Flac 5

By Teuvo Virén

Asteroidin pudottautuminen varoituksetta yliavaruudesta CluthB:n viereen oli vain alkusoittoa clutheriinien kokemille järkytyksille. Iät ja ajat toimineen salaseuran paljastuminen oli pientä verrattuna peruskallion sisällä tuhansia vuosia piilossa pysyneen clutheriinien yhteiskunnan paljastumiseen ja heidn rotunsa alkuperän selviämiseen.

Cezzr Van, Dazorin ja Refian paluumatka Flacille keskeytyy niiden havaitsimien huomatessa tuntemattoman sivilisaation. Phadalalla on avaruuteen noussut rotu. Viereinen paratiisimai-selta vaikuttava planeetta on jostain syystä koskematon. Refian kapteeni Karab Tgur tekee kohtalokkaan virheen määräämällä alaisensa tekemään tutkimusretken vihreäksi helvetiksi paljastuvalle Organalle.

Päästyään tarpeeksi kauas Caialilta karannut tekoälyAmaca käyttää kykyjään palauttaakseen miehensä henkiin keinotekoisena elämänmuotona. Vähän myöhemmin kaksikko löytää kolmen älyllisen rodun asuttaman, arvattavasti hyvin kauan sitten radaltaan suistuneen planeetan ja aiheuttaa tahtomattaan sen jääkuoressa elävää lajia hengissä pitävän Jumaljärjestelmän sortumisen.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Nov 22, 2018
• ISBN: 9789528054559

Teuvo Virén

..................................................

Book preview

Esipuhe

Et sitten millään opi? Jos tavasit aiemmat teokseni, sinun olisi pitänyt ymmärtää kädessäsi pitämäsi sontaläjän taso jo ennen yhden elämäsi huonoimman päätöksen tekoa.

Lukeminen ei todellakaan kannata aina. Rehellisesti sanottuna käyttäisin sinuna mahdollisuutesi harkita uudestaan ajatustasi tähän roskakirjallisuudeksikin liian huonoon hengentuotteeseen tutustumisesta. Seuraavien satojen sivujen luojana toivon tietysti sinun tuhlaavan tuntikausia löytääksesi edes yhden mielestäsi hyvän osatarinan. Jos se osoittautuu mahdottomaksi, kokeile kelvollisen luvun etsimistä. Kappalekin kelpaa. Rivikin riittää. Pinnistä. Onhan siellä jossain oltava edes yksi sana, jota kykenet katsomaan kahdesti? Kirjain? Piste? Tyhjä kohta sanojen välissä?

Jotkin opukset suorastaan liimaavat lukijansa. Ei liene yllätys, ettei tämä ole sellainen. Tiettyä tarttuvuutta tässä kuitenkin on. Hulluna en pidä sinua jännityksessä vaan kerron vastaavan pinnan löytyvän tämän esipuheen viidennentoista sanan tarkoittamasta tuotteesta.

Teuvo Virén

17.10.2018

Clutheriinit:

Aedom Grenet, kyvykäs

Artar Mogo, lentäjä

Azuiscatzcatralex, Alex, Surujen aurinkokunnan planeetta

Barr Antacta, kevyt risteilijä

Cadaq Trell, avaruuslennonvalvonnan vuorovastaava

Cakana Kanna, toinen varapuheenjohtaja

Cerrana Lade, lääkäri

Durata Carrel, planeettaneuvoston puheenjohtaja

Egae Kraza, tietoturva- ja laitteistospesialisti

Elanna Doare, avaruuspuolustuskeskuksen johtaja

Elmin Gyynig, sisäisen turvallisuuden ministeri

Emene Curab, CluthB:n ylin budjettivastaava

Gal Derran, tutkija

Gi Slanad, Barr Antactan kapteeni

Heata Tullan, Melbranin kapteeni

Hurka, puulaji

Igene Rou, planeettaneuvoston varapuheenjohtaja

Jokoleh Tiir, Mucc Talmeen kapteeni

Krotwa, kaukotiedustelualus

Ledec Garrob, yhteisneuvoston puheenjohtaja

Larwin Retra, avaruuspuolustuksen pääanalysoija

Loceda Manna, logistiikkapäällikkö

Mandrion, rahtialus

Meia Hagilla, lääkäri

Melbran, lippualus

Mucc Talmee, raskas risteilijä

Naim Bleward, aiemmin elänyt tutkija-psykologi

Nicaru Caile, varapuheenjohtaja

Priur, ennustaja

Timaz Morra, planeettaneuvoston erityisneuvonantaja

Uulma Joree, luolientutkija

Uzmei Beref, avaruuslennonvalvonnan apulaisvuorovastaava

UQ-9, rahtarityyppi

Valintakallio, kyvykkäiden kokoontumispaikka

Valkoisen kiven seurakunta, uskonnollinen lahko

Vesnam Kluna, avaruusasiantuntija

Muuta:

Alee, irridiaani

Alex, Azuiscatzcatralexin lyhennetty nimi

Azuiscatzcatralex, Surujen aurinkokunnan planeetta

Baia, Galval, Jikkai, luuvaislapsia

Balvakit, avaruusrotu

Bdell Tsiri, neuvottelija

Eáia, luuvainen

Flac, flacellaanien kotimaailma

Flacellaanit, avaruusrotu

Irridiaanit, clutheriinien liittolaisrotu toisessa galaksissa

Jat'al, luuvainen

Jolois, luuvainen

Jwyceroggh Pjo, flacellaanien taistelualus

Khadocca, irridiaanien muistilaite

Tsera Pegweis, flacellaanien monialayritys

Xarder Caulir, entinen Uhmaaja, nykyinen luuvainen

Zplat, flacellaanien lintu

Sisällysluettelo

FLAC 5: ALEE

Luku 1

Luku 2

Luku 3

Luku 4

Luku 5

Luku 6

Luku 7

Luku 8

Luku 9

Luku 10

Luku 11

Luku 12

Luku 13

Luku 14

Luku 15

Luku 16

Luku 17

Luku 18

Luku 19

Luku 20

Luku 21

Luku 22

FLAC 5: ORGANA

Luku 1

Luku 2

Luku 3

Luku 4

Luku 5

Luku 6

Luku 7

Luku 8

Luku 9

Luku 10

Luku 11

Luku 12

Luku 13

Luku 14

Luku 15

Luku 16

Luku 17

Luku 18

Luku 19

Luku 20

Luku 21

Luku 22

Luku 23

Luku 24

Luku 25

FLAC 5: COBORA

Luku 1

Luku 2

Luku 3

Luku 4

Luku 5

Luku 6

Luku 7

Luku 8

Luku 9

Luku 10

Luku 11

Luku 12

Luku 13

Luku 14

Luku 15

Luku 16

Luku 17

Luku 18

Luku 19

Luku 20

Luku 21

Luku 22

Luku 23

FLAC 5

ALEE

1

– Trell.

– Sinua kaivataan komentohuoneessa, Cadaq. Heti.

Kesken uniensa herätetty vuorovastaava hieraisi pari kertaa silmiään ja pohti, oliko kyseessä taas jokin lähimmän alaisen käytännön piloista, joiden tarkoitus oli vain estää häntä nauttimasta ansaitusta levosta.

– Liikettä niveliin! Uzmei Beref äyskäisi hiljaisuuden venyessä.

– Tämä ei ole mikään harjoitus. Olen jo katkaissut liikenteen kiertoradalle ja ohjannut kaikki lähiavaruudessa olleet alukset kauemmas. Lähimmät laivasto-osastot ovat myös saaneet ilmoituksen. Planeettahallinto ottanee meihin pian yhteyttä, ja siihen mennessä sinun pitäisi olla täällä.

Lepohuoneen kaiuttimista kuuluva ääni oli sen verran hätääntynyt, että Trell sinkoutui ylös vuoteestaan, otti oveen nojanneen leijulaudan ja kiiti hetkistä myöhemmin kaasu pohjassa komentohuonetta kohti. Matkaa oli vain parisataa metriä, mutta clutheriinien ruumiinrakenne huomioiden kuljetusvälineen käyttö oli perusteltua normaalioloissakin saati sitten nyt. Trell vannoi kuristavansa alaisensa, jos tämä pelleili. Toisaalta hän oli ollut sitä mieltä ennenkin, ja Beref hengitti yhä.

Cadaq Trell näki heti ovelta, ettei kyse ollut alaisen keksimästä jekusta. Huone välkähteli hälytysvalojen tahtiin, henkilöstö näytti hermostuneelta ja monet vilkuilivat paikalle saapunutta esihenkilöään toivoen ilmiselvästi tämän ratkaisevan ongelman, mikä lie sitten olikaan moisen paniikin saanut aikaan.

– Mikä täällä on hätänä, Uzmei?

Beref lateli jollekin liudan käskyjä aina vain tiukempaan sävyyn ja kirosi raskaasti yhteyden katketessa toisesta päästä.

– Planeettamme lähelle ilmestyi tunnistamaton kohde.

– Tällainen meteli vieraasta aluksesta? Eikö meillä ole tarpeeksi sota-aluksia lähellä? Ja vaikkei olisikaan, planeettapuolustus tuhoaa tunkeilijan tarvittaessa.

– Tulija pudottautui viereemme yliavaruudesta, apulaisvuorovastaava selitti hämmentyneelle esihenkilölleen.

