Pelastuspartio Reppu

By Marja-Leena Lempinen

Reppuvaaran koulu aiotaan lakkauttaa, mutta Emppu ei aio antaa sen tapahtua! Hän perustaa salaseuran estääkseen kunnan päättäjien suunnitelmat. Siinä sivussa hän asettuu vastustamaan myös kiusaajan ilkeilyä.Vauhdikas koululaiskertomus Empun salaseuran edesottamuksista muistuttaa, että kaveria ei jätetä.Emppu ja koulukaverit pelastavat tilanteen kuin tilanteen, eikä kommelluksilta vältytä.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 24, 2023
• ISBN: 9788728482018

Book preview

Pelastuspartio Reppu

Copyright ©2009, 2023 Marja-Leena Lempinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728482018

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1

outo hiljaisuus pysäytti empun ja rekon heti koulun pihassa. Tällainen oli epätavallista. Kukaan ei hälissyt, mistään ei kuulunut normaaleja välitunnin ääniä. Tytöt pälyilivät vaiteliaina seinustalla. Ne nojailivat seinään oudon näköisinä, vilkuilivat vaivihkaa ulkorakennuksen nurkalle ja supattelivat keskenään päät kiinni toisissaan.

Silloin he huomasivat, että ulkorakennuksen nurkalle, opettajainhuoneen näkymättömiin, oli kerääntynyt tiivis poikarinki. Välituntivalvoja Vainikaista ei näkynyt missään.

– Tappelu! Emppu henkäisi. Jumakekka, siellä on tappelu!

Jo pelkkä sana sähköisti tunnelman ja he juoksivat Rekon kanssa kohti tapahtumapaikkaa niin sukkelaan kuin suinkin pääsivät.

Kaikki koulun pojat olivat siellä. Emppu ja Reko tunkivat itsensä porukkaan, joka tuijotti jännittyneenä tappelijoita. Olisihan se pitänyt arvata. Sutisen Jere ja Inkeri seisoivat piirin keskellä ottaen mittaa toisistaan. Jere oli harteikas, kulmikaskasvoinen poika, jonka murrosikä oli jo alkanut. Se oli vanttera ja päätä pitempi muita kuudesluokkalaisia. Inkerin oikea nimi oli Pavel, mutta sitä kutsuttiin Inkeriksi, koska se oli muuttanut kylään inkeriläisten isovanhempiensa ja äitinsä mukana pari vuotta sitten. Inkeri oli sopeutunut kaveriporukkaan, mutta Jereä sen olemassaolo jostain syystä ärsytti. Se ei jättänyt yhtäkään tilaisuutta käyttämättä nokkiakseen Pavelia. Näin pitkälle se ei ollut kuitenkaan mennyt vielä koskaan aikaisemmin.

Jere seisoi nyrkit iskuvalmiina Pavelin edessä. Sen naama vääristyi vaivoin pidätellystä raivosta.

– No, näytä nyt miten ryssät tappelee, se härnäsi, anna tulla täysillä, räkänokka!

Pavel katsoi Jereä suoraan silmiin. Se ei irrottanut hetkeksikään katsettaan härnääjänsä kasvoista.

– Miksi sinä ärsytät aina, minä en ole venäläinen, se sanoi jäisellä äänellä hakien samalla jaloilleen parempaa asentoa.

Jere päästi räkäisen naurun ja sylkäisi vihreän mällin Pavelin jalkoihin.

– Sinähän tulit sieltä rajan takaa, ryssä mikä ryssä! Näytä nyt, osaatko tapella.

Pavel löi ennen kuin toinen ehti kunnolla edes tajuta. Isku osui Jeren poskeen, mihin ilmestyi hetkessä punainen laikku. Jere näytti hölmistyneeltä. Se ei ollut selvästikään odottanut lyöntiä. Rinki tappelupukareiden ympärillä henkäisi yhteen ääneen. Viha oli käsin kosketeltavissa. Se tuntui samalta kuin odottaisi ukkosen jyrähdystä salaman jälkeen.

Jere hyökkäsi kohti Pavelia niska ja hartiat kyyryssä. Sen moukarinyrkki koetti tavoittaa poikaa, joka väisti yllättävän ketterästi sivuun. Jeren lyönti osui ilmaan, ja se kompuroi hetken ennen kuin kaatui lumeen rähmälleen. Kukaan ei uskaltanut nauraa, vaikka lähiporukan kanssa vaihdettiinkin muutamia paljon puhuvia katseita. Reko virnisti Empulle vahingoniloisena.

Jere könysi vielä polvillaan maassa, kun Inkeri teki uuden yllätyshyökkäyksen. Se pamautti polvellaan Jereä kylkeen kasvot kiukusta punaisina.

– Nyt riitti! se ärisi. – Sinä olet kerjännyt tätä koko ajan. Minä ajattelin etten tappele, mutta sinä et usko muuten!

Pavel aikoi kolauttaa Jereä vielä kerran, mutta tämä tarrasi yllättäen pojan jalkaan ja kiskaisi Pavelin maahan. Emppu eläytyi tiiviisti tappelun tunnelmaan. Hänen ajatuksensa olivat kaiken aikaa Pavelin puolella. Jere oli muuttunut viidennen luokan jälkeen varsinaiseksi kiusankappaleeksi. Pavel ei ollut sen ainoa uhri. Kauhistuneena hän näki, kuinka Jere kiskaisi Pavelin alleen, painoi sen polvillaan maata vasten ja kohotti nyrkkinsä uuteen iskuun. Emppu ei voinut jäädä enää sivustakatsojaksi. Hän syöksyi tappelupukareiden väliin ja alkoi kiskoa Pavelia pois Jeren nyrkkien ulottuvilta.

Sen jälkeen kaikki tapahtui yhdessä hetkessä. Emppu ei tajunnut, että poikarinki tappelijoiden ympäriltä oli hajonnut, ennen kuin Jere tempaistiin lujalla otteella jaloilleen ja poika riippui Vainikaisen hyppysissä. Emppu ja Inkeri istuivat hölmistyneinä maassa. Muuta poikaporukkaa ei näkynyt missään. Jääkiekkokaukalon vaiheilta kuului kuitenkin kiihtynyttä puhetta.

– Ylös sieltä, välituntivalvoja komensi, – ylös ja opettajainhuoneeseen! Tämä juttu selvitetään perin pohjin nyt heti.

Emppu ja Inkeri kömpivät jaloilleen. Vainikaisen naamalla oli ilme, joka ei selityksiä ja vastaväitteitä suvainnut. Emppu tunsi kuitenkin itsensä väärin ymmärretyksi.

– Minä en tähän tappeluun osallistunut, hän sanoi lujasti, – menin vaan auttamaan Inkeriä, ettei tuo yks hullu hakkaa sitä tohjoksi.

Vainikaisen silmäys olisi kellistänyt kyrmyniska häränkin.

– Sisälle siitä, se komensi, ja tarttui Emppua takin kauluksesta. – Minulle ei valehdella.

– Ei se valehtele, Pavel yritti surkeana, – ei Emppu tätä tappelua aloittanut. Se oli Jeren ja minun välinen juttu… Emppu tuli