Elämäni päivät osa II: Vuodet 1976-1978

By Hannu Kaunonen

Kirjasarja Elämäni päivät (noin 15 nidettä) koostuu päiväkirjoista, kirjeistä ja erilaisista irrallisista teksteistäni.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Oct 30, 2023
• ISBN: 9789528059714

Hannu Kaunonen

Olen syntynyt Joutsassa Keski-Suomessa 1946 ja muuttanut 60-luvun lopulla Helsinkiin opiskelemaan ja siellä tehnyt työurani. Nyt elän vanhuuttani osin Helsingissä osin Joutsassa.

Book preview

Sisältö

Vuosi 1976

Vuosi 1977

Vuosi 1978

Vuosi 1976

Vuoden 1976 saatteeksi.

Tammikuun alussa kirjoitan Tommille, Eijan pojalle kirjeen.

Tammikuun lopulla olen Orivedellä Paavilaisen runoseminaarissa.

Käyn Tiusasen viikoittaisilla haitaritunneilla.

Helmikuun puolivälissä poliisit ovat lakossa ja töissä Risto hermostuu; hänen mielestään koko yhteiskunta luhistuu.

Huhtikuun lopulla teemme Tertun kanssa matkan Pariisiin.

Toukokuun alussa Kari ja Jorkka pääsevät armeijasta.

Alvar Aalto kuolee.

Tertun syntymäpäivät (50 vuotta 16.6) Tatun huvilalla Pernajassa 1820.6.)

Juhannuksen aikaan korjataan Hoilolan perunakuoppa.

Heinäkuun alkupuolella Ismo perheineen on Hoilolassa ja tehdään aittaan ja talleihin aaltopeltikattoja. Keräsen Pekka ja Kyllikki käyvät, Arttu ja Hannele.

Heinäkuun lopulla olen taas Orivedellä ja tapaan siellä tulevia naisystäviäni.

Elokuun lopulla kirjoitan Kirsti Luovalle ensimmäisen kirjeen ja siitä alkaa tiivis kirjeenvaihtomme.

Lokakuun alussa Eila muuttaa Tikkurilaan.

Loppuvuosi tiivistä kirjeenvaihtoa Kirstin kanssa. Muutamia kirjeitä myös Elvin Vepsäläisen kanssa. Ennen joulua saan kirjeen Eila Suokiveltä Turusta.

Alko PRKV:n keskiviikkoiset työmaakokoukset alkavat syyskuun alussa.

Sunnuntai 04.01.76

On taas pöytä puhtaana, mutta yökin jo pitkällä. Sain sen kaverin harjoitustyön lopulta kuntoon. Laskin juuri, että siinä meni noin 30 tuntia. Saihan siitä vähän normaalia paremman palkan, mutta tuli tehtyä normaalia ahkerammin työtäkin.

On alkanut vuosi työn ja vaivan merkeissä. Ja huomenna (tai tänään) alkaisi taas se varsinainen työssä käynti.

Terttu on soittanut tänään venäläiset levyt läpi. En minä mitään sen kummempia rahinoita niissä huomannut. Kuulee vain usein puhuttavan.

Saisi sen koneen. Tämä käsin kirjotus on niin raskasta ja epäselvää. Taidan ostaa uuden, sen pienen. Se on 330 markkaa.

Maanantai 05.01.76

Kävin illalla Pursimiehenkadulla. Puhelin soi jatkuvasti. Ostin hieman kirjoja Merimiehenkadun divarista. Vaihdoin Kihlmanin ja Saarikosken (Salama)? Ostin Rubinsteinin muistelmat, Kurjensaaren Paavolaisen, Kallifatideksen ja Mäkelän piirin.

Äsken tuli tv:tä alkuillasta Simpauttajan alku ja uutisten jälkeen Kuka pelkäisi Virginia Woolfia. Burton – Taylor: minusta kumpikin näytteli vähintään hyvin, Burton loistavasti.

Tiistai 06.01.76

Ostin tämän vihkon vasta tänään. Ennätin kirjoittaa pari päivää vanhalla tavalla irtolehdille. Ajattelin, että pysyy sittenkin paremmin kasassa. Kuitenkin tulee kirjoitettua päiväkirjaa etupäässä käsin.

Katselimme äsken ohjelman säveltäjä Emil Kampista. Pätevä ukko, itsensä Sibeliuksen suosiossa ja hänen oppilaitaan. Tuhoutui ehkä arvostuksen puutteeseen kuten yleensä kaltaisensa. Katosi salaperäisellä tavalla

Tänään minulla on pyörinyt mielessä ajatus tehdä essee savolaisuudesta – tai olen sitä jo ennenkin ajatellut. En muista millään Veljmiehen patsaan tekijää. Olisiko se ollut Utriainen? Pitää alkaa oikein selata noiden veistäjien kohdilta. Ei ollut ainakaan Utriainen eikä Aaltonen. Joku suuri nimi se oli. (Se on Heikki Konttisen veistos vuodelta 1959. Näin helppoa se on nykyisin netistä katsoa, 27.09.2021).

Luin pätkän Salaman Saarikoski-kirjaa. Alussa Salama kirjoittaa raskaasti, mutta sitten teksti selkiintyy. Hän on käyttänyt nauhuria paljon. Kirja on tehty heidän yhteisellä rutiinillaan. Saarikosken päiväkirjat ovat siinä syvintä. Tosin olen vasta jossain 100 sivulla.

Ajattelin kirjoittaa nyt illalla jotain. Olen ajatellut kysymystä laajemminkin; sitä miten järjestää päivä, että pystyisi kirjoittamaan. Minulla on kyllä vahva epäilys, etten siihen silloin pysty, kun olen pakotettu käymään määräajan toisen työssä. Saa nähdä. Täytyy nyt kokeilla eri konsteja. Tietysti tuo haitarikin vie energiaa, mutta se toisaalta myös antaa sitä.

NVL:sta tuli lisätietoja siitä palkintoleiristä. Siellä on Linnilä vaimoineen ja Paavilainen luennoimassa. Saa nähdä mihin suuntaa Kaari on Kaitsun luotsannut. Täytyy oikein käydä kirjakaupassa lukemassa Paavilaisen viimeinen runokirja. Minä en ole koskaan jaksanut lukea hänen kirjojaan. Kyllä niitä arvostelijat ovat yleensä kehuneet. Minulle hän on aina ollut samanlainen turha kirjailija kuin esim. Kirstinäkin.

Keskiviikko 07.01.76

Käytiin saunassa. Kuuntelen Jörgen Peterseniä. Sen miehen aika menee hukkaan Suomen kaltaisessa maassa, mikäli minä asiaa ymmärrän.

Haitari alkaa tulla vähitellen kaveriksi. Alkaa tuntua siltä, että se on vain harjoittelusta kiinni. Täytyy hommata nauha ja alkaa kuunnella, ja hioa siltä pohjalta. Sitä ei muuten kuule.

