttuurin edistäjänä ja juhlien järjestäjänä. Myös Auran ja sittemmin Tapiolan henkilökunta on juhlissaan päässyt nauttimaan tarumaisista tarjoomuksista.

Sulkavalta kotoisin oleva Taru oli Sulkavan Soutujen innokas puolestapuhuja, ja sai mukaan auralais- ja tapiolalaisvenekuntia, parhaina vuosina useampiakin. Itse hän tienasi soutuneuvoksen arvonimen oikeastaan kaksi ja puoli -kertaisesti.

Vaikka tässä pitkälti keskitytään muistikuviin kohtaamisista julkkisten kanssa, Taru kohteli vähemmän nimekkäitä työtovereitaan ja lähimmäisiään aivan yhtä lämpimästi ja avuliaasti. Hänellä oli kaiken kaikkiaan huomattava vaikutus moniin ihmisiin, joiden kanssa joutui tekemisiin. Taru oli firman ensimmäinen nainen, tärkein heti toimitusjohtajan jälkeen.

J.E. Niemi 1952 – 1976

Juho Eino Kullervo Niemi oli talous-, yhteiskunta- ja sivistyselämään monipuolisesti osallistuva vaikuttaja ja yhtiössään suhteiden ja yrityshengen luoja.

Hän kuului presidentti Urho Kekkosen lähipiiriin. He olivat tavanneet urheilupiireissä ja yöpyneet kilpakenttien parakeissa siskonpedillä samoilla lattioilla. Yhteisistä kokemuksista syntyi elinikäinen ystävyys. Kekkonen käyttää päiväkirjassaan Niemestä lempinimeä Saiman Eino. Ministerin äiti, Saima Niemi oli nimittäin UKK:n kotikylän tyttöjä, lapsuudentuttu.

Työskenneltyään pellervolaisen osuustoiminnan piirissä lakimiestehtävissä Niemi nimitettiin Auran toimitusjohtajaksi, missä tehtävässä hän toimi 1952— 76. Hän oli ollut valtiovarainministerinä kahdessa hallituksessa 1960-luvun alkupuolella. Ministerin nimen ja arvon hän sai 1971 täyttäessään 60 vuotta.

Niemen Auraan

Taru Leino oli jo ansainnut ammatilliset kannuksensa Helsingissä Suomalaisella Klubilla, kun kuuli, että Vakuutusyhtiö Aurassa tarvittiin emäntää. Seistessään työhönottohaastattelussa toimitusjohtaja J.E. Niemen myhäilevän hahmon edessä Tukholmankadun tornitalon yläkerrassa Taru punniskeli mielessään mahdollisuuksiaan. Keittiöön liittyvät asiat hän tiesi osaavansa, mutta hän oli edelleen savoa vääntävä maalaistyttö.

Kävi ilmi, että maalaisuudesta ei ollut mitään haittaa, päinvastoin. Aura oli perustettu maatalousväestön tapaturmavakuutusyhtiöksi, ja keskinäisenä yhtiönä se oli vahvasti maatalousjärjestöjen vaikutusvallassa. Yhtiö ei ollut suurensuuri, mutta juureva ja omanarvontuntoinen.

Älkää koskaan luopuko murteestanne, rouva Leino, oli toimitusjohtaja sanonut heidän lyötyään kättä päälle työsopimuksesta. Ja niin Taru Leinosta oli tullut suuren vakuutusyhtiön apulaisemäntä 26-vuotiaana.

Myöhemmin Taru sai kuulla, että Niemi oli nähnyt hänessä joitakin sellaisia piirteitä, jotka muistuttivat häntä hieman toistakymmentä vuotta sitten autoonnettomuudessa kuolleesta ensimmäisestä vaimostaan. Samassa onnettomuudessa Niemi itse oli saanut jalkavamman ja joutunut siirtymään urheiluharrastuksestaan kuntourheilun, invaliditoiminnan ja järjestötyön puolelle

Vuonna 1967 oltiin valmistelemassa Aura-yhtiön 50-vuotisjuhlaa. Juhlaan tulisi Tasavallan Presidentti ja joukko muitakin arvovieraita. Taru huomasi saaneensa järjestelyvastuuta enemmänkin kuin apulaisemännän osuuden, sillä pääemännällä oli henkilökohtainen ongelma. Ongelman vakavuus paljastui juhlaillallisilla, kun pääemäntä tulla tupsahti turkki päällä vieraiden joukkoon ruokasaliin emännöimään suoraan toisesta tilaisuudesta ja sen antimia nauttineena.

