Tieteellinen Kirjoittaminen (Tieteellinen Työ)

By Emilia Mäkelä

Tieteellinen kirjoittaminen kandidaatin, maisterin, diplomityön ja maisterin opinnäytetöiden tekeminen on helppoa.

 

Akateemisen koulutuksen voi suorittaa monella eri tavalla, eikä yksikään ole toista arvottomampi. Kaikki ovat yhtä merkittäviä ja voivat muuttaa opiskelijoiden elämää. Silti monien opiskelijoiden on vaikea edes istua alas tekemään tällaista työtä. Professorit ja luennoitsijat jättävät heidät yksin, eivätkä edes heidän esimiehensä pysty auttamaan heitä riittävästi.

 

Vaikka tämä on erityisen tärkeä aihealue, näille opiskelijoille on tarjolla vain vähän kirjallisuutta, jonka puoleen kääntyä. Tämä voi aiheuttaa ahdistusta ja stressiä. Silti kandidaatin tutkielman kirjoittaminen voi olla myös hauskaa, sillä loppujen lopuksi kyseessä on aihe, jota tutkitaan pitkään ja johon liittyy näin ollen paljon omaa etua.

 

Kirjan sisältö on seuraava:

• Tieteellinen tyyli
• Perustelujen tukeminen
• Lainaus oikein
• Kirjoittamisen esteiden voittaminen
• Hahmotelman luominen
• Sukupuolisensitiivinen kieli

 

Jotta tieteellisen tekstin kirjoittaminen ei jäisi mieleen kauhujen ja ongelmien täyttämänä aikana, tässä kirjassa pyritään selittämään joitakin perusasioita ja tarjoamaan vinkkejä ja lähestymistapoja menetelmiin niille, jotka itse ovat parhaillaan tässä vaikeassa elämänvaiheessa.

• Language: Suomi
• Publisher: Emilia Mäkelä
• Release date: Jan 18, 2023
• ISBN: 9798215235348

Book preview

Tieteellinen Kirjoittaminen (Tieteellinen Työ)

Emilia Mäkelä

Sisältö

Johdanto

Tieteellinen tyyli

Abstrakti, objektiivinen ja aiheen mukainen

Tukea perusteluille

Hypoteesit

Luennoida ja arvostella

Lähteisiin viittaaminen

Arvostelu keskustelussa

Päätelmä

Lainaus oikein

Suora viittaus

Epäsuora viittaus

Kirjoittamisen esteet

Neljä saraketta, mind map ja yhdeksännen sääntö

Lopullinen korjaus

Teknisen asiakirjan rakenne

Paljastus

Johdanto

Tiivistelmä

Analyysi

Päätelmä

Kirjallisuusluettelo ja viitteet

Vakuutus

Lisäluku sukupuolittumisesta:  Sukupuolisensitiivinen kieli

Loppusanat

Lähteet

Johdanto

Vaikka kirjoittaminen, täytekynän tai lyijykynän pitäminen kädessä ja samalla myös näppäimistöllä kirjoittaminen opitaan koulussa, monien ihmisten on edelleen vaikea siirtää ajatuksiaan paperille tai näytölle. Jopa koulussa ne harvat lapset, jotka todella aktiivisesti ja mielellään kirjoittavat ajatuksiaan ylös tai jopa kopioivat lauseita jostakin oppikirjasta, etääntyvät luokkatovereistaan voimakkaasti. Ei siis ole yllättävää, että tämä ongelma ei koske myöskään opiskelijoita.

Oman opinnäytetyön kirjoittaminen, olipa kyse sitten kandidaatin tai maisterin tutkinnosta, on jokaisen opiskelijan elämän kohokohta. Monien lukukausien ja vuosien aktiivinen valmistautuminen johtaa tähän hetkeen. Tästä valmistautumisesta huolimatta opiskelijat jäävät valitettavasti yksin. Sen sijaan, että kandidaatin tutkielma heijastaisi sitä, mitä on opittu, ja sen tekeminen olisi helppoa, tämä prosessi on monille nuorille erityisen kivinen tie.