– Kyse ei ole aluksesta vaan luokituksesta riippuen suurikokoisesta meteoroidista tai pienikokoisesta asteroidista.

– Siis että mitä? Trell äimisteli korviaan uskomatta.

– Törmääkö se meihin?

– Ei. Se pysähtyi nelisenkymmenentuhannen kilometrin päähän ilmakehästämme. Tai siis ei varsinaisesti pysähtynyt vaan pysyttelee samassa paikassa planeettaamme nähden, mikä sinänsä on kummallista, koska yksikään havaitsin ei ole huomannut mokomassa kivikasassa minkäänlaista teknologiaa.

– Millä se sitten pääsi yliavaruuteen ja pysyy nyt paikallaan?

– En tiedä, Beref levitteli käsiään.

– Kelle karjuit äsken? Trell vaihtoi aihetta siirtyessään lähemmäs kaukohavaitsimien paneelia.

– Mandrionia lentävälle Artarille. Tietokannan mukaan edellinen on tyypin UQ-9 rahtari, jolla se hemmetin persläpi parhaillaan vastoin kieltojani lähestyy asteroidia.

– Millaisen etäisyyden päähän se möykky ilmestyi Mandrionista?

– Vajaa kilometri. Katsopa sen rahtialuksen lentoreittiä, Beref kehotti esihenkilöään ja väisti hieman syrjemmälle antaakseen tälle esteettömän näkyvyyden tietoimensa näyttöön. Trellin silmät pyöristyivät hänen vilkaistuaan puolihuolimattomasti kuvaruutua.

– Ymmärsinkö varmasti oikein tämän informaation? vuorovastaava ihmetteli katsottuaan tarkemmin Mandrionin reittiä. – Todennäköisesti. Kyseinen rahtialus lähti suoraan nykyiseen sijaintiinsa ja pysähtyi jostain syystä vähän ennen asteroidin ilmestymistä. Vähän ennen, Beref toisti, aivan kuin Mandrionilla olisi tiedetty etukäteen sekä asteroidin tarkka ilmestymisaika että -paikka.

– Liekö heillä caialilaisten tekniikkaa käytettävissään?

– Mistä he olisivat yliavaruushavaitsimen saaneet, jos kerran sellaista ei ole asevoimillammekaan?

Siihen Berefilla ei ollut sanomista. Alainen oli oikeassa. Ainakaan vuorovastaava ei kyennyt keksimään yhtä ainutta syytä, miksi caialilaiset olisivat luovuttaneet teknologiaansa tavallisen rahtarin käyttöön sota-alusten sijasta.

– Ei sinulla ole mitään tietoa, miksi Artar jätti noudattamatta käskyjäsi? Trell tiedusteli lopetettuaan hyödyttömän pohdiskelunsa.

– Ei. Arvattavasti se puupää teki sen vain ärsyttääkseen minua.

– Keitä Mandrionin kyydissä on? Heidän nimensähän näkyvät automaattisesti lähetettävästä henkilöluettelosta, Trell jatkoi huomattuaan keskustelukumppaninsa ilmeen.

– Normaalisti. Jos uskoisin Mandrionista tullutta tietoa, siellä ei ole ketään. Olin saapuessasi kuvayhteydessä Artarin kanssa, ja tiedän, että hän on sillä kirotulla rahtialuksella. Paikansin vastaanottamani lähetyksen heti kun näin hänen naamansa ruudullani ja tarkistin vielä Mandrionin viestinnän ilmakehän ulkopuolella olevilla havaitsimilla. Kyse ei ollut huijauksesta. Se torvelo tosiaan suunnittelee sille asteroidille laskeutumista.

– Kaikki alukset lähettävät ennen liikkeellelähtöään jokaisen matkustajansa tiedot hallinnolle. Miten Mandrion yleensä on voinut lähteä matkalleen? Tunnistautumisen epäonnistumisen pitäisi automaattisesti käynnistää ajonesto, ja kyseisen järjestelmän itsediagnoosilaitteiston tarkoitus on informoida kyseessä olevan aluksen omistajaa ja viranomaisia viasta.

– Älä minulta kysy, miten Artar tai joku hänen kyydissään olijoista on kyennyt ohittamaan aluksensa turvajärjestelmän! Beref puuskahti.

– Tällä hetkellä tiedän ainoastaan, että hän saa taatusti kuulla tekosistaan palattuaan.

– Jos hän tulee takaisin, vuorovastaava muistutti alaistaan.

– Tuon olisit voinut jättää sanomatta.

– Minä vain kerroin ääneen toiveesi, Trell virnuili.

– Muistan sinun toivottaneen hänet muutaman kerran hemmettiin riitanne päätteeksi.

– Yrittäisit itse asua sen sottapytyn kanssa. Ilman siivousrobotteja kotimme olisi kaatopaikka viikossa.

– Kieltämättä hän voisi puhdistuttaa pelivaatteensa aina urheilun jälkeen. En itsekään ole mikään pyykkäysintoilija, mutta urheiluasun pesu kerran vuodessa aiheuttaa hengitysvaikeuksia lähellä olijoille.

– Siitä on kuulemma pelkkää etua. Yksikään vastustaja ei pyri iholle.

– Tuossa on totuuden siemen, vuorovastaava tunnusti ja räjähti saman tien nauruun.

Artar Mogo oli sekä kyennyt suuntaamaan suoraan asteroidin ilmestymispaikalle että pysähtymään ennen törmäystä, Cadaq Trell analysoi tilannetta. Koska Mogolla ei taatusti ollut flacellaanien yliavaruuslaitteistoa aluksessaan, tapahtumalle oli oltava jokin muu selitys.

– Kartta? Beref ehdotti kuultuaan esihenkilönsä aivovoimistelun tuloksen.

– Mistä hän sen olisi saanut?

– Mistä minä tiedän? Jos kyse oli tuurista, hänen olisi pitänyt osallistua johonkin suurista arvonnoista. Todennäköisyys valita täsmälleen oikea suunta oli tähtitieteellinen, ja kun siihen lisää täydellisesti ajoitetun pysähtymisen sopivaan kohtaan niin puhumme mahdottomuudesta.

– Ehkä Artar on oppinut ennustamaan?

– Ei varmasti, Uzmei Beref vakuutti naurukohtauksesta selvittyään.

– Se häiskä on kestopesunkin kestävä ateisti ja epäilijä, joka ei ikinä ole uskonut muuta kuin sen, mitä näkee omilla silmillään, eikä aina sitäkään.

– Kokemuksen rintaääni?

– Jos asut vuosikausia jonkun kanssa, opit ainakin perusasiat kumppanistasi. Epäileväisyys on yksi Artarin vallitsevimmista luonteenpiirteistä. Jos hän olisi uskonut osaavansa ennustaa, hän olisi välittömästi kirjautunut johonkin hourulaan.

– Mentaalihoitolaitokseen, Trell torui.

– Sama se miksi niitä kutsutaan, hulluja niissä hyysätään, Beref kohautti olkapäitään.

– Osa jopa pääsee sieltä ulos.

– Ruumisliiturissa.

– Tarkoitin parantuneina, vuorovastaava tuhahti.

– Tai ainakin sellaisiksi diagnosoituina.

– Useimmat hoitolaitokset ovat planeettahallinnon alaisia, Beref huoahti.

– Saadakseen tilinpäätökset näyttämään paremmilta viranomaiset laskevat joka vuosi mentaaliterveystestin tulosrajaa. Toisin sanoen enemmän ja enemmän avohoitopotilaita vaeltelee kaduilla. Kaikista tosin ei ole vaaraa, mutta jotkut ovat aivan kahjoja.

– Säästääkö planeettahallinto yhtään? Kehon sisään asennettavat diagnosointilaitteilla varustetut automaattilääkitsimet maksavat tautisesti, ja lääkäriliitto käyttää vuosittaista veto-oikeuttaan estääkseen viranomaisia päästämästä pahimpia tapauksia vapaaksi ilman niitä. Kun kyseisten laitteiden hinnan kertoo niitä tarvitsevien avohoitopotilaiden määrällä, puhutaan melkoisesta rahasummasta. Vähintään yhtä suuresta kuin järkevään hoitoon tarvittavan henkilökunnan palkoista ja tilakustannuksista irrallaan vaeltelevien potilaiden aiheuttamien vahinkojen maksamisesta ja menetetyistä verotuloista puhumattakaan.

– Eikä kaikkea voi edes korvata. Päättäjinä pitäisi olla planeetan terävimpiä tyyppejä, mutta he eivät tunnu ymmärtävän, että muutaman kolikon säästäminen nyt maksaa kymmenen vuoden päästä paljon enemmän.

– Mekin tajuamme tuon, Uzmei, mutta yksikään poliitikko ei. Minusta osa päättäjistä pitäisi arpoa. Vaaleissa pärjätäkseen pitäisi joko olla ulkonäöltään täydellinen, rikas tai kuuluisa. Tosin moni jälkimmäiseen ryhmään kuuluvista täyttää myös muut kaksi vaatimusta. Tai mikä nyt sitten onkaan syy ja mitkä seurauksia.

– Ajattelitko poliitikon uraa?

– Pure kieltäsi, Trell kauhisteli.

