Valdo merellä ja maalla

By Tuula Maija Vigman

Mitä tapahtuu alakerran Mildri-kissalle kun tämän omistaja lähtee Ruotsiin töihin?
Esikouluikäinen Valdo ja hänen ystävänsä Selja tutustuvat pikkukaupunkinsa nähtävyyksiin, mm. lintutarhaan ja Ite-puistoon. He tapaavat myös uuden ystävän, joka on lähtenyt sotaa pakoon. Miten sujuu leikki, jos yhteistä kieltä ei ole?
Valdo perheessäkin tapahtuu muutoksia...

Valdo-sarjan toisessa osassa arkitapahtumat seuraavat toisiaan.
Kirja on mukavaa lukemista 4-10 -vuotiaille ja värittämällä kuvat saa hauskaa lisäpuuhaa, niin lapset kuin aikuisetkin!

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Apr 5, 2017
• ISBN: 9789523391628

Tuula Maija Vigman

Tuula Maija Vigman on Salpausselän kirjailijat ry: n jäsen. Julkaisut 2016 Valdo saa ystävän, lastenkirja 2017 Valdo merellä ja maalla, lastenkirja 2021 Valdo ja Rams, lastenkirja 2021 Myrskylintu, runot 2021 Hiotut, novellit

Book preview

Sisällysluettelo

Anjalankadulla

Tallinnassa

Hiulihei

Helsinkiin

Kotosalla

Ite-puisto

Lintutalo on lintujen sairaala

Ranta-Casino on veden päällä

Kirjakaupassa

Maalla on taas mukavaa

Malak odottaa ulkorappusilla

Äidin Aku Ankka auto on aamulla kadulla

Uusi koti on keltainen

Yläkerta on kiva

Ensimmäinen muuttopäivä

Keltaisen talon pihaeläin

Aamulla kierrätyskeskukseen

Pihassa on porukkaa

Hyvää syntymäpäivää Valdo!

- Miauuu!

Valdo istuu auton takapenkillä turvavöissä, pehmokettu sylissään. Äiti ajaa. Valdon vieressä takapenkillä on ruskea kissankuljetuskori. Korin sisällä on melkein norjalainen, pitkäkarvainen Mildri, alakerran Aamu Lehtisen kissa.

- Ei mitään hätää Mildri, sanoo Valdo kissalle. - Kohta ollaan perillä.

Aamu Lehtinen, kissan omistaja, muutti Ruotsiin vuodeksi, eikä voinut ottaa Mildriä mukaan. Valdo soitti äidilleen ja äiti lupasi järjestää Mildrille uuden kodin. Äiti sanoi, ettei Mildri viihtynyt kerrostalossa, se tahtoisi maaseudulle. Valdo olisi halunut kissan itselleen, mutta isä selitti, että kissa olisi onnellisempi maalla. Sitä paitsi Valdo matkustaisi äitinsä kanssaTallinnaan ja isä olisi päivät töissä. Kissaa pitäisi hoitaa päivittäin ja se kaipaisi myös ihmisen seuraa.

- Mau!

- Ihan kohta, ihan kohta pääset pois korista Mildri, sanoo Valdo kissalle ja ojentaa pehmokettunsa etutassua kuljetuskorin ristikon läpi. Salamannopeasti Mildri iskee kyntensä pehmoketun etutassuun ja kiskoo kettua ristikon läpi.

- Hei et sä voi sitä ottaa! hihkaisee Valdo.

Mildri ei irrota kynsiään pehmoketusta ennenkuin Valdo kaivaa taskustaan huovutetun pikkupallon ja työtää sen ristikon läpi.

- Olemme perillä, sanoo äiti ja kurvaa suuren talon pihaan.

Äiti nostaa kuljetuskorin takapenkiltä ja Valdo irrottaa turvavyönsä.

Talon ulko-ovi aukeaa ja rappusille tulee tummatukkainen sinipuseroinen nainen.

- Hei, minä olen Rita. Tervetuloa!

- Raine, vastaa äiti.

- Valdo, sanoo Valdo ja selittää, että korissa on Mildri.

- Onpa teillä mukavat nimet, sanoo Rita.

Rita ohjaa heidät keittiöön ja ottaa Valdolta kissankuljetuskorin.

- Miauuuu! huutaa Mildri hätääntyneenä.

Sen nöpönenään kantautuu kymmenien eri kokoisten ja näköisten kissojen hajuja.

Valdo selittää Ritalle, että Mildri on aika sähäkkä ja saattaa vaikka purra niikuin äitiä kerran isosta varpaasta.

Rita aukaisee kuljetuskorin luukun ja ottaa Mildrin pois, mutta kiljaisee samalla. Mildri on iskenyt kyntensä Ritan reiteen.

- Kuuleppas Mildri, nyt me otetaankin vilttihoitoa, sanoo Rita ja nappaa hyllyltä viltin, johon kietoo nopeasti Mildrin. Kissalta jää vain pää näkyviin. Valdoa naurattaa. Mildri on kuin vauva kapalossa.

Rita istuu tuoliin Mildri sylissään vilttikäärössä ja alkaa rapsutella Mildrin päälakea ja korvan taustaa. Mildri näyttää tykkäävän siitä. Eikä kestä kauaakaan kun Mildrin silmät alkavat painua vähän väliä kiinni.

- Mihin Mildri laitetaan? kysyy Valdo ja ottaa pöydältä keksin.

- Ensin omaan häkkikotiin kahdeksi päiväksi, jotta samassa tilassa vapaana olevat kissat voivat rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen. Ristikon läpi ne käyvät nuuskimassa Mildriä. Näin menetellen vältetään turhat tappelut, vastaa Rita ja kaataa äidille teetä.

- Käykö teillä eläinlääkäri? kysyy äiti ja sekoittaa hunajaa teekuppiinsa.

- Kyllä. Eläinlääkäri tutkii aina uudet tulokkaat. Tyttökissat steriloidaan, etteivät ne tee lisää pentuja ja kaikki sirutetaan. Ihon alle laitetaan pienen pieni siru, jossa on kissan tiedot. Vähän niinkuin ajokortti tai passi ihmisillä, sanoo Rita.

- Ai niin, kun niillä ei ole taskuja, mihin laittais passin, huomauttaa Valdo hymyillen.

- Villikissat ja muut löytökissat ovat ensin karanteenissa ja saavat lääkityksen.

Kissoilla on paljon samanlaisia tarttuvia tauteja kuin ihmisilläkin.

- Lähdetäänkö viemään Mildriä omaan asuntoonsa? kysyy Rita kun äiti on juonut teensä. He vaihtavat sisäkengät ennen kissahuoneeseen menoa ja saavat kurkistaa karanteeniosastoon. Siellä on lasiset seinät, joiden läpi voi katsella kissoja. Sitten he siirtyvät huoneeseen, jossa kävelee, leikkii ja loikoilee kymmeniä erinäköisiä ja -kokoisia kissoja. Muutama on