Saarikoski-kirjan loppupuoli ei ollut ollenkaan huono. Päinvastoin. Salama on käyttänyt nauhuria. Suuri osa on tietysti höpinää, mutta joukossa on muutamia hienoja oivalluksia, joita aina syntyy kahden tällaisen kaverin jutellessa. Ehkä olisi ollut väärinkin siistiä ja lyhennellä sitä. Kyllä Saarikoski ajattelija on vielä tälläkin hetkellä, ei sitä voi kieltää. Hän taistelee luomisvoimansa puutetta (mikä tietysti on suhteellista) vastaan ja elää eräänlaista sinikäyrää. Hän loistaa helvetillisten masennuksien kustannuksella. Tässä suhteessa ymmärrän häntä oman itseni kautta.

Torstai 08.01.76

Oli taas haitarituntikin ensi kerran tänä vuonna. Kyllä kai se siitä taas alkaa mennä. Laskin tässä juuri kaverin harjoitustyöhön vielä patteriventtiileille säätöarvot. Sain siitä hommasta koko lailla saman kuin normaali päiväliksa – ja tein töitä ainakin puolet enemmän. Ne on hitaita tuollaiset. Kello on melkein kaksi. Nukuttaa taas aamulla. Onneksi on huomenna jo perjantai.

Lauantai 10.01.76

Minkä Itämaan tietäjät asettivat, sen Hämäläinen, Laatunen ja Simojoki muuttivat. Taanilan ajatuksia äskeisestä Taiteessa tapahtuu ohjelmasta. Eli, se on nyt loppiainen lauantaina. Kyllä Eskolalla oli profeetallisia kykyjä 60-luvulla, kun se ennusti kirkon olevan valmis luopumaan lähes kaikesta paitsi verotuksestaan.

Eilen olin kuuntelemassa Mauno Blomqvistin lauluiltaa. Terttu oli töissä eikä päässyt. Minuun henkilökohtaisesti ei ole mikään musiikillinen vaikuttanut niin paljon kuin tämä. Ohjelma kokonaisuutena oli kertakaikkisen loistava. Ja tämä henki kai se yleisön hurmasikin. He joutuivat esittämään 2 ylimääräistä, joista vain toiseen oli varauduttu. Viimeisenä he lauloivat kertauksena ohjelmasta. En ole koskaan nähnyt suomalaisen yleisön reagoivan niin lämpimästi. Pitkiä kohteliaisuusläpsytyksiähän aina näkee teatterivierailujen yhteydessä, mutta nehän ovat monesti pelkkää käsien läiskettä.

Ilta ei ollut siis ainoastaan Mauno Blomqvistin ilta, vaan se oli ennen kaikkea yhteisen hengen ilta. Orkesterin, kuoron, Fuhrmannin, – kaikkien heidän. En tunne rumpaleitten tasoa enkä heidän vaatimuksiaan, mutta mieleen jäivät patarumpujen ukkosenjylinä ja hänen ksylofonisoolonsa.

Blomqvistin kehitys on nyt positiivisessa suunnassa. Hän laulaa nyt pehmeämmin, vivahteikkaammin kuin ennen. Hän yritti mielestäni jopa liikaakin saada nyansseja etenkin hitaammissa lauluissa ja niistä katosi ääni ja voima. Kun hän pääsee tämän kehittävän vaiheen yli ja ottaa uudelleen käyttöön koko voimansa, on Suomessa yksi hyvä bassolaulaja enemmän. Ja mitä eniten ihailin hänessä nyt, on se, ettei hän enää voimallaan ryöstä kuoroa ja orkesteria. Hän tietää osuutensa ja paikkansa rivissä. Tämä on piirre, joka puuttuu hyvin monelta taiteilijalta. Kuitenkin se on perusedellytys tulla suureksi taiteilijaksi. Piirre, jota Eeva-Kaarina Volasessa olen ihaillut niin usein.

Sunnuntai 11.01.76

Olin Toukon luona kylässä. Katseltiin Simpauttajaa illalla ja se kesti niin myöhään, että jäin sitten yöksi. Juteltiin siinä kaikenlaista aamuneljään. Ne heitti sitten tänään päivällä minut autolla kotiin. Ne muuttaa kevättalvella Hakkilaan, vai oliko se Hakunila.

Alkaa taas työviikko. On vielä lauantainakin töitä.

Maanantai 12.01.76

Yritin hakea illalla kirjoituskonetta, mutta liike oli jo suljettu, kun ennätin sinne. Täytyy yrittää huomenna uudelleen. Luin vanhoja lehtiä. Masennusta taas; ei pysty oikein muuhunkaan. Työssä käynti tappaa kaiken luovuuden. Alkaa olla muutenkin mitta täynnä sitä Alkon reikäkuvien tekoa. Siinä ei opi yhtään mitään uutta enää. Minulla alkaa olla tunne, että lomaltapaluuraha on minulle viimeinen liksa Calorista. Jussilla on jotain hommaa. Se tuskin mitään hyviä hommia minulle antaa. No, siinäpähän jäävät putkiaan pokkailemaan. Penallakin (Härkönen?) tuntuu olevan jo mitta melko täynnä.

Tiistai 13.01.76

Hain illalla kirjoituskoneen. Katselimme venäläisen elokuvan Äidit ja tyttäret. Mielestäni se oli erittäin hienoa symbolista kuvakieltä. Ennen kun sitä paremmin ymmärtäisi, pitäisi katsoa se tarkasti toiseen kertaan. Paikoiellen tuli mieleen Kafka. Arttu tuli 9 jälkeen ja soiteltiin levyjä. Luin vielä äsken Millerin Hymy tikkaiden juurella. Kello on kohta kaksi .

Keskiviikko 14.01.76

Olin tänään Yrjö Kallisen siunaustilaisuudessa. Kirjoitin Tommille (Tertun siskon, Eijan vanhin poika) äsken kirjeen nuottien mukaan. Siitä tuli samalla pätkä päiväkirjaa. Kello taitaa olla kohta neljä.

KIRJE TOMMILLE

Vantaa 14.1.76

Hei!

Lähetän tässä näitä nuotteja. Yritin valikoida pianolle sopivia, mutta miten lienen onnistunut. Nuotteja tuntuu olevan yhtä vaikea valikoida toiselle kuin kirjojakin. Tuli osteltua niitä kesällä, kun oli kova alkuinnostus tuon haitarin kanssa. Enhän minä mitään niillä tässä vaiheessa tee! Minusta tuntuu, että nämä on melko vaikeita kaikki. En ole yrittänyt näistä muita, kun Bimboa diskanttipuolella. Se on aika helppo, mutta minä käytänkin vain ylimmäisiä nuotteja.

Noissa hanurikursseissa olisi paljon helppoja sovituksia kansanlauluista yms. mutta miten sopisivat pianolle, en osaa sanoa. Katsellaan niitä joskus, kun käyt. vastaavista pianokursseista niitä varmasti löytyy ja pojat saavat niitä tietysti myös opettajiltaan.