– Ennemmin menen jollekin tuotantoeläinfarmille luomaan lantaa. Samaa tavaraa se on kuin poliitikotkin, mutta ainakaan minun ei tarvitsisi kuunnella katteettomia lupauksia.

– Minusta olet väärässä.

– Miten niin?

– Poliitikko on aina paska, mutta paska ei koskaan muutu poliitikoksi. Ero on pieni, joskin merkityksellinen.

– Sinusta olisi pitänyt tulla paska. Tai siis poliitikko, Cadaq Trell virnisti ystävälleen.

– Hyi hemmetti. Liekö siellä farmilla tilaa minullekin?

Avaruuslennonvalvontaan tuli jatkuvalla syötöllä kyselyitä yllättäen ilmestyneestä asteroidista. Trell siirsi niihin vastaamisen pian apulaiselleen, joka vältti sujuvasti kyseisen työn nakittamalle sen paikalle kiiruhtaneelle varamiehistölle. Huoneessa alkoi olla Berefin makuun hieman liikaa väkeä, ja hän päätti siirtyä parvekkeelle pohtimaan tilannetta. Trell huomasi lähimmän alaisensa hivuttautumisen ovea kohti, arvasi tämän suunnitelman ja seurasi esimerkkiä.

– Jonain päivänä tämä sortuu, Beref synkisteli tömistellessään harsomaista lattiaa.

– Tuskinpa. Eivätköhän arkkitehdit laskeneet riittävän varokertoimen maksimikuormitukselle. Takuutakin on jäljellä vielä vuosikymmeniä.

– Tämä rakennus on kohtalaisen uusi, enkä minä kritisoi muuta kuin parvekkeita. Minusta ne ovat heikkoa tekoa.

– Ne näyttävät heikoilta, Trell korjasi.

– Luultavasti tämä kestäisi, vaikka kutsuisin kaikki nuo tuolta sisältä hyppimään kanssamme.

– Saat kokeilla ihan rauhassa, Cadaq. Seuraan putoamistanne jostain kauempaa.

– Jos tässä jokin pettää, sen on kaide eikä lattia, Trell huomautti.

– Joko arkkitehti oli pölvästi tai sitten rakennuskustannuksista piti säästää, mutta kaiteen tekeminen puusta oli minusta vihonviimeinen ratkaisu.

– Se on vahvistettua hurkaa. Pohjoisen hitaasti kasvanutta pitkäkuituista ja muotoonsa väännettyä laatupuuta etelän vetelän aineksen sijasta.

– Sinähän runolliseksi heittäydyit.

– Joillain on sana hallussa, Beref esitti vaatimatonta.

– Joka tapauksessa kyseisestä puulajista tehdyt tuotteet ovat todella kestäviä, ja ulkokäyttöönkin tarkoitetuille hurkatuotteille myönnetään aina vähintään kahdeksantoista vuoden pintalahotakuu. Eli että vaikka rikkoisitkin kaiteen, hallinto saisi uuden tuhoamasi tilalle.

– Viis minusta?

– Mitä sinusta? Turha huolestua. Eivät robotit jätä raijaamatta katua rumentavaa raatoasi lähimpään biokierrättämöön.

– Mandrionin yhteysalus on laskeutumassa, joku huikkasi parvekkeen ovelta.

– Artarin lentolupa taitaa olla menossa varsin pitkälle jäähylle, Trell arveli kaksikon suunnistaessa takaisin sisälle.

– Ei välttämättä. Käytin henkilökohtaista yhteyttä, eikä sitä arkistoida ilman erillistä pyyntöä.

– Ajattelit antaa armon käydä oikeudesta?

– En tiedä. Se tollo ansaitsisi jonkinlaisen muistutuksen käyttäytymisestään. Vaikka asummekin yhdessä, hänen pitäisi noudattaa minun työssäni antamia käskyjä.

– Ehkä hänellä oli hyvä syy olla tottelematta?

– Odotan mielenkiinnolla hänen selitystään, Beref tuhahti.

– Niin minäkin, Trell tunnusti.

– Erityisesti sitä, mistä hän sai tietoonsa asteroidin ilmestymisen tarkan ajan ja paikan.

– Hän saa tehdä myös selkoa Mandrionin ajonestolaitteiston huijaamisesta.

– En usko hänen tehneen sitä. Se vaatisi taitoja, joita hänellä tuskin on. Kyseessä lienee jonkun hänen matkustajansa aikaansaannos.

– Sinusta Mandrionilla on muitakin kuin Artar? Beref tiedusteli toisen sanottua sen, mitä hän itsekin oli ajatellut.

– Pakko olla. Artar sai jostain reittiohjeet. Luultavasti kyydissään olevalta tyypiltä tai seurueelta. Millaisen lentosuunnitelman hän antoi ennen lähtöään?

– Mandrionin piti mennä suorinta tietä CluthA:lle. Reitti lähti vinoon heti alusta alkaen. Ei paljoa, mutta sen verran, että neljäs päivystäjä ilmoitti kurssierheestä minulle.

– Mitä Artar sanoi?

– Aluksi ei mitään. Ei vastannut yhteydenottoihini ja aukaisi suunsa vasta uhattuani lähettää sota-aluksen hänen peräänsä.

– Ja?

– Väitti olleensa rahtitiloissa, eikä ollut kuullut minua. On se tietysti mahdollista, mutta epäilen. En tiedä, mitä hänellä on meneillään ja mitä hän salaa, mutta aion ottaa selville hänen touhunsa.

– Et liene ainut. Avaruuspuolustus, planeettahallinto, me ja ties kuinka moni muu tietää Mandrionin yhteysaluksen laskeutuvan kiusaksemme ilmestyneelle asteroidille. Viestisi Mandrioniin on rekisteröity, Trell rauhoitteli ystäväänsä, mutta sen sisällön arkistoinnin voit estää. Viranomaiset voivat kuunnella sen ennen määräaikaishävittämistä, mutta heillä ei ole oikeuksia takavarikoida sitä tai syyttää sinua sen perusteella mistään. Puhumalla Artarin kanssa ja kieltämällä häntä laskeutumasta asteroidille olet hoitanut velvollisuutesi.

– Avaruuspuolustus ja planeettahallinto taitavat olla meitäkin enemmän sekaisin, Beref hymähti.

– Olisin odottanut meidät tähän mennessä saaneen yhteydenottoja eri viranomaisilta.

– Eiköhän sieltä pian pyydetä tietoja. Tosin avaruuspuolustuksella on sama informaatio käytettävissään kuin meilläkin, ja itse asiassa enemmän, koska heidän valvonta-alueensa ulottuu omaamme paljon pidemmälle.

– Artarin aluksen tietoja he varmasti ensimmäisenä haluavat. Lähtöpaikka on selvillä, reittivalinta samoin. He saavat itse selvittää, miten Mandrion kykeni lentämään ilman miehistötietoja. Me voisimme tiedustella Artarin pomolta, tietääkö tämä mitään alaisensa touhuista.

2

– Yhteenveto, kiitos.

Avaruuspuolustuskeskuksen johtaja Elanna Doare käänsi katseensa Timaz Morrasta näyttöönsä.

– Emme vieläkään tiedä, onko kyse suurikokoisesta meteoroidista, asteroidista, radaltaan karanneesta kuusta tai miniplaneetasta. Jos Mandrion unohdetaan, mitään merkkejä teknologiasta tai elämänmuodoista ei ole havaittu. Kutsumattoman vieraamme kokoisen kappaleen siirtäminen yliavaruuteen vaatii voimakkaat moottorit, mutta emme analyyseissamme ole huomanneet minkäänlaisia jälkiä niiden kiinnittämisestä tai irrottamisesta. Vaikka ne olisivatkin jääneet meiltä havaitsematta, kappaleen lentorata ja lähtönopeus on erittäin tarkasti laskettu.

– Muistaakseni aiemmassa keskustelussamme sanoit vieraamme lähtöpaikan olevan mysteeri?

– Yliavaruuden satunnaisten virtausten takia sinne menneet alukset sortuvat joskus hieman kurssistaan ilman automaattiohjausta. Eivät paljoa mutta kuitenkin. Yksinkertaistettuna mitä pidemmän matkan jokin kappale liikkuu yliavaruudessa, sitä todennäköisemmin se ei ilman korjausliikkeitä päädy tarkasti aiottuun määränpäähänsä vaan jonkin verran sivuun siitä. Asteroidissa ei ole moottoreita. Toisin sanoen se pudottautui yliavaruudesta täsmälleen tarkoitetussa kohdassa.

– Viittaat nyt Mandrioniin ja sen selittämättömään pysähdykseen? Morra tiedusteli vilkaistuaan muistiinpanojaan.

– Kyllä. Artar Mogo seisautti kulkuvälineensä ennen asteroidin ilmestymistä. Toisin sanoen hän tiesi jo ennen lähtöään, milloin ja mihin vieraamme saapuisi. Asteroidi ei luultavasti lähtenyt liikkeelle omasta avaruudestamme. Täysin varmoja emme voi olla, koska kaikki automaattivalvonnan keräämä informaatio ei vielä ole ehtinyt tänne. Mistään läheltä se ei ainakaan ole peräisin. Jos oletamme kyseisen kivikasan lähtöpaikan olevan kauempana, sen millintarkka suuntaaminen on periaatteessa ollut mahdotonta. Mandrionin kurssi poikkesi sen antamista tiedoista heti alusta asti, ja todennäköisesti juuri siitä syystä siihen otettiin yhteyttä avaruusvalvonnasta.

