Hiotut: Hiotut novellit

By Tuula Maija Vigman

Hiotut novellikokoelmassa eletään arkea niin Suomessa kuin Espanjan auringon hehkussakin.
Onnistuuko liitto naapurin pojan kanssa, jonka tapaa aikuisena uudelleen?
Miten erilaisista kulttuureista tulevat ihmiset toimivat keskenään?
Voiko punapaitainen mies olla uhka sinisilmäisille naisille?
Miten pienen kaupungin ennakkoluulot näkyvät erilaisuuden kohtaamistessa?
Ja lopuksi, miten koko maailmaa ravisteleva virus hioo ihmistä kun maskin takaa näkyvät vain silmät?

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jul 12, 2021
• ISBN: 9789528079484

Tuula Maija Vigman

Tuula Maija Vigman on Salpausselän kirjailijat ry: n jäsen. Julkaisut 2016 Valdo saa ystävän, lastenkirja 2017 Valdo merellä ja maalla, lastenkirja 2021 Valdo ja Rams, lastenkirja 2021 Myrskylintu, runot 2021 Hiotut, novellit

Book preview

SISÄLLYSLUETTELO

1. Luistelijatyttö ja Perunapoika

2. Aurinko sylissä

3. Anarosa

4. Tyttö

5. Lunta Espanjassa

6.Punapaitainen mies

7. Miljonääri ja merenneito

8. Unelman palaset

9. Nimimerkki Kahil, osa 1

9. Nimimerkki Kahil, osa 2

10. Raisa ja Jair

11. Lena ja Liina

12. Kummityttö

13. Kangaskruunu

14. Maskin takana

15. Street cake day

16. Krokotiili-hauki

1. Luistelijatyttö ja Perunapoika

Liikuntatunnilla tyttö opettelee luistelemaan ja tekee töksähdellen äkkinäisiä kolmosia, mutta koulun jälkeen hän tekee jo huojuvan piruetin kotilammella. Naapurin poika tulee potkukelkalla luistimet jalassa ja pyytää istumaan kelkkaan. Tyttö ei istu. Liuta kylän lapsia alkaa lällättää:

’’Äiti sano älä istu isä sano istu vaan, et uskalla istua!" Räkä nenästä valuen he jatkavat lällätystään:

’’Pelkuri, pelkuri, pelkuri, paskahousu!"

Ja tyttö istuu. Poika ottaa hurjan vauhdin. Luistimet saksaavat ja kirahtavat välillä potkukelkan jalaksiin. Hän kurvaa kohti mustaa aukkoa ja viima nipistelee tytön poskia. Edestakaisin yli pulpahtavan kohdan. Jää taipuu aukon reunalta kerta kerralta enemmän ja enemmän ja vettä leviää jäälle lätäköksi. Tyttö puristaa lumikokkareiset lapaset Iitteinä kelkan istuimen laidoista ja huutaa, että poika pysähtyisi, mutta tämä vaan nauraa ja kurvaa taas kohti heikkoa kohtaa. Jää taipuu ja alkaa ritistä. Pitkiä viiltoja kuin salaman iskuja yössä leviää ympärille. Ja poika vaan nauraa, kunnes yhtäkkiä jää pettää kelkan alla ja molemmat vajoavat kylmään veteen. Joku vetää tytön nopeasti jään reunalle. Tyttö konttaa vähän matkaa, nousee sitten varovasti vettä valuen luistimilleen ja luistelee kotirantaa kohti. Kukaan ei lällätä.

Olohuoneessa on vieraita. Iloista puheensorinaa, lasien kilinää ja naurun remahduksia. Tyttö menee hiljaa makuuhuoneeseen, vaihtaa kuivat sukkahousut ja ulkohousut. Kukaan ei kuule oven kolahdusta. Luistimet ovat märät, mutta hän ei välitä, vaan työntää ne jalkaansa ja menee takaisin jäälle.