Kyllä kai sitä oppii kappaleen, kun kappaleen noin teknisessä mielessä, jos nuotit hallitsee edes teoriassa, mutta se on turhaa ajan tuhlausta. Ensin kunnon perusteet: siitä se sitten lähtee, jos innostusta riittää. Niinhän se on kaikessa opiskelussa ja oppimisessa. Minulla on se käsitys, että esim. tanssimusiikkia oppii soittamaan aivan normaali ihminen – ei siihen sen kummempia korvia tarvita. Rytmitaju lienee tällä alueella paljon tärkeämpi. Ja tietysti sitä soitetaan niin monella tavalla ja tasolla. Eikä kaikki soitto suinkaan taidetta ole. Oppimisen suhteen asia tietysti muuttuu, kun siirrytään ns. parempaan musiikkiin, improvisointiin, säveltämiseen jne. Mutta sama koskee kaikkia elämän alueita. Joku oppii ns. korkeampaa matematiikkaa tai avaruusgeometriaa – joku toinen ei kirveelläkään. Olen joskus miettinyt, miten suurta osaa näissä asioissa näyttelee kasvatetut ennakkokäsitykset. Ei varmasti ihan pientäkään.

Todelliset virtuoosit syntyvät lahjakkuuksista ja heitä tapaa kaikilla elämän alueilla (eikä ainoastaan taiteissa), mutta heitä on erittäin harvassa. Ja musiikista puheenollen – ellei muut musisoisi, kun musikaaliset nerot, laulu ja soitto olisi melko harvinainen ilmiö.

Luin sattumalta juuri Arthur Rubinsteinin muistelmia. Hän on ollut todellinen lahjakkuus. Monen kriitikon mielestä hän on tämän vuosisadan suurin pianisti. Eikä kuolekaan millään. Täyttää tässä kuussa 90 ja ainakin syksyllä vielä konsertoi Amerikoissa. Alkoi soittaa alle 3vuotiaana, piti ensikonsertin joskus 10-vuotiaana. Heti pienestä itsepäinen kuin piru: iski pianopallit kappaleiksi ja repi nuotit, joista ei pitänyt. Jos hän on itse kirjoittanut muistelmansa, on hän kirjailijanakin vähintään loistelias. Tosin hän valehtelee yhtä paljon kuin kaikki muutkin elämäkertakirjailijat. Hän ei ainoastaan muista itseään pikkutarkasti alle 3-vuotiaana, vaan retkuttaa lukijaa aivan tahallaan ja tuntuu vielä nauttivan siitä. Mutta hän ei tee sitä mielistelläkseen. Päinvastoin.

Kirjassa on yli 300 suurikokoista sivua, vaikka se on lyhennetty käännös. Kuitenkin muistelmat päättyvät 1910-luvun lopulle. Näin vanhan miehen nuoruus on kaukana. Siitä huolimatta se on ollut pitkä ja vivahteikas. Kirjan suomenkielinen nimi Huima nuoruuteni on varmasti alkuperäistä, My Young Years, osuvampi. Kumma Ukko. Ja tuskin hänen elämänsä on siihen päättynyt. Hän on ollut paljolti Henry Millerin tapainen persoonallisuus. Enemmän maailma heidän kaltaisiaan tarvitsisi.

Jotain samanlaista tuli mieleeni tänään, kun olin Yrjö Kallisen siunaustilaisuudessa. Hän oli myös lähes 90-vuotias. Vielä pari vuotta sitten hän piti kuuluisan tv-puheensa Elämmekö unessa ja ajatukset kulki täysin kirkkaina. Hän oli suuri ajattelija ja etsijä ja – niin kuin hänestä sanottiin, ’Suomen kaikkien aikojen tulisieluisin puhuja’. Hän oli radikaali sanan kaikkein positiivisimmassa merkityksessä, ja sai kokea elämässään kaikki taivaan ja helvetin väliltä. ’Sama valtiovalta ja puolustuslaitos’, joka istutti häntä vuosia vankilassa ja langetti hänelle 4 kuolemantuomiota, laski tänään hänen arkulleen mitä kauneimman seppeleen! Historia on täynnä paradokseja. Aikaan sahataan niin kuin sinikäyrää, mutta todella suuri persoonallisuus vetää siihen pätkän paksua, hieman nousevaa viivaa. Ja taas ihminen on hieman etäämpänä apinasta, puusta, metsästä.

Suuri sielu huutaa, vaikka kiven sisästä!

Minun piti kirjoittaa sinulle jotain niiden nuottien mukaan ja tällaista nyt sattui olemaan päällimmäisenä. Minun kirjeistäni tulee aina päiväkirjaa.

Terttu on toista yötään valvomassa. Kello on kohta 3. Ulkona pakkasta yli 20. Tulee valvottua liikaa tällaisina öinä.

Terveisiä teille kaikille ja hyvää jatkoa.

Hannu

Torstai 15.01.76

Oli tänään taas haitarituntikin. Saatiin nuotit Ralliin. Luin äsken vanhat lehdet. Kello on puoliyössä. Ellingtonin orkesteri soittaa jatsia. Lähden nukkumaan.

Perjantai 16.01.76

Aloitin Paasilinnan kirjaa. Siinä on yksi Suomen kaikkien aikojen esseekirjallisuuden helmiä, Mikä on hyökkäys. Hän on hionut tyylinsä äärimmilleen.

Lauantai 17.02.76

Oltiin tänään töissä tekemässä uudenvuoden viikon perjantai. Illalla kävimme Tertun kanssa katsomassa Pasolinin Canterburyn tarinoita. Pakkanen on hieman hellittänyt ja illalla sateli hiljaa lunta.

Sunnuntai 18.01.76

Oltiin illalla kuvissa taas. Ei ennätetty puoli viideksi ja mentiin sitten sellaiseen, kun alkoi viideltä. Kuuma kani, täysin tyhjänpäiväinen ranskalainen. Sen jälkeen oltiin kuuntelemassa Izumi Tatenoa. En ymmärtänyt muuta kuin sen, että hän on teknisesti taitava pianisti. Musiikki, jota hän soitti, oli vierasta.

Maanantai 19.01.76

Olin illalla katsomassa Capitolissa Ystävän rinnalla. Se kertoi kuuluisasta näyttelijästä, Shertakovista, hänen työkavereittensa ja ystäviensä kertomana. Samalla kävin ostamassa kortin Pirtin elokuvakerhoon. Siellä on näytäntö joka toinen tiistai. Se alkaa huomenna Eisensteinin elokuvalla Lakko.

Kirjoitin hieman tekstiä puhtaaksi Orivettä varten. Sinne pitäisi lähteä perjantai aamuna.

Tiistai 20.01.76

Olin illalla katsomassa Lakkoa. Kopio oli huono enkä muutenkaan pitänyt siitä sillä tavalla kuin esim. Vanhaa ja uutta. Ehkä olin liian väsynyt. Chapliniin nähden häneltä puuttuu huumori.

TV:stä tuli joku eestiläinen näytelmä Tampereen teatterin esittämänä. Se oli psykologisesti hyvin kehitelty.

Keskiviikko 21.01.76

Eila oli kylässä. Kuunneltiin Junkkarisen levyjä. Terttu on sairas. Oli äsken kuumetta lähes 39.

Olen tänään ajatellut monta kertaa sitä Oriveden reissua. Saa nähdä millaista porukkaa siellä on. Toisaalta minua epäilyttää esim. Linnilän nykyinen julkkislinja. Sittenhän sen näkee.