– Miksei Mogo antanut oikeata reittiä? Hän tiesi taatusti, että väärien tietojen antaminen huomattaisiin.

– Varmaan siksi, että avaruuspuolustuksen periaatteiden mukaan kaikki uhkaksi luokitellut alukset tuhotaan. Kauempana oleviin yritetään ottaa yhteyttä, mutta liian lähelle yliavaruudesta varoituksetta pudottautuneet ovat vaarassa tulla ammutuiksi. Jopa liittolaistemme yksiköt muiden rotujen aluksista puhumattakaan. Ilmoittamalla väärän kurssin Artar Mogo varmisti Mandrionin jatkuvan seurannan ja sen, ettei äkisti ilmestynyttä asteroidia tuhottu välittömästi. Rahtari onnistui olemaan täsmälleen väärällä linjalla lähimmästä planeettapuolustuksen tuliasemasta katsoen, Doare selitti.

– Tällä hetkellä asteroidi on seurannassa, ja sitä jatketaan niin kauan, kunnes saamme tehtyä lopullisen päätöksen kutsumattoman vieraamme kohtalosta.

– Entä jos se lähestyy planeettaamme?

– Tulostaan lähtien vieraamme on pysytellyt tarkasti paikallaan, Elmin. Se saa liikkua yhden kilometrin lähemmäs. Sen jälkeen ammutaan varoituslaukaus, ja ellei kivikasa palaa entiseen asemaansa, se tuhotaan. Tietysti joudumme räiskimään sitä jonkin aikaa, mutta pystymme kyllä tekemään siitä entisen.

– Miten ajattelit sen liikkuvan, ellei siinä ole moottoreita?

– Emme vielä käsitä sen kykyä pysytellä paikallaan CluthB:hen nähden ilman havaittavissa olevaa teknologiaa. Jonkinlainen ohjausjärjestelmä siinä on oltava. Toisin sanoen sen pitäisi varoituslaukauksen jälkeen kyetä palaamaan entiseen asemaansa.

– Jos siinä on jonkinlainen tunnistamaton ohjausjärjestelmä, voiko siinä olla myös kätkössä olevia aseita?

– Periaatteessa kyllä. Siksi asteroidin lähelle eri etäisyyksille lähetetään koko ajan lisää sota-aluksia. Olivat sen kivikasan käytettävissä olevat aseet millaisia tahansa, ne eivät kykene tuhoamaan kaikkia yksiköitämme. Lienee turha sanoa, että ensimmäisestä vihamielisestä eleestä asteroidista tulee entinen.

– Keitä Mandrionissa on Mogon lisäksi?

– Lähtöpaikan valvontalaitteistojen tietojen perusteella mukana ovat tietoturva- ja laitteistospesialisti Egae Kraza, ylin budjettivastaava Emene Curab, tutkija Gal Derran sekä lääkäri Meia Hagilla.

– Varsin ansiokas ryhmä, planeettaneuvoston erityisneuvonantaja Morra ajatteli ääneen.

– Mitä yhteistä heillä on? avaruusasiantuntija Vesnam Kluna tiedusteli.

– Ei aavistustakaan. Liekö sisäisen turvallisuuden ministeriöllä mitään tietoa asiasta?

Elmin Gyynig pyöritti hitaasti päätään. Kaikkien nimeltä mainittujen rekisteri oli puhdas satunnaisia pysäköintivirhemaksuja ja muutamaa ylinopeussakkoa lukuun ottamatta.

– Oliko heillä matkatavaroita?

– Mahdollisesti. Curabin virka-asunnon havaitsimien perusteella lastirobotit siirsivät kymmenien tonnien painoisen kiven syrjään, nostivat sen alla olleesta kuilusta jotain ja siirsivät sen Mandrioniin. Robotit pysyttelivät parhaansa mukaan havaitsimien ja lastinsa välissä, mutta onnistuimme koostamaan kuvan niiden piilottelemasta esineestä.

– Saatko sen tallenteen nähtäväksemme?

– Mikä tuo on? Morra ihmetteli ja kumartui saman tien lähemmäs heidän eteensä ilmestynyttä hologrammia. Elanna Doare kätki hymynsä, näpelöi hetken tietointaan ja kaksinkertaisti mysteeriesineen koon.

– Analyytikkojemme mukaan se on staasikammio.

– Oletko varma? Kluna tiedusteli.

– En ole ikinä nähnyt tuollaista edes tekniikan museossa.

– Siellä oleva vanhin staasikammio on selvästi erilainen kuin tuo, Gyynig muisteli.

– Totta. Tässä teille vertailuhologrammi kyseisestä laitteesta.

Neuvottelun osanottajat katselivat tarkasti avaruuspuolustuskeskuksen johtajan esittelemiä, hitaasti vierekkäin pyöriviä laatikoita. Doare antoi muiden keskustella näkemästään jonkin aikaa ennen kuin aukaisi suunsa.

– Täysin varmoja analyytikkomme eivät olleet, mutta heistä aiemmin näyttämäni sammio on ensimmäinen flacellaanien teknologiasta meille sopivaksi muokattu staasikammio. Museossa lojuva muinaismuisto on huijausta. Tai siis se on toimiva säiliö, mutta se ei ole ensimmäinen.

– Miten voit olla varma siitä? planeettaneuvoston erityisneuvonantaja Timaz Morra katsoi kysyvästi Doarea.

– Pyysin apua staasikammioteknologian erityisasiantuntijoilta. Jokainen heistä oli sitä mieltä, että säiliön ympärillä osittain näkyvissä olevat laitteet ovat alkuperäisiä. Toisin sanoen ne ovat peräisin jostain flacellaanien antamasta mallikappaleesta. Muuntaessamme sammion oman rotumme fysiologialle sopivaksi osa flacellaanien laitteista jouduttiin korvaamaan tehokkaammilla versioilla. Jos vertaatte kammioita, näette suurempien laitteiden aiheuttamat selvät kohoumat museossa olleessa säiliössä.

– Hahmottaisimme erot paremmin, jos pysäyttäisit noiden pyörimisen, Gyynig vihjaisi.

Planeettaneuvoston erityisneuvonantajasta Doaren esittämä ajatus ensimmäisestä staasikammiosta vaikutti oikealta. Tosin teorian hyväksyminen tarkoitti kaikille heille opetetun historian olevan sammioiden osalta huijausta.

– Voisiko tuo säiliö vielä toimia, Elanna?

– Periaatteessa ei. Vasta neljännen sukupolven laitteista saatiin riittävän hyviä pidempiaikaiseen staasiin. Toisaalta jos katsotte lähimmän robotin jaloista heijastuvaa valoa, näette sen alkulähteen olevan jossain staasikammion pohjassa. Spektrianalyysin mukaan kyse on kyseisenä aikakautena käytetyistä leijukkeista. Toisin sanoen tuon säiliön liikuttaminen vaakatasossa on sujunut keltä tahansa Mandrionin kyydissä olijoista.

– Eikö leijukkeiden kunnossa oleminen tarkoita, että loputkin sammion laitteet saattavat toimia?

– Katsokaapa näitä valoja, Doare kehotti holoneuvottelussa mukana olijoita ja zoomasi staasikammiota sopivasta suunnasta.

– Miltei kaikki niistä palavat. Valojen toimiminen ei silti automaattisesti tarkoita niihin liittyvien laitteiden kunnossa oloa.

– Entä tuo yksi punainen valo? Elmin Gyynig tiedusteli.

– Mihin se liittyy?

– Staasikammioasiantuntijoidemme mukaan se on heräämisen merkkivalo.

– Siis että joku on maannut tuossa kammiossa ties kuinka pitkään ja on nyt heräämässä? Gyynig ähkäisi.

– Ehkä, Doare kohautti olkapäitään.

– Vaikka merkkivalo toimiikin, se ei välttämättä takaa säiliön sisällön selviytymistä. Kyse voi olla valon toimintahäiriöstäkin.

– Eli että sammiossa olija on voinut kupsahtaa jo ajat sitten?

– Mahdollisesti heti uneutumisensa jälkeen, avaruuspuolustuskeskuksen johtaja myönsi.

– Toisaalta staasikammiosta saattaa kohta kömpiä joku.

– Millaisiin toiminta-aikoihin modifioitujen sammioiden ensimmäisillä versioilla päästiin?

– Kolmannella parisataa vuotta. Toisella neljännes siitä ja ensimmäinen yritys oli täysi katastrofi.

– Siinä tapauksessa meidän ei liene tarvitse pohtia säiliössä olevan henkilöllisyyttä, Morra murahti päätään pudistellen.

– Jos kyse on lähes alkuperäisestä flacellaanien elämänsäilytyslaatikosta, käyttäjä on kuollut ajat sitten.

– Kenties. Staasikammio näytti toimivalta. On siis mahdollisuuksien rajoissa, että sinne nokkaunille mennyt on yhä elossa.

– Voiko tuossa prototyypissä staasatun fysiikka kestää tuhansien vuosien unen? Vesnam Kluna aukaisi suunsa pitkän vaitiolon jälkeen.

– Kyllä kai. Staasikammio pysäyttää kaikki kehon toiminnot. Nukkuja säilyy täsmälleen samanlaisena heräämiseensä asti, Morra toisti joskus kuulemansa ajatuksen.