Kaikki lällättäjät ovat kadonneet. Tyttö on yksin ja luistelee kuin jääkuningatar. Lampi on satulinna. Erikokoisia huoneita on paljon ja hän luistelee huoneesta toiseen. Joskus on hypättävä luistimen kärjellä kevyesti sammalkynnyksen yli. Tyttö tekee kolmosia ja piruetteja jokaisessa linnan huoneessa. Hän tietää, että jää on kestävin pienimmissä huoneissa. Jäälattioissa on upeita erilaisia kuvioita. Hauras pitkäjalkainen hyttynen on lasiarkussaan liikkumatta. Linnan lattioihin on vangittuna muitakin hyönteisiä. Tyttö miettii, lähtisivätkö ne lentoon keväällä, kun jää sulaa.

Sitten hän huomaa hehkuvan punaiset huurteella kuorrutetut karpalot hennoissa rönsyissään. Vihreää rapisevaa rahkasammalta pilkistää marjojen alta. Tyttö pomppaa vauhdissa mättäälle ja kerää taskut täyteen marjoja.

Illalla äiti sanoo tytölle, että naapurin poika tulee hakemaan potkukelkalla aamulla joulujuhlaan. Sama poika, joka pudotti tytön jäihin. Tyttö muisti sadun, jossa susi houkutteli porsasta torille omenoita myymään kello kuusi, mutta porsas lähtikin jo kello viisi. Myi omenansa ja palasi elävänä kotiin. Tyttö laittaa illalla kaikki juhlavaatteet valmiiksi ja herätyskellon tuntia aikaisemmin soimaan.

Naapurin pojalla on liian suuret työrukkaset. Perunapelto on suuri. Sitä on pojan takana, sivuilla ja edessä. Aurinko kuumottaa ja irrottaa pojan otsasta hikipisaroita. Perunoita on paljon. Liian paljon kerättäväksi niin pienelle pojalle. Poika rakentaa itselleen panssaria, joka tulee kestämään iskut ja itkut. Jokainen perunannostovuosi lisää panssarin kerroksia.

Poika myy totisena torilla pussiperunoita ja katselee lippiksen alta samanikäisiä, jotka pyöräilevät jäätelöä lipoen uimarannalle. Poika pyöräilee kotiin. Aurinko paahtaa ja hiekkatie nostaa ohittavan auton jälkeen hampaisiin asti rahisevaa hiekkaa.

Perunapelto on pitkä, savea ja kuivuu auringossa kovaksi. Poika kiskoo käsin, hampaat irvessä valvattia, ohdaketta ja saunakukkaa ja lentää joskus itsekin ohdakkeen mukana nurin.

Naapurit supattavat, että pojalla teetetään liikaa töitä. Niin pienellä pojalla, ekaluokkalaisella.

Illalla poika istuu syömään perunoita. Jos kattilaan on jäänyt keitinvettä, isä hurjistuu ja huutaa, ettei syö vetisiä perunoita ja kallistaa pöytää niin, että kaikki astiat valuvat kilisten lattialle. Perunat vierivät kynnykselle asti. Poika itkee. Isä karjuu, ettei miehet jumalauta itke. Vain kaupungissa itketään, ei maalla, maalla tehdään työtä.

Poika heittää tikkaa. Kaikki perunat on nostettu. Isä on selin aitan seinustalla teroittamassa viikatetta. Tikka osuu isää takaraivoon. Isä kääntyy ympäri ja kiljaisee:

’’Poika perkele!"

Poika ampaisee kovaan juoksuun nyyhkyttäen ja anteeksi anellen. Isä saa pojan kauluksesta kiinni, irrottaa nahkavyön housuistaan ja mätkii sillä pojan paljaille säärille punaiset tirskuvat juovat. Rangaistukseksi poika joutuu kellariin loppupäiväksi pussittamaan perunoita.

Nyt luistelijatyttö ja perunpoika ovat nainen ja mies. He ovat pakanneet teltan, makuupussit, nuotiopannun, eväät, retkikeittimen ja viinin kanoottiin ja lähtevät melomaan kartasta katsomaansa saarta kohti. Taivaalle alkaa kerääntyä pilviä ja tuuli voimistuu. Lähtiessä oli metsäpalovaroitus.

Viiden melontakilometrin jälkeen mies huomauttaa:

’’Retkikeittimen sytytysneste jäi sinne rappusille, käännytäänkö takaisin?"

Melonta pysähtyy hetkeksi. Nainen katselee lisääntyviä vaahtopäitä ja edessä olevaa järvenselkää ja toteaa, ettei käännytä, jatketaan vaan rantoja pitkin. Sateen jälkeen olisi turvallista sytyttää nuotio saaressa ja keittää nuotiokahvit.