Torstai 22.01.76

Terttu on kuumeessa. Kävin illalla haitaritunnilla. Bussi ei tullut, piti ottaa taksi. Saatiin Tunturisadun nuotit. Soittelin äsken alkuosaa.

Olen pakannut. Täytyy lähteä aamulla melko aikaisin.

Perjantai 23.01.76 (kirjoitettu pienestä mustakantisesta vihkosta)

Lähdin Helsingistä 8 junalla. Tulemme Orivedelle, kello on 10.45. Luin juuri Paavilaisen Muistoja pohjolasta. Hänhän kirjoittaa viisaita runoja. Ne on vaan jotenkin jääneet väliin.

Lauantai 24.01.76

Paavilaista ei voi muuta kuin ihailla. Hän vaikutti minuun samoin kuin Paavo Rintala Sirolassa. Paavilainen lähtee pitkälti psykoanalyysin pohjalta runon rakentelussaan.

Minun piti mennä proosan puolelle Kaarin ryhmään, mutta Kai suositteli runoryhmään ja menin sitten sinne.

Me asutaan Luostarisen Akin kanssa. Akissa on kaikki mahdollisuudet tulla hyväksikin kirjailijaksi. Hänellä on omia mielipiteitä, hän etsii. Ihailee Haavikko, me väittelimme eilen siitä.

Se täällä on hienoa, että on ihmisiä, joitten kanssa voi rehellisesti keskustella. Minä odotan Paavilaisen luennoilta paljon.

ORIVESI

Keskiviikko 28.01.76

Minä olen nyt niin levoton. Niin kuin olisin rakastunut. Runo on minut lopullisesti saanut – ja minä runon. Pitäisi tilata alennusmyyntikirjat, mutta se on niin raskas urakka; niin surullista huomata, miten paljon pitäisi ennättää lukea, tehdä kaikenlaista. Ja pitäisi soittaa haitariakin, opetella nyt heti huomiseksi Tunturisatu.

Terttu oli niin onnellinen, kun tulin ja kun hän tunsi, etten ollut ollut toisten kanssa. Ja se teki taas minut onnelliseksi. Kyllä me vielä pystymme jotain toisillemme antamaan. Antamista, sitähän se elämä on. Antamista, ja sen kautta saamista, mutta sitä ei pidä ajatella kaupankäyntinä.

Minun pitäisi vaan selittää hänelle tätä tilannetta. Tätä alkavaa analyysiä. Sillä se tulee olemaan raskas prosessi kirjallisesti, jota hänen ei olisi pakko seurata. Minun on pakko kirjoittaa itseni selväksi. Ehkä ensin hajalle, ja sitä kautta kokoon. Ja hänelle siitä tulisi turhan pitkä ja raskas matka. Ja pystynkö minä siihen rehellisesti, jos tiedän, että hän kulkee mukana. Syntyy ainakin alitajuisia estymiä.

Perjantai 30.01.76

Ymmärränköhän minä koskaan edes itse, miten suuria portteja – tai tärkeitä – Paavilainen minulle aukaisi. Hän itse sanoo saman jossain runossaan; sen ettei hänestä olisi tullut edes ihmistä ilman Mozartia (se taisi olla kyllä Beethoven). Ei hän minua löytänyt itselleni, mutta nyt olen lopullisesti valmis lähtemään itseäni etsimään. Ja ehkä joskus olen valmis tulemaan pois piilosta – sieltä naurun takaa.

Miten oppisin käymään työssä, ettei se koko ajan tappaisi minussa päivällä sitä mikä yöllä syntyy?

Lauantai 31.01.76

Sain juuri luettua Arrabalin Viva la Muerten. Minulle tuli mieleen Albert Camus. Heidän ajattelumekanismissaan ja tyylissään on paljon samaa. Tietysti kirjaa lukiessa tulee mieleen myös omat lapsuuden muistot. Lapsuus ja nuoruus on minulle hyvin paljon tutkimatonta aluetta. Minun täytyy se joskus kirjoittaa itsestäni ulos. Se vaatisi aikaa useita päiviä, viikkoja.

Hain tänään alennusmyyntikirjat. Samalla kävin divarissa ja ostin vanhoja ja uusia runokirjoja. Minulta meni kirjoihin rahaa koko lailla 1000 markkaa, mutta en kadu sitä yhtään. Suurin osa niistä on hyviä kirjoja, jotka tulen joskus lukemaan.

Luin iltapäivällä Paavilaisen uuden runokirjan: se on surullinen kirja, hyvin kirjoitettu. Hän on menettänyt itselleen niin rakkaan ihmisen, jonka kanssa hän olisi halunnut saada lapsen. Se on rehellinen kirja. Ymmärrän hyvin nyt sen, miksi hänellä ei ollut sitä mukanaan Orivedellä: hän halusi olla meille vain opettaja, hän halusi välttää omien ongelmiensa esiin tuomista. Siinä hän teki tietysti oikein. Luin myös hänen ensimmäistä kirjaansa tänään: siitä en pitänyt. Siitä puuttuu sekä tunne että selkeys. Se on pelkkää kielileikkiä.

Sunnuntai 01.02.76

Tänään ei kirjoitus tunnu lähtevän käyntiin. Johtunee tuosta valtavasta kirjakasasta, jonka purin laatikosta aamulla. Terttu meni illaksi töihin. Olen touhuillut kaikenlaista pientä. Soittanut, lukenut, kirjoittanut hieman. Huomaan pakenevani kirjoittamista haitariin. Pitäisi siis keksiä jokin kirjoittamista vaikeampi! Tunturisatu menee jo melko kivasti. Päivällä kävellessä tuli mieleen hyviä runoteemoja, mutta teksti ei vaan lähtenyt. Aloittelin aamulla Kevyttä moukaria, äsken luin Paavolaisen Tunnustuksia.

Olen hahmotellut tekstiä runoksi: tulevia olympialaisia, mainosmaailmaa, vanhat miehet muistelemassa talvisodan pakkasia. Teksti on 1976 mapissa tämän päivän kohdalla.

Maanantai 02.02.76

Ja äkkiä minä ymmärrän taas Manneria niin kuin silloin Paavilaisen lukemana. Äsken luin saman runon eikä se sanonut minulle juuri mitään. Soitin haitaria ja luin sen nyt uudelleen – ymmärsin, ainakin hieman. Hän on kummallisella tavalla pessimisti, melkein jo kääntynyt optimistiksi.

Jos suru savuaisi, sivu 13: ’Mutta sille joka tekee ruumiita … ’

Hänessä on koko maailman suru; hän alkaa uskoa, koska se on mahdotonta.

Äkkiä muistan Paavilaisen puheen runon (uuden runon) rytmistä.

Minä en kirjoittanut niistä mitään muistiin, ne meni sinne. En ole kuunnellut ketään vielä silla lailla.

Kunpa ihminen voisi aina elää niin täydesti!

En minä sinua vihaa / Sinussa itseäni / Tuijotan yötä

Ehkä se on niin – en liene, etsijä / onnellisten sukua

En minä sinua vihaa / hieman itseäni sinussa.