– Kukaan ei tosin tietääkseni ole koskaan maannut sellaisessa muutamaa vuosikymmentä pidempään, joten täysin varma en voi olla.

Keskustelu hiljeni ja vaimeni lopulta kokonaan muiden jäätyä tuijottamaan ajatuksiinsa vaipunutta ja tietointaan käyttävää Doarea.

– Mitä mietit? Gyynig tiedusteli avaruuspuolustuksen johtajan nostettua lopulta katseensa.

– Sitä tunnelia, mistä Mandrionilla olijat toivat staasikammion. Niin kuin kuulitte, CluthB:n arkkitehtivirastolle moinen käytävä oli ihan uusi tieto, vaikka heidän käytettävissään pitäisi olla informaati kaikista maanalaisista rakennelmista.

– Kannattaisiko sinne lähettää väkeä? En erityisemmin pidä sen sijainnista ylimmän budjettivastaavan virka-asunnon kupeessa.

– Sinä voit hoitaa sen, Elmin. Sinun alaasi se kuitenkin on, tai ainakin on enemmän kuin kenenkään muun meistä.

– Pelkäätkö kyseisen tunnelin mahdollistavan Curabin vakoilun?

– Se on yksi vaihtoehto, Vesnam, sisäisen turvallisuuden ministeri myönsi.

– Ei tosin ainut. Toisaalta en oikein usko, että joku kaivauttaisi ties kuinka pitkän tunnelin murhatakseen ylimmän budjettivastaavan.

– Viimeisestä poliittisesta salamurhasta on aikaa, Doare tokaisi yritettyään turhaan muistaa tarvitsemaansa vuosilukua.

– Itse asiassa pidän moista vaihtoehtoa hyvin epätodennäköisenä. Jokainen nuorikin tietää, että nykyisillä valheenpaljastusmenetelmillä ja vasten kuulusteltavan tahtoa käytettävillä muistikaivureilla saadaan totuus selville.

– Paitsi täysspykopaatilta.

– Heiltäkin, Vesnam. Muistijäljet pysyvät riippumatta kohteen henkisistä kyvyistä. Ainoastaan aistiharhaiset saattavat kyetä hämäämään ammattitaitoista kuulustelijaa, mutta toisaalta hallusinaatioiden oikeellisuus pystytään tutkimaan. Tai siis se, että kyseinen henkilö tosiaan näkee omiaan eikä vain keksi satuja.

– Kelpaavatko saadut todisteet oikeudessa?

– Eivät aina. Joskus jollain laholatvalla ylempi kusisäiliö vuotaa niin pahasti, ettei sieltä saa pyydystettyä yhtä ainutta järkevää ajatusta.

– Entä jos joku tekee rikoksen, tietää joutuvansa kuulusteluihin ja päättää ottaa pitkäaikaisia harhoja aiheuttavia lääkkeitä esittääkseen umpihullua?

– Ilman verenkuvan analysointia tuollainen hämäys voisi onnistuakin, Elanna Doare nyökytteli hyväksyvästi sisäisen turvallisuuden ministerin kysymykselle, mutta ennen kuulustelua tehtävät lääketieteelliset testit havaitsevat huijausyritykset.

– Hypnotisointi?

– Ei onnistu sekään. Oikeat muistikuvat saa esille syötettyjen alta. Tarkkaa teoriaa en tiedä, mutta minusta tekniikka perustuu automatisoituun muistikuvien kaksoisvertailuun.

– Siis mihin? Kluna hörötti.

– Mistä minä tiedän? Doare virnisti leveästi.

– Kunhan keksin jotain vakuuttavalta kuulostavaa.

– Minusta kyseinen menetelmä liittyi jotenkin muistikuvien loogisnäköisyyteen.

– Tuon sinä kyllä vedit hatusta!

– Oli siinä jotain oikein, olettaisin ainakin, Vesnam, monien tosikoksi luulema planeettaneuvoston erityisneuvonantaja vakuutti.

– Jotenkin se liittyi tekaistuun silmä-muistikoordinaatioon liittyviin virheisiin.

– Jospa tarkistaisimme asian myöhemmin? Doare ehdotti.

– Onko kummallakaan ehdotuksia asteroidin suhteen?

– Missä vaiheessa sitä kivikasaa aletaan kunnolla tutkia? Kluna tokaisi hetken mietittyään.

– Varsinaiset tiedusteluyksiköt laitetaan liikkeelle vasta sitten, kun paikalle jo lähetettyjen miehittämättömien alusten ja sondien välittämät tiedot on analysoitu. Emme ota riskiä tieteilijöidemme menettämisestä.

– Entä kaivuualukset? Jos tarkoituksemme on tutkia koko umpikallioinen möykky läpikotaisin, tarvitsemme jotain, jolla pääsemme sen ytimeen.

– Niitä on tulossa asteroidivyöhykkeeltä, Elanna Doare totesi varmistettuaan asian tietoimeltaan.

– Eipä meillä kai ole mitään tekemistä ennen alustavien tulosten saamista.

– Ai ei vai? Morra pyöritteli silmiään.

– Mediot hyökkäävät kimppuuni heti minut nähtyään, planeettaneuvosto odottaa neuvonpitomme tuloksia ja liittolaisrotujemme lähettiläät viereisessä huoneessa tarvitsevat yhteenvedon lähettääkseen sen kotimaailmoihinsa.

– Tarkoitin itseäni ja Elminia, Doare huoahti.

– Tai siis lähinnä itseäni. Elmininhan pitää hoitaa sen tunnelin tutkiminen.

– Siis että me teemme hommat ja sinä nukut? Timaz Morra julmisteli.

– Suunnilleen noin. Herättäkää sitten, kun teillä on jotain kerrottavaa, avaruuspuolustuskeskuksen tokaisi näkyvästi haukotellen.

– Et sattumalta tiedä, miksi tuo typerys osallistuu kokoukseemme?

– Arvattavasti hätätilanneministeriön protokollan laatijan pahemman luokan mielipierun takia, Morra puuskahti.

– Mikään muu ei voi selittää hänen läsnäoloaan neuvottelussamme.

– Ehkä kyseisen virkailijan aikana Elannan tilalla oli joku pätevä yksilö?

– Todennäköisesti. Jos hänen paikallaan olisi protokollaa luotaessa ollut nykyinen viran haltija, kokoustaisimme kahdestaan.

Elanna Doaren kasvoille ilmestynyt hymy leveni muiden häneen kohdistamien solvausten muuttuessa koko ajan pahemmiksi. Muutama herja oli sen verran hyvä, että avaruuspuolustuskeskuksen johtaja tiesi kopioivansa ne tulevaisuuden varalle.

3

Umpikallioon ilmestynyt tunneli luhistui heti staasikammion ehdittyä asteroidin keskustaan. Mandrionista kaapattu säiliö laskeutui varovasti sille varatulle paikalle muutaman kymmenen neliömetrin kokoisen soikionmallisen huoneen keskelle.

Irridiaani tarkasteli saalistaan. Teknologia oli hänelle tuntematonta. Valopallojen muistikuvissa oli miltei vastaavia tuotteita, joten ilmeisesti kyseessä oli jonkinlainen alkeellinen elämänsäilytysjärjestelmä.

Asteroidi ei edelleenkään ollut varma, oliko hänen aiempi päätöksensä tiivistymisestä ollut oikea. Seuraavaan koon muuttamiseen kuluisi vähintään kaksikymmentätuhatta paikallista vuotta, ja siinä ajassa hän ehtisi kasvaa hädin tuskin entiseen kokoonsa. Jos hän olisi kutistunut muutama tuhat vuotta aiemmin, hän olisi ehkä kyennyt estämään oman rotunsa ja clutheriinien hävittämisen. Toisaalta se olisi vaatinut sekä riittävän kauan nopeassa ajattelussa pysymistä että oman synnynnäisen rauhantahtoisuuden voittamista.

Irridiaani päästi kivuliaat muistot irti. Koko hänen rotunsa oli tapettu ohjuksilla ja muilla aseilla. Teoriassa heidän kyvyillään varustettujen elämänmuotojen tuhoamisen olisi pitänyt olla mahdotonta alikehittyneelle lajille, mutta koon ja voimien kasvun hinta irridiaaneille oli ajatustoiminnan hidastuminen. Vaikka muinaisten hyökkäys clutheriinien kimppuun oli kestänyt lähes tuhat vuotta, aikuiset irridiaanit eivät olleet ehtineet reagoida siihen edes symbioosissa kanssaan eläneiden kyvykkäiden avulla.

Kutistuminen nopeutti aivotoimintaa ja vei voimia. Ikävä kyllä ajatusten kiihtyminen kesti vain jonkin aikaa ensireaktiosta johonkin ennalta päätetyistä ärsykkeistä. Hänen tapauksessaan kyse oli ollut energiaolentojen tutkimusmatka pintalämmitetyn planeetan harppauskerroksen alle. Ensimmäiset merkit koko ajan kiihtyvästä mielen hidastumisesta olivat jo havaittavissa. Toisaalta niin oli osittainen parannuskeinokin.