Kirjoittamiseen liittyviä ongelmia ja hankaluuksia esiintyy todellakin melko usein kaikissa tutkinto-ohjelmissa, ja ne ovat näin ollen myös hyvin keskeinen syy siihen, että opiskelujen on jatkuttava huomattavasti pidempään kuin olisi tarpeen tai että tutkinto-ohjelma keskeytetään. Näin tapahtuu yhä useammin erityisesti humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla.

Nämä nuoret ovat perusteellisesti valmistautuneet tähän vaikeaan tehtävään. Jokainen kotitehtävä ja tentti valmistaa heitä tähän todelliseen tehtävään, oman tutkielman kirjoittamiseen. Tämä ongelma ei kuitenkaan koske vain opiskelijoita, vaan kaikenikäisiä opiskelijoita missä tahansa maan koulussa; vain kotitehtävien ja kokeiden kirjoittamisen kautta hyvin harvat nuoret todella luovat rutiinin ja pitävät siitä kiinni. Rutiini ja siten suora tyylillinen rakenne on olennainen osa kandidaatin ja/tai maisterin tutkielmaa. Juuri tätä rutiinia niin monet kaihtavat, ja siksi puolivillaisilla tekosyillä yritetään lopulta vakuuttaa psyyke siitä, että on tärkeämpiä asioita kuin tekstin todella harkittu kirjoittaminen.

Usein toistuvat tekosyyt kuulostavat yleensä samalta: yhtäkkiä on niin paljon tärkeämpääkin tekemistä. Sillä ei ole väliä, onko se vuosittainen puhelu isovanhemmille, vierailu vanhempien luona, ostosten tekeminen, roskien vieminen, ulkona oksalla istuvien lintujen katseleminen, jotka laulavat iloista laulua, tai jopa kattoon tai harmaaseen, synkkään seinään tuijottaminen. Nämä kaikki ovat tekosyitä, joita opiskelijat käyttävät välttääkseen käsittelemästä elämän todella tärkeitä asioita.

Avainsana tässä ei ole edes se, että nykypäivän nuoret eivät vanhempien sukupolvien lausuntojen mukaan pysty enää kantamaan vastuuta ja että he eivät siksi ryhdy näihin tehtäviin, vaan pikemminkin se, että kirjoittaminen ei enää yksinkertaisesti ole ihmisille mieluista. Viime vuosina tehdyt tutkimukset ovat yhä useammin osoittaneet, että kahdella nuorimmalla sukupolvella on elämässään erityisen suuri tavoite: He haluavat tehdä sitä, mikä tyydyttää heitä, ja he haluavat nauttia ja pitää hauskaa tekemisistään. Näin ollen on myös ymmärrettävää, että juuri ne nuoret, jotka noudattavat tätä ohjaavaa periaatetta, jotka ovat valinneet opintosuunnan, josta he nauttivat, joka saa heidät vauhtiin ja jonka parissa he voivat kuvitella työskentelevänsä koko elämänsä ajan, eivät löydä kirjoittamisen iloa.

Kandidaatin tutkielman kirjoittaminen ei edes keskity pelkästään kirjoittamiseen. Sen sijaan varsinainen tehtävä on paljon suurempi. On harvinaista, että henkilö iästä riippumatta tuntee aiheen niin hyvin, ettei lisätutkimuksia tarvita, ettei vuosilukuja tai erityispiirteitä tarvitse etsiä. Koska näin ei yleensä tapahdu, opiskelijalle kirjoitettavan paperin kirjoittaminen on erityisen pitkä prosessi, jossa on monia vaiheita, jotka on käytävä läpi.