Sinä et arvaakaan! Minulla on unelmia vielä!

Kun luin Mannerin kokoelmaa, tuntui kun olisin täyttynyt jostain suuresta. Häntä ymmärtää suurelta osin jotenkin sisäisesti, selittelemättä, selittämättömästi.

Tiistai 03.02.76

Lassi Sinkkonen on kuollut. Paleltunut ehkä kännissä ulos – en tiedä. IS kirjoitti pienen epämääräisen jutun, että oli löydetty yöllä läheltä kotiaan. Hänen runoistaan minä pidin. Ne oli minulle eräänlaisia portteja, Saarikosken ohella, runouden ymmärtämiseen. Minä muistan, kun Riitta ennen lähtöään kirjoitti minulle Sinkkosen runon ’Älä muistele arkeologi …’ Hämmästyin, sille en lainkaan tiennyt hänen lukevan runoja. Riitta meni silloin, Sinkkonen nyt.

Keskiviikko 04.02.76

Vatsavaivoja vielä tänäänkin, etenkin taas illalla. Kai se on jotain kulkutautia. TV:ssä oli illalla kaunis laulutuokio: Toni Edelmanin säveltämiä Neuvostokarjalaisia runoja. Edelman itse laulaa erittäin hyvin. Ja hyvin tytötkin lauloivat. Aaro Kurkela säesti haitarilla.

Torstai 05.02.76

Olin tänään töistä pois. Melkein koko viime yön otti mahasta ja sain juosta potalla jatkuvasti. Tänään oli hieman kuumetta. Haitaritunnilla jaksoin juuri ja juuri käydä.

Olympialaisia tulee tv:stä jatkuvasti. Mieto taisi olla viides. 30:llä. Vai oliko se kuudes. Terttu meni yöksi töihin. Olen niin väsynyt, että menen nukkumaan, vaikka kello on vasta vaille 11.

Perjantai 06.02.76

Kello tulee kolme – on jo. Mitähän minä olen tehnyt taas koko yön? Analysoin yhden Mannerin runon – itsemielestäni melko hyvin. Luin Oriveden aikaiset lehdet. Illalla harjoittelin hieman La Cumparsitaa. Ihan tarpeeksi yhdelle yölle. Terttu on töissä.

Lauantai 07.02.76

Aamupäivän kuunnelma: Eeva-Liisa Mannerin Varjoon jäänyt unien lähde. Eeva-Kaarina Volasen pitkä monologi, joka alussa oli nuoruuden rakkauskertomusta, mutta muuttui vähitellen koko elämän ja maailman kuvaukseksi. Siinä puhui kaksi todella suurta taiteilijaa. Koko monologi oli jotenkin niin tavattoman latautunut ja kuvia täynnä, atmosfäärinen. Se menee suoraan ihmisen alitajuntaan, jos vaan antaa itsensä sille.

Luin illalla Kallisen Elämmekö unessa kirjaa hieman yli 100 sivua. Hän siteeraa paljon Jungia. Runoilijoista Manner ja Paavilainen ovat hyvin lähellä hänen ajatuksiaan. Vaiko sattumalta, nyt lähellä minua?

Maanantai 09.02.76

Olimme eilen Vanhalla kuuntelemassa Talvi-illan tarinoita. Sen jälkeen Porolan Ekin kanssa kellarissa kaljoilla. Meinattiin mennä Kosmokseen, mutta se ei ollut auki ja mentiin sitten Sea Horseen. Lonkeroa tuli juotua sopivasti – ei ollut krapulaa lainkaan.

Katseltiin äsken kaunoluistelua, jäätanssia. Se venäläinen pari oli ylivoimainen. En muista heidän nimiään, nainen oli Ludmila.

Minulla menee jo aika kivasti La Cumparsitan alkuosa.

Tiistai 10.02.76

Minä luulin Russellia ajattelijaksi, lähinnä Kallisen kaltaiseksi, mutta hänhän on vainoharhainen vanha mies, Jaakko Okker kerrottuna piillä. Osa hänen mielipiteistään on suorastaan naiiveja ja sidottu kokonaan kirjoitushetkeen. Voin kuvitella hänen kirjoittaneen tulevaisuutta koskevan esseensä Stalinin aikana. Mutta siitä huolimatta – ei filosofi saa olla noin vainoharhainen. Kyllä hänestä saa paremminkin rajoittuneen matemaatikon kuvan kuin mahdollisimman objektiivisen filosofin. Tuli heti Osmo Peltonen (matematiikan opettajamme) mieleen. Saattaa olla, ettei tästä voi koko kuvaa vetää, mutta en ole vielä noin yksinkertaista filosofia koskaan lukenut.

Keskiviikko 11.02.76

Luin taas hieman Russellia. Tuskin hän on noin tyhmä ja naiivi – hän valehtelee. Hän herjaa esim. kirkkoja melko terävästi, jopa häijysti: … katolinen pappismies esitti, että ripissä sai hyväillä nunnan rintoja, mikäli hänen tarkoituksensa ei ollut paha, s. 90.

Häneltä saa ajatteluun virikkeitä.

Meidän Prahan matkasta ei taida tulla mitään. Rautiainen oli luopunut koko hommasta.

Torstai 12.02.76

Väsynyt. Kello tulee vasta 11, mutta taidan mennä nukkumaan. Olen valvonut taas liikaa tällä viikolla. Tämä torstai on muutenkin rasittavampi, kun on käytävä vasiten siellä haitaritunnilla.

Pitäisi alkaa opetella La Cumparsitaa eteenpäin, mutta se ei mene näin väsyneenä.

Perjantai 13.02.76

Perjantai, 13. päivä, ja poliisien lakko.

Risto selitti Ullalle (tyttö Calorissa, Annelin jälkeen) tänään, että mitä tässä enää muutakaan, kun etsii metsästä marjoja. Se oli jotenkin niin hermona, etten arvannut puhua mitään. Teki mieli sanoa, että ne on niitä kommunistien juonitteluja.

Me oltiin illalla Aino-Maija Tikkasen lausuntaillassa. Kyllä hän hyvin lausuu, mutta ohjelma olisi saanut olla monipuolisempi ja ilmeikkäämpi.

Kaikki viikkolehdet kirjoittaa nyt Sinkkosen itsemurhasta. Muutamat yrittävät keksiä syitäkin.

Minusta tuntuu, että hänen kriisinsä oli pitkälti samaa kuin Kihlmanin pari vuotta sitten – siis lähinnä filosofisideologinen. Riippuu tietysti yksilöstä, miten paljon ulkopuoliset voivat tässä tilanteessa auttaa, mutta uskoisin – ei kovinkaan paljon.

Sanoin Paavilaiselle Orivedellä, että jokainen ajatteleva ihminen ajautuu käsittääkseni filosofiseen ristiriitaan ottaen huomioon kasvatuksen, joka meille annetaan. Paavilainen sanoi olevansa samaa mieltä ja korosti, että siitä pitäisi yrittää keinotekoisesti ulos. Jää siis oikeastaan vain yksi vaihtoehto: kypsyä siitä ulos Kihlmanin tavoin.