Staasikammion päällä lojui moukari. Irridiaania ei kuitenkaan kiinnostanut itse primitiivinen työkalu, vaan siitä heikosti tuntuva khadoccan syke. Hän oli luullut niiden kaikkien tuhoutuneen. Toisaalta hän ei olisi ilman hänen majapaikkanaan olleeseen aurinkokuntaan ilmestyneitä valopalloja tiennyt joidenkin clutheriinien selvinneen muinaisten teurastuksesta.

Häädettyään häiritsevät ajatuksensa irridiaani keskittyi taas staasikammioon. Laite oli avautumassa. Minuuttia aiemmin kuulunut ja kaikesta päätellen kesken jäänyt epämääräinen surahdus oli ilmeisesti ollut tarkoitettu hälytykseksi. Ties kuinka vanha sammio veteli varmasti viimeisiään. Kuka tai mikä lie säiliön sisällä olikin, sai kiittää onneaan päästessään siitä elossa.

Irridiaani tajusi välittömästi hitaasti ja varovasti kammiosta könyävän hahmon clutheriiniksi. Kyseessä näytti olevan harvinaisen iäkäs yksilö. Pikainen vilkaisu paljasti tämän kärsivän monista pitkälle edenneistä sairauksista.

Kerättyään voimiaan sammioon nojaava clutheriini siirtyi kannen avautuessa maahan pudonneen lojuvan moukarin luokse. Saatuaan työvälineen käsiinsä sammiossa ollut napautti sen vartta kahdesti lattiaan, pyörähti vaivalloisesti kolmesti ympäri ensin oikeaan ja sitten vasempaan pitäen moukarin huolellisesti vaakatasossa koko ajan. Kuuden nopean napautuksen jälkeen uupunut hahmo piti lyhyen tauon ja napautti vielä kolmesti selvästi pidemmin välein.

Irridiaanin mielenkiinto kohdistui vanhuksen moukarin irti kiertämän pään sisältä ottamaan khadoccaan. Asteroidi tiesi pystyvänsä havaitsemaan olion kämmenellään pitämän, nyt ilman suojustaan olevan kellanpunaisen ja pienikokoisen kuulan useiden valovuosien etäisyydeltä. Kenties raskasta työkalua pitelevä clutheriini osaisi kertoa hänelle khadoccan kätkemisen syyn, mutta toistaiseksi irridiaani tyytyi riemuitsemaan ääneti.

– Tiedän sinun kuulevan ja ymmärtävän minua, irridiaani, vanhus yllätti Surujen aurinkokunnan mysteerin aiheuttajan.

– Miten käyttämäsi kieli voi olla lähes samanlaista kuin oman galaksini clutheriinien käyttämä kieli vuosituhansia sitten?

– Kielivalvojien takia. CluthA:n ja CluthB:n väestössä oli väkeä, jonka ainut tehtävä oli varmistaa kielen pysyminen mahdollisimman samankaltaisena. Avaruusmatkojen alkamisen jälkeen koko ajan tiivistyvä kanssakäyminen yhdessä kielivalvojien kanssa varmisti molempien planeettojen kielen säilymisen alkuperäisen kaltaisena.

– Miten te päädyitte tänne?

– En tiedä. Tarkista khadocca. Käsittääkseni siinä on kaikki kaipaamasi informaatio. Historiamme alkaa muutaman tuhannen vuoden takaa. Sitä vanhempaa tietoa meillä ei itsestämme ole. Arkeologien mukaan rotumme ilmestyi muutamien eläinlajien kanssa suunnilleen samaan aikaan molemmille planeetoille. Fossiililöytöjä aiemmilta aikakausilta ei ole koskaan löytynyt, joten he saattavat olla oikeassa.

– Jos khadoccassa on tietoa historiastanne, mikset ole koskaan avannut sitä?

– Sen voi avata vain sinun rotusi edustaja, clutheriini hymyili.

– Khadocca sisältöineen tuhoutuu varsin näyttävässä räjähdyksessä kenen tahansa muun yrittäessä sen avaamista.

Kotigalaksin tapahtumien seuraaminen liikutti irridiaania enemmän kuin hän halusi myöntää. Tuhansien vuosien historian läpikäymisen jälkeen hänen huomionsa kiinnittyi takaisin clutheriiniin.

– Mistä sait khadoccan?

– Kaivoin sen maasta muutama päivä ennen staasautumistani ja annoin sen perustamani järjestön säilytettäväksi juuri tätä tilannetta varten.

– Kuka kertoi sinulle sen sijainnin?

– Ei kukaan.

– Oletko kyvykäs?

– En tiedä, mitä tarkoitat.

– Osaatko ennustaa?

– Auttavasti. Miksi?

– Irridiaanit ja jotkut kyvykkäät elivät symbioottisessa alkuperäisgalaksissanne, asteroidi kertoi katsellen samalla kummastuneesti ilmiselvästi huvittunutta seuralaistaan.

– Kertoisitko lisää? Tiedän, että minun piti tavata sinut, mutta syystä minulla ei ole aavistustakaan.

– Rotuni kasvaa rajoittamattomasti. Samalla karttuvat voimamme. Niiden rajoista ei kellään ole tietoa, koska iäkkäimmät meistä olivat ennen muinaisten hyökkäystä vasta vajaan miljardin vuoden ikäisiä tämän aurinkokunnan ajanlaskun mukaan.

– Vasta?

– Elämme hyvin pitkään, asteroidi kohautti kuvitteellisia olkapäitään ja sai aikaan pari pientä maanvyöryä jossain lähettyvillä.

– Perinnetiedon mukaan alkumuotomme oli jotain muuta kuin meteoroidi.

– Synnyttekö te kivinä?

– Ei. Tarvittiin kuusi irridiaania ja heidän syvä henkinen yhteytensä ja halu jälkeläisen tuottamiseen. Lyhyesti sanottuna lisäännyimme erittäin harvoin, ja uusi irridiaani luotiin. Toisin sanoen hänen vanhempansa antoivat hengen valitsemalleen meteoroidille.

– Onko teillä sukupuolia?

– Ei. Lisääntymisemme olisi harventunut entisestään, jos meidän olisi pitänyt vielä riidellä jälkeläisemme kahdesta mahdollisesta sukupuolesta ja muuttunut kenties mahdottomaksi, jos niitä olisi ollut enemmän. Ja ennen kuin kysyt, keskimäärin saimme uuden rotumme jäsenen suunnilleen viidentoistamiljoonan vuoden välein. Jokainen vastasyntynyt sai osan kaikkien vanhempiensa luonteesta ja taipumuksista.

– Pyrittekö vahvistamaan joitain ominaisuuksiamme ja välttämään joitain muita?

– Emme. Väkivaltaisuus ja muut epätoivotut ominaisuudet karsiutuivat rodustamme jo ajat sitten.

– Miksi puhut menneessä aikamuodossa?

– Koska olen lajini viimeinen. Muinaiset tappoivat kaikki kaltaiseni.

– Millaiset voimat sinulla on?

– Jos kysyt, olisinko kyennyt tuhoamaan muinaiset, vastaus on myöntävä. Mikäli halusit tietää, olisinko hävittänyt heidät, en tiedä. Rotumme vastenmielisyys väkivallan käyttämiseen on paljon syvemmällä kuin kuvittelet, ja siihen turvautuminen olisi ilman symbioottikyvykästä vaatinut vähintään kymmenien tuhansien vuosien henkisen valmistautumisen. Kysymys on kuitenkin turha, koska kutistumiseni olisi pitänyt alkaa paljon aiemmin, jotta olisin ollut toimintakelpoinen muinaisten tullessa. Me kasvamme sykäyksittäin saavutettuamme tietyn henkisen tason, irridiaani selvitti nähtyään keskustelukumppaninsa hämmennyksen.

– Kasvurengas on kuitenkin höttöä, ja se pitää tiivistää. Toisin sanoen kiinteä keskusta säilyy sellaisenaan, ja sen ympärille tulee uusia kerroksia. Jos jätämme pehmeän kuoren käsittelemättä, se huonontaa ajattelukykyämme ja voimiamme. Tiivistämätöntä kuorta ei jälkikäteen voi korjata, eli jos kerrosten väliin jää höttöä, se pysyy siellä koko elämämme ajan heikentämässä henkisiä kykyjämme. Tiivistämisen ajan olemme tietämättömiä ympäristöstämme.

– Kertoisitko lisää symbioottikyvykkäistä?

– Joillakin clutheriineilla oli poikkeuksellista ajatustoimintaa, ja he saattoivat sulautua irridiaaneihin.

– Ennustajat.

– Tapahtuma oli vapaaehtoinen molemmille puolille. Symbioottiseen suhteeseen pyrkivät kyvykkäät kokoontuivat tietyin väliajoin Valintakalliolle. Mikäli joku fuusiota haluava irridiaani löysi itselleen heistä sopivan parin, hän tiedusteli kaikkien kuullen valitsemansa henkilön halua prosessiin. Ellei kyseinen kyvykäs perunut toivomustaan, symbioottia haluava irridiaani keskusteli hänen kanssaan kahden kesken valitun tulevan elämän eduista ja haitoista ja antoi kokelaan puhua jo symbioituneiden rotuveljiensä kanssa. Mikäli valittu vielä tämänkin jälkeen halusi muuttua yhdeksi kyseisen irridiaanin kanssa, hän kertoi siitä planeettansa johtohenkilöille ja palasi aloittamaan sulauttamisprosessin.

– Mitä etuja ja haittoja yhtymisestä oli?