He melovat kaikin voimin ja pääsevat vihdoin rantautumaan saareen. Naisen lapaluiden väliin pistää kivuliaasti. Saari on rutikuiva eikä nuotiota voi sytyttää. Pilvetkin näyttävät karkaavan pois saaren päältä. Nainen haluaisi jo kahvia.

He pystyttävät teltan tasaiselle kohdalle, penkovat eväät ja viinin esille. Tuuli alkaa tyyntyä. Järvimaisema on aina kaunis, myös sateella, mutta ei vieläkään sada ja naisen tekee mieli ihan hirveästi kahvia. Nainen kaataa viiniä mukeihin ja alkaa kysellä Mariasta, miehen ex-naisystävästä. Hän haluaa tietää, onko Maria viestitellyt viime aikoina.

No ei ole.

’’Mutta viestitti vielä sen jälkeen, kun olin muuttanut luoksesi!"

No sitähän minäkin ihmettelin, että ohko se sittenkin kiinnostunut, vastaa mies ja siemaisee viiniä.

’’Mariaa menit tapaamaan, vaikka olimme jo alkaneet seurustella."

No halusin varmistaa, että oliko hänelle ok, että alan seurustella sinun kanssasi.

Ja entäs sitten se Inka, yhden lapsen äiti?

No ei siitä ole kuulunut pitkään aikaan mitään, älä nyt jankuta tuota samaa!

En jankuta, ihmettelen vaan sun naisias!

No etkö halua olla Inkan korvike?

Naisen sisälle hyppää vikkelä kettu, jota yritetään nylkeä kaulapuuhkaksi, turkiksi, rukkasiksi. Se on kapinen ja hullua raivoa täynnä. Salamannopeasti se iskee terävät hampaansa miehen rintaan ja tuntee suolaisen maun.

Ai perkele, purit! kiljaisee mies ja työntää naisen kauas.

Kettu katoaa metsikköön ja nainen jää surkeaan sikiöasentoon nyyhkyttämään.

Aamulla he heräävät tuulen huminaan ja hiostavaan kuumuuteen. Eivät muistele kettua, vaan rakastelevat ja menevät yhdessä uimaan. Alkaa tuulla kovempaa ja tummia pilviä kerääntyy taivaalle. He nousevat kaiholle ja purkavat nopeasti teltan. Nainen pakkaa makuupussit muovisäkkiin ja mies vetää kanootin kauemmaksi rannasta. Kaikki vaatteet pakataan vedenkestäviin muovipusseihin. Miehellä on vain nikkarit ja naisella bikinit. He istuvat kaatuneelle puunrungolle ja hörppäävät vesipullosta. On tukahduttavan kuuma. Samalla paukahtaa korvia vihlovasti ja taivas repeää. He levittävät nopeasti sadeviitan ja istuvat tiiviisti vierekkäin, pääaukko miehen oikean kyljen kohdalla.

Ensin tipahtaa muutama suuri vesipisara, sitten sade voimistuu ja salamat alkavat leiskua kahdella rintamalla. Sade yltyy ja muuttuu rakeiksi, jotka hakkaavat sadeviittaa niin, että ihoon sattuu. Kuuluu kumeaa jyrinää ja tuntuu siltä, kuin kallio halkeaisi. Sitten paukahtaa oikein kunnolla ja molemmat säikähtävät hätkähtäen. Rakeet piiskaavat viittaa. On pimeä, vaikka on keskipäivä. Ukkosrintamat iskevät toisiinsa saaren yläpuolella eivätkä pääse etenemään. Hurja raekuuro on muuttunut rankkasateeksi. Mies etsii pääaukkoa ja kurkistaa taivaalle. Tuulee ja sataa, eikä sinistä taivasta näy. He ovat istuneet rungolla kauan ja hampaat alkavat kalista.

Sitten sade lakkaa kuin seinään ja aurinko alkaa paistaa siniseltä taivaalta. He kuoriutuvat ulos, katsovat toisiaan ja halaavat kylmästä täristen. Kanootti on täynnä vettä, mutta onneksi kaikki tavarat löytyvät rannan kivikosta, myös melat.

Nainen alkaa tyhjentää kauhalla vettä