Kiusallisesta välikohtauksesta selvittiin kuitenkin kohtalaisin tyylipistein osaavien vahtimestareiden avulla, kun nämä toimittivat äänekkäästi organiseeraavan emännän taksiin ja kotiosoitteeseen.

Välikohtauksesta oli seurauksensa. Seuraavana päivänä Taru sai todeta olevansa Aurayhtiöiden pääemäntä.

Sulkavan tyttö

Toimitusjohtaja Niemi oli mukana Invalidiliiton ja erilaisten kuntourheilujärjestöjen hallinnossa.

Kerran jonkin tämän alan kokouksen jälkeen hän osui puheisiin Sulkavan invalidikoulun johtajan, Tauno Heimosen kanssa. Kuinka ollakaan, juttu kääntyi yhteiseen tuttavaan, meidän Taruun.

Kyllä se on meidän sulkavalaisten se Taru, ja ihan vakavasti otettava naisihminen, tuumasi Heimonen.

Hän kertoi Niemelle, miten Taru oli parikymmenvuotiaana ollut sisarensa kanssa tansseissa. Kotiin lähtiessä sisarukset olivat joutuneet kahden vahvassa humalatilassa olleen miehen kiusanteon kohteiksi. Miehet olivat nostaneet tyttöjen auton takapyörät ilmaan niin, että pyörät sutivat tyhjää.

Tytöt huusivat lähellä seisseitä miehiä apuun, mutta nämä eivät rohjenneet puuttua asiaan, koska kiusantekijät olivat tunnetusti pahapäisiä maistissa ollessaan.

Kaartisen sisarukset totesivat, että oma apu paras apu, nousivat tyynesti autosta ja menivät kiusantekijöittensä luo. Katselijat kiinnostuivat, miten tytöt ajattelivat ongelman ratkaista.

Ei siinä sanoja tuhlattu. Tytöt tarttuivat tukevasti rettelöitsijöiden päällysvaatteisiin ja kieräyttivät heidät hankeen. Sitten he nousivat autoon ja ajoivat tiehensä.

Tarina oli Niemen mielestä niin hupaisa, että hän kertoi sitä monessa illallispöydässä ja myös presidentille.

Henkilökohtaisen tarinan myötä keittiöhengetär oli muuttunut hyvänpäiväntutusta kiinnostavaksi persoonaksi. Elettiin 60-luvun loppupuolta, jolloin herrat olivat herroja ja jokainen tunsi paikkansa yrityksissä. Epämuodollista vuorovaikutusta johdon ja henkilöstön välillä ei juuri ollut.

Arvonsa hyvin tuntenut ministeri taisi itsekin yllättää itsensä romahduttaessaan raja-aidat keittiön suuntaan. Hän näet päätti kutsua Tarun ja koko keittiöhenkilökunnan illalliselle hienoon ravintolaan.

Tästä sukeutui myöhemmin perinne. Auran johtajat tarjosivat kerran vuodessa ravintolaillallisen keittiön naisille, joka kaikkina muina vuoden päivinä palvelivat heitä.

Kansakunnan ykkösketju

Presidentti Kekkonen

Presidentti Kekkonen arvosti ns. kunnon ruokaa. Sitä hän tiesi Aurassa saavansa. Vierailuja valmisteltaessa adjutantilla ei ollut tapana esittää ruokaan liittyviä toivomuksia, enintään mainittiin, jos jokin ruoka-aine tai -laji ei sillä kertaa olisi maistunut. Presidentinlinnassa pidettiin itsestään selvänä, että isojen talojen emännät osasivat asiansa. Auraan Kekkonen tuli mielellään syömään kainuulaista madekeittoa.