– Clutheriini sai käyttöönsä kumppaninsa kyvyt ja eli käytännössä ikuisesti. Toisaalta kyvykäs menetti kehonsa, eli kerran tehtyä sulautumista ei pystynyt perumaan. Aina joskus joku yhtymisen suorittanut ennustaja ei kaikesta valmistautumisestaan huolimatta kestänyt päätöstensä seurauksia, ja hänet oli poistettava ennen täydellistä sekoamista. Irridiaanin kannalta hyvää oli se, että kyvykkään sulautuminen nopeutti ajatuksen ilmaisemisen murto-osaan sen aiemmin viemästä ajasta.

– Sinulla ei ole symbioottia?

– Ei. En ollut vielä ehtinyt päättää haluanko sellaisen, ja muinaiset tappoivat kaikki ehdokkaat.

– Jos kerran symbiootit moninkertaistivat ajatusnopeutenne, miksi rotunne muut jäsenet eivät pysäyttäneet muinaisia?

– Ajatusten ilmaisemisen moninkertaistuminen ei tarkoita reaaliaikaista toimintaa niin kuin me teemme nyt. Vanhemmat irridiaanit olivat synkronoineet omat ajatuksensa voidakseen ilmaista ne muille kaltaisilleen muutaman kymmenen tuhannen vuoden välein. Muinaisten esiinmarssi tapahtui juuri tällaisen tauon aikana.

– Miten he pystyivät tappamaan muut rotusi jäsenet?

– Ampumalla heitä riittävän pitkään aseillaan. Jokainen meistä lähtevä murunen heikentää meitä, ja tarpeeksi pirstaloiduttuamme kuolemme. Vanhempani ja muut olisivat helposti voineet estää tapahtuman, jos he olisivat ehtineet tajuta muinaisten tulon ja tarkoituksen.

– Toisin sanoen teillä on mahtavat voimat, mutta ajattelette liian hitaasti voidaksenne puolustautua teitä vahingoittamaan pyrkiviltä?

– Kyllä. Kokomme korreloi voimiemme kanssa positiivisesti ja ajatusnopeutemme kanssa negatiivisesti.

– Koskeeko tuo jälkimmäinen symbioottiakin?

– Vain mikäli hän haluaa niin. Joskus he pohtivat asioita omalla luonnollisella nopeudellaan, mutta useimmiten he joko hidastavat tai kiihdyttävät ajatuksiaan. Irridiaanin kanssa keskustelu sen sijaan tapahtuu tämän normaaliin vauhtiin verrattuna moninkertaisella nopeudella. Toisaalta aikuisten kanssa keskustellessa saattaa mennä tuhatkin vuotta yhden ainoan ajatuksen välittämiseen. Siksi ne ovatkin käytännössä pitkiä, perusteltuja monologeja täynnä väitteitä ja kysymyksiä. Irridiaani voi siis keskustella symbioottinsa kanssa paljon nopeammin kuin toisen kaltaisensa kanssa. Symbiootit eivät pysty puhumaan toisilleen ilman majapaikkanaan toimivan rotuni jäsenen apua. Juuri siksi tuhouduimme. Sulauttamamme clutheriinit tiesivät muinaisten tulevan, mutta eivät voineet tehdä mitään muuta kuin kertoa siitä irridiaanilleen. Nämä taas eivät ehtineet käyttää voimiaan estääkseen tuhonsa.

– Voiko symbiootti käyttää kumppaninsa voimia halujensa mukaan?

– Ei. Irridiaanin on aina tietoisesti annettava toisen käyttää voimiaan. Juuri siksi symbiootit eivät voineet pelastaa rotuamme. Kellekään ei ollut tullut mieleen hyökkäyksen mahdollisuus, eikä kukaan ehtinyt antaa voimiaan symbioottinsa käytettäviksi.

– Jos kerran muilta rotusi jäseniltä meni kymmeniä tuhansia vuosia ajatustensa ilmaisemiseen, miten sinä kykenet keskustelemaan kanssani tällä tavoin?

– Kutistuminen tiivistää ajatustoimintaamme sitä enemmän, mitä pienempiä ja nuorempia olemme. Vaikutus ei kuitenkaan kestä kauan, ja melko pian alat huomata koko ajan pidentyviä taukoja lauseideni välissä.

– Pystytkö viivästyttämään hidastumistasi?

– Jos kasvan, en. Kutistumalla hieman kykenisin keskustelemaan symbioottini kanssa tällä tavoin. Toisaalta uloimman kerrokseni poistaminen veisi voimiani. Koska minulla ei ole ollut symbioottia, joudun arvioimaan ajatusnopeuteni muiden rotujeni jäsenten kokemuksilla. Ennuste ja totuus poikkeavat todennäköisesti toisistaan, mahdollisesti paljonkin, koska sekä symbiootin että hänet vastaanottavan irridiaanin ominaisuudet vaikuttavat lopputulokseen.

– Pitääkö sulautujan olla täysin terve?

– Fyysisellä hyvinvoinnilla ei ole mitään väliä, koska yhtyminen tarkoittaa clutheriinin kehon tuhoutumista. Henkinen terveys ja kyvykkyys ratkaisevat. Lisäksi irridiaaneilla on jonkinlainen alitajunnallinen suojauskeino, joka estää väärien parien fuusioitumisen keskenään.

Kaksikon keskustelu jatkui vielä jonkin aikaa, kunnes molemmat vaipuivat ajatuksiinsa. Lopulta clutheriini teki päätöksensä.

– Kelpaanko symbiootiksesi?

– Oletko varmasti kyvykäs? irridiaani tiedusteli.

– Tavalliset rotusi edustajat kuolevat aina sulautumisessa, eikä kerran aloitettua prosessia pysty perumaan.

– Olen hengissä vain flacellaanien staasikammion ja joskus hyvin kauan sitten saamani näyn takia. Kaikki läheiseni ovat menehtyneet jo ajat sitten. Kehoni pettää minut viimeistään parin kuukauden kuluttua. Mitä menetettävää minulla on?

– Sinä siis löysit khadoccan, tiesit staasikammiosi kestävän ja osasit odottaa saapumistani juuri tähän aikaan täsmälleen tähän kohtaan avaruutta?

– Kyllä.

– Sitten olet kyvykäs, ja halutessasi voimme aloittaa sulautumisen, ellei sisäinen tarkastusmekanismini totea meitä yhteensopimattomiksi. Perinteen mukaan sinun pitäisi keksiä minulle nimi, jota voimme käyttää keskenämme ja muiden kanssa viestiessämme.

– Eikö teillä ole nimiä?

– On, mutta käytämme tai käytimme niitä viestiessämme oman rotumme jäsenten kesken. Symbioottina sinulla on oikeus ja velvollisuus nimetä minut. Mikä on valintasi?

– Alee.

– Ja sinun nimesi on?

– Priur.

4

Valvontavastaava apulaisineen tuijotti epäuskoisina Mandrionin vierelle ensimmäisenä ehtinyttä ikivanhaa sota-alusta. Joskus Cluthien sotavoimien eliittiin kuulunut yksikkö oli ajat sitten mahtiasemansa menettänyt, monen mielestä purettavaksi joutava muisto.

– Liekö tuon hylyn säilyttäminen kaikkien siihen uhrattujen rahojen arvoista?

– Luultavasti. Myönnän Melbranin olevan nykyisin varsin hyödytön lisä laivastoomme, mutta ennen ensimmäistä taantumaa se oli yksi tehokkaimmista aluksistamme. Museovirasto sallii sen partiokäytön rauhan aikana, mutta ei päästä sitä kauaksi Clutheilta.

– Ne pölypäät pelkäävät sen tuhoutuvan?

– Melbran on toinen ikäluokkansa säilyneistä aluksista, Uzmei. Sen historiallista merkitystä ei voi liioitella. Lähes jokainen uusi avaruusakatemiasta valmistuva käy siellä tutustumisretkellä jossain vaiheessa koulutustaan, me mukaan lukien.

– Kuinka kauan se vuosittain yleensä ottaen ehtii partioida? Muistaakseni se on kuukausikaupalla joka vuosi lentävänä museona ottamassa vastaan koululaisia ja muuten vain siihen tutustumaan tulevia vieraita. Loppuajasta kun vähentää huoltoohjelmaan kuuluvat työt, niin varsinainen operaatioaika jäänee varsin vähiin?

– Pari kolme kuukautta se lentää vuodessa, Cadaq Trell muisteli.

– Miehistö osallistuu harjoituksiin muutaman kerran viikossa korvatakseen turistioppaina toimimisen viemät käytännön askareet. Eipä silti, iästään huolimatta Melbranista on vielä vastusta ainakin joillekin uusimmista aluksistamme.

– Tarkoittanet noita UQ-9 rahtareita?

– Ei museovirastomme silmäterä aivan noin huono ole, Trell vastusti luoden moittivan katseen lähimpään alaiseensa.

– Totta tietysti on, ettei se pysty haastamaan parhaita aluksiamme, mutta ei se silti käsittääkseni ole huonoin laivastomme taisteluyksikkö. Eivätkö flacellaanitkin säilyttäneet ainakin yhden ikivanhoista aluksistaan?