Sinkkonen seisoi niin kauan, kun hän kapinoi, oli oma itsensä. Kun hän rupesi elämään kaikkien mieliksi, saatuaan liian imartelevia arvosteluja Solveigistaan, hän hajotti itsensä – ja kaatui.

Ajattelevan ihmisen on pakko ottaa jokin kanta elämän peruskysymyksiin. Se saa – ja sen tuleekin – vaihdella ja muuttua kehityksen mukana. Mutta jos ihmisellä on monta mieltä samasta asiasta, on se sama kuin kriisi.

’Ihminen ei voi palvella kahta herraa’.

Sinkkosella ei käsittääkseni ollut kuin kaksi mahdollisuutta: joko selkiintyä poliittisesti enemmän kantaa ottavaksi tai jättää politiikka kokonaan ja ruveta kirjoittamaan ns. epäpoliittisesti, eli pikkuporvarillisesta näkökulmasta.

Ja kumpikin vaihtoehto oli hänelle äärimmäisen vaikea. Selkiintymien olisi vaatinut perusteellista itseanalyysia, opiskelua, aikaa. Luopumista taas ei voinut hyväksyä hänen luontaisesti kehittynyt vasemmistolainen moraalinsa.

Ehkä Claes Anderssonin tapainen psykiatri/kirjailija olisi voinut häntä auttaa.

Sunnuntai 15.02.76

Olen lukenut pari päivää Freudin Johdatusta psykoanalyysiin. Ja opetellut La Cumparsitaa. Terttu on toista yötä töissä. Kello on 2. Luin juuri päivän lehdet. Kajava kiitti Tikkasen runoiltaa.

Maanantai 16.02.76

Nukuin pari tuntia illalla ja luin taas Freudia. Kello on nyt hieman yli yhden. Minulla on kumma pelkotila, joka pääsee vallalle yöllä esim. lukemalla voimakkaasti alitajuntaan vetoavaa tekstiä. Joku elokuva voi vaikuttaa vieläkin voimakkaammin. Olen huomannut, että jos olen yksin kotona, en katso ainakaan jännäreitä. Se tuskin johtuu pimeästä, en tiedä. Pikemminkin se ehkä johtuu hiljaisuudesta.

Tiistai 17.02.76

TV:stä tuli komedia Kaksi ruplaa rahaa. Se olisi sanomaltaan voinut olla parempikin; nyt se toimi vain komediana.

Luin äsken taas hieman Freudia, neurooseista. Hän on harvinaisen helppotajuinen kirjoittaja, ainakin näissä esitelmissään.

Töissä on taas niin yksitoikkoista. Pitäisi keksiä jokin matka pääsiäiseksi, jotain vaihtelua.

Keskiviikko 18.02.76

Luin pitkästä aikaa Saarikoskea, Onnen ajan. Ehkä se on hänen selkein ja painavin kirjansa. Ne on tosiaan taidokkaita runoja. Tällä Saarikoskella ei ole mitään tekemistä viikkolehtien Saarikosken kanssa.

Me käytiin ostamassa piano. Se pitäisi saada huomenna jotenkin kuljetettua. Kaveri sanoi sen olevan reilun vuoden olleen käytössä. Onhan se nyt kuitenkin reilun tonnin uutta halvempi: 3800 mk, uusi 4950 mk.

Torstai 19.02.76

Tänään me saatiin se piano. Olen niin väsynyt, etten jaksa soittaa sillä edes tuttuja kappaleita. Oli kiireinen päivä. Hanuritunti vielä illalla. Siitä on nyt viikko vapaata – hiihtoloma. Saa pitää pientä taukoa. Se onkin tarpeen. Sitten pitää seuraavalla viikolla opetella La Cumparsitan loppuosa.

Huomenna lähden maalle, hakemaan sukset tänne. Jää muuten hiihtäminen kokonaan tältä vuodelta. Terttu ei pääse töitten takia. Oli tänään vähän puhetta pääsiäismatkasta Pariisiin. Sinne olisi vielä paikkoja. Täytyy nyt ensin kysellä vielä muitakin. Pariisi on niin kallis paikka.

Maanantai 23.02.76

Olin käymässä maalla. Näin kummia unia siellä. Jotain pelkotiloja niin kuin nuorempana joskus.

Kävin illalla ostamassa liput keskiviikon jatsikonserttiin.

Tertulla on pää kipeä. Oli tänään ollut hiihtämässä ja epäili sen tulleen siitä.

TV:ssä oli uusintana Mauno Kuusiston konsertti.

Tiistai 24.02.76

Terttu meni yöksi töihin. Järjestelin hieman tavaroita, ja papereita roskikseen. Meinaa hukkua turhaan sotkuun. Kello on yksi. Luin Haavikkoa enkä ymmärtänyt Talvipalatsista juuri mitään.

Keskiviikko 25.02.76

Olimme kuuntelemassa suomalaista jatsia Finlandia-talolla. Jotenkin minä pidin siitä. Ääntä oli ehkä liikaa, niin kuin Terttu sanoi. Se otti paikoin korviin. Me naurettiin yhdelle reppuselkäiselle tytölle.

Vaaleanruskea nahkareppu. Reput ei silloin olleet vielä lainkaan muotia. Myöhemmin oletimme, että tyttö olisi ollut Arja Tiainen.

Torstai 26.02.76

Opettelin La Cumparsitan loppuosaa. Piano auttaa huomattavasti alkuvaiheessa. Luin vanhat lehdet. TV:stä tuli Dallapén konsertin alkuosa uusintana. Radio soittaa Maamme-laulua.

Huomenna on Laurin (tumma, nuori, ystävällinen, huumorintajuinen, ulkomaalainen poika) läksiäiset Mikadossa. Kyllä se onkin hänelle helpotus päästä pois tuollaisesta hommasta. Minä toivon Laurille kaikkea hyvää; hän on harvinaisen lämmin ihminen. Jos hän olisi alun alkaen osannut paremmin suomea, meistä olisi varmaan tullut paljon paremmat ystävät kuin nyt.

Lauantai 28.02.76

Pohjoispuron Jokke soitti eilen illalla ja mentiin yhdessä Laurin läksiäisiin.

Tavalliset kapakkaryyppäjäiset.

Tänään soittelin koko iltapäivän. Opettelin ’On neidolla punapaula’ ja kaikenlaista pientä.

Terttu oli illan töissä. Nyt kello on jo yli 2.

Sunnuntai 29.02.76

Karkauspäivä. Ei tullut paljon karkailtua; en käynyt tänään edes ulkona. Oli lumisade.

Katselin äsken Moravian Afrikan kolmatta osaa. Kun ihminen lähitulevaisuudessa tuhoaa sivilisoituneen maailman, sinne jonnekin jää ihmissuvun itu.

Tuntui, että Moravian kääpiöt olivat hieman niin kuin eläintarhasta. Tuskin villi heimo antaa itseään sillä tavoin kuvata.

Maanantai 01.03.76

Olimme katsomassa Mielipuolen päiväkirjaa Matti Tapion esityksenä. Hän vei roolin vahvasti ja varmasti, mutta en pidä häntä kovin persoonallisena näyttelijänä. Lisäksi esitystä häiritsivät muutamat ymmärtämättömät katsojat.