Ennen varsinaista kirjoittamista tulee siis tutkimus. Erityisen moneen kysymykseen on vastattava, mikä tarkoittaa, että opiskelijoiden on käytettävä oma aikansa valmistautuakseen tekstin kirjoittamiseen. Tätä ei todellakaan voi verrata koulun kotitehtäviin, joiden tekemiseen ei juurikaan nähnyt vaivaa tai joissa yksinkertainen teksti kopioitiin tai kirjoitettiin heti puhtaaksi. Ei, tämä on äärimmäisen tärkeä lopputyö, joka voi muuttaa ihmishenkiä. Jokaiseen kysymykseen on vastattava erikseen. Kyse ei kuitenkaan ole edes opinnäytetyön tai kandidaatin tutkielman sisällöstä. Sen sijaan kyse on tieteellisen tekstin ominaisuuksista.

Milloin esimerkiksi tieteellistä tekstiä voidaan pitää tieteellisenä? Onko kyse todellakin vain siitä, että teksti on monimutkaista ja vaikeasti luettavaa tai ymmärrettävää? Onko sallittua kirjoittaa ensimmäisessä persoonassa vai onko aina käytettävä kolmatta persoonaa? Miten se on jäsennelty mielekkäästi? Ja miten tieteellisen tekstin kirjoittamiseen liittyvää tehtävää voidaan oikeastaan ymmärtää?

Tällaiset kysymykset voivat olla paitsi väsyttäviä myös viedä opiskelijalta kaiken rohkeuden, sillä toisinpäin katsottuna ei ole harvinaista, että opiskelijat todella paneutuvat aiheeseen. He haluavat tutkia ja laajentaa tietämystään yhä uudelleen ja uudelleen. Olemassa oleva tieto on olemassa, mutta sitä ei vain osata kirjoittaa ylös, ja siitä voi tulla nopeasti todellista tuskaa. Loppujen lopuksi näillä nuorilla on kaikki, mitä he tarvitsevat saadakseen uransa liikkeelle, ottaakseen erityisen suuren kehitysaskeleen elämässään, mutta sitten se lopulta epäonnistuu niin pienen yksityiskohdan vuoksi, jolla ei ole edes mitään tekemistä varsinaisen aiheen kanssa?

Tämä ei koske vain opiskelijoita. Myös professorit ovat jo jonkin aikaa valittaneet, että heidän opiskelijoillaan on kirjoittamisen heikkouksia. Erityisen suuri osuus kaikista kursseista ei täytä professorien asettamia edellytyksiä. Miksi juuri näin on ja miksi tieteellisen tekstin kirjoittaminen on niin vaikeaa nykysukupolvelle, kun ennen huomattavasti useammat ihmiset täyttivät tämän vaatimuksen?

Kirjoitusvaikeuksia aiheuttavat monet tekijät, erityisesti ne, jotka liittyvät vanhempien tai huoltajien yleiseen kasvatukseen, mutta myös erityisesti tapaan, jolla kurssin sisältö opetetaan oppilaalle. Tapa, jolla tämä tehdään, on erityisen suuri este tekstin kirjoittamisessa tai kirjoittamisen oppimisessa. Erityisesti tieteellisissä teksteissä juuri nämä esteet viedään uudelle tasolle.

Epämääräiset termit, termien epätarkat selitykset ja erityisen vaikeasti omaksuttava tieteellinen jargon varmistavat sen, että nämä nuoret eivät koskaan opi oikeaa kirjoitustapaa eivätkä edes kyseenalaista sitä. Lisäksi esimerkiksi luonnontieteiden aloilla luennoilla lisätään kaavoja ja yleisiä avainsanoja, joita ei kuitenkaan toisteta tällä tavoin kandidaatin tutkielmassa, vaan ne on selitettävä paljon perusteellisemmin. Professorin raskas kieli takaa, että yhtä raskas kieli kirjoitetaan tieteelliseen paperiin, ja luennoilla kiinnitetään hyvin vähän huomiota selkeään ymmärrettävyyteen ja kieliopilliseen oikeellisuuteen.

Lyhyesti sanottuna opiskelijoilla on nykyään vain vähän selkeitä viitekehyksiä, joiden puoleen kääntyä. Kuten kaikki tieteet muuttuvat ja kehittyvät, myös näitä akateemisia tekstejä koskevat