– Tarkoittanet Jwycerogg Pjota? Eikö sinustakin ole kummallista, että jos joltain kysytään, mitä hänelle tulee mieleen kyseisestä aluksesta, vastaus on miltei aina Luceen lento sen lävitse, eikä mikään taistelu, missä se oli osallisena. Olettaen tietysti, että vastaaja tunnistaa aluksen nimen.

– Lacee. Lentäjän nimi oli Marna Lacee.

– Minusta se oli Lucee.

– Muistisi heikentyminen liittynee henkisten kykyjesi nopeaan kaikkoamiseen, Uzmei. Sinun pitänee piakkoin käydä lääkärissä noutamassa diagnoosi eläkepapereita varten. Laadin raportin hakemuksesi tueksi, Trell vakuutti toisen avatessa suunsa.

– Kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen tiedän, etteivät aivosi enää ole entiset. Eivät ne aiemminkaan erityisen terävät olleet, mutta nykymenolla et enää osaa syödä omin voimin parin vuoden kuluttua.

– Että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa siintävä eläkkeelle jäämiseni on helpotus sekä sinulle että muille?

– En minä sitä ihan noin kuvailisi, mutta kieltämättä ehtisimme tehdä täällä töitäkin koko ajan pahenevan paapomisesi sijasta.

– Oikeastaan se voisi olla hyväkin ajatus, Uzmei Beref yllätti esihenkilönsä.

– Voisin sadan vuoden kuluttua elää varsin leveästi, ellei sijoitusneuvojani ole zplatin tasolla. Toisaalta minulla on hämärä muistikuva jostain testistä, missä zplat voitti ammattitaitoisen sijoittajan, joten taidan huolehtia itse varallisuuteni kasvusta.

– Sadan vuoden? Lienet unohtanut, että jos vielä satut jostain syystä olemaan hengissä, vietät aikaasi höperysten hoivakodissa?

– Itse asiassa en. Eläkettähän tulee niin kauan kuin sitä saava henkilö on elossa? Jos ostan oman staasikammion tulevaa eläkettä vastaan, minulle jää vielä jonkin verran sijoitettavaksi lyhennysten jälkeen.

– Tuo saattaisi jopa toimia, Trell myönsi päälakeaan raapien.

– Toisaalta tarkistuttaisin ideasi ennen sen toteuttamista lakiasiaintuntijoilla. Eläkevirastossa ei taideta erityisemmin ihastuta ajatukseesi.

– Ei varmasti. Mutta ellei sitä ole jo kielletty, uudet päätökset koskevat vain lain hyväksymisen jälkeisiä tilanteita. Eli jos ehdin hakea eläkettä, eikä staasautumista ole kielletty, saatan olla rikas kammiosta kömpiessäni.

– Eikö sinun samalla vaivalla kannattaisi varmistaa miljoonasi nukkumalla vaikka tuhat vuotta?

– Kenties, mutta maailma saattaa sadassakin vuodessa muuttua paljon. Haluaisin että näkisin herättyäni edes jotain tuttua. En sinua! apulaisvuorovastaava huudahti ystävänsä ilmeen nähtyään.

– Jos sinun on pakko kopioida ideani, säädä kammiosi lopettamaan unesi riittävän pitkälle minun heräämisajastani.

Melbran oli entisellä paikallaan Mandrionin lähellä kaksikon tarkistaessa tilanteen. Muutama yksipaikkainen hävittäjä kierteli rahtialusta ja selvästi useampi arvoituksellista asteroidia.

– Heata Tullan tiedustelee sotilasryhmän lähettämisestä kutsumattoman vieraamme pinnalle, viestintävastaava rikkoi huoneeseen vaipuneen hiljaisuuden.

– Ajatteliko hän varustaa alaisena lapioilla ja käskeä heitä kaivamaan? Cadaq Trell tuhahti.

– Sano hänelle, että suorittaa maaperän kaukoanalyysin ja kertoo tulokset meille heti ne saatuaan. Jos jotain omituista löytyy, haluamme kuulla siitäkin. Muutama sondi voisi yrittää etsiä syvälle ulottuvia halkeamia ja kuiluja. Käske samalla Tullania valmistautumaan tutkijoiden saapumisen varaamalla näiden käyttöön ylimääräisiä yhteysaluksia.

– Ei kai Melbran toimi koordinointialuksena? Beref äimisteli.

– Miksei? Protokollan mukaan ensimmäisensä paikalle saapuvalle riittävän isolle alukselle sijoitetaan automaattisesti komentokeskus. Museoalus ei välttämättä ole paras mahdollinen valinta moiseen, mutta meillä pitäisi olla perusteltuja syitä siirtää tutkimushenkilöstön tilat johonkin muuhun yksikköön.

– Tullan tuskin ihastuu alukselleen pian astuviin. Olen nähnyt ne torvet harjoituksissa pari kertaa, ja jos he jatkavat samaan tahtiin, Melbran on hajalla heidän poistuessaan.

– Heata tiesi innokkuutensa seuraukset, Trell naurahti.

– Ilmeisesti hänen kaipuunsa parrasvaloihin oli suurempi kuin odotettavissa oleva kärsimys.

– Paitsi että en nähnyt häntä seuraamassa tutkijoiden harjoituksia. Voi olla, ettei hän tiedä mihin sekaantui.

– Karu tapa oppia armeijan perussääntö olla koskaan olematta ensimmäinen missään.

– Heata on meitä ainakin parikymmentä vuotta vanhempi, Beref muisteli.

– Luulisi hänen jo oppineen moisen läksyn.

– Totta. Heatahan valmistui toiseksi parhaana kurssiltaan häviten vain Jokoleh Tiirille.

– Mucc Talmeen kapteenille?

– Juuri hänelle. Muistaakseni eroa oli vain prosentin murtoosia, ja Heata olisi voittanut ilman sitä tuomarivirhettä. Minusta hänen olisi pitänyt saada siitä lentotehtävästä piste sen meteoroidin vierestä lentämisestä huolimatta.

– Hänen aluksestaan irronneet osathan katsottiin mokaksi?

– Totta, mutta tehtävässä oli kyse nopeudesta, ei siitä, missä kunnossa alus oli perillä. Tuomarineuvosto hyväksyi koetta valvoneiden virkaveljiensä tulkinnan, eikä vaihtanut mielipidettään edes Jokolehin vedottua kilpakumppaninsa puolesta. Heata taas poltti täysin päreensä kuultuaan lopullisen päätöksen, haukkui julkisesti tuomarineuvostossa olleet ja sai näiltä lentokiellon vuodeksi. Sen jälkeen hän sai valita lastiproomun ja Melbranin välillä. Siihen mennessä Jokoleh oli ehtinyt puhua avaruusvoimien päälliköiden kanssa ja vakuuttaa nämä Heatan kokemasta oikeusmurhasta. Amiraliteetti ei voinut perua tuomarineuvoston päätöstä, mutta he antoivat Heatan valita oma aluksensa. Siihen mennessä tämä oli jo katkeroitunut sen verran, että päätti jäädä Melbranille.

– Olisin kai tehnyt samoin, apulaisvuorovastaava tunnusti.

– Vaihtoehtoisesti olisin valinnut Krotwan. Jos ei muuta, ainakin se olisi ollut kuuluisampi yksikkö.

– Ja mitä hyötyä siitä olisi ollut? Kumpaakaan alusta ei päästetä ikinä taisteluun tai lähetetä mihinkään kauas. Melbran ja Krotwa ovat aktiviikäytössä ainoastaan niiden symboliarvon takia, eikä niiden tuhoutumisesta oteta minkäänlaista riskiä.

– Miksi ne sitten lentävät? Eikö olisi turvallisempaa laittaa molemmat virtuaalimuseoon näytille?

– Olisi, mutta päättäjät haluavat pitää historian elävänä, ja siihen kuuluu mahdollisuus tutustua livenä menneiden aikojen aluksiimme. On aivan eri asia kävellä niissä kuin katsella kyseisiä yksiköitä tekotodellisuudessa.

Melbranin lähettämässä kuvassa näkyi Mandrionin yhteysalus asteroidin pinnalle. Ketään ei näkynyt sen lähellä eikä lähin luotain havainnut ketään sen sisälläkään. Kutsumattoman vieraan pölyisessä pinnassa näkyvät jäljet juorusivat viiden henkilön kävelleen jonnekin.

– Onko meillä mitään kuvaa tuosta?

– Siis että mitä tapahtui Curabille, Derranille, Hagillalle, Krazalle ja Mogolle? Ei tietääkseni. Heidän jälkensä päättyvät ennen tuon tasaisen alueen reunaa, ja analyysin mukaan katoamispaikan maaperä ei mitenkään eroa yhteysaluksen luona olevasta alueesta.

– Tuo hieman ympäristöään puhtaampi linja lienee staasikammion leijukkeiden aiheuttama, Cadaq päätteli.

– Olisivat he saaneet sen liikkumaan ilman niitäkin. Painovoima ei tuolla liene kovin korkea.

– Olet väärässä. Vilkaisepa noita lukemia.

– Miten siellä voi olla sama painovoima kuin meilläkin? Asteroidin massa on vain murto-osa planeettamme massasta. Toimivatko tuon havaitsimen sensorit varmasti kunnolla?

– Sondin itsediagnoosin perusteella kyllä. Melbranin laitteistojen perusteella kyllä. Planeettapuolustuksen havaitsimien perusteella kyllä. Joko riittää,