TV:ssä oli Brecht ilta. Katselin loppuosaa Arturo Uin valtaannoususta Brechtin oman teatterin esityksenä.

Tiistai 02.03.76

Tänään vasemmistolehdet olivat paksumpia kuin Hesari.

Ella Erosen runoilta tuli tv:stä. Miten vaikuttavasti hän esittikään esim. Heinen Kirkkomaalla. Ja 76 vuoden ikäisenä!

Keskiviikko 03.03.76

Olin masentunut koko iltapäivän ja illan. Nykyisin osaan jo paremmin eritellä itseäni ja saan tällaisen pienen depiksen menemään sillä ohi.

Kävin saunassa. Terttu meni yöksi töihin. Luin Freudia luvun tunnesiirrosta. Se on kirjan tähän mennessä mielenkiintoisin luku.

Tuli mieleen Jevtusenkon runo: ’Miten helppoa saada sinut rakastumaan itseeni / …’.

Tunnesiirron käsitteellä voidaan selventää hyvin monia elämän tilanteita.

Sunnuntai 07.03.76

Jäänyt väliin. Torstai meni normaalisti. Kävin hanuritunnilla. Olin yksin ja juteltiin Tiusasen kanssa sävellajeista ja muuta. Minulla on nyt menossa Tuusulan polkka.

Perjantai-iltana kävin hakemassa liput Pahlmanin juhlaan 15.3. ja ostin Reijo Frankin ja Virran levyjä.

Eilen me oltiin katsomassa Perhettä Kaupunginteatterissa. Minulle tuli helvetinmoinen masennus, kun katselin sitä porukkaa. Kävi sääliksi näyttelijöitä ja hyvää näytelmää.

On taas ollut herpeskin melkein koko viikon. Siitä täytyy mennä lääkäriin, kun se seuraavan kerran tulee. Luulin jo, että pääsin siitä eroon, kun se ei näyttänyt pitkään aikaan mitään.

Olen tänään soitellut mitä olen jaksanut ja lukenut hieman Freudia. Terttu soitti juuri, että sen pitää jäädä yöksi töihin. Virta laulaa Iltaruskoa. Juon vahvaa teetä ja luen hieman psykoanalyysia ennen nukkumaan menoa.

Tiistai 09.03.76

Porolan Eki soitti eilen, sanoi lähtevänsä huhtikuun alusta taas Kibbutsiin. Sillä on joku kumma levottomuus, joka sitä vetää. Sovittiin, että mennään käymään kaljalla ensi viikon tiistaina.

Tänään kävin sopimassa firaabelihomman. Paremman puoleinen omakotimökki, sovittiin hinnaksi 3000 markkaa. Kyllä siinä pitäisi palkoille päästä.

Olin illalla melko väsynyt, kun tulin ennen seitsemää vasta töistä. Nukuin tunnin ennen yhdeksää. Soittelin ja luin Freudia. Kello on 00.00.20.

Keskiviikko 10.03.76

Oltiin kuuntelemassa Tawaststjernan luentoa. Hän on eräänlainen hengen ruumiillistuma. Ja millaiset kädet, kuin omat persoonansa!

Suuri henki / täynnä / sormia ja suuta!

Hänestä voi todella sanoa psykologien tapaan, että hän on motorinen luonne. Oikea karikatyyri siitä

Torstai 11.03.76

Tänään olin liian väsynyt, valvonut liikaa. Ei soittokaan oikein sujunut. Saatiin Metsäkukkien sovitus ensiviikoksi.

Martti ja Anneli olivat pikakäynnillä täällä. Lähtivät jo illalla Imatralle.

Me lähdemme huomenna maalle tukin kaatoon.

Maanantai 15.03.76

Oltiin viikonvaihde maalla. Kaadettiin Jarkin kanssa sahapuita ja koivuja. Niin kuin olisi selkäänsä saanut, joka paikkaa särkee.

Tänään oltiin Helge Pahlmanin konsertissa. Terttu meni yöksi töihin. Olen liian väsynyt mihinkään.

Tiistai 16.03.76

Katseltiin Kazin näytelmää: erittäin hienosti käsiteltyä huumoria.

Opettelin Metsäkukkia ja luin vanhoja lehtiä. Kello on nyt noin 1.

Keskiviikko 17.03.76

Tawaststjernan luennolla. Olin liian väsynyt. Pitäisi olla virkeässä kunnossa, vaikka hän onkin innostava. Musiikin terminologiaa pitäisi tuntea enemmän.

Huomenna olisi hanuritunti; en ole ennättänyt soittaa juuri ollenkaan enkä ennätä huomennakaan. Ensin illalla on neuvottelu firaabelityöstä ja sitten mennään Ekin kanssa Kosmokseen.

Perjantai 19.03.76

Olin eilen illalla ensin neuvottelussa siitä Punkaharjun mökistä. Kävin Pursimiehenkadulla ennen hanurituntia. Sitten olin Ekin kanssa Vanhalla ja tulin viimeisellä bussilla kotiin.

Eki tulee Israelista juhannuksena jo pois – oli löytänyt uuden tyttöystävän.

Mikä Arskalla mahtaa olla – tänään se puhui melko sekavia uskonnosta. Jussi tuli siihen ja juttu jäi kesken.

Kalakeittopäivä töissä ja kotona.

Lauantai 20.03.76

Sinikka ja Rauno oli päivällä täällä. Illalla olen tehnyt tätä mökkiä hieman ja opetellut Metsäkukkia. Terttu oli töissä illan. TV:ssä keskustelu sairashoidosta.

Sunnuntai 21.03.76

Koko päivä homman kimpussa mitä välillä vähän Metsäkukkia. Alkaa olla hahmoteltu – kumpikin.

Maanantai 22.03.76

Olimme Seela ja Eelis Sellan Juutalaisessa illassa. Se oli erittäin herkkä ja hieno tilaisuus. Ihmiset vaan suotta kiirehtivät pois eikä saatu yhtään ylimääräistä esitystä. Myös orkesteri soitti erittäin vivahteikkaasti Kari Rydmanin johdolla.

Tiistai 23.03.76

Tein yhden vesiplaanin kuntoon. Nukuin illalla tunnin ja olen harvinaisen virkeällä päällä. Kello on puoli 3. Kyllä tässä aikaa tuntuu menevän.

Keskiviikko 24.03.76

Olin kuuntelemassa taas Tawaststjernaa. Nyt hän oli ehkä kaikkein omimmalla alueellaan – Sibeliuksen elämäkerran loppuosassa ja 8. sinfonian kriisissä. Oikeastaan ymmärsin hänen ajatuskulkujaan melko hyvin. Ensi kerran tajusin mitä todella tarkoittaa sana ekspressionismi. Tawaststjernan kautta oppii ymmärtämään kaikkien taiteiden + (=) elämän yhteyksiä.

En viitsi nyt alkaa töihin, pilata mieleni tunnelmaa. Sitä paitsi olen nukkunut liian vähän. Tekee hyvää vaihteeksi nukkua yksi yö kunnolla.

Nuoressa Voimassa oli Ekin kirjoitus Orivedeltä.

Lumisadetta jo toista päivää.

Torstai 25.03.76

Haitaritunti. Saatiin Tuuliaan nuotit.

Sain juuri hommasta asemapiirroksen kuntoon. Kello on kohta 2. Terttu on töissä. Sanoi olevan vielä 7 työpäivää lomaan. Kai meidän pitää jonnekin matkalle lähteä.

Lauantai 27.03.76

On jo sunnuntain puoli. Kello tulee 3. Taas jo toinen yö peräkkäin menossa tämän homman kanssa. Viime yönä tein sitä aamu kuuteen. Ei siinä ole enää jäljellä, kun lämmityksen puhtaaksi piirtäminen niin saan kuvat sähkömiehelle. Täytyy ensi viikolla tehdä vesi linjapiirros ja työselitys. Taitaahan tästä palkkansa saada. Laskin juuri, että on mennyt 48 tuntia tähän mennessä. Siinä menee vielä ehkä 30 tuntia.

Sunnuntai 28.03.76

Sain homman kivasti kopiokuntoon. Työselitys ja linjapiirros jää viikolle. Luin vanhat lehdet. Kello on kohta 1.

Erkon kilpailu on ratkennut: taso on ollut hyvä. Olisi pitänyt lähettää runoja sinne, mutta ne jäi jotenkin panematta postiin.

Keskiviikko 31.03.76

Saatiin maanantaina haukkumakirje haitarin soitosta. Meni jotenkin halut koko soittamiseen pariksi päiväksi. Tänään taas soittelin ennen luennolle menoa.

Tawaststjerna puhui Prokofjevista ja Richteristä.

Eilen kävin myymässä firman puhelimen. Tänään maksoin niillä rahoilla opintolainen lyhennyksen ja korot. Täytyy lähettää niistä osa Martille. Huomenna on taas neuvottelu firaabelityöstä. Pitäisi tehdä se viikonvaihteessa kuntoon, niin saa pääsiäiseksi rahat.

Torstai 01.04.76

Neuvottelu illalla: pätevän tuntuinen sähkösuunnittelija. Jospa kaikki työt voisi hoitaa näin joustavasti ja tehokkaasti.

Olin sen jälkeen haitaritunnilla, saatiin nuotit Tähti ja meripoikaan.

Lauantai 03.04.76

Kohta sunnuntai aamu. Olen taas tämän homman kimpussa. Kävin päivällä kaupungissa ostamassa liput maanantain runoiltaan. Aloin hommiin vasta iltapäivällä.

Eilen me oltiin katsomassa Johny Jonssonia. Melko hyvä Helsingin esitykseksi.

Yskä päällä. Saa nähdä, miten tässä kunto kestää. Vielä linjapiirros ja työselitys tekemättä.

Sunnuntai 04.04.76

Aamulla oli työhalut nollassa, mutta sain sitten sen verran irti, että linjapiirros on nyt kunnossa, eli kaikki kuvat on kunnossa. Puuttuu enää työselitys. Siinä menee vielä pari iltaa, tai yötä.

Tiistai 06.04.76

Tein työselitystä. Kello on kohta kaksi. Sain sen puhtaaksikirjoitusta vaille.

Eilen me oltiin TV:n runomatineassa Lillanissa.

Keskiviikko 07.04.76

Kello on 6 aamulla, mutta homma on nyt sitten valmis. Taidan nukahtaa tunnin.

Aurinko nousee jo viiden maissa.

Torstai 08.04.76

Oltiin tänään iltapäivällä messuilla. Tulin kotiin joskus ennen neljää ja nukuin pari tuntia ennen kuin lähdin hanuritunnille.

Äsken tein reikäkuvat mökkiin. Nyt se on sitten lopullisesti valmis. Siihen meni yli 90 tuntia. Sainhan siitä reilut 30 markkaa tunnille käteen.

Lauantai 10.04.76

Huomen aamulla me lähdemme Pariisiin. Minulla on jotenkin ristiriitainen olo. Näilläkin rahoilla olisin voinut viettää kuukauden loman ja yrittää kirjoittaa. Toisaalta se ei Calorissa onnistuisi, se tässä on lohdutus. Ja kai siellä jotain Pariisissakin näkee. Matkat oli suhteellisen halvat, á 750 mk.

Tiistai 20.04.76

Ja tänä aamuna me tulimme Pariisista. Olen liian väsynyt kirjoittamaan mitään. Olin päivän töissä. Äsken yritin hieman soittaa. Kumma, ettei se ole aivan kokonaan haihtunut. Laitoin valokuvat postikuntoon. Soitin Jarkille maalle. Sahaamme luultavasti viikon vaihteessa.

Keskiviikko 21.04.76

Koko viime yön olin helvetin kipeä. En tiedä mitä se oli, oksetti ja oli raskas olo. Ei pystynyt nukkumaan juuri ollenkaan. Se jatkui lähelle iltaa. En ollut töissä lainkaan.

Me oltiin kuuntelemassa Tawaststjernan luentoa Shostakovitshista. Terttu hätäili saunaan tulon kanssa. Sisäisesti minä suutuin taas kerran niin pirusti. Minä en jaksa sietää näitä muutamia piirteitä hänessä. Otettiin taksi. Matkalla minä ajattelin, että pitäisi selvittää asioita, mutta niitä alkoi tulla niin paljon, vanhoja ja uusia. Sitten väsähdin enkä puhunut mitään. Tietämättään hän tuhoaa minun persoonallisuuttani koko ajan. Tähän asti olen aina tällaisissa tilanteissa noussut vastaan, vaikka millä keinoin. Nyt en tiedä itsekään, jaksanko, vaiko tuhoudun.

Torstai 22.04.76

Olin vielä tänäänkin töistä pois. Soittelin hieman päivällä ja olin illalla tunnilla.

Terttu kävi Ellun luona. Piti mennä kuviin, mutta se, Käenpesä, oli loppuun myyty.

Iltapäivällä alkoi jo maittaa ruoka.

Huomenna lähden maalle. Soiteltiin Jarkin kanssa äsken; ne hakee huomenna pöllit ja sahataan lauantaina.

Sunnuntai 25.04.76

Tulin päivällä maalta. Sahattiin eilen Montolla. Homma meni kaikin puolin kivasti. Jalat ja selkä on vaan taas niin kipeinä, ettei tahdo liikkumaan päästä.

Maanantai 26.04.76

Katselin äsken Brechtin Kerjäläisoopperan elokuvaversiota. Huomasin, että meillä on se kirjanakin.

Martti soitteli tänään: se on saanut sen homman. Täytyy tehdä alustavat suunnitelmat joskus kesäkuussa.

Ellu joutui taas menemään Ryöpylle ja sai sairaslomaa, lähtee huomenna maalle. Saa nähdä mitä ne sen selälle enää voi tehdä.

Tiistai 27.04.76

Tänä iltana soitto sujui hyvin taas pitkästä aikaa.

Luin Edbergin Siru linnunrataa. Se on mielenkiintoisempia kirjoja,